Luottamuksesta suomalaiseen terveydenhuoltoon on vain vähän tutkimustietoa. Kyselytietojen mukaan se oli 2020-luvun alkaessa korkealla tasolla, yhdeksän kymmenestä luotti saavansa terveyspalveluja silloin kun tarve on (1, 2).
Kansalaispulssikyselyn mukaan luottamus terveydenhuoltoon on 2020-luvulla pudonnut 91 prosentista 58 prosenttiin. Tähän kiinnitettiin huomiota lääkärilehden pääkirjoituksessa 20.12.2024. Sama huoli toistui HS:n omaan kyselyyn perustuvassa pääkirjoituksessa 28.12.2024.
Etsin tutkimustietoja vuoden 2021 jälkeen. Niitä löytyi koronaepidemiasta ja yksittäisistä palveluista, mutta ei yleisestä luottamuksesta terveydenhuoltoon.
Selasin tarkemmin Lääkärilehteä. Löysin joitakin uutisia ja kolumnin, jossa kerrottiin, että Lääkäri 2019 -tapahtuman pääteemana oli luottamus. Kolumnissa viitattiin Raamattuun, Pikku Prinssiin ja verkkopeliin, mutta ei tutkimuksiin (3).
Tuoreen katsauksen (4) mukaan luottamusta tutkittaessa käsitteellinen selkeys on jäänyt empiirisen tutkimuksen varjoon. Olisi selvennettävä onko tutkimuksen kohteena oleva luottamus 1) yleistä vai erityistä, 2) kohdistuuko se yksilöihin, ryhmiin vai organisaatioihin, sekä 3) mitä tavoitetta tai tehtävää vastaaja ajattelee arvioidessaan toimijan luotettavuutta. Katsauksen lopussa tiivistetään suosituksia terveydenhuollon luottamuksen tutkijoille.
Tutkimuskirjallisuudessa erotetaan toisistaan luottamus (trust) ja luottavaisuus (confidence, trustworthiness). Edellinen yhdistetään henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen ja jälkimmäinen – sanoitettuna myös institutionaaliseksi luottamukseksi ja systeemiluottamukseksi – organisaatioihin ja instituutioihin (4,5,6).
Henkilökohtainen luottamus terveydenhuollon ammattihenkilöihin vahvistuu ja heikkenee arkisissa kohtaamisissa aivan samalla tavalla kuin yleisemminkin ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Olennainen on tullut näkyviin jo 1970-luvulla tutkimuksissa sosiaalisen tuen yhteydestä masentuneisuuteen. Suurin riski sairastua oli niillä, jotka olivat uskoneet saavansa sosiaalista tukea, mutta apua tarvitessaan eivät sitä saaneet (7).
Suomalaisessa tutkimuksessa mielenterveyspalveista systeemiluottamus on yhdistetty työn organisointiin, työkulttuuriin ja työhyvinvointiin. Kun työn reunaehdot (resurssit, työrauha, työmäärä, johtaminen) ovat kunnossa, työntekijä voi keskittyä asiakastyöhön (6).
Miksi luottamus terveydenhuoltoon on viime vuosina vähentynyt Suomessa? Mikä on muuttunut 2020-luvulla? WHO:n raportissa kiinnitetään huomiota kolmeen uhkaan: disinformaatio, syrjäytyminen ja läpinäkyvyyden puute (5).
Olen eläkevuosien harrastuksena yrittänyt ymmärtää käynnissä olevan soteuudistuksen lähihistoriaa lapsiperhepalvelujen näkökulmasta (8) ja kolmen hallintoreformin ketjuna (9). Viime kuukausina olen etsinyt 2020-luvun tilannekuvia soteuudistukseen kohdistuvista tutkimuksista, valtionhallinnon raporteissa ja joukkoviestinnästä (10).
Yleiskuvaksi muodostuu soteuudistuksen toimeenpano sankassa sumussa. Joukkoviestintä ja poliittinen ohjaus ovat tulvineet kriisipuhetta terveydenhuollosta. Mitä enemmän kriisipuhetta siitä enemmän avautuu tilaa disinformaatiolle eli puutteellisen ja virheellisenkin tiedon jakamiselle (11). Tarjolla olevasta tiedosta ei voi muodostaa yhteistä ajan myötä päivittyvää tilannekuvaa.
Viitaten WHO-raportin uhkatekijöihin olen päätynyt ehdottamaan, että disinformaatio ja läpinäkyvyyden puute ovat vauhdittaneet terveydenhuoltoon kohdistuvan luottamuksen rapautumista.
Miten tähän on tultu? Vastausta tässä yhteydessä laajemmin etsimättä palautan mieleen Lääkärilehden osallistumisen yhteiskunnalliseen keskusteluun 1970-luvun ja 1990-luvun reformeissa. Ensin mainitussa Lääkärilehti toimitti terveydenhuollon tilasta ja tulevaisuuden näkymistä kolme teemanumeroa (terveyspolitiikka, avoterveydenhuolto ja ehkäisevä terveydenhuolto) ja julkaisi lukuisia muita tutkimuksia ja analyysejä. Toisessakin Lääkärilehti osallistui aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Soteuudistuksessa Lääkärilehti ei ole ollut yhtä aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja kuin kahdessa edellisessä reformissa. Lääkäriasiantuntijat ovat kukin erikseen tuottaneet kriisipuhetta mielipidekirjoituksissaan, kolumneissaan, haastatteluissa ja osallistuessaan ajankohtaisohjelmiin, ääriesimerkkinä vaatimukset pyhien lehmien kaatamisesta ja terveyskeskusten räjäyttämisestä (12).
Lääkärilehti olisi voinut toimia yhteisen tilannekuvan ja perusteltujen tulevaisuuden näkymien foorumina myös käynnissä olevassa soteuudistuksessa. Kun tätä mahdollisuutta ei ole käytetty, on yhteiskunnalliseen keskusteluun jäänyt tyhjiö, jonka viestinnän toimitukset ja poliittinen ohjaus ovat omilla ehdoillaan täyttäneet.
Kirjallisuutta
- Aalto A-M, Muuri, A, Ilmarinen K, Ikonen J. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä myllerryksessä – miten on käynyt väestön kokemalle luottamukselle? Teoksessa S. Karvonen, L. Kestilä, P. Saikkonen (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (s. 289–309).
- Sulander J, Ilmarinen K, Aalto A-M, Sinervo T, Muuri A. Luottaako väestö saavansa tarvittaessa terveys- ja vanhuspalveluja? Tutkimuksesta tiiviisti 38/2024. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
- Lehtovirta M. Ei luottamusta ilman vuorovaikutusta. Suomen Lääkärilehti 2019; 74:80–81.
- Taylor LA, Nong P, Platt J. Fifty Years of Trust Research in Health Care: A Synthetic Review. The Milbank Quarterly 2023;101;126–178;
- McKee M, van Schalkwyk MC, Greenley R, Permanand, G. Trust: The foundation of health systems. Health Policy Series 58, World Helth Organization 2023.
- Rissanen P, Stenvall J, Pirkola S, Jalava J. Luottamus mielenterveystyössä: Psykologien ja psykiatrien käsitykset luottamuksen rakentumisesta mielenterveystyössä. Diakonian tutkimus 1S. Diakonian tutkimuksen seura 2024.
- Brown GW, Harris T. Social origins of depression: A study of psychiatric disorder in women. Tavistock. London 1978.
- Rimpelä M. Kehittämiskeskustelua lapsiperheiden sostepalveluista valtionhallinnossa 1970–2009. Books on Demand 2023.
- Rimpelä M, Virkamiesvallasta poliittiseen ohjaukseen Sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnon uudistaminen 1972–2023. Yhteiskuntapolitiikka 2024; 89:74–82.
- Rimpelä M, Laihonen H. Ratkaisusta tuli ongelma: Hyvinvointialueet onnistujia vai epäsikiöitä? Julkaisematon käsikirjoitus. Joulukuu 2024.
- Jalonen H, Rantamäki A, Jukarainen P. Sosiaalinen media viranomaisten onnettomuus- ja kriisiviestinnässä. Valtioneuvoston Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 48. Valtioneuvosto 2023.
- https://www.uusisuomi.fi/uutiset/professori-haluaa-rajayttaa-terveyskeskuskonseptin-kyseenalaistaisi-kaikki-toiminnot-tarvitseeko-jokaisella-hyvinvointialueella-olla-sairaala/b0202f52-7d84-4e68-af13-ba143c6fa0b6