Johdanto
Lastensuojelun kriisiytyminen on pysynyt ajankohtaisena 1990-luvulta alkaen. Yhtenä kysymyksenä on ollut lastensuojelulaissa säädetty jälkihuolto, jolla on tarkoitettu tuen jatkumista tarvittaessa sen jälkeenkin, kun lapsi tulee 18 vuoden ikään. Jälkihuoltoa on 2010-luvulla toistuvasti arvioitu ja sen kehittämiseksi on tehty ehdotuksia. Vuoden 2020 alussa voimaan tuli sen jatkaminen tarvittaessa 25 vuoden ikään saakka. Pääministeri Petteri Orvon hallitusohjelmassa siirryttiin kehittämisestä leikkaamiseen. Hallitusohjelman toteuttamiseksi STM:ssä valmistellaan lastensuojelun maattamista: Lastensuojelun jälkihuollon ikäraja lasketaan hallitusohjelman mukaisesti 23 ikävuoteen. Hallituksen esitys lastensuojelulain muuttamisesta – Sosiaali- ja terveysministeriö (stm.fi)
Olen alustavasti kuvannut tämän esityksen taustoja ja sen perusteluja blogissani 30.7.2023. Ministeri perustelee jälkihuollon ikärajan laskemisesta kustannustehokkuudella ja yhdenvertaisuudella. Vai onko kysymys ymmärtämättömyydestä ja jopa välinpitämättömyydestä vaikeuksiin ajautuneiden nuorten aikuistumisen tukemisessa julkisen vallan tehtävänä? Päivitetty 30.7.2023 – Matti Rimpelä – mattirimpela.fi. Tässä katsauksessa palautan mieleen hieman yksityiskohtaisemmin valtionhallinnon keskustelua jälkihuollosta ja sen kehittämisestä vuosina 2015–2023.
Hallitusohjelmasta 2015–2019 selvityshenkilön loppuraporttiin
Lastensuojelun kriisiytyminen oli jatkuvasti esillä 2010-luvun puolivälissä. Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa (2015–2019) yhtenä kärkihankkeena oli ”Edistetään terveyttä ja hyvinvointia sekä vähennetään eriarvoisuutta” ja toisena ”Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma (LAPE-ohjelma) ja sen yhtenä osana: Uudistetaan lastensuojelua paremmin asiakkaiden tarpeisiin keskittyväksi ja vähennetään byrokratiaa.
STM antoi 22.12.2017 ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojalle tehtäväksi selvitystyön, jossa etsitään ratkaisuja lastensuojelutyön kuormittavuuden vähentämiseksi ja laaditaan ehdotus tiekartaksi siirtymiseen kunnallisesta lastensuojelusta maakuntapohjaiseen toimintaan vuonna 2021. Loppuraportti valmistui helmikuussa 2019 Selvityshenkilön ehdotukset lastensuojelun toimintaedellytysten ja laadun parantamiseksi. Loppuraportti. (valtioneuvosto.fi). Siinä viitattiin toimiva lastensuojelu -selvitysryhmään, joka oli vuonna 2013 esittänyt esitti jälkihuollon ikärajan nostamista 25 ikävuoteen: ”Tämä ehdotus ei ole toteutunut. Ehdotuksen perustelut ovat edelleen ajankohtaisia, joten pidän tarpeellisena toistaa esityksen myös tässä selvityksessä.” Loppuraportissa oli useita yksityiskohtaisempia ehdotuksia jälkihuollon kehittämiseksi.
Hallituksen esitys lastensuojelulain muuttamisesta ja lakialoite 2018
Hallitus antoi eduskunnalle marraskuussa 2018 esityksen lastensuojelulain muuttamisesta siten että kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen oikeutta hyvään kohteluun, huolenpitoon ja kasvatukseen vahvistetaan. HE 237/2018 vp (eduskunta.fi)
Joulukuussa 2018 eduskunnalle tehdyssä lakialoitteessa ehdotettiin lastensuojelulakia muutettavaksi siten, että ”kunnan velvollisuus lastensuojelun jälkihuollon järjestämiseen päättyy viimeistään, kun nuori täyttää 25 vuotta tai viiden vuoden kuluttua siitä, kun lapsi on ollut 1 momentissa tarkoitetun kodin ulkopuolisen sijoituksen päättymisen jälkeen viimeksi lastensuojelun asiakkaana. Nykyisin jälkihuollon päättymisen ikäraja on 21 vuotta” (LA 86/2018 vp. la18_0086fi.xml (eduskunta.fi) Perusteluina esitettiin:
”Lastensuojelun asiakkaina olleet nuoret tarvitsevat usein aikuisuuden kynnyksellä tehostettua tukea itsenäisen elämän aloittamiseen. Esimerkiksi Helsingissä jälkihuollon piirissä olleista nuorista vain 14 prosentilla oli ammatti jälkihuollon päättyessä. Jälkihuollon palvelut pitävätkin sisällään muun muassa tukea opintoihin ja työllistymiseen, henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa arjessa selviytymiseen, yhteiskunnan palveluihin ohjaamista, apua asunnon hankkimiseen sekä vertaistukitoimintaa. Hyvin onnistuneella lastensuojelun jälkihuollolla voidaan parhaimmillaan turvata nuorille aikuisille sujuva itsenäistyminen aikuisuuteen sekä ennaltaehkäistä nuorten aikuisten syrjäytymistä. Lastensuojelun jälkihuollon ikärajan nostaminen 25 vuoteen antaisi lastensuojelun ammattilaisille enemmän työkaluja toimia nuorten parhaaksi.”
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä viitattiin lakialoitteeseen: ”Useat valiokunnan kuulemat lastensuojelun asiantuntijat ja lastensuojelujärjestöt kannattivat jälkihuollon järjestämisen yläikärajan nostamista nykyisestä 21 vuodesta 25 vuoteen, sillä nykyisin moni nuori syrjäytyy jälkihuollon toimien päättyessä. Myös ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan tekemässä selvityksessä Lastensuojelun kehittämisen suunta ja suositukset (2019) suositeltiin lastensuojelun jälkihuollon ikärajan nostamista 25 vuoteen (Ehdotus 19: Jälkihuollon yläikärajaa tulisi nostaa nykyisestä 21 ikävuodesta 25 ikävuoteen”, s. 44).
Valiokunta esitti lakiesityksen mukaisesti muutosta: ”75 § Lapsen ja nuoren oikeus jälkihuoltoon. Pykälässä säädetään lapsen ja nuoren oikeudesta jälkihuoltoon. Pykälän 3 momentin perusteella kunnan velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyy viimeistään, kun nuori täyttää 21 vuotta. Valiokunta ehdottaa, että pykälän 3 momenttia muutetaan siten, että velvollisuus järjestää jälkihuoltoa päättyy viimeistään, kun nuori täyttää 25 vuotta. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaavat voimassa olevan säännöksen 1 ja 2 momenttia.” Eduskunta hyväksyi maaliskuussa 2018 valiokunnan esittämän muutoksen, joka tuli voimaan vuoden 2020 alussa.
Ehdotus kansalliseksi aikuistumisen tuen ohjelmaksi 2019
Pääministerin kansliaan rekrytoitiin Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori toimimaan vuosina 2017–2018 eriarvoisuustyöryhmän puheenjohtajani. Tammikuussa 2019 valmistuneessa katsauksessa Hyvinvointivaltio eriarvoistuneessa yhteiskunnassa (Toimi-hankkeen selvityshenkilön raportti 30.1.2019 Selvityshenkilö+Juho+Saaren+raportti+30.1.2019+-+Hyvinvointivaltio+eriarvoistuneessa+yhteiskunnassa.pdf (vnk.fi) hän kirjoitti jälkihuollosta mm. seuraavaa:
”Pääsääntöisesti suomalainen yhteiskunta pitää huolta haavoittuvissa asemissa olevista ryhmistä varsin hyvin. Kuitenkin näiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien elintaso, elämänlaatu ja elämäntavat poikkeavat selkeästi vauraan enemmistön elämän edellytyksistä. Äärimmillään tämä takamatka aiheuttaa ylisukupolvista huono-osaistumista, jonka katkaiseminen edellyttää poikkeuksellisen pitkäkestoisia toimenpiteitä erityisesti lastensuojelun jälkihuollossa, mutta myös muualla sosiaalisten ongelmien hallintajärjestelmässä.” (sivu 24) ”Lastensuojelun jälkihuolto voitaisiin muuttaa aikuistumisen tueksi. Siihen liittyvä palvelujärjestelmä ja siihen liittyvä etuus (aikuistumisraha) olisi eteenpäin katsova ja soveliaassa määrin vastikkeellinen palvelu- ja etuuskokonaisuus.” (sivu 66)
STM/Ministeri Annikka Saarikko asetti 17.1.2019 Jälkihuollon uudistamistyöryhmän ja sen puheenjohtajaksi professori Juho Saaren (ASETTAMISPAATOS_20190122092024.pdf (hankeikkuna.fi). Raportti valmistui 17.5.2019. Siinä todettiin mm.
”Vahvalla monialaisella tuella voidaan vahvistaa nuorten ihmis- ja perusoikeuksia sekä vähentää syrjäytymistä, inhimillistä kärsimystä ja niistä aiheutuvaa turvallisuusriskiä sekä kasvavia taloudellisia kustannuksia. Kokonaisvaltainen ja koordinoitu tuki tuottaa merkittävän taloudellisen säästön. Aiheesta on olemassa systemaattista näyttöä. Esimerkiksi intensiivinen, yksilöllisesti määrittyvä ja joustava jälkihuollon tuki kahtena ensimmäisenä vuotena sijoituksen päättymisen jälkeen siihen asti, kun nuori täytti 25 vuotta, tuotti merkittävää säästöä verrattuna siihen, että jälkihuollon tukea ei järjestetty. Säästöt suhteutettiin työttömyydestä, rikollisuudesta, sairaudesta, asumisesta ja lastensuojelusta aiheutuviin menoihin.” (Sivu 12).
Raportissa esitti jälkihuollon uudistamiseksi kansallista ohjelmaa, jossa luotaisiin aikuistumisen tuen kokonaisuus nuorten aikuisten toimintakyvyn ja itsenäisen toimijuuden vahvistamiseksi sekä ylisukupolvisen huono-osaisuuden vähentämiseksi:
”Aikuistumisen tuki -ohjelma ehdotetaan sisällytettäväksi tulevan hallituksen hallitusohjelmaan strategisena hankkeena. Se on verrattavissa vuonna 2007 toimeenpantuun Asunto ensin – periaatteen juurruttaneeseen hankkeeseen. Monisektorisen ohjelman käynnistämisestä voitaisiin tehdä valtioneuvoston periaatepäätös. Sen valmistelusta, johdosta ja koordinaatiosta sovittaisiin tarkemmin valtioneuvoston kanslian ja ohjelmaan osallistuvien ministeriöiden kesken.”
Hallituskauden 2019–2013 hallitusohjelmassa (pääministerit Antti Rinne ja Sanna Marin) todettiin, että hyvän elämän tarjoaminen jokaiselle lapselle on laajasti jaettu yhteiskunnallinen tavoite.
”Tästä huolimatta palvelut tai tuki eivät aina tavoita lasta, nuorta ja perhettä ajoissa. Lastensuojelu yksin ei pysty vastaamaan paljon tukea tarvitsevien lasten, nuorten ja perheiden tarpeisiin. Turvataan erityistä tukea tarvitsevien moniammatilliset palvelut ja ja levitetään eri alojen ammattilaisten yhteistyöhön perustuvaa tiimimallia. Kehitetään lastensuojelun jälkihuoltoa. Annetaan nuorelle riittävä tuki matkalla aikuisuuteen.” Jälkihuollon uudistamistyöryhmän esitykseen ei viitattu.
Työryhmä selvittämään vaativaa sijaishuoltoa 2019
STM asetti 14.3.2019 työryhmän selvittämään lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamista. Raportti valmistui syyskuussa 2020. Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän loppuraportti (valtioneuvosto.fi)
Toimeksiantoon sisältyi jälkihuollon kehittäminen. Jälkihuolto esiintyi yhdyssanana raportissa 176 kertaa. Työryhmä viittasi vain lyhyesti esitykseen aikuistumisen tuen ohjelmasta: ”Lastensuojelun jälkihuoltoa tulisi uudistaa aikuistumisen tueksi. Työryhmä ehdotti, että lastensuojelun jälkihuoltoa uudistettaisiin tavoitteelliseksi ja räätälöidyksi nuorten aikuistumisen ja itsenäistymisen tueksi ja että nykyinen jälkihuollon taloudellinen tuki arvioitaisiin ja uudistettaisiin nuorten aikuistumisen taloudelliseksi tueksi.” (sivu 52). Muualla ei käsitelty esitystä aikuistumisen tuen kansalliseksi ohjelmaksi.
Raportissa todettiin, että ”jälkihuollon tarkoitus on tukea lapsen tai nuoren kotiutumista lastensuojelun sijaishuollosta tai tukea nuoren itsenäistymistä. Jälkihuollon suunnittelun aloittaminen jo sijaishuollon aikana on erityisen tärkeää, jotta jo sijaishuollon aikana kyettäisiin vahvistamaan nuorten toimintakykyä ja itsenäistä toimijuutta, tukea opiskelua sekä työelämään siirtymistä ja muuta integroitumista yhteiskuntaan. Onnistunut jälkihuolto vähentää syrjäytymistä ja huono-osaisuuden ylisukupolvisuutta.” (sivu 131).
”Jälkihuollon ikärajan noustessa 25 vuoteen ero alaikäisen tai täysi-ikäisen jälkihuollossa olevan asiakkaan kohdalla eroaa selkeästi toisistaan. Täysi-ikäisen nuoren aikuisen jälkihuoltoa järjestettäessä vanhempien tukeminen sijaishuollon päätyttyä perheen jälleenyhdistämiseksi ei ole enää jälkihuollon pääasiallinen tarkoitus. Nuorella aikuistumassa olevalla jälkihuollon asiakkaalla voi olla jo omia lapsia ja oma perhe, jotka tarvitsevat yhdessä jälkihuollon tuke. Nuori aikuinen tarvitsee myös enemmän apua itsenäistymiseen, koulutukseen ja työelämään pääsyn osalta. Lisäksi täsmennettäisiin, että jälkihuolto ei vaikuta lapsen tai nuoreen oikeuteen saada muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kunnan asukkaana. Tämä vastaa voimassa olevaa lainsäädäntöä.” (sivu 135)
Työryhmä esitti tarkennuksia jälkihuollon sisältöön, jotta se vastaisi paremmin myös 18–25-vuotiaiden sijaishuollon tarpeeseen: ”Lastensuojelulla tulisi olla jälkihuoltoa järjestettäessä käytettävissään sosiaalityön, lapsen kasvun ja kehityksen, terveydenhuollon, oikeudellista sekä muuta lastensuojelutyössä tarvittavaa asiantuntemusta. Jälkihuoltoon oikeutetulla nuorella olisi oikeus saada hänen tarvitsemansa jälkihuollon järjestämisen kannalta välttämättömät terveydenhuollon palvelut.” (sivu 125)
Työryhmän ehdotuksia lastensuojelulain muutoksiksi:
11 §: Lastensuojelun järjestäminen ja kehittäminen. Pykälän 1 momenttiin esitetään lisättäväksi kunnan velvollisuus huolehtia myös jälkihuollosta kunnassa esiintyvän tarpeen mukaisesti ehkäisevän lastensuojelun ja lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun lisäksi. Muilta osin pykälä vastaa voimassa olevaa säännöstä. Jälkihuollosta vastaa voimassa olevan lain mukaan lapsen sijaishuollosta vastuussa oleva kunta. Harkinnanvaraisesta jälkihuollosta vastaa se kunta, jossa jälkihuoltoa koskeva päätös on tehty. Jälkihuoltoa järjestetään lastensuojelulain mukaisena palveluna, mutta kunta voi sijoittaa sen hallinnollisesti itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Esimerkiksi täysi-ikäisten jälkihuollon palvelut voivat olla osa aikuissosiaalityön palveluja.
13 §b: Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Lapselle tulisi mahdollisuuksien mukaan turvata sama sosiaalityöntekijä koko lastensuojelun prosessin ajan, jos on lapsen edun mukaista ja käytännön työssä mahdollista toteuttaa. Tämä edellyttäisi osassa kuntia työtapojen uudelleen organisointia, jotta sama sosiaalityöntekijä voisi seurata lapsen mukana avohuollon, sijaishuollon ja lopulta jälkihuollon aikana. Lastensuojeluprosessin eri vaiheissa vaihtuvat sosiaalityöntekijät tarkoittavat asiakkaan näkökulmasta montaa vastuutyöntekijää, katkeilevia ihmissuhteita ja mahdollisia katkoksia tiedonkulussa. Toisaalta avohuollon, sijaishuollon ja jälkihuollon työ edellyttää pitkälle erikoistunutta osaamista. Yhdennetty työ aina 25-vuotiaan nuoren aikuisen jälkihuollon sosiaalityöhön tekee työn sisällöllisistä osaamisvaatimuksista vaativat. Viimekädessä kunta harkitsee kuinka se organisoi palvelunsa rakenteen parhaaksi katsomallaan tavalla.
51 §: Sijaishuollon aikaiset tukitoimet: Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että sijaishuollon aikana riittävissä ajoin ennen sijaishuollon päättymistä on aloitettava jälkihuollon tarpeen kartoittaminen ja jälkihuoltosuunnitelman alustava laatiminen. Tämä tarkoittaisi jälkihuollon suunnittelemisen aloittamista viimeistään, kun aloitettaan suunnittelemaan sijaishuollon päättämistä. Jälkihuollon suunnittelun aloittaminen jo sijaishuollon aikana on erityisen tärkeää, jotta jo sijaishuollon aikana kyettäisiin vahvistamaan nuorten toimintakykyä ja itsenäistä toimijuutta, tukea opiskelua sekä työelämään siirtymistä ja muuta integroitumista yhteiskuntaan ja nuoren jälkihuolto olisi jatkumoa sijaishuollon tuelle. Vanhemmat usein tukevat aikuistuvia nuoriaan pitkälle täysi-ikäisyyteen. Sijaishuolto päättyy viimeistään nuoren täyttäessään 18 vuotta. Kun nuori itsenäistyy sijaishuollosta, hän tarvitsee usein ikätovereihinsa nähden enemmän tukea. Kouluttautumisen ja työllistymisen polut ja jälkihuollon tukipalvelut ovat hajallaan eri hallinnonaloilla. Tukea tarvitsevalta nuorelta ei voida odottaa samalla kykyä hoitaa asioitaan itsenäisesti monimutkaisessa palveluverkostossa ilman tukea. Näille nuorille on erityisen tärkeää taata riittävän intensiivinen ja katkeamaton tuki sijaishuollosta jälkihuoltoon ja tarvittaessa aina työ- ja perhe-elämään kiinnittymiseen saakka. Onnistunut jälkihuolto vähentää syrjäytymistä ja huono-osaisuuden ylisukupolvisuutta.
75 §. Lapsen ja nuoren oikeus jälkihuoltoon. Pykälän 1 momenttia esitetään tarkennettavan siten, että jälkihuollon tarpeen kartoittaminen ja jälkihuoltosuunnitelman alustava laatiminen olisi aloitettava samalla, kun sijaishuollon päättämistä valmistellaan. Mikäli on todennäköistä, että lapseen sijoitus kestää tämän täysi-ikäistymiseen, olisi jälkihuollon valmistelu aloitettava viimeistään vuosi ennen sijaishuollon päättymistä eli kun lapsi täyttää 17-vuotta. Jos sijaishuollosta itsenäistyvä nuori jää tavoitteellisen ja kokonaisvaltaisen tuen ulkopuolelle sijaishuollon päätyttyä, on heillä suuri riski syrjäytyä. On tärkeää, että sijaishuollosta itsenäistyvän nuoren kanssa suunnitellaan ja valmistellaan hyvissä ajoin ennen sijaishuollon päättymistä muun muassa asumiseen liittyvät asiat, mahdollisten päihde- ja mielenterveysongelmien jatkohoitokontaktit ja tuki, talouden suunnittelu sekä koulutukseen ja työelämään integroituminen
76 §. Jälkihuollon sisältö. Pykälä esitetään muutettavan siten, että pykälässä eroteltaisiin lapsen jälkihuollon tarkoitus ja järjestäminen sekä nuoren jälkihuollon tarkoitus ja järjestäminen selkeästi erikseen. Lastensuojelun jälkihuollon tarkoitus on tukea lapsen tai nuoren kotiutumista lastensuojelun sijaishuollosta tai tukea nuoren itsenäistymistä. Lastensuojelun jälkihuolto ei ole yksin sosiaalihuollon tehtävä, ja erityisesti nuoret tarvitsevat tavoitteellisen ja kokonaisvaltaisen tuen arjessa selviytymiseen elämän eri alueilla. Tämä edellyttää eri hallinnonalojen tuen ja avun yhdistämistä. Sosiaalihuollon palvelujen lisäksi jälkihuollon palvelut sisältävät erityisesti täysiikäisten kohdalla muun muassa koulutukseen ja työelämään pääsyn sekä asumiseen liittyviä palveluja, jotka ovat eivät itsessään ole sosiaalitoimen palveluja. Jälkihuollon aikana lapsella tai nuorella on oikeus riittäviin hänen tarpeisiinsa vastaaviin välttämättömiin sosiaalihuollon- ja terveydenhuollon palveluihin ja tukeen sekä apuvälineisiin. Jälkihuollon ikärajan noustessa 25 vuoteen ero alaikäisen tai täysi-ikäisen jälkihuollossa olevan asiakkaan kohdalla eroaa selkeästi toisistaan. Täysi-ikäisen nuoren aikuisen jälkihuoltoa järjestettäessä vanhempien tukeminen sijaishuollon päätyttyä perheen jälleenyhdistämiseksi ei ole enää jälkihuollon pääasiallinen tarkoitus. Nuorella aikuistumassa olevalla jälkihuollon asiakkaalla voi olla jo omia lapsia ja oma perhe, jotka tarvitsevat yhdessä jälkihuollon tuke. Nuori aikuinen tarvitsee myös enemmän apua itsenäistymiseen, koulutukseen ja työelämään pääsyn osalta.
Tutkijavierailu eduskunnassa tammikuussa 2023
Kansanedustaja Paula Risikko kutsui tammikuussa 2023 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijat eduskuntaan esittelemään Yhdessä aikuisuuteen –Elämässä Eteenpäin (YEE) – THL -hanketta ja siihen perustuvaa esitystä aikuistumisen tuen kokonaisuudistukseksi. Aikuistuvilla nuorilla tarkoitettiin 18–25-vuotiaita nuoria aikuisia(lastensuojelulaki ”LSL” (417/2007), kotoutumista edistävä laki ”KL” (1386/2010), sosiaalihuoltolaki ”SHL” (1301/2014), nuorisolaki ”NL” (1285/2016), terveydenhuoltolaki (1386/2010). sekä lisäksi siirtymävaiheessa olevia 16–17-vuotiaita nuoria ja 25 vuotta täyttäneitä nuoria aikuisia. YEE-hanke eduskuntavierailu 13.1.2023:
”Aikuistumisen tuki voidaan hahmottaa tuen määrää ja laatua kuvaavasti neljään: 1) iän perusteella määräytyvä tuki kaikille elämässä aikuisuuteen siirtymävaiheessa oleville nuorille, jotka pärjäävät perustason tuella. 2) riskitilanteissa oleville nuorille tarjottu kohdennettu, tarpeen mukainen ja intensiivinenkin tuki. 3) erityisen haavoittuvassa asemassa oleville nuorille, kuten ilman huoltajaa maahan alaikäisenä tulleet nuoret tai lastensuojelun jälkihuoltoon oikeutetut nuoret, tarjottava pitkäjänteinen tuki. 4) NEET-VIP nuorille, joiden elämässä on kasautunut samanaikaisesti monia vakavia riskitekijöitä edellä mainituilla elämänalueilla ja joiden tavoittaminen ja auttaminen edellyttää runsaasti resursseja ja osaamista sekä intensiivistä ja räätälöityä tukea.”
”Aikuistumisen tuen kokonaisuudistus – yhdenvertainen tuki ja palvelut nuorille vuoteen 2027 mennessä Yhdessä aikuisuuteen – Elämässä Eteenpäin (YEE) -hanke vauhdittaa aikuistumisen tuen kansallisen ohjelman laatimista ja toimeenpanoa sekä lainsäädännön uudistamista nuorten tuen ja palveluiden kokonaisvaltaiseksi kehittämiseksi. YEE-hanke tarkastelee aikuistumisen tuen kehittämistä ja uudistamista erityisesti kahden nuorten ryhmän näkökulmista: lastensuojelun jälkihuoltoon oikeutetut aikuistuvat nuoret ja ilman huoltajaa maahan alaikäisenä tulleet aikuistuvat nuoret. Heidän lisäkseen kansallisessa kehittämisessä on huomioitava muut erityisen haavoittuvassa asemassa olevat nuoret ja nuorten ryhmät, joiden tulee saada nykyistä helpommin ja vahvempi aikuistumisen tuki. ✓ Ilman aikuistumisen tuen sisällön nykyistä parempaa määrittelyä, ohjausta, tietoperustan, seurannan, arvioinnin ja valvonnan toteutusta laatu ei parane. ✓ Lainsäädäntöä tulee uudistaa yhdenvertaisen aikuistumisen tuen vahvistamiseksi (merkintä *). Aikuistuvilla nuorilla tarkoitamme tässä 18–25-vuotiaita nuoria aikuisia katso mm. lastensuojelulaki ”LSL” (417/2007), kotoutumista edistävä laki ”KL” (1386/2010), sosiaalihuoltolaki ”SHL” (1301/2014), nuorisolaki ”NL” (1285/2016), terveydenhuoltolaki (1386/2010). Lisäksi tarkoitamme siirtymävaiheessa olevia 16–17-vuotiaita nuoria ja 25 vuotta täyttäneitä nuoria aikuisia”