Arkistoa selatessa taisin löytää ehkä ensimmäisen? ’virallisen’ kuvauksen rakenteellisesta terveyspolitiikasta , joka myöhemmin on sanoitettu ’terveys kaikissa politiikoissa’. Tiivistettyjä poiminta lääkintähallituksen uudistamista selvittäneen toimikunnan mietinnöstä vuodelta 1975.
”Terveys kaikissa politiikoissa tarkoittaa strategiaa, jossa eri sektoreilla otetaan huomioon väestöön ja eri väestöryhmiin kohdistuvat terveysvaikutukset päätöksiä tehtäessä ja toimeenpantaessa.” (Tapani Melkas. Terveys kaikissa politiikoissa -periaate Suomen terveyspolitiikassa. Yhteiskuntapolitiikka 78 (2013):2, 181)
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti toukokuussa 1974 toimikunnan selvittämään terveydenhuollon toiminnallisten tavoitteiden edellyttämiä muutoksia lääkintöhallituksen sisäisessä organisaatiossa.[1] Seuraavana vuonna valmistuneessa mietinnössä tarkasteltiin
- terveydenhuollon tavoitteiden, sisällön ja hallinnon kehitystä,
- lääkintöhallituksen organisaatiosta johtuvia epäkohtia ja
- organisaatiouudistukselle asetettavia vaatimuksia, sekä esitettiin
- ehdotukset laiksi ja asetukseksi terveyshallituksesta perusteluineen.
Terveys yhteiskuntapolitiikan tavoitteena (sivut 1–9): ”Viime vuosina terveyspolitiikassa on ollut voimakkaasti esillä terveyspalvelujärjestelmän kehittäminen. Samanaikaisesti on käynyt yhä ilmeisemmäksi, että väestön terveyden edistäminen edellyttää terveydellisten näkökohtien huomioonottamista nykyistä laajemmin kaikilla yhteiskuntapolitiikan aloilla. Ilman, veden ja muun elinympäristön pilaantuminen, melu, elintarvikkeiden ja muiden yleisölle myytävien tuotteiden sisältämät aineosat, väestön kokonaisravitsemus ja nautintoaineiden käyttö, maatalous, elinkeinoelämän ja liikenteen kehittäminen ja useat muut tekijät vaikuttavat yhteiskunnan teollistumisen ja kaupungistumisen myötä entistä voimakkaammin väestön terveyteen. Elinkeinoelämän tukemisessa ja sääntelyssä on mahdollista monin tavoin kohdentaa voimavaroja niin, että yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta lopputulos on nykyistä parempi, jos myös väestön terveyteen liittyvät näkökohdat on nykyistä laaja-alaisemmin otettu huomioon.
- Ympäristön saastumisen aiheuttamien terveydellisten haittojen tutkiminen, valvonta ja poistaminen edellyttävät, että terveysviranomaiset nykyistä voimakkaammin osallistuvat mm. ympäristöä säätelevien normien muodostamiseen tähtäävään tutkimus- ja selvitystyöhön. Vesien, ilman ja maaperän suojeluun sekä meluntorjunnan tehostamiseen onkin kiinnitetty huomiota useissa viimevuosina valmistuneissa komiteamietinnöissä. Terveysviranomaiset huolehtivat myös säteilysuojaukseen liittyvistä tehtävistä siltä osin kuin ne liittyvät terveyden suojeluun.
- Ammattitautien tutkimus- ja hoitotoiminnan tehostaminen, työterveyshuollon kehittäminen sekä osallistuminen työsuojelusäännösten kehittämiseen terveydelliseltä kannalta lisäävät terveydenhuollon hallinnon tehtäviä.
- Elintarvikkeet voivat vaarantaa ihmisen terveyttä ja aiheuttaa hänen sairastumisensa. Nämä ongelmat ovat muuttaneet luonnettaan, kun elintarvikkeiden kulku tuottajalta kuluttajalle on yhä pidempi ja niitä jalostetaan yhä enemmän. Elintarvikkeita koskevaan lainsäädäntöön sekä elintarvikkeiden koostumukseen ja hinnoitteluun samoin kuin maataloustuotantoon vaikuttaminen ovat ne olennaiset keinot, joilla viranomaiset voivat torjua elintarvikkeiden välityksellä leviäviä sairauksia tai muuttaa kansan ravitsemustottumuksia terveellisemmäksi kuin nykyisin. Tässä on terveysviranomaisten suorittamalla ohjauksella ja valistuksella keskeinen tehtävä.
- Ihmiset joutuvat lisääntyvässä määrin tekemisiin mitä moninaisempien käyttö- ja kulutustavaroiden kanssa. Kemian teollisuuden kasvu, uusien tuotteiden tulo markkinoille, sekä uusiin tuotteisiin kohdistuva tutkimustyö terveydellisten haittavaikutusten selvittämiseksi vaativat nykyistä huomattavaa voimakkaampaa panosta terveysviranomaisilta.
- Liikenteeseen ja kuljetuksiin liittyvät terveydelliset riskit ovat eräs elinympäristön muuttumiseen liittyviä terveydellisiä ongelmia. Terveysviranomaisten olisikin voitava nykyistä paremmin osallistua eri liikennepoliittisten ratkaisujen valmisteluun, jotta ihmisten terveyteen liittyvät näkökohdat otettaisiin huomioon päätöksenteossa.
- Liikenneongelmien ehkäisy kuuluu eräänä osana tapaturmien ehkäisyyn, mihin on luettava myös hukkumisonnettomuuksien, työtapaturmien, kotitapaturmien sekä väkivaltarikosten ehkäisy.
- Kaupunki- ja aluesuunnittelu sekä asunto- ja kiinteistöhygienia vaikuttavat myös ihmisten terveyteen. Asuin- ja työympäristön lämpötila, paine, suhteellinen kosteus, vetoisuus ja ilman epäpuhtaudet vaikuttavat sairauksien kehittymiseen. Terveysviranomaisten olisikin lisääntyvässä määrin oltava mukana kaavoitustoiminnassa sekä luomassa rakennusstandardeja, jotta myös terveydelliset näkökohdat tulisivat otetuiksi huomioon.
- Ravinnon liiallinen määrä, rasvojen ja puhdistettujen hiilihydraattien suuri osuus, vihannesten ja hedelmien riittämättömyys sekä virheelliset ruokailutottumukset ovat keskeisimpiä kansanravitsemukseen liittyviä terveydellisiä kysymyksiä
- Jotta tupakan ja alkoholin terveydellisiin haittavaikutuksiin voitaisiin entistä paremmin puuttua, terveysviranomaisilla tulisi olla nykyistä paremmat mahdollisuudet kuin nykyisin puutua niiden tuotantoon, markkinointiin ja hinnoitteluun.
- Terveysviranomaisten
- tulisi tiivistää yhteistyötä niiden viranomaisten kanssa, jotka valvovat maataloustuotantoa ja -kauppaa sekä osaltaan vaikuttaa siihen, ja
- pyrkiä kehittämään alan tutkimustoimintaa sekä osaltaan vaikuttamaan siihen, että elintarvikkeiden hinta-, verotus- ja tukipolitiikkaa samoin kuin alkoholin ja tupakan hinta- ja verotuspolitiikkaa suunniteltaessa terveyttä pidetään eräänä keskeisenä päätöksenteon perusteena.
- Terveyskasvatus on toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan väestön terveyskäyttäytymiseen sekä sitä sääteleviin ympäristötekijöihin. Se on laaja-alaista yhteiskunnallista toimintaa, jota harjoitetaan mm. terveydenhuollon, koulutuksen, järjestötoiminnan sekä julkisen tiedotustoiminnan aloilla. Terveyskasvatus ja terveydellinen valistustoiminta tulevat yhä merkittävimmiksi, koska sairauksien ehkäisyyn ja elinympäristön terveydellisiin ongelmiin samoin kuin kansanravitsemuksen ja nautintoaineiden käytön kehitykseen vaikuttavissa tekijöissä usein on kysymys asenteista ja käyttäytymistottumuksista, joihin pitäisi vaikuttaa.
Lääkintöhallituksen organisaatiosta johtuvia epäkohtia: ”Valtion keskushallinnossa tulisi olla viranomainen,
- jonka tehtävänä olisi seurata kaikkia väestön terveyteen vaikuttavia tekijöitä,
- jolla olisi oikeus saada väestön terveyteen vaikuttavista tekijöistä tarpeelliset tiedot, ja
- jonka velvollisuus olisi kiinnittää muiden viranomaisten ja yhteisöjen huomio ratkaisujen valmistelussa ja toiminnassaan terveydellisiin näkökohtiin.
Luontainen viranomainen, jolle tällaiset oikeudet ja velvollisuudet kuuluvat, on lääkintöhallitus. Sen velvollisuudeksi ei kuitenkaan ole säädetty edellä kuvattuja tehtäviä. Eräänä puutteena lääkintöhallituksen toiminnan perusedellytyksissä onkin pidettävä sitä, että sen asemaa suhteessa muihin hallintoviranomaisiin ja yksityisiin yhteisöihin ole riittävän selkeästi määritelty, jotta sillä olisi mahdollisuudet puuttua ja vaikuttaa asioiden käsittelyyn jo ennen kuin tehtävistä ratkaisuista seuraa terveydellisiä haittoja.”
Mietinnössä käsiteltiin yksityiskohtaisemmin
- yleisen terveydenhoidon hallinnollisia puutteita: elinympäristön terveydellinen valvonta, kansanravitsemus ja nautintoaineiden käyttö ja terveyskasvatus, sekä
- terveyspalvelusten kehittämisen hallinnollisia puutteita.
Ehdotus hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi terveyshallituksesta, perustelut: Terveydenhuollon painopisteen siirtyminen sairauksien hoidosta niiden ehkäisyyn on ollut keskeisellä sijalla terveydenhuoltojärjestelmää kehitettäessä. Väestön terveyden edistäminen edellyttää myös terveydellisten näkökohtien huomioon-ottamista nykyistä laaja-alaisemmin kaikilla yhteiskuntapolitiikan lohkoilla. Ihmiseen ja hänen elinympäristönsä terveellisyyteen vaikuttavat välittömästi tai välillisesti lähes kaikilla yhteiskunnan sektoreilla tehdyt päätökset. Tämän vuoksi terveydenhuollon hallinnolla tulisi olla mahdollisuudet vaikuttaa siihen, että myös muiden kuin varsinaisten terveydenhuollon viranomaisten ja yhteisöjen päätösten valmistelussa otetaan huomioon terveydelliset näkökohdat, silloinkin kun voimassa olevan materiaalisen lainsäädännön säännökset eivät tilanteeseen suoranaisesti soveltuisi.
Terveyshallituksen tulisi valvoa ihmisen ja hänen elinympäristönsä terveydellistä suojaamista, milloin tätä ei ole säädetty muiden viranomaisten tehtäväksi, sekä edistää ihmisen ja hänen elinympäristönsä terveydellistä suojaamista antamalla lausuntoja, suosituksia ja neuvoja muille viranomaisille sekä yksityisille yrityksille ja yhteisöille. Näin parannettaisiin terveyshallituksen edellytyksiä ihmisen ja hänen elinympäristönsä terveyden edistämiseksi.
Ehdotus terveyshallituksen tehtäviksi: 1§ Terveyshallituksen tehtävänä on sosiaali- ja terveysministeriön alaisena keskusvirastona
- edistää väestön terveyttä,
- kehittää, johtaa ja valvoa sairauksien ehkäisyä ja hoitoa,
- valvoa ihmisen ja hänen elinympäristönsä terveydellistä suojaamista, milloin tätä ei ole määrtty muun viranomaisen tehtäväksi,
- edistää lausuntoja, suosituksia ja neuvoja antamalla ihmisen ja hänen elinympäristönsä terveydellistä suojaamista, sekä
- huolehtia niistä muista tehtävistä, jotka terveyshallituksen tehtäviksi on erikseen säädetty tai määrätty.
[1] Lääkintöhallitustoimikunnan mietintä. Komiteamietintö 95. Helsinki 1975.