Oppeja lähihistoriasta: Olemmeko unohtaneet olennaisen lasten ja nuorten aikuistumisen tukemisessa? Poimintoja kirjastani ja arkivalmennuksesta.

Helsingin sanomissa oli 27.10.2023 uutinen: ”Miksi kukaan ei auta? Jos viranomaisten yhteistyö ei suju, väliinputoajalle voi käydä huonosti. Autismikirjon tyttö Kiia on jäänyt liki täysin ilman apua, koska mikään taho ei anna hänen kuntoutumistaan tukevia palveluita.” Autistinen Kiia, 14, on tavannut 50 ammattilaista, mutta silti hänen tilanteensa on vain pahentunut | Yle Uutiset
Yle kertoi pirkanmaalaisen perheen tilanteesta ensimmäisen kerran viime vuoden toukokuussa. Silloin perhe oli tavannut 10 hoitotahoa ja 17 eri ihmistä. Nyt tavattuja hoitotahoja on Sarin laskujen mukaan noin 50, mutta tilanne on vain huonontunut.”

Ongelma ei ole uusi. Siitä on keskusteltu 1970-uvulta alkaen. Mannerheimin lastensuojeluliiton Lapsipoliittisessa ohjelmassa (1975)  esitettiin, että ”Perhekokonaisuuden merkitystä tulisi korostaa muun muassa nimeämällä perheelle vastuuhenkilö. Näin vältettäisiin hajautuminen, jossa saman perheen asioita hoidetaan usealla taholla täysin toisistaan tietämättä.” Kansainvälisen lasten vuoden 1979 komitean mietinnössä (1980) todettiin: ”Palveluissa kokonaiset ihmiset eivät enää kohtaa kokonaisia ihmisiä”.

Pohdin tätä ongelmakenttää kirjassani, jota olen hieman esitellyt bogissani: Matti Rimpelä: Keskustelua lapsiperheiden sostepalveluista valtionhallinnossa 1970–2009. Mistä puhuttiin, mikä muuttui, mikä pysyi ennallaan? Books on Demand 2023. Takakansi, saatteeksi ja tiivistelmä – Matti Rimpelä – mattirimpela.fi. Päädyin esittämään, että viime vuosikymmeninä olemme hyväksyneet palvelujen erikoistumisen ja eriytymisen. Moniongelmaisuus on omaksuttu tärkeimmäksi palvelujen kehittämisen tulkinnaksi.

Olen huhtikuusta 2017 alkaen toiminut vaikeuksiin ajautuneen nuoren tukihenkilönä. Kun aloitimme, hänellä oli takanaan vuosien polku potilaana ja asiakkaana, useita psykiatrisia diagnooseja, kuukauden osastojakso jonka aikana ja jälkeenkin sähkö nupit kaakossa. Kotiuttamisen jatkoksi kymmenkunta lääkereseptiä. Mielenterveyspalvelujen tarve päättyi 12/2018, viimeisen lääkkeen hän sai lopetettua kesällä 2022. Kolme vuotta sitten työharjoittelu, jonka jälkeen palkkatukityötä ja vuoden 2022 alusta alkaen kolmen vuoden työsopimus.

Olemme yhdessä kehitelleet tulkintaa ’arkivalmennuksesta’, joka voisi täydentää tarjolla olevia palveluja ja vähentää niitä pulmia, joista HS:n uutinen Kiiasta kertoi. Enemmän alla olevassa PP -esityksessä.

Loader Loading…
EAD Logo Taking too long?

Reload Reload document
| Open Open in new tab

Vastaa