”Kouluterveydenhuolto ajautui satavuotisen historiansa vaikeimpaan kriisiin. Kajaanilaisen lääkärin sanoin punainen lanka puuttuu ja silloin oli vaikea puolustaa kouluterveydenhuoltoa.” Näin kuvasin kouluterveydenhuoltoa 1990-luvun puolivälissä Outi Stridin (1996) tutkimusraportin esipuheessa. Kritiikin kohteena olivat erityisesti terveystarkastukset. Monet lääkärit kysyivät, miksi tarkastetaan terveitä lapsia.
Kriittinen keskustelu vaimeni, kun Lappeenrannassa laajennettiin terveystarkastus lapsen ja perheen ja jopa kouluyhteisönkin hyvinvointiin. Tämä palveluinnovaatio yleistyi nopeasti ja oli mukana kouluterveydenhuollon oppaassa 2002 ja laatusuosituksessa 2004. Tiivistelmä kuudennen luokan tarkastusten laajennuksista:
- Vanhemmat kutsuttiin mukaan ja kutsussa heille kerrottiin uudistetusta sisällöstä. Ainakin toinen vanhemmista oli paikalla 75 prosentissa tarkastustilanteesta ja 20 % antoi vastaukset heille lähetetyssä kyselyssä. Vain viideltä prosentilta vanhemmista ei saatu minkäänlaisia tietoja.
- Opettajan haastattelussa kysyttiin lapsen oppimisesta, käyttäytymisestä koulussa sekä tovereista ja oliko opettaja huomannut, että lasta oli kiusattu. Lisäksi kysyttiin, oliko opettaja havainnut perhetilanteessa jotain sellaista, joka olisi voinut vaikuttaa lapsen selviytymisen koulussa.
- Lapsen haastattelussa kysyttiin 1) miltä sinusta tuntuu, 2) miltä koulunkäynti sinusta tuntuu, 3) millainen suhde sinulla on opettajaan, 4) miten koet luokan ilmapiirin, 5) onko sinua kiusattu, 7) onko sinulla ystäviä, 8) miten sujuu oppiminen, 9) oletko ollut poissa koulusta ilman aihetta, ja 10) miltä tuntuu siirtyä yläasteelle.
- Lasten ja opettajien haastattelut muuttivat tarkastuksen painopistettä. Yksittäisen lapsen ja hänen perheensä tilanteeseen paneutuva tarkastus laajeni kouluun, luokkayhteisöön, luokan ilmapiiriin, opettajasuhteeseen ja oppimiseen.
Heti alussa todettiin, kouluterveydenhuollossa tiedettiin vähän lasten perhetilanteista, vaikka perheiden suuret muutokset olivat arkipäivää. Kun vanhemmilta kysyttiin kokemuksia kouluterveydenhuollosta, tulivat esiin melko vähäiset kontaktit kouluun. Todettiin myös, että vanhemmilla oli halua ja valmiutta tulla mukaan lapsensa terveystarkastuksiin. Monet vanhemmat ja lapset käyttivät tilaisuutta hyväkseen puhuakseen omasta ja perheensä asioista todella perusteellisesti. Tarkastuksen päätteeksi tehtiin lapselle eräänlainen ”lujuuslaskelma” arvioimalla, miten hän tulee selviytymään omilla voimavaroillaan arkisissa ympäristöissään. Laajan terveystarkastuksen jälkeen vanhempien yhteydenotot päihdehuoltoon ja mielenterveyspalveluihin lisääntyivät hieman.
Luokan hyvinvoinnin arviointi onnistui yksinkertaisilla kysymyksillä, joihin jokainen lapsi pystyi vastaamaan. Ne virittivät oppilaan ja vanhempien kanssa monipuolista keskustelua. Luokan ilmapiiri, toverisuhteet ja suhde opettajaan nousivat usein näkyviin. Löydettiin luokkia, joissa oppiminen oli häiriintynyt ja opettajan ja oppilaiden suhde oli siinä määrin vaikea, että tarvittiin välittömiä toimenpiteitä. Oli myös tilanteita, joissa opettaja oli ajautunut vaikeuksiin vanhempien kohtuuttomien vaatimusten takia.
Yksittäinen uusi havainto tuli kiusaamisesta. Kun luokittain koottiin yhteen vastaukset kysymykseen ’Oletko huomannut luokkatoveriasi kiusatun tai syrjityn’, vain kahdessa 24 luokasta ei tullut esiin kiusaamista. Kun vastauksissa mielikuvaksi luokasta tuli avoin ja hyvä ilmapiiri, vähäisempikin kiusaaminen oli oppilaiden tiedossa ja siitä oli keskusteltu. Näissä luokissa oppilaat pitivät myös syrjimistä tai nälvimistä kiusaamisena. Kun lasten vastauksissa tuli luokassa näkyviin paljon kiusaamista, siitä ei haluttu kertoa.
Kun kaikki oppilaat oli tarkastettu, koko aineistosta tehtiin ”koululääkärin epikiriisi”. Yhdistämällä kertyneitä tietoja päädyttiin arvioimaan, että noin 40 prosentilla lapsista kaikki oli hyvin ja noin 60 prosentilla oli joku pienempi tai suurempi asia, johon piti kiinnittää huomiota. Joka viidennellä lapsella jokin fyysinen pitkäaikaissairaus tai tarkastustilanteessa tietoon tullut fyysinen vaiva, joka tarvitsi toimenpiteitä tai seurantaa. Tässä luvussa eivät olleet mukana tavallisimmat asiat kuten allergiset nuhat ja ihottumat, akuutit sairastelut eikä kuulon ja näön tutkimuksista seuranneet toimenpiteet.
Laajat terveystarkastukset tehtiin pääosin tavanomaisten voimavarojen puitteissa. Vanhempien, lasten ja koulun henkilöstön palaute oli myönteinen. Outi Stridin mukaan ”Uudistettu terveystarkastus oli vaativa mutta myös haastava ja teki työn mielekkäämmäksi. Se lisäsi paineita oppilashuoltoon, kasvatusneuvolaan, neuropsykologisiin tutkimuksiin, erityisopetukseen, sosiaalityöhön ja terveydenhuoltoon. Yhteistyökyvyt joutuvat koetukselle. Lisäkoulutuksen ja myös yhteisten neuvottelujen ja konsultaatiomahdollisuuksien tarve tuli selvästi esiin.
Näin 1990-luvulla. Tänään kuulemme taas samoja kysymyksiä: Miksi tarkastetaan terveitä lapsia? Vastaus löytyy edellä esitetystä. Minusta Lappeenrannassa kehitetty kouluterveydenhuollon palveluinnovaatio on edelleen todella ajankohtainen, varsinkin silloin kun kansallisena haasteena ovat lasten ja nuorten mielenterveys ja sen ongelmien tunnistaminen ja vähentäminen.
Strid, O. Kuudesluokkalainen: Terveystarkastuksesta koulutarkastukseen: Tutkimus Lappeenrannan peruskoulujen kuudesluokkalaisten terveystarkastuksista keväällä 1996. Stakes. Aiheita 28. Helsinki 1996.
Strid, O. Kouluterveydenhuollon terveystarkastus luokan hyvinvoinnin arvioinnissa. Suomen Lääkärilehti 1998; 53:3811–15.
Strid, O. Viisivuotistarkastuksesta kuudennelle luokalle. Lastenneuvola ja kouluterveydenhuolto lapsen vaikeuksien havaitsijana ja auttajana. Stakes. Aiheita 16. Helsinki 1999.
Stakes. Kouluterveydenhuolto 2002. Opas terveydenhuollolle, kouluille ja kunnille. Oppaita 51. Helsinki 2002.
Sosiaali- ja terveysministeriö. Kouluterveydenhuollon laatusuositus. Oppaita 8. Helsinki 2004