HSn pääkirjoituksessa 5.4. todetaan ensin, että ”Alueilla menee jo paremmin, mutta kaikki on vielä kesken.” ja sitten ”Rahoitusmalli ei ole selkeä eikä ennustettava. Ensimmäiseen kiinnitin huomiota YP 2024/1 analyysissä soteuudistuksen pitkästä linjasta. Ajatus siitä, että sotejärjestelmän uudistaminen olisi joskus ’valmis’ ei ole tästä maailmasta. Se on ollut jatkuvaa ja tulee olemaan jatkuvaa. Juuri siksi olisi opittava yritysmaailmasta ja tarkasteltava sotea ’perheyrityksistä muodostuneena konsernina’, jonka on ansaittava tulevaisuuteen suuntautuvalla liiketoimintastrategiallaan ja -malleillaan sijoittajien eli tässä tapauksessa äänestäjien ja veronmaksajien luottamus. Katseen tulisi olla jatkuvasti tulevaisuudessa. Ja siksi tarvitsemme tulevaisuuteen suuntautuvaa tilanneymmärrystä ja tilannetietoisuutta. Kirjoitimme tästä Harri Laihosen kanssa YP 2025/1 otsikolla ”Ratkaisusta tuli ongelma: Tuliko hyvinvointialueista epäsikiöitä?” https://www.julkari.fi/handle/10024/150888
Mikä meni pieleen?
Mikä sitten meni pieleen soteuudistuksen valmistelussa? Ongelmien ytimessä on hyvinvointialueiden rahoituksen perustuminen virheelliseen tilannekuvaan. Se on johdettu lähihistoriasta luottaen kritiikittä THL:n tuottamiin indikaattoreihin. Nämä virheet moninkertaistuivat, kun toimintaympäristö muuttui nopeasti 2020-luvun edetessä. Matti Vanhanen n muutoksen hyvin kuvannut tuoreessa kirjassaan https://www.suomalainen.com/products/kriisien-keskella-2.
”Jouduttiin arvaamaan, toteaa emeritusprofessori – tutkimus kertoo hyvinvointialueiden mahdottomasta tilanteesta. Kuntien kirjanpidoissa oli vaihtelua. Inflaatio lähti laukalle ja kustannuksia lisäsivät myös palkkaratkaisut ja kiinteistöjen vuokrakulut. Takana oli myös kaksi poikkeusvuotta. Vuosina 2021 ja 2022 valtio korvasi kunnille koronan aiheuttamia ylimääräisiä sosiaali- ja terveyskustannuksia. Lähtötilanne näytti epätodellisen ruusuiselta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ensimmäisen vuoden talousarviota jouduttiin osin tekemään täysin arviopohjalta, joissakin tapauksissa jopa arvaamalla. Hyvinvointialueille jaettavaan valtion rahaan vaikuttavat palvelutarvekertoimet jouduttiin luomaan kiireellä ja niitä valmistelemassa oli liian vähän työvoimaa.” Yle 14.11.2024 https://yle.fi/a/74-20124051
”Neljä hyvinvointialuetta on hakenut valtiovarainministeriöltä oikaisua tämän vuoden rahoitukseensa. Yksi näistä alueista on Päijät-Hämeen hyvinvointialue. Nyt Päijät-Hämeen hyvinvointialuejohtaja Petri Virolainen kertoo Iltalehdelle, mikä kaikki alueiden rahoitusjärjestelmässä on mennyt pieleen. Hän kertoo olevansa huolestunut siitä, että monimutkainen rahoitus ei vastaa sitä todellisuutta, missä alueilla ollaan. – Meitä huolestuttaa vähän, että THL:lle tulee uusia lukuja hyvinvointialueilta jatkuvasti. Sitten THL tekee uudenlaista ajoa ja sieltä tulee sitten taas joku uusi summa. Tavallaan me emme ole edes täysin tietoisia aina siitä, että mikä niiden kaikkien summavaikutus on.” Ilta-Sanomat 4.4.2025 https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/326291cb-9f65-4d2a-a747-00be6b154459
”Diagnoosien lukumäärä kasvanut valtakunnallisesti 27 prosenttia vuosien 2023 ja 2024 välillä. Tietyillä diagnooseilla on huomattava valtion antaman rahoituksen jakautumiseen alueiden kesken. Valtiovarainministeriön hyvinvointialueiden ohjausosaston osastopäällikkö Ville-Veikko Ahonen myöntää, että rahoituksen perustuminen suurelta osin vinoutuneeseen diagnoositietoon on ongelma. Kyllä on ongelma. Tämä on ongelma, johon pitää miettiä polkua eteenpäin. Nyt on valmistelussa rahoituslakiin liittyvä muutos, jossa tuodaan esitys, että tarvetekijöitä lasketaan kahden vuoden keskiarvolla väliaikaisesti. Se tarkoittaisi, että yhden vuoden heiluntoja ei rahoitukseen alueille tulisi, Ahonen sanoo.” Iltalehti 4.4.2025. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/8d9dd056-7ec8-419c-8c18-c1a96d02e3c0
Virheet tunnistettiin, ei korjattu
Suurin virhe on tehty valtionhallinnossa, kun tuli näkyviin rahoitusmallin kyvyttömyys tunnistaa toimintaympäristön nopeaa muutosta.
”Inflaation nopeutumista ja yleistä kustannuskasvun kiihtymistä ennakoitiin jo vuoden 2021 päättyessä. Valtionhallinnossa ei kuitenkaan päivitetty tilannetietoisuutta, vaan pysähdyttiin kuvaamaan alijäämäeurojen kasvua toistuvina yllätyksinä. Kun nopeutuva kustannuskehitys tunnistettiin, vaihtoehtona olisi ollut valtionrahoituksen perusteiden päivittäminen ennakoimaan palvelukustannusten yleistä kehitystä. Alibudjetointi suhteessa kustannuksiin olisi jäänyt pienemmäksi ja jatkuva ”yllättyminen” alijäämien kasvusta ei ehkä olisi noussut julkista keskustelua hallitsevaksi kysymykseksi. Sanna Marinin hallitus ei kuitenkaan valmistellut eduskunnalle rahoitusperusteiden ajanmukaistamista. Orpon hallitus päätti pitää ne ennallaan.” (Rimpelä ja Laihonen 2025,63)
Tämä tosiasia olisi voitu ottaa avoimesti keskusteltaviksi ja uudistaa rahoituksen teknisiä yksityiskohtia ennakoimaan paremmin tulevaisuuteen yleisesti ja hyvinvointialueiden arjen erot huomioiden.
Missä juurisyy?
Voidaan tietekun kysyä, ensin Marinin ja sitten Orpon hallitukset eivät ryhtyneet valmistelemaa rahoitusperusteiden uudistamista, kun niiden ongelmat tulivat näkyviin. Mitä enemmän olen tätä kysymystä mielessäni pyöritellyt, sitä ilmeisemmäksi on tullut, että juurisyy löytyy kuitenkin THL:stä, THL:n sisällä muodostuneesta tilannekuvasta ja tilannetietoisuudesta ja sokeasta luottamuksesta omaan tietotuotantoon.
Oletetaan, että THL:ssä olisi muodostunut jatkuvasti päivittyvä tilannetietoisuus sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristön muuttumisesta 2020-luvun alussa ja myös oman tietotuotannon kyvyttömyydestä reagoida nopeasti ennakoimaan sitä todellisuutta, jossa soteuudistusta joudutaan toimeenpanemaan. THL olisi avoimesti myöntänyt rahoitusmallin hyödyntämien indikaattoreiden puutteet ja esittänyt niiden korjaamista.
Mutta ei, THL:n kyvyttömyys itsekritiikkiin näkyy edelleen pääjohtajan haastattelussa HS 4.4.2025 ”Tämä tabu pitää murtaa” .Hän ei viittaa sanallakaan mahdollisuuteen, että THL:n tietotuotanto ja siitä muodostunut tilannekuva olisi osaltaan myötävaikuttanut hyvinvointialueiden rahoituksen kriisiytymiseen.
Miksi olemme ajautuneet tällaiseen tilanteeseen? Paljolti siksi, että suomalaisen sotejärjestelmän tutkimus on jakautunut kahteen leiriin. THL:n tehtävänä on ollut – ainakin pitäisi olla – palvelujärjestelmän arviointia ja kehittämistä mahdollistavan tutkimus- ja seurantatiedon tutkiminen. Akateemiset tutkijayhteiset ovat suuntautuneet kansainvälisen tiedekilpailun ajankohtaisiin kysymyksiin.
Olen löytänyt toistaiseksi vain yhden akateemisen tutkijayhteisön julkaisema analyysin soteuudistuksen rahoitusmallista
Neittaanmäki, Pekka & Akimov, Kirill & Akimova, Veronika (2024) Sote-rahoitusmallien vertailu ja kehittäminen. Informaatiotiedekunnan julkaisuja No.110. Jyväskylän yliopisto. Siitä tiedotettaessa huomautettiin, että hyvinvointialueiden rahoituskertoimet jouduttiin luomaan kiireellä ja että ensimmäisiä talousarvioita tehtiin osin arviopohjalta. (Yle 14.11.2024)
Näin tulenkin soten rahoituksen juurisyiden etsimisessä seuraavaan vaiheeseen, jonka kirjoitimme YP 2025/1 analyysissä näin: ”Ammatti- ja tiedelehdissä julkaistujen tutkimusperusteisten tilannekuvien ja tilanneanalyysien puuttuminen on jättänyt julkiseen keskusteluun tyhjiön, jonka voimistuva talouteen keskittynyt valtionohjaus ja joukkoviestintävälineiden toimitukset ovat täyttäneet.” (Ratkaisusta tuli ongelma Tuliko hyvinvointialueista epäsikiöitä? YP 2025/1, sivu 63)