Olen neljänvuorikymmen työuran ja sen jälkeen runsaan kymmenen eläkevuoden kuluessa saanut olla monella tavalla keskustelemassa ja kehittämässä lasten ja nuorten kehitystä aikuiseksi. Tämänkin vuoden aikana olen saanut toimia vaikeuksiin ajautuneen nuoren tukihenkilönä ja osallistua tilaisuuksiin, joissa on pohdittu nuorisotyötä, oppivelvollisuuskoulutusta, sostereformin johtamista ja tulevaisuutta, vaikuttavuutta, jne. Erityisen kiinnostavaa on ollut tutustuminen hieman yksityiskohtaisemmin HDL:n Vamos -toimintaan. Tämän blogin virikkeenä oli VAMOS 15 vuotta -juhlatilaisuuden esitykset ja keskustelut. Vamos tukee 16-29-vuotiaita nuoria | Diakonissalaitos (hdl.fi)
Nuorten syrjäytyminen ja mielenterveyshäiriöt nousivat yhteiskunnallisen keskustelun kärkiteemojen joukkoon 1900-luvun loppupuolella, jo ennen 1990-luvun lamaa. Samanaikaisesti sosiaali- ja terveyspalvelut laajenivat nopeasti ja koulutusta uudistettiin. Vuonna 1974 oppilashuollon koulutuskomitea, esitti että peruskouluihin tulisi vuoteen 1985 mennessä toimia 500 koulun psykologityön ja 500 koulun sosiaalityön ammattihenkilöä. Oppilaan ohjausta olisi laajennettava. Samalla kun palvelut laajenivat, ne alkoivat erikoistua, hajaantua ja etääntyä arjesta. Väliin jäi katveita, joihin ajautui erityisesti niitä nuoria, jotka eniten tukea tarvitsevat nuoret: ”Palveluissa yhä harvemmin kokonaiset ihmiset kohtaavat kokonaisia ihmisiä.” Tätä kehitystä on yksityiskohtaisemmin kuvattu kirjassani Kehittämiskeskustelua lapsiperheiden sostepalveluista valtionhallinnossa 1970-2009. (bod.fi).
Useita vuosikymmeniä jatkunut kansallinen huoli, lukuisat työryhmät ja ohjelmat sekä tuhannet projektit ja tutkimukset eivät ole saaneet kehityksen suuntaa kääntymään. Nuorten syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat ovat pysyneet yhteiskunnallisen keskustelun kestoteemoina somesta hallitusohjelmiin. Vaikka tavoitteena on jo lähes puolen vuosisadan ajan ollut painopisteen siirtäminen erikoistuneista ja korjaavista palveluista ehkäisemiseen, käytännössä eurot suuntautuvat edelleen pääasiassa ’korjaaviin’ palveluihin. Yhteiskunnallinen ja paine suuntautuu edelleen niiden kasvattamiseen.