Mitä kompleksisuus on tuonut ehkäisemiseen? Sosiaalihuoltoon soveltuvaa näkökulmaa etsimässä.

Ensimmäinen keskeneräinen luonnos…..Tämän pohdinnan virikkeenä on blogi: Ehkäisevän työn narratiivit ja kompleksisuusajattelu – sosiaalihuoltoon soveltuvaa näkökulmaa etsimässä  – Curiosa. Se perustuu Fiona Verity ym. (2022) kirjallisuuskatsaukseen ehkäisevän työn narratiiveistä kompleksisuusajattelun kehyksessä. Towards a contemporary social care ’prevention narrative’ of principled complexity: An integrative literature review. Health Soc Care Community 2022 Jan;30/1 Towards a contemporary social care ’prevention narrative’ of principled complexity: An integrative literature review – PubMed (nih.gov)

Abstract

Prevention has become increasingly central in social care policy and commissioning strategies within the United Kingdom (UK). Commonly there is reliance on understandings borrowed from the sphere of public health, leaning on a prevention discourse characterised by the ’upstream and downstream’ metaphor. Whilst framing both structural factors and responses to individual circumstances, the public health approach nonetheless suggests linearity in a cause and effect relationship. Social care and illness follow many trajectories and this conceptualisation of prevention may limit its effectiveness and scope in social care. Undertaken as part of a commissioned evaluation of the Social Services and Wellbeing Act (2014) Wales, a systematic integrative review was conducted to establish the key current debates within prevention work, and how prevention is conceptually framed, implemented and evaluated within the social care context. The databases Scopus, ASSIA, CINAHL and Social Care Online were initially searched in September 2019 resulting in 52 documents being incorporated for analysis. A further re-run of searches was run in March 2021, identifying a further 14 documents, thereby creating a total of 66. Predominantly, these were journal articles or research reports (n = 53), with the remainder guidance or strategy documents, briefings or process evaluations (n = 13). These were categorised by their primary theme and focus, as well as document format and research method before undergoing thematic analysis. This highlighted the continued prominence of three-tiered, linear public health narratives in the framing of prevention for social care, with prevention work often categorised and enacted with inconsistency. Common drivers for prevention activity continue to be cost reduction and reduced dependence on the care system in the future. Through exploring prevention for older people and caregivers, we argue for an approach to prevention aligning with the complexities of the social world surrounding it. Building on developments in complexity theory in social science and healthcare, we offer an alternative view of social care prevention guided by principles rooted in the everyday realities of communities, service users and caregivers.

What is known about this topic?

  • Prevention in social care is commonly tied to three-tiered, linear public health preventative narratives.
  • Drivers for prevention have been contested, including values-based logic and reduced dependence or council expenditure.
  • The conceptualisation and enactment of preventative work in social care varies significantly between localities.

​What this paper adds?

  • There is a continued reliance on linear, cause-effect models for prevention in social care and limited accounts of the complexity associated with everyday life.
  • Developments in complexity theory within social and healthcare sciences offer new perspectives on how prevention is conceptualised and enacted.
  • Prevention work will arguably benefit by integrating guiding principles embracing the complexity of service users’ and carer’s lives.

Mitä olemme oppineet kansantautien ehkäisystä ja terveyden edistämisestä?

Olen harrastanut ’ehkäisevää työtä’ puolivuosisataa ja kompleksisuutta pari vuosikymmentä. Minulle niiden yhdistämisen ydin on monimutkaisen yksinkertaistaminen, tekeminen helposti toteutettavaksi päättämisen ja toiminnan arjessa. Ensin olisi hyvä tutustua historian. Prevention idea kehittyi ensin tarttuvien tautien hallinnassa. Kun niiden rinnalle alkoivat nousta vanhenemiseen yhdistyvät taudit, preventio on jaettu 1940-luvulta alkaen primaariseen ja sekundaariseen. USAssa 1945 perustettu The Comission on Chronic Illnesses tarvitsi 1950 luvun alussa lisärahotusta ja lisäsi preventioon kolmannen ulottuudeksi tertiaariprevention (kroonisen taudin hoito ja kuntoutus). Näin saatiin varakkaat potilasjärjestöt mukaanrahoitukseen.1970-luvulla uudeksi tulkinnaksi tuli community cotrol of chronic diseases, yhtenä esimerkkinä Pohjois-Karjala Projekti. Opimme erottamaan toisistaan väestöstrategian ja riskistraregian ehkäisemisessä.

Ehkäiseminen on aina ollut ja edelleen on ongelmalähtöistä. Se lähtee ongelmasta, ja sen saamisesta hallintaan. Siksi sen rinnalle on 1970-luvulta alkaen tulivat Suomessa rakenteellinen terveyspolitiikka ja kansainvälisesti primary health care ja sen yhteisökeskeinen tulkinta comprehensive health care. Sitten valtaviraksi nousi Health Promotion eli terveyden edistäminen ja sen ’raamattuna’ The Ottawa Charter of Health Promotion, jotain sain olla valmistelemassa ja viimeistelemässä Ottawassa 1987. (https://www.who.int/teams/health-promotion/enhanced-wellbeing/first-global-conference)

Keskustelu sosiaalisten ongelmien ehkäisemisestä tuli 1970-luvulla klassikkona Jorma Sipilän kirja Sosiaalisten ongelmien synty ja lievittäminen (Tammi 1979). Pioneereina olivat yhdyskuntatyö, rakenteellinen sosiaalityö ja 1990-luvulla Ehkäisevän sosiaalipolitiikan ohjelma STM:n johdolla.

Tähän kenttään opin yhdistämään kompleksisuustulkintoja 2000-luvun alusta. Niistä minulle kiinnostavin on ollut IBMn johtamisessa kehittynyt CYNEFIN tulkinta. https://en.wikipedia.org/wiki/Cynefin_framework. Onnistumiseen ei riitä juurisyiden tunteminen. Tarvitaan edessä olevan tilanteen harkittua tulkintaa ja siitä johdettua toimintaa.

Blogissa on varsin kapeasti tulkittu terveysongelmien ehkäisyn ja terveyden edistämisen lähihistoriaa ja väitetään, että sosiaalisten ongelmien kompleksisuudesta seuraa, että myös ratkaisut ovat moninaisia, kytköksissä toisiinsa ja dynaamisia. Tämä ei ole uusia asia, löytyy laajasti analysoituna ja testattuna kansantautien ehkäisystä ja terveyden edistämisestä jo 1970-luvulta alkaen. Sosiaalisten ongelmien suunnassa erityisen kiinnostavia ja ajankohtaisia ovat 1990-luvun ehkäisevän sosiaalipolitiikan ohjelma ja sen toimeenpanosta julkaistut arvioinnit ja tutkimukset.

Tämän ajan suurin ongelma saattaa olla institutionaalinen unohtaminen. Emme opi lähihistoriasta Suonessa puhumattakaan sen kansainvälisesti tuottamasta osaamisesta, kokemuksesta ja tiedoista. Emme osaa asettaa tänään kiinnostavalta tuntuvaa aidosti lähihistorian kehykseen. Sosiaalisten ongelmien syistä ei voi suoraan johtaa ratkaisun prosessia. Tämä ajattelu toimi tarttuvien tautien hallinnassa ja siinäkin vain osittain. Sittemmin on sekä kansainvälinen että kotimainen tutkimus ja kokemus tuottaneet uusia näkymiä ja koeteltuja toimintalinjoja ansantautien ehkäisyyn ja terveyden edistämiseen.

Vaikka ongelmat ovat kompleksisia, voivat olla yksinkertaisia. Kun tilanteet ovat monimutkaisia ja kompleksisia, ennalta määritellyt mallit saattavat olla vasta-aiheisia, onnistumiseen tarvitaan tilanteesta lähtevää luovaa toimintaa. Tämän ymmärtämisessä minua on auttaminen tutustuminen kompleksisuuden tulkintoihin.

Blogin lopussa todetaan, että yksilöitä, jotka ovat ehkäisevän työn kohteina, tulisi tarkastella osana omaa erityistä sosiaalista kontekstiaan. Viimeistään 1980-luvun terveyden edistämisen tulkinnoissa ja 1990-luvun ehkäisevän sosiaalipolitiikan yhteydessä ymmarrättin, että yhteisöt ja yhteisö