Professorit tarttuisivat rohkeasti ”pyhiin lehmiin” – näin asiantuntijat pelastaisivat julkiset terveyspalvelut. Mitä esitettiin ratkaisuksi 1980-luvun alussa?
Asiakkaan palvelussa ei riitä hyvä tekninen osaaminen. vaan oleellista on myös asiantuntijan oma henkilökohtainen panos: miten asian esitän ja onko mukana myös inhimillisyyttä. Asiakas on kohdattava ainutkertaisena yksilönä, joka ajattelee, tuntee, tietää ja kykenee hoitamaan asioitaan asiantuntijan tuen avulla. Paras mahdollinen tulos saadaan, kun potilas otetaan mukaan suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan omaa hoitoaan. Pitkäaikaisen hoitosuhteen ja sen lähes poikkeuksetta synnyttämä asiakkaan/potilaan tyytyväisyys korvaa tämän puutteen ja tekee työstä mielekkään. Paraskaan ammattitaito tai työnohjaus ei korvaa työn sisällön paranemista silloin kun tehtävät suoritetaan oman työn tulosten motivoimana.”