Koulun lähivastuu (1996 – 2000)
Yhteiskunnallinen keskustelu peruskoulusta ja sen tulevaisuudesta on vireää ja monisyistä. Sitä hallitsevat aikuiset. Olemme juuri juhlineet YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen nelännen vuosikymmenen alkamista. Yksi sen kolmesta yleisperiaatteesta on osallisuus. Missä on lasten ja nuorten ääni peruskoulusta ja sen haasteista? Onneksi meillä on etnografisia tutkimuksia koulusta. Sattumalta hyllystäni lyösin yhden, julkaistu 2001 (Reiterä-Paajanen U. Koulun lähivastuu. Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja A5:2001. Poimin siitä joitakin kohtia yhdeksi puheenvuoroksi koulukeskusteluun.
Helsingin kaupungin opetusviraston hankkeen tavoitteena oli vähentää koulusta syrjäytymistä kehittämällä syrjäytymisuhan alla olevien yläasteiden oppilaiden opetusjärjestelyjä. Yhteisenä ajatuksena oli vähentää syrjäytymistä lisäämällä kumppanuutta ja osallisuutta. Projekti ja siihen liittyneet hankkeet perustuivat yhteistoimintaan, jossa olivat mukana vanhemmat, lähialueen kolmannen sektorin toimijat ja moniammatillinen yhteistyö. Koulussa kiinnitettiin erityisesti huomiota oppilaskohtaisiin toimintamalleihin sekä joustaviin opetus- ja ohjantajärjestelyjä.
Projektiin osallistui 13 koulua. Lukuvuoden 1996-1997 alussa selvitettiin syrjäytymisongelman yleisyyttä haastattelemalla oppilashuoltoryhmät. Koulujen omat arviot syrjäytymisvaarassa olevista oppilaista vaihtelivat kahdeksasta 72 oppilaaseen.
Rinnan projektin kanssa tehtiin opetushallituksen ja Helsingin kaupungin opetusviraston yhteistyönä itsenäinen Koulun lähivastuu -tutkimus, jonka tavoitteena oli tuoda esiin oppilaiden näkökulma. siitä millainen on koulun arkitodellisuus ja miten nuoret sen kokevat. Kolmesta koulusta valittiin 19 oppilasta, joita tutkija seurasi yläasteen ajan havainnoimalla heidän oppituntejaan, haastattelemalla heitä ja koulujen oppilashuoltoryhmiä, sekä osallistumalla opettajien ja oppilashuoltoryhmän kokouksiin.[1]
Lähivastuulla tarkoitettiin nuoren tarpeista lähtevää nuoren lähellä toimivien ihmisten verkostotyötä, koulussa lähinnä opetus- ja kasvatusvastuuta jokaisesta oppilaasta. Lähivastuuperiaan mukaan toimivassa teen noudattamisessa koulussa huolehditaan oppilaista yhteistyössä huoltajien ja alueella toimivien julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin työntekijöiden kanssa.
Koulun lähivastuu -tutkimuksessa havaittiin, että syrjäytymisuhka koulussa ei välttämättä johdu nuoren tai hänen perheensä kasautuneista sosiaalisista ongelmista. Syrjäytymisprosessi voi alkaa myös koulun toimintatapojen seurauksena. Nuori saattaa kokea itsensä epäonnistuneeksi oppijana tai ulkopuoliseksi perusopetusryhmässä, jos perusopiskelutaidot tai tiedot ovat jääneet heikoiksi, jos opintojen ohjaus on riittämätöntä tai jos nuori tuntee opettajan kohtelevan itseään epäoikeudenmukaisesti ja epätasa-arvoisesti. Nuoren ongelmat syvenevät hänen alkaessaan vältellä negatiiviseksi kokemiaan tilanteita lintsaamalla tai toimimalla muuten koulunvastaisesti.
- Koulun rakenteessa yksinmenestymisen näytti edelleen jäsentävän koulun arkea. Kuitenkin nuoret haluavat kuulua ryhmään ja luopua yksintekemisen ja yksinpärjäämisen kulttuurista.
- Tärkeämpää oppilaan kannalta on etsiä koulunkäyntiä tukevia toimenpiteitä kuin tarkastella syrjäytymisuhkaa. Aikuisen vastuu luokan vuorovaikutussuhteista ja ryhmään kuulumisen tuesta nousi koulussa syrjäytymistä ehkäisevistä tekijöistä keskeisimpänä esiin
- Ulkopuolisuuden tunne perusopetusryhmässä kasvatti syrjäytymisuhkaa. Huomiot omista puutteellisista tiedoista suhteessa toisiin ja muiden oppilaiden tai opettajien epäoikeudenmukainen käytös tai iva johtivat ulkopuolisuuden tunteeseen ryhmästä. Vertaisryhmän hakeminen koulun ulkopuolelta kärjisti koulun sosiaalisia suhteita ja vaikeutti koulunkäyntiä.
- Onnistuakseen koulussa oppilaan pitää saada kuulua opetusryhmäänsä, hänen pitää voida luottaa ja samaistua siihen toimiakseen ryhmänsä vastuullisena jäsenenä ja kokeakseen sen turvallisesti omakseen. Koulussa tulisi rakentaa vuorovaikutusta, huolehtia lähivastuuta ja lisätä nuoren positiivisia kokemuksia
Onnistumisen kokemukset oppimisessa lisäävät oppilaiden osallistumista ja sitoutumista kouluun. Koulussa on varmistettava, että ne nuoret, jotka eivät saa tukea kotoaan, saavuttaisivat riittävän hyvät opiskelutavat ja -taidot esimerkiksi tukemalla läksyjen tekemistä ja kokeisiin valmistautumista. Oppilaiden mielestä on tärkeää kehittää ryhmän opettamista.