PIRHA n viittaama säädös vastuu voimaan 1.1.2028?
Olen seurannut Pirkanmaan hyvinvointialueen strategiaa ajankohtaisiin haasteisiin vastaamisessa. Yhtenä ulottuvuutena on ollut vanhushoivan painopisteen siirtäminen kotiin annettavaan tukeen ja yhteisölliseen asumiseen. Tässä bogissa seuraan uutisointia ja muuta tiedottamista ja yritän niistä johtaa, mistä oikein on kysymys. Päivitän kun jotain uutta tulee. Tänään kiinnostavaksi koen, että ensimmäisessä tiedotteessa (19.9.2023, alla) ei viitattuun lakiin muutosten perusteluna, mutta toisessa (18.9.2023, alla) se oli otsikossa keskeisimpänä perusteluna.
Minulle on kerrottu, että kyseessä olisivat sosiaalihuoltolain 14a ja 15b pykälissä nuo laitoshoidon edellytykset ja kielto järjestää sitä laitoshoitoa SH-lain mukaan. Samat säädökset löytyvät tämän tiedon mukaan myös voimaantulosäännöksessä: Lain 3 a §:n 1 momentti, 14 §:n 1 momentti sekä 14 a ja 15 b § tulevat kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta 2028.
Löysin myös perusteluja hallituksen esityksestä: ”Lakiesityksessä ehdotetaan vanhuspalvelulakiin muutosta, jolla iäkkäiden sosiaalihuollon pitkäaikainen laitoshoito poistuisi kokonaan siirtymäkauden jälkeen (viisi vuotta lain voimaantulon jälkeen). Pitkäaikaista laitoshoitoa tarvitsevat iäkkäät saisivat sitä edelleen terveydenhuollon laitoshoitona, koska vanhuspalvelulakiin ehdotetun säännöksen mukaan pitkäaikaista laitoshoitoa voidaan jatkossa antaa vain lääketieteellisin perustein tai potilasturvallisuusperustein, joihin parhaiten voidaan vastata terveydenhuollon laitosyksikössä. ”
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä todettiin, että valiokunta pitää ehdotettuja vanhuspalvelulain muutoksia kannatettavina ja vanhuspalvelujen laatua edistävinä. Valiokunta pitää hyvänä, että kuntien ja hyvinvointialueiden strategisessa suunnittelussa otetaan huomioon iäkkäiden henkilöiden asumisen ja palvelujen monimuotoisuus. StVM 12/2022 vp (eduskunta.fi)
Emeritusprofessori Marja Jylhä päätti lausuntonsa 17.2.2023 sosiaali- ja terveysvaliokunnalle näin:
”
”Kokonaisarvio
- Esitykset paljolti näennäisuudistuksia: palvelut eivät parane nimiä muuttamalla ja johtajia puristamalla
- Palvelujen paranemisen ehto on parempi resurssointi. Palveluja on liian vähän. Hoivakotihoidon lisääminen auttaisi jo sekin
kotihoidon tilannetta. - Tarvitaan palvelukokonaisuuden (kotihoito, hoivakotihoito, omaishoito) tarkastelu ja yhteinen uudistus, joka koskee myös
rahoitusmalleja. Tarvitaan korkean tason poliittisia päätöksiä.
Ikääntyneiden palvelut ovat syvässä ja tarpeen kasvun myötä syvenevässä kriisissä, joka enenevästi heijastuu muuhunkin yhteiskuntaan. Kriisin syynä on se, että palveluita on tarpeeseen nähden tarjolla liian vähän. Resursseja, siis rahoitusta, on liian vähän. Tähän lakiesityksen lähinnä näennäiset muutosesitykset eivät tarjoa parannusta. Olisi inhimillisesti, taloudellisesti ja poliittisesti järkevää ottaa vihdoin vanhuspalvelut, siis kotihoito, hoivakotihoito ja omaishoito sekä niiden rahoitusmallit kokonaistarkasteluun korkealla
poliittisella tasolla.” EDK-2022-AK-6005.pdf (eduskunta.fi) PowerPoint Presentation (eduskunta.fi)
14 B § Pitkäaikaisen laitoshoidon edellytykset
Iäkkään henkilön pitkäaikaista ympärivuorokautista hoitoa ja huolenpitoa ei voida toteuttaa sosiaalihuoltolain 22 §:ssä tarkoitetun laitospalvelun toimintayksikössä.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa terveydenhuoltolain 67 §:n 1 momentissa tarkoitetun laitoshoidon toimintayksikössä vain, jos siihen on lääketieteelliset tai potilasturvallisuuteen liittyvät perusteet.
15 b § Pitkäaikaisen laitoshoidon edellytysten selvittäminen
Ennen hoidon ja huolenpidon toteuttamista 14 a §:n 2 momentissa tarkoitettuna pitkäaikaisena laitoshoitona hyvinvointialueen on selvitettävä 15 §:ssä tarkoitetulla tavalla mahdollisuudet vastata iäkkään henkilön palveluntarpeeseen hänen kotiinsa annettavilla ja muilla sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla.
PIRHAn tiedote 13.9.2023: Laitoshoidosta kevyempiin asumis- ja hoitomuotoihin ja yhdenvertaisuuteen – ikäihmisten palveluihin ja erityisryhmien asumispalveluihin esitetään rakenteellisia muutoksia
Aluehallitukselle esitetään kehittämisehdotuksia ikäihmisten palveluihin sekä vammaisten ja päihde- ja mielenterveysasiakkaiden asumispalveluihin osana palvelujen verkoston uudistamista. Ehdotusten mukaan Pirkanmaalla tulisi vähentää laitoshoitoa ja lisätä ikäihmisten yhteisöllistä asumista ja perhehoitoa, myös omaishoidon roolia vahvistettaisiin. Myös mielenterveys- ja päihdepalveluissa suunta on laitoshoidosta yhteisölliseen asumiseen ja yhdenvertaisuuden lisäämiseen. Kehittämisehdotuksista esitetään järjestettäväksi laaja kuulemis- ja keskustelukierros muun muassa hyvinvointialueen eri toimielimissä.
18.9.2023 julkaistiin seuraava tiedote: Ikäihmisten palveluista ja erityisryhmien asumispalveluista vuorossa keskustelukierros – laitoshoidon muutosten taustalla lainsäädännön vaatimukset
Pirkanmaan hyvinvointialueen aluehallitus päätti maanantaina lähettää ikäihmisten palvelujen kehittämisen ohjelmaluonnoksen sekä vammaisten ja mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden asumispalvelujen kehittämisehdotukset laajalle kuulemiskierrokselle yhteistyötoimikuntaan, vaikuttamistoimielimille, valiokunnille ja aluehallituksen jaostoille. Aluehallitus käsittelee kehittämisehdotuksia ja saatuja palautteita lokakuussa 2023.
Aluehallituksessa todettiin, että laki edellyttää laitoshoidosta luopumista vuoden 2027 loppuun mennessä. Sen jälkeen ikäihmisten laitoshoitoa voi olla vain poikkeuksellisesti lääketieteellisestä tai potilasturvallisuudesta johtuvista syistä esimerkiksi vuodeosastolla. Pirkanmaallakin kehitetään ikäihmisten palveluja lain pohjalta.
– Jatkossa ympärivuorokautinen palveluasuminen turvaa pirkanmaalaisille saman hoivan ja huolenpidon kuin laitoshoitokin mutta selvästi kodinomaisemmin. Ympärivuorokautisen palveluasumisen paikkojen lukumäärä lisääntyy nykyisestä. Tavoitteena on kehittää monipuolisia palvelumuotoja. Painopisteen siirtäminen kevyempiin asumispalveluihin myös hidastaa kustannusten kasvua merkittävästi, summaa aluehallituksen puheenjohtaja Kari-Matti Hiltunen.
Palveluvalikoimaa täydentää erityisesti lakiin perustuva yhteisöllinen asuminen. Siinä erilaisiin ryhmäasumisen muotoihin yhdistetään asiakkaan toimintakyvyn edellyttämät palvelut, kuten kotihoito tukipalveluineen, sekä muiden asukkaiden tuoma yhteisö. Yhteisöllisestä asumisesta on Pirkanmaalla kokemusta koko 2000-luvun ajalta esimerkiksi erilaisissa ryhmäkodeissa.
Vammaisten asumispalveluissa on tavoitteena lisätä erityisesti tuettua asumista. Vammaispalveluja on tarkoitus myöhemmin käsitellä kokonaisuutena, sillä asumispalvelut ovat vain osa vammaisten henkilöiden tarvitsemista palveluista.
Ympärivuorokautinen palveluasuminen: Hallituksen esityksessä 231/2021 vp.
Yleisperusteluja: Ympärivuorokautinen palveluasuminen vastaisi sisällöltään pääosin nykyistä tehostettua palveluasumista. Asiakkaalla olisi asunto yhteisöllistä toimintaa tarjoavassa yksikössä, jossa olisi henkilöstöä paikalla kaikkina vuorokauden aikoina. Siltä osin kun kyse olisi iäkkäille henkilöille tarjottavasta palvelusta, henkilöstöön sovellettaisiin vanhuspalvelulaissa säädettyä henkilöstömitoitusta. Ympärivuorokautisen palveluasumisen saannin edellytyksenä olisi päivittäinen ja jatkuva hoidon ja huolenpidon tai vaativan hoidon tarve vuorokauden ajasta riippumatta. Lisäksi edellytettäisiin, että henkilön hoitoa ja huolenpitoa ei ole mahdollista tai hänen etunsa mukaista järjestää kotihoitona tai muulla tavalla.
Monimuotoisten asumis- ja palvelukokonaisuuksien edistämiseksi lakiin lisättäisiin säännökset, joilla mahdollistetaan erilaisten asumismuotojen toteuttaminen samassa toiminnallisessa kokonaisuudessa. Kohteessa voisi olla yhteisöllistä asumista ja ympärivuorokautista palveluasumista sekä asumista tavalliseen asuntokantaan kuuluvissa asunnoissa. Tarkoitus on, että henkilö voi halutessaan elää loppuelämänsä samassa asunnossa eikä hänen tarvitse muuttaa muualle saadakseen toimintakykynsä heikentymisen vuoksi tarvitsemansa palvelut.
21 c §.Ympärivuorokautinen palveluasuminen. Ehdotettu säännös korvaisi voimassa olevan lain 21 §:ään sisältyvät säännökset tehostetusta palveluasumisesta.
Voimassa olevan lain 21 §:n 2 ja 3 momentista ilmenee, että tavallisen palveluasumisen ja tehostetun palveluasumisen erona on ainoastaan se, että tehostettua palveluasumista annetaan henkilöille, joilla hoidon ja huolenpidon tarve on ympärivuorokautista. Kummassakin asumispalvelun muodossa palvelujen sisältö on määritelty samaksi, mutta tehostetussa palveluasumisessa palveluja järjestetään asiakkaan tarpeen mukaan ympärivuorokautisesti.
Ehdotetun pykälän 1 momentissa määriteltäisiin ympärivuorokautisen palveluasumisen käsite. Toisin kuin yhteisöllisessä asumisessa, ympärivuorokautisessa palveluasumisessa asuminen ja palvelut muodostaisivat kiinteän kokonaisuuden.
Ympärivuorokautista palveluasumista tuottavassa hoivakodissa, palvelukodissa tai muussa vastaavassa asumisyksikössä olisi oltava henkilöstöä paikalla ympärivuorokautisesti. Jos asumisyksikössä tarjotaan ympärivuorokautista palveluasumista pääasiassa iäkkäille henkilöille, henkilöstön mitoitus määräytyy asiaa koskevien vanhuspalvelulain säännösten mukaan. Asumisyksikön olisi oltava esteetön ja turvallinen. Lisäksi asumisyksikössä olisi oltava tarjolla asukkaille järjestettyä yhteisöllistä toimintaa. Jokaisella asiakkaalla olisi oltava hänen tarpeitaan vastaava asunto.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ympärivuorokautisen palveluasumisen sisällöstä. Siihen kuuluisi henkilön yksilöllisen tarpeen mukainen vuorokaudenajasta riippumaton hoito ja huolenpito, toimintakykyä ylläpitävä ja edistävä toiminta, ateriat, vaatehuolto, siivous sekä osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävä toiminta. Ympärivuorokautisen palveluasumisen sisältö vastaisi voimassa olevan lain 21 §:n 5 momentissa säädettyä palveluasumisen ja tehostetun palveluasumisen sisältöä.
Ehdotetun 2 momentin viimeinen virke täydentää ympärivuorokautisen palveluasumisen sisältöä ja vastaa voimassa olevan lain 21 §:n 5 momenttia hieman eri tavoin muotoiltuna. Yksityisyyden kunnioittaminen kuuluu sosiaalihuollon keskeisiin periaatteisiin voimassa olevan lain 30 §:n mukaan ja osallisuuden edistäminen on mainittu muun muassa lain tarkoitusta kuvaavassa 2 §:ssä. Siitä huolimatta näitä asioita on haluttu erikseen painottaa ympärivuorokautisen palveluasumisen yhteydessä, sillä sen asiakkaat ovat heikentyneen toimintakykynsä vuoksi erityisen haavoittuvassa asemassa. He voivat myös tarvita runsaasti terveydenhuollon palveluja. Terveydenhuollon järjestämisestä vastaaville toimijoille kuuluu vastuu myös ympärivuorokautisen palveluasumisen asiakkaille järjestettävästä terveydenhuollon palveluista. Ympärivuorokautista palveluasumista tuottavan toimintayksikön olisi kuitenkin osaltaan huolehdittava siitä, että asiakkaiden lääkinnällisen kuntoutuksen ja muiden terveydenhuollon palvelujen tarve välittyy näiden palvelujen järjestäjätaholle ja että asiakkaalla on tosiasiallinen mahdollisuus saada hänelle tarjolla olevat palvelut
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ympärivuorokautisen palveluasumisen saannin edellytyksistä. Edellytyksenä olisi ensinnäkin, että henkilö tarvitsee sellaisen asunnon kuin ehdotetussa 1 momentissa tarkoitetaan. Tarkoitus on, että asunnon järjestäminen kuuluu ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. On kuitenkin mahdollista, että henkilö hankkiutuu omatoimisesti asumaan kohteeseen, jossa järjestetään ympärivuorokautista palveluasumista. Siinä tapauksessa hänestä voi tulla ympärivuorokautisen palveluasumisen asiakas, jos hänen toimintakykynsä sitä edellyttää. Ehdotetun lain 46 c §:ssä säädettäisiin tarkemmin asumispalvelujen toteuttamisesta erilaisia asumis- ja palvelumuotoja käsittävissä kohteissa.
Toisena edellytyksenä ympärivuorokautisen palveluasumisen saannille olisi, että henkilö tarvitsee päivittäin vuorokaudenajasta riippumatta jatkuvaa hoitoa ja huolenpitoa tai vaativaa ammatillista hoitoa. Riittävää on, että henkilöllä on joko jatkuvan hoidon ja huolenpidon tai vaativan ammatillisen hoidon tarve. Ympärivuorokautisen palveluasumisen saannin edellytykset voivat täyttyä, vaikka henkilöllä ei olisi säännöllistä yöaikaista avun tarvetta, jos hänen päivittäinen huolenpidon tarpeensa on runsasta ja jatkuvaa.
Kolmantena ympärivuorokautisen palveluasumisen saannin edellytyksenä olisi, että hoitoa ja huolenpitoa tai vaativaa ammatillista hoitoa ei ole mahdollista tai henkilön edun mukaista järjestää kotihoitona, omaishoitona, perhehoitona tai muulla tavalla. Tämän edellytyksen täyttymistä on syytä punnita palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä erityisen huolellisesti, jotta ympärivuorokautiseen palveluasumiseen pääsevät ne, joille tämä palvelu on paras vaihtoehto.
Pykälän 4 momentin mukaan ympärivuorokautista palveluasumista järjestettäisiin pitkäaikaisesti tai lyhytaikaisesti. Lyhytaikainen ympärivuorokautinen palveluasuminen voisi olla tilapäistä tai säännöllisesti toistuvaa. Tilapäinen ympärivuorokautinen palveluasuminen saattaisi olla tarpeen esimerkiksi sairaalajakson tai laitoskuntoutusjakson jälkeen. Säännöllisesti toistuva ympärivuorokautinen palveluasuminen voisi olla hyvä vaihtoehto esimerkiksi omaishoitajan vapaiden aikaiseksi sijaishoidoksi
Mitä on yhteisöllinen asuminen?
Yhteisöllisen asumisen tulkintaa uudistettiin hallituksen esityksessä sosiaalihuoltolain uudistamiseksi HE 231/2021 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sosiaalihuoltolain ja ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain muuttamisesta sekä niihin liittyviksi laeiksi. Seuraavassa poiminta perusteluissa
21 b §.Yhteisöllinen asuminen. Voimassa olevan lain 21 §:n 4 momentin mukaan palveluasumisella tarkoitetaan palveluasunnossa järjestettävää asumista ja palveluja, joita ovat asiakkaan tarpeen mukainen hoito ja huolenpito, toimintakykyä ylläpitävä ja edistävä toiminta, ateria-, vaatehuolto-, peseytymis- ja siivouspalvelut sekä osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävät palvelut. Pykälän 3 momentin mukaan palveluasumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat soveltuvan asunnon sekä hoitoa ja huolenpitoa.
Pykälässä ehdotetaan palveluasumista koskeva sääntely uudistettavaksi kokonaan. Palveluasumisen nimike muuttuisi yhteisölliseksi asumiseksi, jotta se vastaisi paremmin toiminnan uutta sisältöä. Merkittävin periaatteellinen muutos nykyiseen sääntelyyn verrattuna olisi se, että asuminen ja palvelut järjestettäisiin erikseen. Käytännössä näin on menetelty enenevässä määrin jo aikaisemminkin.
Pykälän 1 momentissa määritellään yhteisöllisen asumisen käsite. Kysymys on hyvinvointialueen järjestämästä asumisesta. Se tarkoittaa, että asumisen järjestäminen perustuu asiakkaan palvelutarpeen arviointiin, palvelusuunnitelmaan sekä yhteisöllisen asumisen järjestämistä tarkoittavaan hallintopäätökseen. Luonteeltaan yhteisöllistä voi olla muukin asumisjärjestely, kuten sellainen, että henkilö hakeutuu omatoimisesti asumaan esimerkiksi senioritaloon. Silloin kyseessä ei kuitenkaan ole ehdotetussa pykälässä tarkoitettu yhteisöllinen asuminen. Yhteisöllistä asumista järjestettäisiin esteettömässä ja turvallisessa asumisyksikössä, jossa asiakkaan käytössä olisi hänen tarpeitaan vastaava asunto.
Kuten nykyisessä palveluasumisessa, myös yhteisöllisessä asumisessa asunnon hallinta perustuisi asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (481/1995) mukaiseen vuokrasopimukseen, jonka asukas tekee asunnon omistajan kanssa. Omistaja voi olla yksityisen tai julkisen sektorin toimija. Kun arvioidaan, vastaako asunto henkilön tarpeita, huomiota on syytä kiinnittää asunnon esteettömyyteen, varustelutasoon sekä kokoon, mihin vaikuttaa muun ohessa se, muuttaako asiakas sinne yksin vai esimerkiksi puolisonsa kanssa. Sosiaalihuoltolain 30 §:n 3 momentin mukaan sosiaalihuoltoa on lähtökohtaisesti toteutettava siten, että avio- ja avopuolisoilla sekä muilla perheenjäsenillä on mahdollisuus asua yhdessä. Vanhuspalvelulain 14 §:n 2 momentin mukaan iäkkäille avio- ja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä.
Yhteisölliseen asumiseen kuuluisi, että asukkaille on tarjolla sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa. Tämä edellyttää, että asumisyksikössä on asukkaiden yhteiseen käyttöön soveltuvia tiloja. Hyvinvointialue vastaisi siitä, että asumisyksikössä tarjotaan sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa, mutta sen toteuttaminen voitaisiin antaa esimerkiksi järjestöjen tai yksityisten palveluntuottajien tehtäväksi. Toiminnan sisältö olisi hyvä suunnitella asiakkaiden toivomusten pohjalta.
Asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaiset palvelut järjestettäisiin yhteisöllisestä asumisesta erillisinä sosiaalipalveluina. Eri asiakasryhmien palvelutarpeet voivat poiketa toisistaan palvelujen tavoitteiden, sisällön ja määrän suhteen. Osa asiakkaista voi tarvita jokapäiväistä elämää helpottavia tukipalveluja ja tarpeidensa mukaan räätälöityä kotihoitoa. Tällöin kyseessä on usein iäkäs asiakas ja tavoitteena on hänen toimintakykynsä säilyminen mahdollisimman pitkään, jolloin ympärivuorokautisten palvelujen tarve voi siirtyä myöhemmäksi. Joillekin asiakkaille on tärkeää saada edellä mainittujen palvelujen lisäksi tai sijaan esimerkiksi sosiaaliohjausta tai sosiaalista kuntoutusta. Esimerkiksi henkilöille, joilla on mielenterveyteen tai päihteiden käyttöön liittyvä toimintakyvyn alenema, yhteisöllinen asuminen voisi olla välivaihe siirtymisessä itsenäiseen asumiseen.
Yhteisöllisen asumisen asiakkaalle voitaisiin järjestää myös omaishoidon tuesta annetussa laissa tarkoitettua omaishoitoa. Nykyisen palveluasumisen osalta sitä ei pidetä mahdollisena, koska omaishoidon tuesta annetun lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 131/2005) perusteluissa todetaan, että omaishoidon tukea ei olisi mahdollista myöntää, jos hoidettava asuu sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä. Taustalla on saattanut olla ajatus, että omaishoidon tuki ei olisi tarkoituksenmukainen palvelumuoto iäkkäille puolisoille silloin, kun he asuvat palveluasumiseen kuuluvassa asunnossa yhdessä, ja toinen toistaan tukien selviytyvät vähemmillä palveluilla kuin ilman toisen tukea. Tämä voisi olla lähtökohta myös yhteisöllisen asumisen asiakkaiden kohdalla. Monissa muunlaisissa tilanteissa omaishoidon tuella toteutettu hoito voisi täydentää myös yhteisöllisen asumisen asiakkaan palveluvalikoimaa. Omaishoidon tuen myöntäminen yhteisöllisen asumisen asiakkaalle voisi osaltaan tuoda helpotusta kotihoidon henkilöstön riittävyyteen. Omaishoidon tuen myöntämisen tulee kuitenkin aina perustua hoidettavan henkilön yksilöllisiin tarpeisiin sekä hoitajan vapaaehtoisuuteen.
Ehdotetussa pykälässä ei määriteltäisi yhteisöllisen asumisen asiakkaille järjestettävien palvelujen organisointitapaa. Palveluja voisi siten tuottaa esimerkiksi yksi tai useampi yksikön ulkopuolinen yksityinen tai julkinen palveluntuottaja. Palvelut voitaisiin osaksi tai kokonaan toteuttaa myös yksikön oman henkilöstön avulla.
Yhteisöllisen asumisen tuottaminen olisi yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 11 §:ssä tarkoitettua ilmoituksenvaraista sosiaalipalvelua. Yksityisten sosiaalipalvelujen valvonta kohdistuisi lähinnä asumisyksikön tilojen asianmukaisuuteen. Jos laissa tarkoitettu lupaviranomainen toteaa asumiseen ja yhteisölliseen toimintaan tarkoitetut tilat asianmukaisiksi, sen on merkittävä asumisyksikkö lain 25 §:ssä tarkoitettuun yksityisten palvelujen antajien rekisteriin. Yhteisöllisen asumisen asiakkaille järjestettävät palvelut muodostaisivat rekisteröinnin ja valvonnan suhteen yhteisöllisestä asumisesta erillisen kokonaisuuden.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yhteisöllisen asumisen saannin edellytyksistä, jotka vastaisivat asiasisällöltään pääosin nykyisiä palveluasumisen saannin edellytyksiä. Yhteisöllistä asumista järjestettäisiin henkilölle, joka tarvitsee pykälän 1 momentissa tarkoitettua hyvinvointialueen järjestämää asumista sen vuoksi, että hänen toimintakykynsä on alentunut korkean iän, sairauden vamman tai muun vastaavan syyn vuoksi. Sairaudella tarkoitetaan sekä fyysisiä että psyykkisiä sairauksia. Lisäksi edellytetään, että henkilön hoidon ja huolenpidon tarve on kohonnut toimintakyvyn alentumisen johdosta.