Helsingin Sanomissa oli 19.12.209 tosi hyvä ja tietääkseni al Holin tapauksessa ensimmäine selkeästi oikeusperusteinen prosessikuvaus siitä, miten asiat tällaisessa tapauksessa Suomessa voimassa olevien lakien ja kansainvälisten sopimusten mukaan etenevät. (https://www.hs.fi/paivanlehti/19122019/art-2000006347919.html) Pienen lisäyksen olisin toivonut eli viittauksen lapsen oikeuksien yleissopimuksen 9.artiklaan, joka kohdistuu suoraan al Holin kaltaisiin tilanteisiin. Kopion sen blogini loppuun.
Minusta se antaa selvän oikeusvelvoitteen menettelyyn tilanteessa, jossa on harkittava lapsen erottamista huoltajastaan.
”Sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti paitsi, kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista.”
Kiireellisessä sijoituksessa tämä tarkoittanee hallinto-oikeuden päätöstä, joskin välittömiin toimiin voidaan ryhtyä tilanteen niin vaatiessa kunnan lastensuojeluviranomaisen HALLINTOpäätöksellä.
Paavo Teittisen HS/pääkirjoitussivun kolumnissa 19.12.2019 viitattiin ulkoministeriön erityisavustajaan ja väitettiin: ”Hän ei ole lastensuojeluviranomainen, mutta hänellä on mandaatti erottaa tarvittaessa perheitä. Pöystin mukaan lapsen erottaminen huoltajastaan perustuisi ”poikkeuksellisella” tavalla suoraan perustuslakiin ja lapsen oikeuksien yleissopimukseen.” https://www.hs.fi/paivanlehti/19122019/art-2000006347571.html
Kolumnin väite poikkeaa merkittävästi siitä, miten ymmärrän Ojasen tulkinnat lastensuojelulaista ja LOS:n 9. artiklan. Olennainen kysymys on, onko ulkoministeriön erityisavustajalla lakiin perustuva oikeus yksinään tehdä hallintopäätös lapsen erottamiseksi huoltajastaan, kun huoltaja sitä vastustaa. Näin ymmärrän kolumnin väitteen.
Tämä olisi hyvä selventää. Jos vanhemmat hyväksyvät lapsen kotouttamisen ja jäävät leirille, ulkoministeriön erityisavustaja voinee ryhtyä kotouttamistoimiin ja tuoda lapsen yksinään Suomeen. Tässä tilanteessa ei ymmärtääkseni tarvita lastensuojeluviranomaisten hallintopäätöstä. Erityisavustajan päätös keskittyy kotouttamiseen, se ei muuta lapsen ja vanhempien suhdetta.
Tilanne on toinen vanhemman vastustaessa lapsen kotouttamista ilman vanhempiaan. Minun tulkintani on, että vanhemman vastustaessa lastensuojeluviranomaisen on tehtävä asianomaisella tavalla HALLINTOpäätös lapsen kiireellisestä lyhytaikaisesta sijoittamisesta. Siis viranomaispäätös, joka voi mennä hallinto-oikeuden arvioitavaksi? Pidempi erottaminen vanhemmista vaatii aina hallinto-oikeuden päätöksen, jos vanhemmat vastustavat.
Kun tämä päätös on tehty, avautuu ulkoministeriön erityisavustajalle mahdollisuus ryhtyä toimiin lapsen kotouttamiseksi ilman vanhempiaan. Mutta on tilanne näin selkeä. Ei se ole, kuten oikeuskansleri ratkaisussaan 10.10.2019 on todennut. Poimin mielestäni olennaisia kohtia.
https://www.okv.fi/media/filer_public/83/3e/833e7e8c-340d-48d8-b393-f976fe41f067/okv_998_1_2019_jne.pdf
Oikeuskanslerin mukaan (10.10.2019)
- ”pelkästään lapsien kotiuttamiseen liittyy oikeudellisesti vaikeita näkökohtia. Tämä liittyy erityisesti siihen, että perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Jos ylipäätään on käytännössä mahdollista Suomen viranomaisten toimesta tai pyynnöstä auttaa pelkästään lapset pois leiriltä esimerkiksi kurdihallinnon tai alueella toimivan kansainvälisen järjestön avustuksella, on kysyttävä, mihin lainsäädäntöön perustuen voidaan tällaisessa tilanteessa erottaa lapset huoltajistaan.”
- ”Oma kysymyksensä on vielä se, millainen painoarvo huoltajan mahdolliselle leiriolosuhteissa annetulle suostumukselle voitaisiin antaa. Tästä näkökulmasta katsottuna oikeudellisesti selkeä toimintatapa on pyrkiä kotiuttamaan sekä lapset että heidän huoltajansa ja kotiuttamisen jälkeen ryhtyä Suomen lainsäädännön mahdollisesti edellyttämiin toimenpiteisiin. Tällaiseenkin toimintatapaan liittyy kuitenkin vakavia ongelmia. ”
- ”Käsitykseni mukaan leirillä olevat aikuiset ovat tietoisina vallitsevista olosuhteista ja erittäin merkittävistä riskeistä erityisesti lasten keskeisille perus- ja ihmisoikeuksille menneet alueelle. Mielestäni tämä seikka on merkityksellinen arvioitaessa sitä, onko lapsen kotiuttaminen tai siihen pyrkiminen ilman huoltajan suostumusta oikeudellisesti perusteltavissa.”
- ”On tunnustettava, että näin meneteltäessä esimerkiksi lapsen oikeuksien yleissopimuksen 9 artiklan mukaiset menettelylliset määräykset, samoin kuin huoltajien perus- ja ihmisoikeudet saattavat jäädä vaille merkitystä. Ei ole myöskään poissuljettua, että huoltajasta erottaminen aiheuttaisi lapsille vielä lisää kärsimystä. Samoin on todettava, että lapsen erottaminen huoltajastaan kotiuttamisen yhteydessä perustuisi poikkeuksellisella tavalla suoraan perustuslakiin.”
- ”Valtioneuvostolle ja viranomaisille ei voida myöskään tässä tilanteessa mielestäni asettaa samantasoisia toimintavaatimuksia eri henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksien yhteensovittamisessa ja toteuttamisessa kuin toimittaessa valtion sisällä. Tilanne on ymmärrettävä siten, ettei voimassa oleva lastensuojelulainsäädäntö kaikilta osin kata juuri tämänkaltaista tilannetta. Tavanomaiset neuvottelutoimet ja vastaavat toimet, vaikka niillä pyrittäisiinkin vain lasten kotiuttamiseen, eivät näissä olosuhteissa ja käytettävissä olevien tietojen perusteella hevin voi olla lainvastaisia.”
- ”Viidenneksi totean, että asiassa on siten kysymys paitsi siitä, mitkä ovat viranomaisten tosiasiasialliset toimintamahdollisuudet, myös erittäin vaikeasta perus- ja ihmisoikeuksien punninnasta, johon ei pelkästään laillisuusvalvonnan näkökulmasta ja keinoin voida ottaa kantaa. Tämä johtuu siitä, että punninnassa on otettava huomioon se, missä määrin aikuisista palaajista aiheutuva turvallisuusuhka on kohtuullisin ponnistuksin hallittavissa. Tällaista kysymystä ei voida laillisuusvalvonnan keinoin selvittää ja arvioida. Myöskään laillisuusvalvonnan keinoin ei voida arvioida sitä, missä määrin Suomen viranomaisilla ylipäänsä on olemassa tosiasiallinen mahdollisuus viranomaisten omaa turvallisuutta vaarantamatta leirillä olijoiden kotiuttamiseen tai siihen myötävaikuttamiseen, niiden henkilöiden henkilöllisyyden selvittämiseen, joiden kotiuttamisesta olisi kysymys sekä sen selvittämiseen, onko henkilö konsulipalvelulain henkilölliseen soveltamisalaan kuuluva.”
- ”Kuudenneksi painotan sitä, että kysymyksessä on maan rajojen ulkopuolella olevat tilanne, johon Suomen viranomaiset eivät käsitykseni mukaan voi yksipuolisin toimenpitein puuttua ilman, että mukaudutaan leirin hallinnoijien ja/tai mahdollisten muiden toimijoiden asettamiin edellytyksiin. Tällaisissa olosuhteissa korostuu toimivaltaisten viranomaisten laaja harkintavalta sen suhteen, mitkä toimenpiteet ovat asiassa mahdollisia.”
Kiinnitän huomiota poimintojen viimeiseen lauseeseen. ”Tällaisissa olosuhteissa korostuu toimivaltaisten viranomaisten laaja harkintavalta sen suhteen, mitkä toimenpiteet ovat asiassa mahdollisia.”
Oikeuskansleri avaa epäsuorasti sen mahdollisuuden, että ulkoministeriön erityisavustajalla on Syyriassa tavanomaista laajempi harkintavalta. Ihmettelen kuitenkin, eikö tässä voitaisiin edetä lastensuojelulain tarkoittamalla tavalla. Jos erityisavustaja voi vaikeissa oloissa tehdä ratkaisuja, joille ei ole suoraa oikeusperustaa, mikse eivät lastensuojeluviranomaiset voi toimia samoin? Tätä kysyn. Ei olisi kovin merkitävä poikkeus, kun erityisavustaja toimittaa tiedot ja tilannearvioinsa Suomeen toimivaltaiselle lastensuojeluviranomaiselle ja tämä tekee sijoitusratkaisun, tarvittaessa kiireellisenä. Jos vanhemmat eivät vastusta, oikeusperusta on olemassa ja erityisavustaja voi edetä lapsen kotiuttamiseen ilman vanhempiaan.
Jos äiti vastustaa voitaisiin minusta edelleen edetä lastensuojelulain mukaisesti. Näyttö tilanteesta perustuu erityisavustajan toimittamiin ja muulla tavalla saatuihin (esimerkiksi suojelupoliisin terrorismiuhka-arviointi) tietoihin. Kun ratkaisut tehdään lastensuojelulain edellyttmällä tavalla, niiden jäliarviointi hallinto-oikeudessa varmistaa
Jos todella on mahdollista, että ulkoministeriön erityisavustaja voi lainvoimaisesti omalla päätöksellään ryhtyä käytännön toimiin lapsen noutamiseksi al Holin leiriltä ilman vanhempiaan, vaikka hänen vanhempansa sitä vastustaa, olisi se hyvä tehdä meille kaikille näkyväksi. Siis selkeästi ne perusteet, joiden mukaan tapauksessa ei tarvita lastensuojeluviranomaisten päätöstä tai ei edes kirjallista lausuntoa. Samalla olisi myös hyvä tehdä selväksi, onko mahdollinen erityisavustajan tekemä päätös tässä poikkeuksellisessa tilanteessa sellainen hallintopäätös, joka voidaan LOS:n 9. artiklan edellyttämällä tavalla saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi.
Kun nämä perusteet olisivat yleisesti näkyvissä, säästäisimme paljon poliittisen keskustelun energiaa tärkeämpiin kohteisiin.
1. Sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti paitsi, kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista. Tällainen päätös saattaa olla tarpeellinen erityistapauksessa, kuten lapsen vanhempien pahoinpidellessä tai laiminlyödessä lasta tai kun vanhemmat asuvat erillään ja on tehtävä päätös lapsen asuinpaikasta.
2. Kaikille asianosaisille on annettava mahdollisuus 1 kappaleessa tarkoitetuissa toimissa osallistua asian käsittelyyn ja tuoda siinä julki näkökantansa.
3. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhemmastaan tai vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista.
4. Mikäli tällainen ero aiheutuu sopimusvaltion aloittamista toimenpiteistä, kuten lapsen vanhemman tai vanhempien pidätyksestä, vangitsemista, maanpakoon määräämisestä, karkotuksesta tai kuolemasta (mukaan lukien valtion huostassa olevan henkilön mistä tahansa syystä aiheutuva kuolema), tämän sopimusvaltion on annettava pyynnöstä lapselle, hänen vanhemmalleen tai milloin aiheellista, muulle perheenjäsenelle olennaiset tiedot poissaolevan perheenjäsenen olinpaikasta, paitsi jos tiedon antaminen saattaisi vahingoittaa lapsen hyvinvointia. Sopimusvaltioiden on edelleen varmistettava, ettei tällaisen pyynnön esittäminen sinänsä aiheuta epäedullisia seurauksia asianosaisille.