Hallitus julkaisi 16.12.2019 linjauksensa menettelystä Syyriassa al Holin leirilla olevien suomalaisten kotiuttamisessa. https://vnk.fi/artikkeli/-/asset_publisher/hallitus-linjasi-suomalaisten-kotiuttamisesta-al-holin-leirilta
Linjauksen mukaan ”hallituksen lähtökohta on auttaa lapsia. Velvoitetta vapaaehtoisesti alueelle menneiden aikuisten avustamiseen ei ole, Ratkaisut, joita toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä kunkin henkilön kotiuttamiseksi, perustuvat tapauskohtaiseen yksilölliseen harkintaan ja sitä toteuttaviin viranomaisarviointeihin ja päätöksiin. Viranomaistoiminnan tavoite on turvata kaikissa tilanteissa lapsen etu. Tämän takaamiseksi asiassa tehdään saumatonta yhteistyötä lastensuojeluviranomaisten kanssa lastensuojelulain nojalla.”
Helsingin sanomissa 17.12.2019 kuvattiin hallituksen linjausta. https://www.hs.fi/paivanlehti/17122019/art-2000006345575.html
”Ensisijaisesti Suomi pyrkii saamaan pois lapset. Se voi tarkoittaa, että myös äidit tuodaan, koska viranomaisen pitää harkita, mikä on lapsen edun mukaista. Kurdihallinto on ilmoittanut, ettei se anna erottaa perheitä, joten jotta lapsi saadaan leiriltä pois, myös äiti pitää lähtökohtaisesti tuoda mukana. Ratkaisun tekee ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) asettama erityisedustaja.”
HS:n tulkinnasta mielikuvaksi jää yksi ratkaisu, jonka tekee yksi viranhaltija. Minusta tämä on aika pitkälle menevää yksinkertaistamista. Ensinnäkin kyseesä on viranomaispäätös, joka on aina kirjallinen ja yleensä edellyttää esittelyä. Olen ollut tekemässä useita viranomaispäätöksiä ja niissä on ollut kaksi allekirjoitusta, esittelijän ja ratkaisijan. Toki niistä on jo paljon aikaa ja käytännöt ovat saattaneet muuttua.
Toinen asia, joka jää HS:n tulkinnan ja tekstin lukijalta helkosti huomaamatta, että kyseessä ei ole YKSI RATKAISU, jonka voi tehdä YKSI VIRANOMAINEN. Ensin on ratkaistava tapauskohtaisesti lapsen etu ja vaatiiko se lapsen erottamista äidistä. Jos ei vaadi, on ratkaistava äitiin liittyvien turvallisuusuhkien suhde lapsen etuun ja oikeuksiin. Eli voidaanko lapsi ja äiti kotiuttaa yhdessä vai estävätkö äitiin liittyvät turvallisuusuhat yhdessä kotiutumisen.
Ulkoministeriö ei voi olla se TOIMIVALTAINEN VIRANOMAINEN, joka ratkaisee lapsen erottamisen vanhemmistaan. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 9. artikla antaa selvät ohjeet. Kopion sen kokonaan loppuun. Ensimmäinen kohdan mukaan
”sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti paitsi, kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista.” Suomessa toimivalta lapsen erottamisessa vanhemmistaan on lähtökohtaisesti lastensuojeluviranomaisilla, ei ulkoministeriöllä.
Kyseisen artiklan neljännessä kohdassa käsitellään tilannetta, jossa valtion muilla kuin lapsen etuun perustuvilla toimilla lapsi on erotettu vanhemmistaan:
”4. Mikäli tällainen ero aiheutuu sopimusvaltion aloittamista toimenpiteistä, kuten lapsen vanhemman tai vanhempien pidätyksestä, vangitsemista, maanpakoon määräämisestä, karkotuksesta tai kuolemasta (mukaanlukien valtion huostassa olevan henkilön mistä tahansa syystä aiheutuva kuolema), tämän sopimusvaltion on annettava pyynnöstä lapselle, hänen vanhemmalleen tai milloin aiheellista, muulle perheenjäsenelle olennaiset tiedot poissaolevan perheenjäsenen olinpaikasta, paitsi jos tiedon antaminen saattaisi vahingoittaa lapsen hyvinvointia. Sopimusvaltioiden on edelleen varmistettava, ettei tällaisen pyynnön esittäminen sinänsä aiheuta epäedullisia seurauksia asianosaisille.”
Hallituksen linjauksessa korostetaan viranomaisyhteistyötä. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Yhteistyön ydin – ja myös suurin haaste – on siinä, että tässä erityisessä tilanteessa on USEITA TOIMIVALTAISIA VIRANOMAISIA, joiden on kukin oman toimivaltansa ja sitä ohjaavien lakien mukaan tehtävä tapauskohtaisesti viranomaispäätöksiä.
Yritän maallikkona selventää, mitä tämä käytännössä voi tarkoittaa:
- Viranomaispäätös voidaan tehdä vain tunnistetusta henkilöstä. Tämä tarkoittaa, että ensin on tunnistettava al Holin leiriltä lapsi ja hänen äitinsä, varmistettava henkilöllisyys ja Suomen kansalaisuus.
- Toimivaltainen viranomainen on ulkoministeriö ja sen nimeämä erityisavustaja.
- Onko lapsen oikeuksien toteuttamiseksi hänet erotettava vanhemmistaan?
- Toimivaltainen viranomainen on lastensuojeluviranomainen.
- Myös se on viranomaispäätös, että vallitsevassa tilanteessa ei olle mahdollista tehdä viranomaispäätöstä lapsen erottamisesta vanhemmistaan. Tämän lapsen osalta palataan laajaan viranomaisyhteistyöhön.
- Kun lastensuojeluviranomainen on todennut, että lapsen etu vaatii erottamista vanhemmistaan, tarvitaan viranomaispäätös ryhtymisestä toimii juuri tämän lapsen kotouttamiseksi.
- Toimivaltainen viranomainen on ulkoministeriö
- Kun lastensuojeluviranoimaisen mukaan lapsen etu ei oikeuta lapsen erottamiseen vanhemmistaan, on ratkaistava äitiin liittyvien turvallisuusuhkien suhde lapsen etuun.
- Toimivaltainen viranomainen on sisäministeriö, mutta ei yksinään vaan yhteistyössä lastensuojeluviranomaisten kanssa. Jokaisen lapsen kohdalla on arvioitava ja ratkaistavat eriksen lapsen edun suhde äitiin liittyviin turvallisuusuhkiin.
- Kun sisäministeriö päätyy ratkaisuun, että turvallisuusuhat eivät estä äidin kotoumista yhdessä, tehdään viranomaispäätös ryhtymisestä toimiin äidin ja lapsen kotouttamisesta yhdessä.
- Toimivaltainen viranomainen on
- Kun turvallisuusuhat estävät äidin ja lapsen kotoutumisen yhdessä ja äiti vastustaa huostaanottoa, ei liene muuta yrittää auttaa lasta leirillä ja jäädä seuraamaan tilanteen kehitystä.
Tämän mallikkomaisen sormiharjoituksen tehtävänä on havainnollistaa, että viranomaisten yhteistyö etenee tapauskohtaisesti omaleimaisena prosessina, jossa tehdään useita viranomaispäätöksiä. Hyvässä yhteistyössä ne on mahdollista koordinoida, mutta yhdistäminen yhdeksi viranomaispäätökseksi ei ymmärtääkseni ole mahdollista.
Tämän maallikkomaisen sormiharjoituksen jälkeen päädyn uudelleen totetamaan, että HS:n toimittajan tulkinta antaa yksinkertaistetun – jopa virheellisen – kuvan toimivaltaisista viranomaisista. Viranomaisyhteistyö etenee tapauskohtaisesti omaleimaisena prosessina, jossa tehdään useita viranomaispäätöksiä. Hyvässä yhteistyössä ne on mahdollista koordinoida, mutta yhdistäminen yhdeksi viranomaispäätökseksi ei ymmärtääkseni ole mahdollista.
Ulkoministeriö ja sen nimeämä erityisavustaja ovat toimivaltaisia lasten ja äitien tunnistamisessa, Suomen kansalaisuuden varmistamisessa, paikallisten olojen ja toimintamahdollisuuksien selvittämisessä, konsulipalvelujen järjestämisessä, yms. Mutta ulkoministeriö ei voi olla se TOIMIVALTAINEN VIRANOMAINEN, joka ratkaisee lapsen erottamisen vanhemmistaan. Jos oikein olen ymmärtänyt, ratkaisun turvallisuusuhkien merkityksestä tekee sisäministeriö jokaisessa tapauksessa erikseen.
Asetus (60/1991) lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta
Lapsen oikeuksien yleissopimus: 9. artikla
1. Sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti paitsi, kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista.
Tällainen päätös saattaa olla tarpeellinen erityistapauksessa, kuten lapsen vanhempien pahoinpidellessä tai laiminlyödessä lasta tai kun vanhemmat asuvat erillään ja on tehtävä päätös lapsen asuinpaikasta.
2. Kaikille asianosaisille on annettava mahdollisuus 1 kappaleessa tarkoitetuissa toimissa osallistua asian käsittelyyn ja tuoda siinä julki näkökantansa.
3. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhemmastaan tai vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista.
4. Mikäli tällainen ero aiheutuu sopimusvaltion aloittamista toimenpiteistä, kuten lapsen vanhemman tai vanhempien pidätyksestä, vangitsemista, maanpakoon määräämisestä, karkotuksesta tai kuolemasta (mukaanlukien valtion huostassa olevan henkilön mistä tahansa syystä aiheutuva kuolema), tämän sopimusvaltion on annettava pyynnöstä lapselle, hänen vanhemmalleen tai milloin aiheellista, muulle perheenjäsenelle olennaiset tiedot poissaolevan perheenjäsenen olinpaikasta, paitsi jos tiedon antaminen saattaisi vahingoittaa lapsen hyvinvointia. Sopimusvaltioiden on edelleen varmistettava, ettei tällaisen pyynnön esittäminen sinänsä aiheuta epäedullisia seurauksia asianosaisille.