Viime päivinä HUSn muutosneuvottelut ovat saaneet paljon tilaa uutisoinnissa. Olen tätä uutisvirtaa seurannut tarkemmin siksi, että olen samaan aikaan ollut HUSssa potilaana sekä vuodeosastolla että poleilla. Tänään ihmettelen HUSn viimeisimmän tiedotteen suoraa lainaamista otsikoissa ja teksteissäkin.On totta, että 280 työntekijää irtisanottiin. Vähemmän on kiinnitetty huomiota sitten, että muutosneuvottelun jälkeen HUSssa tehdään 778 vuosityöpanosta vähemmän.
Ylen uutisen mukaan ”konsernin hallinnosta ja tukipalveluista vähennetään eniten, yhteensä 5,2 prosenttia eli 337 henkilötyövuotta. Näistä irtisanomisia on 170. HUS toteaa tiedotteessaan, että suhteellisesti suurin osa vähennyksistä kohdistuu muihin henkilöstöryhmiin kuin hoitohenkilökuntaan ja lääkäreihin Konsernin hallinnosta ja tukipalveluista vähennetään eniten, yhteensä 5,2 prosenttia eli 337 henkilötyövuotta. Hoitohenkilökuntaan kuuluvista työntekijöistä vähennetään 2,4 prosenttia ja lääkäreistä 0,6 prosenttia. Kaikki heistä eivät tee välitöntä potilastyötä.”
Väite ’konsernin hallinnosta ja tukipalveluista vähennetään eniten. ’ ei kestä faktantarkistusta.” Kun vähennetään vähenevien työvuosien koko määrästä hallinnosta ja tukipalveluista poistuvat, muualta vähenee 440 työvuotta (778-337= 440) Tätä tietoa ei sanota suoraan vaan se piilotetaan prosenttiosuuksiin. Pelkistäen HUS tiedottaa vähentävänsä hallinnosta ja tukipalveluista työvuosia, mutta muualta prosentteja. Ja tämän ovat toimittajat kritiikittä jakaneet meille.
Toinen olennainen asia on, mitä seuraa siitä, että hoitohenkilökuntaan kuuluvista työntekijöistä vähennetään henkilötyövuosia, joissa ’ei tehdä välitöntä potilastyötä’. Olen seurannut tätä kahdessa kahdessa suunnassa, aika tiiviissä yhteistyössä yhden hyvinvointialueen psykososiaalisten palvelujen keski- ja lähijohdon kanssa sekä viimeksi potilaan HUS:ssa.
Hyvinvointialueella on tullut selkeästi esiin keski- ja lähijohdon työpaineiden kasvaminen niin, että yhteistä aikaa on turha yrittää löytää parin seuraavan kuukauden aikana. Jokaisen kalenterin täyttää arjen tehtävissä ja haasteissa pärjääminen. mikä tarkoittaa keskittymistä ydintehtäviin. Kun keskijohdosta ja lähijohdosta vähenee työvuosia, seurauksena on vastuulla olevan henkilöstön lukumäärän kasvaminen. Näissä arjen oloissa tuntuu aika turvalta puhua ’palveluintegraatiosta’. ’rajapintatyöstä’, yms
HUSin potilaana mielenkiintoisin uusi kokemus on ollut logistiikka osastojen, tutkimusyksikköjen ja poliklinikkojen verkostosta eli potilaskuljetukset. Tutuksi ovat tulleet käytävät, hissit, tunnelit, yms. kun potilaskuljettaja on vienyt minua tämän kompleksisen verkoston solmusta toiseen. Useimmiten minuuttiaikataulussa onnistuen. Potilaskuljettaja on hakenut osastolta sovitun mukaan klo 12.30, noin 5-10 minuutin kuluttua tulemme tutkimusyksikön odotushuoneeseen. Melko pian tutkimukseen, takaisin odotushuoneeseen, jonne muutaman minuutin kuluttua tulee potilaskuljettaja palauttaa takaisin osastolle.
Mutta aina ei mene näin. Olen pari kertaa istunut aika pitkän käytävän odotustilassa, jossa satunnaisesti näen henkilöstön tai potilaskuljettajan potilaansa kanssa kiirehtivän paikasta toiseen. Puoli tuntia menee jotenkin, mutta sen jälkeen mieleen tulee mahdollisuus, että minut on unohdettu. Kun joku kiireisistä hoitohenkilöistä pysähtyy pyytäessäni keskustelemaan ja tarkistaa tilanteeni potilaskuljetuksessa, saan tietää, että ei ole unohdettu, mutta kuljetusten logistiikassa on häiriöitä ja siksi joudun vielä odottamaan jonkin aikaa.
Kerron tämän siksi, että näkymä HUSin sisältää saa ymmärtämän sen kompleksisuuden, jonka hallintaan ei riitä kevyt ylin johto ja sitten matalasti johdettu ’potilastyötä tekevä hoitohenkilöstö’.
En enää pelaa kentällä. Huutelen joskus katsomusta. Kuvaan ajankohtaista tilannetta osaamatta esittää ratkaisua. Jotakin olennaista löydän seuraavasta:
”Ilman systeemisen muutoksen dynamiikan hahmottamista vaarana on lankeaminen hallintaharhaan. Hallintaharhassa on kysymys tilanteesta, jossa näennäisesti ohjaamme järjestelmää ymmärtämättä kunnolla interventioiden, kuten ylhäältä tulevien politiikkaratkaisujen ja toisaalta erilaisten protestien, aiheuttamia vaikutuksia. Tietämättömyys voi johtaa vinoutuneeseen tulkintaan, mistä helposti seuraa vinoutunutta toimintaa. Näin hyvää tarkoittavilla toimilla voimme saada paljon pahaa aikaiseksi. Viisas hallintajärjestelmä antaa riittävästi tilaa paikalliselle luovuudelle ja aloitteellisuudelle. Se pyrkii pikemminkin mahdollistamaan kuin rajoittamaan.” (Uusikylä ja Jalonen. Epävarmuuden aika. Into 2023, 43).