TerveSos 2025 -tapahtumassa vahvistettiin uskoa yhteistyöhön ratkaisuna ”ilkeisiin ongelmiin” ja palkittiin lastensuojelun jalkautuvan konsultaation. Messii-toimintamalli. Mutta rakennetaanko näin kestäviä ratkaisuja? Kysyn, miksi yhteistyö, jota on tarjottu ratkaisuksi yli neljän vuosikymmenen ajan, ei ole uudistanut sotepalveluja vastaamaan kustannusvaikuttavammin ajankohtaisiin haasteisiin?

Eri toimijoiden yhteistyö hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä hillitsee sote-palvelutarvetta

https://tervesos.fi/luento/eri_toimijoiden_yhteistyo

Jalkautuvan konsultaation Messii vahvistaa lapsiperheiden ennaltaehkäisevää tukea.

Toinen kilpailusarja avattiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Siinä etsittiin toimintamalleja, jotka on otettu käyttöön hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen, kytkeytyvät alueen strategisiin painopisteisiin ja joiden vaikutuksista on saatavilla tietoa.  Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen Jalkautuvan konsultaation Messii -toimintamalli vahvistaa lapsiperheiden ennaltaehkäisevää tukea. Siinä perheen tapaamiseen voidaan kutsua mukaan sosiaalialan ammattilainen lapsiperheiden palvelutarpeen arviointitiimistä. Tapaamista tarjotaan uusille asiakkaille, ja se järjestetään nopeasti. Tarvittaessa ammattilainen jatkaa perheen kanssa palvelutarpeen arvioinnin tekemistä, mikä takaa tuen jatkuvuuden. https://thl.fi/-/vuoden-2025-tervesos-palkinnot-menivat-kainuuseen-keski-uudellemaalle-ja-etela-pohjanmaalle
Eri toimijoiden yhteistyö hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä hillitsee sote-palvelutarvetta

Miksi ei neljän vuosikymmenen ajan ratkaisuksi esitetty yhteistyö ole tuottanut kestävää sotepalvelujen uudistumista vastaamaan ajankohtaisiin haasteisiin?

Miksi ”ilkeän sote-ongelman” ratkaisu ole onnistunut yhteistyöllä vaikka sitä on yritetty jo yli neljän vuosikymmenen ajan? Siksi. että on haettu ratkaisua ymmärtämättä ilmiön olemusta. Vaikka siihen esimerkiksi George Walls kiinnitti huomiota:
”Uudenlainen ”kokonaisvaltainen” näkemys varmaankin edesauttaa omalta osaltaan yhteistyötä. Toisaalta alati lisääntyvä työnjako ja ammattien spesialisoituminen uhkaavat vaikeuttaa kognitiivisia yhteistyön edellytyksiä.”
Walls, G. (1982). Health care and social welfare in cooperation. Jyväskylä Studies in Education, Psychology & Social Research, 48, 99.
Abstract: Presents (1) the framework and justification for the cooperation between social welfare and health care in Finland, (2) research on linkages between municipal social welfare and primary health care service delivery systems, and (3) assessments on the outcome of cooperation.

ja 1980-luvun alussa ja se on toistuvasti todettu esimerkiksi Lapin ja Kemijärven yhteispalvelukokeilun raporteissa 1990-luvulla.
”Paikallisuuden syvällinen analyysi ja ymmärrys poistavat säännönmukaisuuksien ja keskimääräisyyksien harhan. Herää väistämättä kysymys, voidaanko maailmaa hallita funktionaalisesti eriytettyjen toimintojen ja sääntöjen varassa. Kyllä voidaan, mutta se ei ole mielekästä. Kyseinen malli kahlitsee ja asettaa yksilöt tiettyihin kaavoihin. Hallinto on erityisnäkökohdat sivuuttaessaan dominointia. Paikalliskulttuurin ymmärtämisen kautta avautuu uudenlainen perspektiivi todellisuuteen.”
(Kyösti Urponen teoksessa Hokkanen L, Kinnunen P, Pohjola A, Urponen K, Väärälä R. Palvelutilkuista yhteiseen työhön. Kemijärven hyvinvointiprojektin osaraportti. Lapin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja 32. Rovaniemi 1991.

Kun yhdistetään nämä kaksi tulkintaa huomio kiinnittyy olennaiseen. joka muodostuu kollektiivisista eli yhteisistä asiantuntijuuksista (collective expertise), niiden eriytymisetä ja etääntymisestä ihmisten arjesta, paikallisuudesta ja sen vaihtuvista tilanteista. Tilannetietoisuus muodostetaan arjen ulkopuolella, ”välillisesti” kuten Walls sen 1982 sanoitti ja tulkitsi julkaisussaan tiedonmuodostuksesta sosiaalityössä.

Se mikä on ymmärretty ja olennaiseksi todettu myös kauppatieteissä palvelulogiikan tutkimuksessa on jäänyt huomaamatta soteasiantuntijoilta. Tiivistettynä alla olevassa kuvassa, jonka poimin luvustamme painossa olevassa kirjassa ’Vaikuttavuuden monet kasvot” (Vastapaino)

Päivitettynä 2020: “This chapter discusses implications of adopting a customer-dominant perspective of service business, stressing the customer’s primary role and the difference between customer and provider logics. Customer logic holistically captures the mental model and sensemaking behind customers’ choices and activities. For service research, the message is to recognize the different interpretations of service that arise from changing the focus from provider to customer, and more specifically to scrutinize established concepts and models and innovate new ones to fit the customer’s reality. The chapter also elaborates on related current topics in service research and the contribution of customer-dominant logic to these academic, societal, and business challenges.” Kristina Heinonen & Tore Stranvik (2020) Customer-dominant service logic. In book The Routledge Handbook of Service Research Insights and Ideas, Eileen Bridges and Kendra Fowler (Eds.) (pp.69-89)

Meiltä on kadonnut arjessa auttamisen asiakasjohtoinen yhteinen asiantuntijuus eikä sitä voi kestävästi korvata yhdistämällä toisistaan eriytyneitä ongelmajohtoisia yhteisiä asiantuntijuuksia.