Eduskunta hyväksyi 1991 lain, jolla YK:n lapsen oikeuksien sopimus tuli osaksi Suomen säädöskokoelmaa. Tämä tarkoittaa, että sopimuksen säännökset ovat ensisijaisia suhteessa Suomen lain säännöksiin, kun ne ovat keskenään ristiriidassa. STM asetti 1992 lapsipoliittisen työryhmän valmistelemaan hallituksen selontekoa eduskunnalle. Vuonna 1994 valmistuneen raportin (STM työryhmämuistio 1994:24) ensimmäisessä osassa tarkasteltiin lapsipolitiikkaa ja lasten oikeuksia (sivut 11-29) ja esitettiin toimia lapsen oikeuksien toimeenpanon tehostamiseksi.
Juhlimme lapasen oikeuksien yleissopimuksen kolmea vuosikymmentä. Olemme valmistelemassa kansallista lapsistrategiaa. Nämä ehdotukset olivat ensimmäisiä askeleita sen valmistelussa sen jälkeen, kun YK:n lapsen oikeus tuli Suomessa voimaan. Nyt olisi hyvä aika selvittää, mitkä 25 vuotta sitten valmiseluista ehdotuksista edelleen ovat ajankohtaisia ja miten ne ovat toteutuneet:
(1) Lasten ja lapsiväestön oikeudet ja tarpeet tulee ottaa nykyistä paremmin huomioon hallinnossa ja yhteiskunnallisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Tässä tarkoituksessa tulee:
a) seurata yhteiskuntapoliittista päätöksentekoa ja lainsäädäntötyötä sekä valvoa, että lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteet ja lapsinäkökulma otetaan niissä huomioon,
b) seurata voimavarojen jakopolitiikkaa sukupolvittain sekä elinkaaren mitassa että poikkileikkauksena lapsi-, työläis- ja eläkelaisväestön kesken sekä tässä tarkoituksessa
c) laatia vuosittain valtion talousarvioesitykseen sukupolvitase,
d) kehittää tilastointijärjestelmiä nykyistä lapsilähtöisemmiksi,
e) edistää, tukea ja koordinoida tiedotustoimintaa ja koulutusta, joka koskee lapsen oikeuksien sopimusta sekä varata tähän erillinen määräraha valtion tulo- ja menoarvioon,
f) edistää lasten mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen sekä elämänpiiriään ja itseään koskevaan päätöksentekoon, sekä
g) seurata ja hyödyntää lapsitutkimusta, kehittää monitieteisiä lapsitutkimusohjelmia sekä luoda edellytyksiä tutkijoiden ja käytännön työntekijöiden vuorovaikutukselle.
(2) Perustetaan valtakunnallinen lapsiasiavaltuutettu, jonka toiminnasta säädetään lailla ja jolla on itsenäinen, riippumaton asema. Lapsiasiavaltuutetulla olisi keskeinen asema kohtien 1 a-b ja d-g toteuttamisessa sekä osaltaan kohdan 1 f toteuttamisessa, minkä tulisi tapahtua yhteistyössä Suomen Akatemian kanssa. Kohta 1 c kuuluu valtionvarainministeriön vastuulle
(3) Palvelujärjestelmää kehitetään ja integroidaan siten, että sen avulla voidaan nykyistä paremmin ja kokonaisvaltaisemmin vaalia ja lisätä lasten terveyttä, kehitystä, hyvinvointia ja opetusta sekä ehkäistä lasten syrjäytymistä. Tässä tarkoituksessa tulee STM:n ja opetusministeriön yhteistyössä eri ministeriöiden kanssa
a) laatia hyvinvointi- ja kulttuuripoliittinen linjaus tukemaan neuvoloiden, päivähoidon ja koulujen toimintaa, sekä
b) laatia analyysi lasten kannalta keskeisitä syrjäytymismekanismeista sekä syrjäytymiskehityksen ehkäisyohjelma, joka alkaa lapsuusvuosista ja kohdentuu tarkennetusti huono-osaisempaan väestöön sekä niiden erityispalveluiden verkostoon, joka jo toimii tämän väestönosan tukena.
(4) Vahvistetaan lasten ja nuorten asemaa oikeudellisissa ja hallinnollisissa päätöksissä seuraavasti:
a) Muutetaan lastensuojelulakia siten, että 12 -vuotta täyttäneelle lapselle säädetään itsenäinen puhevalta lastensuojeluasioista.
b) Lasten ja nuorten etu saattavat olla ristiriidassa. Niitä tilanteita varten kehitetään ja laajennetaan uskottu mies -järjestelmää.
(5) Parannetaan lastensuojelun edellytyksiä seuraavin toimenpitein:
a) STM laatii yhdessä Kuntaliiton kanssa kattavan lastensuojelun kehittämisohjelman, jonka yhteydessä luodaan maakunta- tai läänikohtaiset lastensuojelun toimintasuunnitelmat sekä tarkistetaan kuntakohtaiset lastensuojelun perusteet ja ohjeet. STM varaa osan TUKE-rahoituksesta tähän tarkoitukseen.
b) STM käynnistää yhteistyössä Stakesin ja Kuntaliiton kanssa erikoistumisohjelman ja täydennyskoulutuksen lastensuojelun työntekijöille sekä kehittää maata kattavan moniammatillisen konsultaatioverkoston lastensuojelun tueksi.
c) Lastensuojelun avohuollon seuraamiseksi kehitetään kuntia varten yhtenäinen tilastopohja ja seurantajärjestelmä.
d) Lisätään lastensuojelulakiin uusi säännös, joka oikeuttaa sosiaalihuollon viranomaiset poikkeamaan sosiaalihuoltolain mukaisista salassapitovelvoitteista tilanteissa, joissa yhteistyö muiden viranomaisten kanssa on lapsen edun mukaista.
f) Käynnistetään selvitystyö. miten sosiaali- ja terveydenhuollon säännöksiä voitaisiin muuttaa siten, että yhteistyö lastensuojelutilanteissa helpottuisi ja että säännösten avulla olisi mahdollista suojata myös syntymätöntä lasta.
g) Säädetään mahdollisuus sijoittaa poikkeustapauksessa myös alle 12-vuotias koulukotiin yksinään erityisin perustein. Päätös olisi kuitenkin tällöin aina alistettava lääninoikeuden vahvistettavaksi silloinkin, kun niitä ei vastusteta.
f) Lisätään lastensuojelulakiin ja päihdehuoltolakiin säännökset, jotka tekevät painavin perustein mahdolliseksi hoitaa alaikäistä tahdonvastaisesti sitä varten kehitetyssä lastensuojelulaitoksen tai päivähoidon toimintayksikössä.