Nanne Isokuortti, Understanding implementation in child and family social work : Process evaluation of the Systemic Practice Model in Finland. Understanding implementation in child and family social work : Process evaluation of the Systemic Practice Model in Finland (helsinki.fi)
”Katsauksessa havaittiin, että vaikka lastensuojelun toimintamallit (esim. RSW) ovat suosittuja monessa maassa, niiden vaikuttavuudesta tiedetään vielä vähän. Tästä huolimatta systeemistä mallia pilotoitiin ympäri Suomea osana lasten ja perhepalvelujen muutosohjelmaa (LAPE) 2016-2018.
Pohjimmiltaan suomalaiseen sovellukseen ja sen implementointistrategiaan liittyneet haasteet näyttivät tihkuvan valtion keskushallinnosta paikallisiin lastensuojeluorganisaatioihin, millä oli epäsuotuisia vaikutuksia mallin käytännön toteutukselle. Vaikka sosiaalityöntekijät suhtautuivat itse malliin myönteisesti, mallin fideliteetin arviointi ja palvelunkäyttäjien haastattelut osoittivat, että pilotointivaiheessa saavutettiin vain vähäisiä muutoksia varsinaisessa työskentelyssä.
Mallin jatkototeutuksen ja -tutkimuksen tueksi mallille rakennettiin ohjelmateoria, jossa kuvataan sen ydinelementit ja vaikutusketjut. Johtopäätöksenä voi todeta, että huolellinen valmistelu, selkeä kuvaus interventiosta, laadukas koulutus ja menetelmäohjaus sekä toimiva johtaminen ja työympäristö kaikilla tasoilla ovat tärkeitä laadukkaalle implementoinnille. Ilman riittävää tukea interventiot eivät saavuta toivottuja tuloksia tai onnistuvat siinä vain rajoitetusti.
Ennen implementointipäätöksen tekemistä on olennaista arvioida intervention tutkimusnäyttöä ja yhteensopivuutta uuteen ympäristöön sekä hankkeen toteuttamiskelpoisuutta. Tulevissa muutospyrkimyksissä tulee edetä asteittain pienimuotoisesta testauksesta laajempaan levitykseen, mikäli tutkimustulokset puoltavat sitä. Implementointitutkimus tarjoaa tietoa ja välineitä palvelujen parantamiseksi.”
unen, Yrjö Engeström, Reijo Miettinen. Sosiaalihuollon kehittämistoiminnan tulevaisuus: projekteista konseptikehittämiseen. Helsinki, 2007. (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä, ISSN 1236-2115, 2007:49) Sosiaalihuollon kehittämistoiminnan tulevaisuus. Projekteista konseptikehittämiseen – Valto (valtioneuvosto.fi)
”Kehittämistyön uudessa aallossa katse siirretään organisaatioiden sisäisistä prosesseista kansalaisten välittömän asioinnin kehittämiseen. Nykyisen toiminnan rationalisoinnin sijasta kehitetään uusia toimintakonsepteja, joilla voidaan vastata entistä paremmin ja edullisemmin kansalaisten tarpeisiin. Konseptikehittämisessä on kysymys tulevaa toimintatapaa määrittävän käsitteen ja käytännön toiminnan vastavuoroisesta kehittämisestä.
Kehittämisessä edetään portaittain. Ennen tietyn vaiheen laajempaa toteuttamista se toteutetaan edelläkävijäkunnissa. Edelläkävijäkunnan toteutuksen yhteydessä luodaan menetelmät tarvittavin kehittämisinterventioihin sekä valmennetaan asiantuntijoita toteuttamaan kehittämistyö omalla alueellaan kehittämisympäristöä edustavissa kunnissa. Edelläkävijä kuntien kehittämisinterventioiden suunnittelun ohella niissä tapahtuva kehittämistyö dokumentoidaan, ja sitä tutkitaan ja arvioidaan. Samassa yhteydessä suunnitellaan, miten vastaavaa kehittämistyötä voidaan myöhemmin tukea.
3.2.2 Kehittämistoiminnan uuden toteuttamistavan rakentamisen vaiheet
- vaihe: erilaisten toimintakonseptien pitkäjänteisen kehittämisen ympäristöjen tunnistaminen vaihe.
- vaihe: kehittämisen kohteiden määrittäminen.
- vaihe: konseptikehittämisen organisointi
- vaihe: konseptien kehittäminen ja levittäminen: Konseptin kehittämisen edettyä pilottikunnassa riittävän pitkälle muut kunnat voivat käyttää pilottikunnan kehittämisessä syntynyttä tietoa ja osaamista vastaavan kehittämistyön aloittamiseksi omassa kunnassaan tai seutukunnassaan.”
Matti Rimpelä ja Markku Rimpelä (toimittajat) Säästöjä lapsiperheiden palveluremontilla. Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS. Tutkimuksia 93/2015. Säästöjä lapsiperheiden palveluremontilla | Kaks.fi
”Laajan palvelu-uudistuksen tukena tarvitaan kehitystyön ja erityisesti siihen sisältyvien kuntakokeilujen suunnitelmallista kehittävää arviointia. Käytännössä tämä edellyttää yhteistyötä systeemisen muutoksen kehittävään arviointiin perehtyneiden tutkimusyksikköjen kanssa. Viime vuosina on yhä enemmän puhuttu kokeiluyhteiskunnasta. Vuonna 2014 säädetyllä lailla (Valtioneuvosto 2014) ja valtiovarainministeriön
koordinoimalla ohjelmalla on pyritty lisäämään monialaisten toimintamallien kokeiluja kunnissa. Palvelujen laaja systeeminen uudistaminen ei voi edetä riittävän tehokkaasti laajassa joukossa kuntia, vaan edellyttää kehittämis- ja kokeilutoiminnan keskittämistä muutamiin kuntiin. Palvelukokonaisuuden kokeilukehittämisessä tarvitaan sekä kokonaisarkkitehtuurin että yksittäisten palveluinnovaatioiden näkökulmat.
Referenssikuntien on kokeilujen edetessä huolehdittava siitä, että lapset ja lapsiperheet saavat heille kuuluvan tuen ja palvelut. Kokeilutoiminta ja osallistuminen arviointitutkimukseen aiheuttavat referenssikunnille huomattavia lisäkustannuksia, jotka katetaan aluksi kokonaan kansallisesta rahoituksesta. Kehittämistyön edetessä on perusteltua odottaa, että se tuottaa referenssikunnalle säästöjä, ja siksi ulkoista rahoitusta voidaan asteittain vähentää.”
.