Sain kutsun osallistua THL:n tietovarantotyöpäivän päätteeksi järjestettävään paneeli keskusteluun, jonka teema on tämän blogin otsikossa. Paneelikeskustelu ajettiin ennalta kolmeen osioon: 1) THL:n asiakkaana yhteiskunnan päättäjä, 2) panelistille itselleen läheisen alueen tiedon/tietotuotannon merkitys päätöksenteolle, sekä 3) THL:n tietotuotannon lähivuosien tärkeä uusi askel. Tässä blogissa kuvaan jälkikäteen, mitä tuli sanottua.
Sain mahdollisuuden lähettää taustakasi PP-esityksen, jossa kuvasin ajankohtaiseksi kokemaani tausta-aineistoa 33 pp-dialla. Tiettävästi tämä esitys on THL:n sisäisessä intrassa luettavissa. Otin tilaisuuteen mukaan kasan tuoretta kirjaamin Kehittämiskeskustelua lapsiperheiden sostepalveluista valtionhallinnossa 1970-2009. (bod.fi). Viittaan blogiini ”Terveysindeksin tietokokonaisuus auttaa hyvinvointialueita palvelujen suunnittelussa ja arvioinnissa” – Onko kansallinen terveysindeksi ilman kansallista asiantuntijatulkintaa epäoleellista tietoa hyvinvointialueille? – Matti Rimpelä – mattirimpela.fi
MInulle täysi ’työpäivä’ THL:ssä 9-16 oli virkistävä poikkeus taatan arkeen. Olihan se melkoista datan ja hyödyntämisen ilotulista. 15 minuutin esityksiä sarjana. Olen toki jotakin tietänyt, mutta tämän päivän esitykset ylittivät odotukset. Eikä siinä kaikki. Yhden päivän ajoitus oli pakottanut jättämään osan ulkopuolelle. Kysyn, mikä muu maa voi esitellä vastaavan kansallisten tietovarantojen aarrearkun sosiaali- ja terveydenhuollossa?
Ensimmäinen mieleen tulevat huoleen aiheet jatakuva ylläpitäminen, kehittäminen ja hyödyntäminen. Vaikutelmaksi jäi, että kumpaankaan eivät THLn leikatut perusresurssit riitä. Rahoitus on haettava ulkopuolelta, lyhytkestoisista projektirahoituksen lähteistä. Tässä tilanteessa ei ole mahdollista perustaa toimintaa harkittuun pitkän ajan suunnitelmaan. On tehtävä sitä mitä lyhytkestoinen rahoitus mahdollistaa. Uudet avaukset etenevät suunnissa, joissa on ulkoista rahoitusta saatavissa. THL:n ja Suomen Kulttuurirahaston suurhanke kerää yhteen koko ikäluokan tietoja ihmiselämän mittaiseksi tutkimukseksi – Tiedote – THL.
Pidän tätä kansallisena häpeänä. Ainutlaatuisen arvokkaiden tietovarantojen ylläpitäminen ja kehittäminen on jätetty lyhytkestoisen projektirahoituksen varaan. THL on tehnyt parhaansa rahoituksen varmistamiseksi. Tietääkseni valtion talousarviovalmistelussa tälle vuodelle oli esitetty, että 0,7 prosenttia hyvinvointialueiden budjetista ositettaisiin THL:lle niiden tarvitseman tiedon kokoamisen, jalostamisen ja hyödyntämisen varmistamiseen. Olisi minusta ollut viisas ja hyvin perusteltu osaratkaisu varmistamaan, että sostereformin toimeenpanon turbulenssissa hyvinvointialueet saavat kipeästi tarvitsemansa valtakunnallista informaatiotukea. Valitettavista jäi ’talouskurin’ jalkoihin.
Kokonaiskuvaa hakemassa
Tämän päivän jälkeen jäin miettimään THLn tehtäviä ja mahdollisuuksia niissä selviämisessä. Edellä esitetyn kehyksessä tuntuu kohtuuttomalta arvioida nykytilannetta ’paholaisen silmälaseilla’. Teen sen kuitenkin. Eilen kuullun ja muun tiedon perusteella sijoitan THL:n tietovarannot kahden ulottuvuuden nelikentässä seuraavasti
Viittasin omassa puheenvuorossani ensinnäkin lääkintöhallituksen tilastaraporttiin vuodelta 1978:
Kysyin, tulisko THL.llä olla tiedon tuotannon, muokkaamisen ja hyödyntämisen ohjelma, joka tukisi olennaisen ja epäolennaisen tiedon erottamisen toisistaan sekä suuntaisi kehittämisen ajankohtaiseen tietoon, joiden varaan uudistukset voidaan rakentaa. Viittasin SITRAn raporttiin ja johdin siitä muutamia teemoja, joista olisin mielelläni kuullut enemmän keskustelua:
Kesksustelimme hetken, millainen tieto on tänään olennaista. Vastasin siihen seuraavasti.
Ajan rajoitukissa ei ollut mahdollisuutta selittää, miksi viittasin Aki Kaurismäkeen. Siksi, että hänen uuden elokuvansa ensiiltaa Cannesissa arvostettiin erityisesti. Kun Aki tuli ’punaiselle matolle’, hän sai poikkeukselliset applodit. Asiantuntijat rnkkasivat ensi-iltaelokuvan parhaiden kärkeen. Voisikon THL tietoineen saavuttaaa samnlaisen vastaan oton hallitusneuvotteluissa ja hyvinvointialueilla, kun ne yrittävät aselvitä sostereformin väistämättämöstä kaaosesta.
Kysymykseen, millaista tietoa tänään pitäisin tärkeänä, vastasi viittaamalla seuraavaan lainaukseen:
Lisään jälkikäteen vielä otteen tuoreesta väitöstutkimuksesta:
Huomautin, että THL:n tietotuotannolla on tärkeä välinearvo, mutta viime kädessä ratkaisevaa on, millaista tieto yksittäiset ammattihenkilöt, työyhteisöt, organisaatiota ja instituutiot saavat oman toimintansa vaikuttavuudesta ja miten ajan tasaisesti he saavat tätä tietoa.
Esitiin, että THL:n tulisi oppia yrityssektorin yritysanalytiikasta, jossa katse on tulevaisuuteen, menneisyys on arvokasta, kun se mahdollistaa tulevaisuuden ennakoinnin. On toki paljon ’excell -taukukkotietoa’ yritysten menneisyydestä, mutta myös paljon ’hiljaista tietoa’ yritysten tulevaisuuden näkymistä muuttuvilla markkinoilla.
Kysyin, miksi THL ei ole täydentänyt ajankohtaisen tiedon nopea keräämisen mahdollisuuksia uudella teknologialla, jota yrityssektorin muutosjohtamisen konsulttiyritykset ovat jo pitkään kehittäneet. Esimerkiksi: Useissa maissa toimivan monialakonsernin johdon ja henkilöstön huolenaiheet ja onnistumisen kokemukseton, kun uusi pääjohtaja on ottanut tehtävän vastaan, voidaan selvittää parissa viikossa. Juuri tällaista tiedon tuotantoa tarvitsisimme tänään, kun sostereformin toimeenpano etenee kriittisissä vaiheissaan. Yleisemmin väitin, sostealalla ja yleensä julkisella sektorille ollaan kaivautuneita omiin poteroihin, ei opita siitä, mikä on tarjolla ’boxin ulkopuolelta’. Viittasin erityisesti yritysanalytiikkaan ja yrityspalvelujen johtamisen tutkimukseen Viimeksi mainitusta: The Nordic School Book | Hanken
Jälkikäteen kiinnitän huomiota yhteen olennaiseen asiaan, johon eilen ei ollut mahdollisuutta pysähtyä. Vuoden 1992 aikana pikaisesti valmistellussa virastorakenteen purkamisessa erotettiin valtionhallinnossa sosiaali- ja terveydenhuollossa normiohjaus, resurssiohjaus, kehittäminen ja valvonta toisistaan. Samanaikaisesti purettiin kunnilta ja kuntayhtymillä velvollisuus laatia sostepalveluistaan vuosittaiset kertomukset ja suunnitelmat viideksi vuodeksi eteenpäin. Nämä valinnat ja päätökset johtivat siihen, että missään julkisessa hallinnossa ei enää muodostunut kokonaiskuvaa.
Eilen odotin ensinnäkin, tulevatko tietovarantojen esittelyssä näkyviin voimavarat euroina ja henkilöstönä. Ja toiseksi, kertyykö THLeen omaa tietovarantoaan valvontaviranomaisten julkaisemasta aineistosta. Ehkä nämä tiedot sisältyivät esiteltyihin tai eivät mahtuneet mukaan. Viime kuukausina olen yrittänyt saada kokonaiskuvaa sosiaali- ja terveydenhuollon eurojen ja henkilöstön kehityksestä, eikä se ole ollut ihan helppoa. Kun olen kysynyt tällaisen tiedon saamista muutamalta tutulta valtakunnan tason päätöksentekijältä, he kertovat samasta pulmasta. Ymmärrettävän kokonaiskuvan saamista eurojen kehityksestä keskeisissä suunnissa jää datatulvan varjoon ja on vielä sumuisempaa, kun kohteena on henkilöstökehitys.
Käytännön esimerkkejä ovat neuvolat, opiskeluhuolto ja peruskouluihin sijoittuneet muut ’psykososiaalisen tuen’ tuottajat. Muistan joskus 2010-luvun alussa todenneeni TV-haastattelussa, että tiedämme Saimaan norppien ja susien lukumäärät, mutta emme vastaavalla tarkkuudella lasten, nuorten ja perheiden tuen voimavaroja. Erityisenä tietoaukkona on henkilöstön vaihtuvuus/pysyvyys. On turha puhua asiakasvastuusta ja laaturekistereiden tuottamasta tiedosta, jos henkilöstö vaihtuu jatkuvasti.