Helsingin sanomissa kerrottiin 7.4.2025 Rinkebyyn koulu-uudistuksesta: ”Katsokaa Rinkebytä. Rinkebyn peruskoulu onnistui tekemään suuren muutoksen, ja nyt oppilaat menestyvät. Muutosta johtanut rehtori kertoo, mitä Suomi voisi oppia.” https://www.hs.fi/alueet/art-2000010992564.html
Seuraavaksi kysyttiin opetuksen ja oppimisen professori Mari-Pauliina Vainikaiselta voisiko Helsinki tehdä ”rinkebyt”. Vainikainen on yksi puheenjohtajista opetus- ja kulttuuriministeriön hankkeessa, jonka on määrä koota tavoitteet, miten uudistaa peruskoulu Suomessa https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011151353.html
Olen seurannut oppivelvollisuuskoulua oppilaiden hyvinvoinnin näkökulmasta erityisesti 1990-luvulta alkaen, kun Stakesissa käynnistimme Kouluterveyskyselyn https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely. Olin aktiivisesti mukaa kouluterveydenhuollon arvioinnissa 2000-luvun alussa. Esimerkkinä luku Oppilashuolto kouluhyvinvoinnin ytimenä kirjassa Suortamo Markku, Laaksola Hannu, Välijärvi Jouni. Opettajan vuosi 2008–2009 – teemana hyvinvointi. PS-Kustannus 2008.
Tässä taustassa HS:n uutisointi oppivelvollisuuskoulusta on tuntunut todella ajankohtaiselta ja merkittävältä, erityisesti havainnollistamaan koulukeskustelun ajankuvaa. Seuraava on kirjoitettu HS:n kahden jutun tietojen perusteella. Yritän ymmärtää, mitä Rinkebyssä todella tehtiin ja myös ymmärtää, miten koulukeskustelussa keskeisessä roolissa oleva professori sitä tulkitsi.
Mitä Rinkebyssä tehtiin- poimintoja uutisesta
”Keskiviikkoisena iltapäivänä Rinkebyn koulussa on rauhallista. Mikään ei viittaa siihen, että koulun ulkopuolella avautuu yksi Tukholman pahamaineisimmista lähiöistä.”
”Tukholmassa koulut saavat tukea niin kutsutun sosioekonomisen indeksin mukaan. Rinkebyn kaltaisten alueiden koulut voivat saada liki kaksinkertaisen määrän tukea kantakaupungin kouluihin verrattuna. Tuen avulla mahdollistetaan oppilaiden tarvitsema tuki, mutta sen turvin voidaan myös kilpailla palkoilla hyvistä opettajista.
”Vielä kahdeksan vuotta sitten vain joka kolmas tästä koulusta valmistuneista sai arvosanat, jotka oikeuttivat jatko-opintoihin. Nyt määrässä on tapahtunut hurja muutos: osuus on noussut 30 prosentista 75 prosenttiin. Tavoite on saada lukema 80 prosenttiin.”
”Muutos vaati useamman epäonnistuneen kokeilun, kunnes noin viisi vuotta sitten koulu päätti järjestää opetuksensa poikkeuksellisella tavalla. Suunta alkoi muuttua, kun Rinkebyn koulu pääsi mukaan koulutusviraston hankkeeseen, jossa oli mukana myös Tukholman yliopisto: Samverkan för bästa skola. Skolverket https://www.skolverket.se/skolutveckling/leda-och-organisera-skolan/skolverkets-riktade-insatser/samverkan-for-basta-skola
- Under tre år erbjuder vi utvalda huvudmän personlig kontakt och stöd genom samverkan för att stärka det systematiska kvalitetsarbetet så att barn och elever möts av en undervisning som motsvarar deras förutsättningar och behov. Arbetet utgår från olika dialogmetoder och stöd som vilar på vetenskaplig grund och beprövad erfarenhet. I enlighet med regeringsuppdraget och Skollag (2010:800) ska barn och elever ges möjlighet att vara delaktiga i enheternas systematiska kvalitetsarbete.
”Noin vuodessa loimme koko koulun uudelleen. Aiemmin rakenteet määrittelivät, kuinka voimme kohdata oppilaat. Luokat purettiin. Sen sijaan oppilaat opiskelevat aineryhmissä, jotka jakautuvat heidän tasonsa mukaan. Tarpeen mukaan oppilaita voidaan siirtää ryhmästä toiseen, ja ryhmää voi tukea erityisopettaja.
”Nyt voimme kohdata oppilaat joustavammin heille sopivin tavoin. Aineryhmät pidetään pieninä. 10–15 oppilaan ryhmässä opettaja pystyy säilyttämään yhteyden nuoriin ja ymmärtämään heidän haasteitaan ja kehitystään. Opettajien lisäksi muun henkilökunnan, kuten terveydenhoitajien, määrää on lisätty.”
”Suomalaiskollegoille Malmberg haluaa kertoa, että Rinkebyn koulun muutos perustui kahteen ehtoon: On tunnistettava rehellisesti oppilaiden tausta ja tarpeet sekä se, mitä ne edellyttävät. Lisäksi tarvitaan rahaa. Vaaditaan riittävästi avustajia, kuraattoreita ja terveydenhoitajia. Eikä kyse ole pelkästä koulutuksesta, vaan siitä, kuinka työntekijä saa yhteyden oppilaisiin tai innostettua heitä.”
Professorin haastattelu -poimintoja
”Pitäisikö Helsingissä ottaa mallia Rinkebyn koulusta? Se tarkoittaisi luokkien purkamista kokonaan ja siirtymistä 10–15 oppilaan aineryhmiin, jotka olisi jaettu oppilaiden tason mukaan. Kriittisin kysymys on, kuinka joustavia ryhmät ovat Rinkebyn koulussa. Aluksi voi näyttää siltä, että uusi jako auttaa, mutta syntyykö siinä uusia kuplia? professori Vainikainen kysyy. Kuulostaa siltä, että he ovat Rinkebyssä onnistuneet ratkaisemaan haasteen, ettei luoda erillisiä kuplia.”
”Vaaranpaikkoja on kaksi. Ensimmäinen niistä on, että opetusryhmiä ei saisi koota niin, että ”heikot ovat aina keskenään ja hyvät keskenään”. Toinen vaarapaikka olisi koululaisten jakaminen ”tasoryhmiin”. Missään nimessä ei Vainikaisen mukaan saa peruuttaa historiaan, jossa Suomen peruskoulussa tasoryhmät tarkoittivat, että jos oppilas joutui vaatimattoman tason ryhmään, hän ei myöhemmin voinut päästä kaikkiin jatko-opintoihin.
”Vainikainen sanoo, että painotettua opetusta pitäisi päinvastoin vähentää, ”koska se on mekanismi, joka lisää eriarvoisuutta” ja koska se synnyttää koulujen sisään kuplia, joissa lasten arkitodellisuudet eriytyvät.”
”Rinkebyn malli vaatii rahaa. Helsingissä on pitkään jaettu rahaa kouluille, joissa on paljon erilaisia tuen tarpeita. Mutta koulujen saamat lisäresurssit esi- ja perusopetukselle ovat olleet viime vuosina vain noin prosentin luokkaa koulutuksen kokonaismenoista. Eikä ole tiedossa, mikä on nyt kuntien ja valtion kummankin varoista tulevan tarveperustaisen rahoituksen kokonaismäärä.”
”Rinkebyn rehtori saa Vainikaiselta kehut myös yhteishengen luomisesta. Kaikki kehittäminen edellyttäisi Vainikaisen mukaan resursseja suunnitteluun ja sen määrittelyyn, mitä esimerkiksi opettajien työhön kuuluu. ”Usein törmätään usein siihen, ettei tähän ole varattu suunnitteluaikaa.” Koko kouluyhteisön sitouttamisessa on Vainikaisen mukaan Rinkebyssä nähtävästi onnistuttu.”
Pohdintoja
Mikä on ollut tärkeintä Rinkebyn onnistumisessa? Seuraavaa löydän HS;n uutisesta. Rehtori tiivisti sen näin: ”Suomalaiskollegoille Malmberg haluaa kertoa, että Rinkebyn koulun muutos perustui kahteen ehtoon: On tunnistettava rehellisesti oppilaiden tausta ja tarpeet sekä se, mitä ne edellyttävät. Lisäksi tarvitaan rahaa. Vaaditaan riittävästi avustajia, kuraattoreita ja terveydenhoitajia. Eikä kyse ole pelkästä koulutuksesta, vaan siitä, kuinka työntekijä saa yhteyden oppilaisiin tai innostettua heitä.”
Rahan merkitys selvenee, kun muistetaan, että Tukholmassa Rinkebyn kaltaisten alueiden koulut voivat saada liki kaksinkertaisen määrän tukea kantakaupungin kouluihin verrattuna. Rehtorin mukaan tuen avulla mahdollistetaan oppilaiden tarvitsema tuki, mutta sen turvin voidaan myös kilpailla palkoilla hyvistä opettajista. Vaikka tuen suuruutta ei uutisessa kerrota, on se todennäköisesti huomattavasti suurempi kuin Helsingin kaupungin vastaava tuki, joka on noin prosentin suuruusluokkaa koulutuksen kokonaismenoista.
Pidän merkittävänä Rinkebyn koulun osallistumista valtakunnalliseen kokeiluohjelmaan Samverkan för bästa skola. Rehtorin mukaan suunta alkoi muuttua, kun Rinkebyn koulu pääsi mukaan koulutusviraston hankkeeseen, jossa oli mukana myös Tukholman yliopisto (Samverkan för bästa skola.).
Kiinnitän erityisesti huomiota seuraavaan: ”Noin vuodessa loimme koko koulun uudelleen. Aiemmin rakenteet määrittelivät, kuinka voimme kohdata oppilaat. Luokat purettiin. Nyt voimme kohdata oppilaat joustavammin heille sopivin tavoin. Aineryhmät pidetään pieninä. 10–15 oppilaan ryhmässä opettaja pystyy säilyttämään yhteyden nuoriin ja ymmärtämään heidän haasteitaan ja kehitystään.” Juuri tässä saattaa olla uudistuksen ’punainen lanka’, jonka teki mahdolliseksi edellä kuvattu toimintaympäristö ja valtakunnallisen ohjelman tuki.
Oppivelvollisuuskoulujen sosiaalinen rakenne on 1800-luvulta alkaen pysynyt isossa kuvassa samanlaisena: yksi luoka-yksi opettaja. Uutta Suomessa on viime vuosikymmenien aikana ollut tämän rakenteen hajoaminen yläluokilla rakenteeksi monta ryhmää-monta opettajaa.
Tutkimuksesta ja kokemuksesta tiedämme, että lasten tukeminen varttumaan arjessaan itsenäisesti pärjääviksi aikuisiksi etenee useimmiten hyvin, jos heidän lähellään on tuttuja, turvallisia ja kasvatuksen kriittiset asiat omaavia aikuisia ja jos he voivat kokea kuuluvansa ikätoveriensa ryhmiin, mielellään pitkäkestisiin ryhmiin, joita edellä tarkoitetut aikuiset ohjaavat Nämä ydinkysymykset on ymmärretty esierkisi Icehearts -toiminnassa (https://www.icehearts.fi/), mutta eivät ole samalla tavalla keskeisiä keskustelussa oppivelvollisuuskouluissa.
Yksittäisen haastattelu-uutinen antaa vain viitteitä haastateltavan ajatuksista. Toimittajat ohjaavat keskustelua kysymyksillään ja valikoivat, mistä kirjoittavat. Tämän muistaen olen kuitenkin lukenut vuosia arvostamani professorin haastattelua hieman hämmentyneenä. Rinkeby -uutisessa kerrottu tapa muodostaa pienryhmiä viittaa suomalaisen keskustelun ’tasokursseihin’ ja ’painotukseen’. Siitä huolimatta tuntuu huomion kiinnittäminen kahteen ’vaaraan’ onnistumisen sivuuttamisena.
Rinkebyssä melko nopeasti tehty koulun sisäisen sosiaalisen rakenteen uudistaminen on tyypillinen esimerkki lsysteemisestä muutoksesta, jonka välittömien vaikutusten ohella on kaikkien aikaa seurattava hitaammin näkyviin tulevia systeemisiä vaikutuksia. Viisi vuotta on lyhyt aika. Välittömien ja systeemisten vaikutusten tunnistamiseksi olisi tällaiseen merkittävään muutokseen aina yhdistettävä osallistuvaa arviointia. Siitä ei suoraan mainita kummassakaan uutisessa. Voisi kuitenkin olettaa, että osana valtakunnallista ohjelmaa tehdään arviointitutkimusta.
Väistämättä tulee mieleen suomalaisen julkisen keskustelun suuri linja: Ongelmat ja epäonnistumiset kiinnostavat enemmän kuin onnistumiset. Olemme tämän äskettäin toisessa yhteydessä kuvanneet: Miksi lapsiperhepalvelujen uudistamista Etelä-Karjalassa ei ole tutkittu? /(Yhteiskuntapolitiikka 1/2025, https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/149754/YP2404_Rimpelä%26Kirmanen.pdf?sequence=1&isAllowed=y)
Haastattelu-uutisen mukaan ”Kriittisin kysymys on, kuinka joustavia ryhmät ovat Rinkebyn koulussa. Aluksi voi näyttää siltä, että uusi jako auttaa, mutta syntyykö siinä uusia kuplia?” Juuri tässä on systeemisen uudistuksen keskeinen haaste. Oletetaanko. että se tuittaa heti uuden aikaisemman paremman tilan, vai hyväksytäänkö, että muutos on myös matka tuntemattomaan jja ett tärkeintä on jatkuvasti päivittyvä ja tulevaisuuteen katsova tilannetietoisuus, jolle ominaista on, että tiedetään ja ymmärretään, mitä tapahtuu, luodaan ymmärrystä tulevaisuuden muutoksista ja ongelmista sekä ennakoidaan niitä (Norri-Sederholm 2015).
Odotan milloin saan lukea suomalaisten koulutuksen kehittämisen asiantuntijan kriittisen katsauksen Rinkebyyn koulu-uudistuksesta alan ammatti/tiedelehdessä.