THL julkaisi 31.5.2023 Kansallisen terveysindeksin uusimmat tiedot. Terveimmät suomalaiset asuvat Pohjanmaalla ja Uudellamaalla – sairastavuus ja työkyvyttömyys yleisintä Pohjois-Savossa – Tiedote – THL Viitaten vuonna 1978 esitettyihin terveydenhuollon kansallisen tietotuotannon periaatteisiin, olen kyseenalaistanut julkaistun tietokokonaisuuden merkityksen sellaisenaan, ilman valtakunnallisten asiantuntijoiden tulkintoja aikasarjassa näkyvien alueellisten erojen ja niiden muutosten taustatoista. Olen väittänyt, että nyt julkaistut tiedot ovat hyvinvointialueiden näkökulmasta toistaiseksi epäoleellisia, joskin ehkä muuten mielen kiintoisia. Niistä ei ole vointialueiden sisäisessä tilanteessa ja käytettävissä olevin asiantuntijavoimin johdettavista uutta omalle alueelle erityistä tietoa edessä oleviin ’ratkaisuihin vaikuttavista seikoista’. Tässä blogissa perustelun näitä väitteitäni.
- Tavoitteeksi ihmisläheisemmät palvelut rajallisten voimavarojen puitteissa
- Kehittämisen edellytyksenä ovat ajantasaiset tiedot, joiden varaan uudistukset voidaan rakentaa.
- Tehtävänä toiminnan tarkoituksenmukainen seuranta eli evaluaatio.
- Tietoa tarvitaan ratkaisuihin vaikuttavista seikoista eikä epäoleellisista, vaikkakin ehkä muuten mielenkiintoisista seikoista.
- Jos ei ole yksilöityä vahvistettua ohjelmaa, on vaikea rajata ongelma-alueita ja erityisen vaikeaa ryhtyä keräämään tietoja pulmiin, joiden ratkaisua ei vielä ole hahmotettu.
Terveydenhuolto 1978. Suomen virallinen tilasto Xl:74 Alkusanat. xlaakvu_1971-1977_1978_dig.pdf (doria.fi)
Mikä on kansallinen terveysindeksi?
”Kansallinen terveysindeksi on tilastopalvelu, joka tulee tarjoamaan tietoa väestön terveyden ja työkyvyn tilasta esimerkiksi väestörakenteeltaan erilaisissa kunnissa ja hyvinvointialueilla. Kansallinen terveysindeksi yhdistää tietoja aiemmista THL:n sairastavuusindeksistä ja Kelan Terveyspuntarista sekä muista kansallisista rekistereistä. Indeksien avulla kunnat ja alueet voivat vertailla oman väestönsä sairaus- ja työkyvyttömyystaakkaa sekä koko maahan että muihin alueisiin. Tieto auttaa hyvinvointialueita ja kuntia ehkäisemään ongelmien syntyä ja ryhtymään toimiin, joilla hyvinvointia ja terveyttä voidaan parhaiten edistää.”
THL:n julkaiseman tiedotteen mukaan terveysindeksin tietokokonaisuus auttaa hyvinvointialueita palvelujen suunnittelussa ja arvioinnissa. Indeksin kehittäjät painottavat, että päättäjillä on keinoja muuttaa terveystilannetta. Erityisesti huomiota tulisi kiinnittää sosioekonomisesti heikommassa asemassa oleviin: ”Sairauksista aiheutuvaa kuormaa voidaan vähentää vaikuttamalla elinoloihin koulutuksella ja työllisyystoimin. Tehokkaimmat keinot perustuvat päätöksiin, joilla mahdollistetaan terveyttä ja hyvinvointia edistäviä elintapoja, esimerkiksi arkiliikuntaan kannustavalla aluesuunnittelulla sekä ilmaisilla tai kohtuuhintaisilla liikuntapalveluilla. Myös perusterveydenhuollon palveluiden saatavuuden ja hoidon jatkuvuuden vahvistaminen on tärkeää”
”Tavoitteena on, että hyvinvointialueilla käydään keskustelua mistä oman alueen ero koko maan tasoon ja muihin alueisiin verrattuna syntyy sekä miten siihen voi vaikuttaa. Uusi tietokokonaisuus on kehitetty hyvässä kansallisessa yhteistyössä, mm. työkyvyttömyysindeksin tiedot on tuotettu Kelassa. Tavoitteena on, että tästä syntyy vuosittain päivittyvä tilasto, joka kuuluu mm. sote-arvioinnin KUVA indikaattoreihin ja hyvinvointikertomusten tietosisältöön.”
Sähköpostikeskustelussa THL:n asiantuntija on huomauttanut, että ”tuloksissa ei ole mitään sinänsä yllättävää. Nyt julkaistujen tietojen uutuus on sairastavuuden ja työkyvyttömyyden rinnakkainen tarkastelu ja se, että rakennamme pysyvää tietopohjaa hyvinvointialueille. Kun katsotaan eri sairausryhmittäisiä osaindeksejä ja työkyvyttömyyden osaindeksejä, alue-eroissakin on joitakin poikkeuksia, jolloin kärki ei olekaan idässä ja pohjoisessa. Tavoitteena on, että hyvinvointialueilla käydään keskustelua mistä oman alueen ero koko maan tasoon ja muihin alueisiin verrattuna syntyy sekä miten siihen voi vaikuttaa. Uusi tietokokonaisuus on kehitetty hyvässä kansallisessa yhteistyössä, mm. työkyvyttömyysindeksin tiedot on tuotettu Kelassa. Tavoitteena on, että tästä syntyy vuosittain päivittyvä tilasto, joka kuuluu mm. sote-arvioinnin KUVA indikaattoreihin ja hyvinvointikertomusten tietosisältöön. Tavoitteena on, että hyvinvointialueilla käydään keskustelua mistä oman alueen ero koko maan tasoon ja muihin alueisiin verrattuna syntyy sekä miten siihen voi vaikuttaa. Uusi tietokokonaisuus on kehitetty hyvässä kansallisessa yhteistyössä, mm. työkyvyttömyysindeksin tiedot on tuotettu Kelassa. Tavoitteena on, että tästä syntyy vuosittain päivittyvä tilasto, joka kuuluu mm. sote-arvioinnin KUVA indikaattoreihin ja hyvinvointikertomusten tietosisältöön.”
Miksi olen kyseenalaistanut uuden tilastopalvelun merkityksen hyvinvointialueiden näkökulmasta?
Olen kysyn, missä määrin hyvinvointialueilla on viisasta käydä keskustelua ’mistä oman alueen ero koko maan tasoon ja muihin alueisiin verrattuna syntyy sekä miten siihen voi vaikuttaa.’ Ensinnäkin, asuinalueeseen yhdistyvät erot kuolleisuudessa, sairastavuudessa, työkyvyttömyydessä, toimintakyvyn vajaissa, yms. näyttävät muuttuvan varsin hitaasti. Ja toiseksi, pysyvyyteen vs. muutoksiin vaikuttavat tekijät tulevat näkyviin käytettävissä olevien valtakunnallisten tietojen analyyseissa ja tulkinnoissa. Hyvinvointialueiden henkiset voimavarat sitoutuvat lähivuosina suuren sostereformin toimeenpanoon ja sen mahdollisten valuvirheiden päivystysluonteiseen korjaamiseen. Minulla käytettävissä olevien tietojen mukaan hyvinvointialueiden hallinnossa ei ole sellaisia voimavaroja ja erityisesti osaamista, jota väistämättä tarvitaan kansallisen terveysindeksi aikasarjojen pysyvyyden ja muutosten syiden tulkinnassa.
THL ja Kela tekisivät tekisi arvokkaan palvelun hyvinvointialueilla ensinnäkin kuvaamalla ja havainnollistamalla muutokset suhteessa toisiinsa aikasarjoissa siitä alkaen kun ne ovat vertailukelpoisina käytettävissä ja myös laatimalla katsauksen niihin erojen tulkintoihin ja selityksiin, joita on ainakin Pekka Kuusen 1960-luvun sosiaalipolitiikka -kirjan Terveydenhuoltopolitiikka -luvusta alkaen esitetty. Havainnollistan alla olevalla kuvalla: Verenkiertoelinten tautien vuoksi menetetyt elinvuodet (PYLL) ikävälillä 25–80 vuotta / 100 000 vastaavan ikäistä. Ylimpänä Pohjois-Karjala, alimpana Pohjanmaa, keskellä koko maa.
Yksittäisten vuosien tiedot eivät välttämätöntä ole merkityksellisiä. Kolme vuottakaan ei riitä. tarvitaan useamman vuoden aikasarja. Vertailu maakuntien välillä saattaa tuoda näkyviin eroja, joille olisi hyvä löytää selityksiä. Miksi esimerkiksi neljän vuoden laskun jälkeen Pohjois-Karjalassa PYLL kasvoi vuosina 2009–2010, mutta jatkoi laskua Pohjanmaalla? Tai mikä käänsi Pohjanmaalla PYLLin lievään nousuun 2018-2018, mutta Pohjois-Karjalassa lasku jatkui?
Nämä tarkastelut ja analyysit ovat merkityksellisiä hyvinvointialueiden kannalta paitsi ’lihan tuomisena luiden ympärille’ myös herkkyystarkasteluna ajatellen vuosittaisten muutosten suhdetta pidemmän ajan trendiin. Pikapäätelmäni on, että yksittäinen muutos vuodesta toiseen ainakin näillä kahdella hyvinvointialueella saa olla melko suuri ennen kuin sitä kannattaa tarkemmin analysoida. Jos esimerkiksi tässä kuvassa näkyville trendien käänteille olisi uskottavia selityksiä, toisivat ne tukea myös yksittäisen vuosimuutoksen tarkasteluun.
Ajattelen edellä esitetyn antavan hieman tukea väitteelleni, että on turhaa kuormittaa kaikkia hyvinvointialueita joka vuosi uuden tiedon keskusteluttamisella, jos taustaksi ei ole valtakunnallisten tutkijaryhmien tuottamaa tulkintaa ja selitystä aikasarjojen aikaisemmista muutoksista.
Edelleen ydinkysymyksenä pysyy, mitä tuotettu tieto merkitsee hyvinvointialueiden tasolla. Aikasarjojen tulkinnassa on yksi aika tavalla kiveen hakattu perusjuttu: Jos et osaa selittää aikaisempia muutoksia, tulevaisuuden kannalta tieto kuuluu vuonna 1978 esitetyn näkemyksen mukaan kahteen ryhmään: 1) epäoleellisista, vaikkakin ehkä muuten mielenkiintoisista seikoista, ja 2) Jos ei ole yksilöityä vahvistettua ohjelmaa, on vaikea rajata ongelma-alueita.
Aikasarjojen muutoksia tutkiminen suhteessa toisiinsa voidaan saada näkyviin hyvinvointialueiden päätettävissä/hallinnassa olevia tekijöitä, joita muokkaamalla on mahdollista jossakin määrin ennakoida, mihin suuntaan vaikuttavuus tulee kehittymään (”vaikuttavuuden proaktiivinen johtaminen”). Suunnistustermein se tarkoittaa, että tiedetään kohtuullisen hyvin paikka kartalla ja myös se maasto ja polku, jota pitkin juuri tuohon paikkaan on tultu.
Voidaan myös puhua taannehtivasti ’ohjelmateorian’ näkyväksi tekemisestä, jos se sitä ei ole aikaisemmin tehty. Tässä suhteessa edelleen ajankohtainen esimerkki on alueelliset erot lasten sijoittamisessa kodin ulkopuolella ja poikkeuksellinen kehitys Etelä-Karjalassa.
Katso myös video osoitteessa: https://drive.google.com/file/d/1zhDcNo2wm_tejRdzol-zVIW0xelYQCJM/view?usp=sharing
Nämä luvut/aikasarjat ovat merkityksettömiä niin kauan, kun emme osaa selittää alueiden välisiä eroja emmekä Etelä-Karjan poikkeamista valtakunnallisesta trendistä vuodesta 2010-alkaen. Esimerkiksi, millaisia eroja on ollut lasten kasvuympäristön kehityksessä Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan suhteessa koko maan keskimääräiseen kehitykseen? Millaisia eroja on ollut lasten aikuistumiskehityksen tukemisessa kokomaan kehityksen suhteessa Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan kehitykseen.