Poimintoja julkaisusta Reijo Väärälä: Ehkäisevän sosiaalipolitiikan kuntaprojektin tutkimus. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja C. Työpapereita19/1994.
Tämä työpaperi on osa STM:n ja Lapin yliopiston yhteistä tutkimusprojektia. Tarkoituksena on analysoida ehkäisevän sosiaalipolitiikan eräitä teemoja ja niiden liittymistä nykyiseen yhteiskunnalliseen muutokseen ja siitä käytävään keskusteluun. Ehkäisevän sosiaalipolitiikan (ESP) käsite on terminä suomalaisessa keskustelussa varsin uusi. Sillä on kehittyneempi analogiansa terveyspolitiikassa. Maailman terveysjärjestön (WHO) käynnistämä Terveyttä kaikille 2000-ohjelma ja sen kansalliset ohjelmat sisältävät modernin terveyspolitiikan perusrakenteet, joissa ehkäisevä näkökulma on koko ajattelun runkona (ks. esim. Terveyttä kaikille vuoteen 2000. Uudistettu yhteistyöohjelma. STM Julkaisuja 1993:2).
Sosiaalipolitiikan käsitteenä preventio ei ole läheskään yhtä yksiselitteinen. Se viittaa sosiaalipolitiikan yleisiin määritelmiin, mutta sillä on myös oma erityinen sisältönsä siinä mielessä, että pyritään kääntämään huomion korjaavasta jälkikäteistoiminnasta ennakoiviin toimiin.
Ihmiset voivat ajatella globaalisti, mutta toiminta tapahtuu pääosaltaan sosiaalisissa rakenteissa. Elämän epävakaisuuden lisääntyminen ja ongelmien ja tarpeiden eriytyminen näyttävät korostavan yhä enemmän eriytyvien, tilannekohtaisten ja paikallisten ratkaisujen merkitystä. Kuntien ja muun paikallishallinnon oma aloitteellinen rooli ihmisten elämän organisoimisessa korostuu. Kysymys ei ole sitä, että valtiollinen politiikka olisi jotenkin vähämerkityksellistä, vaan siitä, että paikallinen, valtiollinen ja globaali ovat nyt uusissa suhteissa. Tämän vuoksi meidän tulisi tunnistaa entistä paremmin ihmisten elämän uudelleen organisoitumisen piirteet. Kysymys on siitä, miten ihmisten oma elämä organisoituvat paikallisissa sosiaalisissa rakenteissa.
Yleisesti voisi sanoa, että kuntien on tehtävä tulkintaa siitä, mikä on muutoksen suunta, miten ihmisten elämä organisoituu paikallisissa rakenteissa ja miten valittavissa ratkaisuissa otetaan huomioon ehkäisevä näkökulma. Miten siis kunta voi yhdessä ihmisten kanssa rakentaa sellaista paikallista politiikkaa, joka ottaa sosiaaliset kysymykset huomioon kaikessa kunnan toiminnassa.
ESP-kuntaprojektin tavoitteet voidaan jäsentää seuraavasti:
- Lisätä kunnissa tietoisuutta ehkäisevästä sosiaalipolitiikan sisällöstä ja merkityksestä sekä kunnallisten päätösten sosiaalisista vaikutuksista.
- Edistää yhteistyötä kunnan hallintokuntien välillä sekä hallintokuntien, kuntalaisten kanssa ja oppilaitosten kanssa,
- Aktivoida kuntalaisten omaehtoista toimintaa ja osallistumista, jonka päämääränä on itsenäisen selviytyminen ja elämänhallinta.
- Tuottaa kunnalle ehkäisevän sosiaalipolitiikan ohjelma, jolla voidaan ehkäistä tiedossa ja ennakoitavissa olevia sosiaalisia ongelmia ja vähentää niistä syntyviä kustannuksia.
- Tuottaa tietoa eri kuntatyyppejä edustavista ohjelmista valtakunnallista toimenpideohjelmaa varten.
Työryhmämuistion ja edellä esitettyjen tavoitteiden pohjalta voidaan projektin ajatuksia ankkuroida mm. seuraaviin teoreettisiin ja käytännöllisiin kysymyksiin:
- Taloudellisen kasvun aikana valtio takasi yhteisen hyvän toteutumisen. Nykyisessä tilanteessa kriittinen perusväittämä on, että meillä ei ole varaa näin laajaan koneistoon eikä näin korkean turvan tasoon. Toinen väittämä on, että olemme luoneet liiaksi holhoavan valtion, joka on vähentänyt ihmisten yritteliäisyyttä ja omaa vastuuntunnetta. Olemme myös tulleet liian välinpitämättömiksi läheisistämme ja oletamme, että yhteiskunta hoitaa ihmiset kriisitilanteissa.
- Valtiollisen säätelyn vähentäminen ja vastuun siirtäminen julkiselta lisää paineita kehittää erilaisia sosiaalipoliittisia ohjelmia. ESP:n tavoitteet liittyvät meneillään olevaan voimakkaaseen rakennemuutokseen sekä sen sisällä tapahtuvaan yksilöitymis- ja eriytymiskehitykseen. Sen kautta kiinnitetään enemmän huomiota sosiaalisia ongelmia tuottaviin mekanismeihin ja pyritään poistamaan ennalta pahoinvointia poistavia tekijöitä. Viranomaisten tarveperusteiset määrittelyt eivät kovin hyvin kohtaa enää kansalaisten erilaistuvia tarpeita, minkä vuoksi on mm. ehdotettu, että julkisten palvelujen tulisi tukea enemmänkin yksilöllisiä elämänvalintoja ja elämänpolitiikkaa. Tutkitaan yhtäältä paikallistasoisten suunnitelmien ja ratkaisujen luonnetta ja toisaalta ihmisten oman elämän uudelleen muotoutumista ja sen suhdetta julkisiin järjestelmiin. Voimakkaassa muutoksessa on entistä tähdellisempää kiinnittää huomiota paikallisiin sosiaalisiin rakenteisiin ja ihmisten elämänedellytyksiin näissä rakenteissa unohtamatta tietenkään kansallista ja yhä enemmän kansainvälistä aspektia.
- Voimakkaassa rakennemuutoksessa julkinen sektori, yksityinen sektori ja kansalaisten omat toiminnat näyttävät asettuvan uusiin suhteisiin. Perinteiset palvelurakenteet näyttävät menettävän toimivuuttaan ja taloudellisuuttaan. Ne eivät tyydytä enää riittävästi asiakkaiden tarpeita eivätkä ylläpitäjien tarpeita. Tarvitaan enemmän yhteistyötä. Tiimi- ja verkostorakenteet näyttävät nousevan tärkeiksi uusiksi innovaatioiksi. Tärkeiksi kysymyksiksi nousevat mm. asumis- ja elämisyhteisön ja työyhteisöjen sosiaalinen suunnittelu ihmisten hyvinvoinnin kannalta sekä nykyisten palvelurakenteiden uudelleen muokkausenemmän ihmisten muuttuvia elämäntarpeita silmällä pitäen. Kunnan rooli tässä sosiaalipoliittisessa suunnittelussa on erittäin tärkeä. Kunta muodostaa elävän yhteisöllisen rakenteen, joka sitoo yhteen viralliset ja epäviralliset organisoitumismuodot sekä ihmisten yksilölliset pyrkimykset.
- Yhteiskunnallinen muutos tuottaa monella tavalla nopeita ja arvaamattomia riskejä ja korostaa tutkimuksen ja tiedon merkitystä suunnittelussa ja päättämisessä. Tutkimus, suunnittelu, kehittäminen ja koulutus ovat olleet esillä myös paikallisessa keskustelussa jo jonkin aikaa, mutta ne on jaettu eri tahoille. Tutkimuksen kannalta projektissa korostuvat erityisesti seuraavat tarpeet:
- Tarvitaan paikallistasoista tietoa ihmisten elämän uudelleenorganisoitumisesta, yksilöllistymisprosessien syvyydestä, elämän epävakaisuuden piirteistä, uusista riskeistä ja mahdollisuuksista, sekä syrjäytymisestä ja pahoinvointia tuottavista prosesseista.
- Tarvitaan tietoa paikallisuuden uudesta luonteesta, tuotannollistaloudellisten edellytysten muotoutumisesta sekä kunta- ja valtionhallinnon paikallistason roolista sosiaalipolitiikan toteuttajana.
- Tarvitaan tietoa palvelujärjestelmän asemasta ihmisten hyvinvoinnin tuottajana ja ihmisten omien organisoitumismuotojen ja palvelujärjestelmän suhteista.