Arkistojen penkominen jatkuu. Tänään tuli vastaan vuosilta 1988 – 1992 mapillinen STM:n aineistoa sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistämisestä. Tuolloin alettiin kehiteelä ehkäisevän sosiaali- ja terveyspolitiikan yhdistettyä strategiaa ja sen toimeenpanoa sekä otettiin vahvasti kantaa sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdistämiseeen. Tuntuu niin ajankohtaiselta, että poimin muutaman keskeisen kohdan.
Ehkäisevällä terveyspolitiikalla oli 1980-luvulla jo vakiintuneet strategiat ja niiden toimeenpanojärjestelmät. Terveyttä kaikille vuoteen 200o -kansanterveysohjelmaa alettiin arvioida ja päivittää 1990-luvun alkaessa. Sosiaalipolitiikassa ennalta ehkäisyllä ei ollut yhtä vahvaa historiaa. Toki se oli selvästi mukana esimerkiksi sosiaalihuollon periaatekomitean mietinnössä vuonna 1971. Ehkäisevä sosiaalipolitikka ja sen erityinen strategia tulivat yhteiskunnalliseen keskusteluun kuitenkin vasta 1990-luvun alussa.
Rinnan ehkäisevän sosiaalipolitiikan stretegia- ja toimenpanokeskustelun kanssa tuli ajankohtaiseksi sen yhdistäminen ehkäisevään terveyspolitiikkaan. Yhdistetyn ehkäisevän sosiaali- ja terveyspolitiikan juuret olen löytänyt vuosilta 1988-1989 sosiaali- ja terveysministeriössä valmistelluista muistioista. Olisiko tiedossanne jotain varhaisempaa?
Vuonna 1988 todettiin lääkintöhallituksen ja sosiaalihallituksen yhdistämistä valmistelleen projektin muistiossa, että tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon keskeisimpiä tehtäviä on ehkäisevien toimenpiteiden tehostaminen. Muistiossa esitettiin, että sosiaali- ja terveysministeriöön perustettaisiin terveyden ja sosiaalisen turvallisuuden edistämistä varten oma osasto, jonka johtavana ajatuksena oli sosiaali- ja terveyspolitiikan integroiminen yhdeksi kokonaisuudeksi. Valtion vuoden 1989 talousarviovalmistelussa sosiaali- ja terveysministeriö esitti, että uuden yksikön nimeksi tulisi i ehkäisevän sosiaali- ja terveyspolitiikan osastoksi. Perustelumuistiossa todettiin, että ehkäisevän sosiaali- ja terveyspolitiikan ala, tavoitteet ja toimintamuodot olivat suurelta osin vasta muotoutumassa ja että osaston tehtäviä määriteltäessä olisi luotava riittävät edellytykset sen toimintamuotojen kehittämiselle.
- Erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä edustavien tahojen välillä vallitsee nykyisin yksimielisyys siitä, että sekä yksilöön että yhteiskunnan rakenteisiin kohdistuva ehkäisevä sosiaali- ja terveyspolitiikka on oikeutettua ja mahdollista. Monet sosiaaliset ja kansanterveydelliset ongelmat eivät ole ratkaistavissa pelkästään hoitopalveluja lisäämällä. Myös taloudellisista syistä on sosiaali- ja terveyspolitiikassa siirrettävä painopistettä ongelmien hoitamisesta niiden ehkäisyyn.
- STM:n nykyiseen organisaatioon sisältyy useita ongelmia. Ehkäisevän sosiaali- ja terveyspolitiikan kehittäminen on hajallaan eri yksiköissä. Suunnitteilla olevalla STM:n hallinnon uudistuksella on mahdollista merkittävällä tavalla poistaa ehkäisevän sosiaali- ja terveyspolitiikan kehittämistä vaikuttaneita esteitä.
- Ehkäisevän sosiaalipolitiikan toteuttaminen vaatii tehokasta yhteistyötä muiden ministeriöiden kanssa, sillä vain pieni osa sen keinovalikoimasta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle. [1]
Muistion liitteessä kiinnitettiin huomiota sosiaali- ja terveyspalvelujen johtamisen hajanaisuuteen.
- Useilla eri alueilla sekä palveluorganisaatiot että palvelujen sisältö ovat kehittyneet siten, että sosiaali- ja terveydenhuollon keinoin pyritään ratkaisemaan samoja ongelmia. Tästä on seurauksena palvelujen päällekkäisyyttä ja siten tarpeettomia kustannuksia. Samalla kuitenkin esiintyy väliinputoajia, jotka eivät saa tarvitsemiaan palveluja. Kun samoja ongelmia hoidetaan osittain samoin keinoin eri organisaatioissa, syntyy tilanteita, joissa ei mikään organisaatio ota vastuuta asianmukaisen hoidon tai huollon järjestämisestä. Potilaita ja asiakkaita on jatkuvasti ’väärissä paikoissa’ ja tietynlaiset asiakkaat ’eivät kuulu meille. Väliinputoajat ovat usein asiakkaita tai potilaita, joiden ongelmat ovat moninaisia ja vaikeita eikä ongelmien ratkaisemiseksi ole yksinkertaisia keinoja. Tällaisten ongelmien poistaminen ja niiden syntymisen estäminen tulevaisuudessa korostavat sosiaali- ja terveydenhuollon tiiviimmän yhteistyön tarvetta.[2]
Esko Ahon hallituksen ohjelmassa (1991) yhdeksi tavoitteeksi asetettiin kansalaisten terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen ehkäisevän toiminnan avulla. Samana vuonna valmistuneessa Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuusraportissa (1991) huomautettiin, että ehkäisevää sosiaalipolitiikkaa ja terveyspolitiikkaa oli tarkasteltu toisistaan erillään, vaikka monilla alueilla tavoitteet olivat sidoksissa toisiinsa. Esimerkiksi moniongelmaiset perheet tarvitsivat usein sekä sosiaalipolitiikan että terveyspolitiikan toimista. Tavoitteena tulisi olla aiemmin autonomisten politiikkalohkojen yhteistyö. Kaikilla tasoilla valtiosta kuntiin olisi pyrittävä yhteistyön lisäämiseen ja tiivistämiseen. Yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa ehkäisevä sosiaalipolitiikka ja ehkäisevä terveyspolitiikka jaettiin kuitenkin omiin alalukuihin.
- Ehkäisevässä sosiaali- ja terveyspolitiikassa ollaan tietoisia toisen lohkon tavoitteista, sisällöstä ja toimintatavoista sekä erilaisten ratkaisujen yhteiskunnallisista kustannuksista ja heijastumista. Ehkäisevällä toiminnalla on mahdollista välttää korjaavien toimien aiheuttamat huomattavasti korkeammat yhteiskunnalliset kustannukset.[3]
Sosiaali- ja terveysministeriön ehkäisevän sosiaalipolitiikan työryhmän raportissa (1992)tarkasteltiin ennaltaehkäisyn ongelmia niiden kaikessa laajuudessa ottamatta huomioon, mille viranomaiselle käsittely kuului. Työryhmä arvioi, että näin päästään keskustelemaan ja päättämään uusista yhteistyön muodoista ehkäisevän sosiaali- ja terveyspolitiikan alueella.
- Sosiaali- ja terveysministeriön tulee käynnistää kokeilu- ja kehittämisprojekteja, jotta kuntiin saataisiin ehkäisevän sosiaali- ja terveyspolitiikan malliohjelmia.
- Terveyttä kaikille vuoteen 2000 -ohjelma on juuri valmistumassa. Työryhmän jatkotyöskentelyn konkretisoimiseksi ja koordinoimiseksi em. terveysohjelman kanssa tulee asettaa yhteistyöelin, joka voisi toimia myös ehdotettujen projektien johtoryhmänä.
- Valtionosuusuudistukseen liittyen on tärkeää, että kunnat täsmentäisivät omat tavoitteensa ja kunnallisen ehkäisevän sosiaali- ja terveyspolitiikan toimintaohjelmansa. Näin saataisiin selville, mitkä tekijät kussakin kunnassa vaativat eniten panostusta. Tällöin myös ehkäisevän toiminnan kustannuksia voitaisiin arvioida säästönäkökulmasta. samalla tulee myös saada aikaan menetelmiä, joilla kunnissa voitaisiin arvioida ehkäisevän toiminnan pitkäaikaisia sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia vaikutuksia.
- Kunnissa tulee kehittää ja kokeilla hyvinvointiyhteiskunnan paikallisen organisoitumisen uusia muotoja. Sosiaali- ja terveysministeriön tulee tukea kuntia sosiaali- ja terveyspoliittisen ohjelman laatimisessa ehkäisevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön ja sosiaali- ja terveyshallituksen tulee huolehtia siitä, että tiedot ja kokemukset malliohjelmista saavuttavat kuntatason. Sitä varten tulee saada aikaan ATK -pohjainen tietopankki.[4]
[1] Sarvanti T. Ehkäisevän sosiaali- ja terveyspolitiikan osaston kehittämisestä. Sosiaali- ja terveysministeriö.Muistio 5.7.1989/TMAE 1990/Muistio STM:n organisaation uudistamisesta (liite 33.01.01.)
[2] STM muistio 5.7.1989, liite 33.01.01 Sosiaali- ja terveysministeriön organisaation uudistaminen, sivu 4.
[3] STM 1991, 7-8.
[4] STM. Ehkäisevän sosiaalipolitiikan työryhmän muistio. Työryhmämuistio 14. Helsinki 1992, 69-72.