{"id":794,"date":"2025-04-17T13:41:25","date_gmt":"2025-04-17T11:41:25","guid":{"rendered":"https:\/\/mattirimpela.fi\/?p=794"},"modified":"2025-04-26T12:49:23","modified_gmt":"2025-04-26T10:49:23","slug":"lea-pulkkinen-vanhemmuuden-nousu-aallon-pohjasta-tieteessa-tapahtuu-2-2025-muutama-ajatus-jatkamaan-keskustelua","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/2025\/04\/17\/lea-pulkkinen-vanhemmuuden-nousu-aallon-pohjasta-tieteessa-tapahtuu-2-2025-muutama-ajatus-jatkamaan-keskustelua\/","title":{"rendered":"Lea Pulkkinen: VANHEMMUUDEN NOUSU AALLON POHJASTA. Tieteess\u00e4 tapahtuu 2\/2025. Muutama ajatus jatkamaan keskustelua: Mist\u00e4 tuli ja mit\u00e4 on vanhemmuus ja sen tukeminen?"},"content":{"rendered":"\n

”Vanhemmuus on valahtanut aallon pohjalle \u2013 Miten n\u00e4in on k\u00e4ynyt ja miten sielt\u00e4 voitaisiin p\u00e4\u00e4st\u00e4 takaisin yl\u00f6s. Paljon on keskusteltu syntyvyydest\u00e4 ja lasten pahoinvoinnista mutta v\u00e4hemm\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 vanhemmilla on arvokas teht\u00e4v\u00e4 ja ensisijainen vastuu lasten kasvatuksesta ja kehityksest\u00e4. Viime vuosikymmenin\u00e4 t\u00e4m\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulma ja samalla vanhempien tukeminen on usein sivuutettu.”<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Lea Pulkkinen on julkaissut toisen merkitt\u00e4v\u00e4n ja ajankohtaisen puheenvuoron keskusteluun lapsuudesta. <\/strong>Edellinen keskittyi uhkiin (Vieraskyn\u00e4 HS 13.4.2025, katso blogini https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/2025\/04\/13\/lapsuuden-uhkista-ja-muista-megatrendeista-jatkan-lea-pulkkisen-esseen-avaamaa-keskustelua-hs-13-4-2025\/<\/a> <\/p>\n\n\n\n

Laajemmin h\u00e4n on analysoinut vanhemmuutta vuonna 2022 julkaistussa kirjassaan Lapsen hyvinvointi alkaa kodista<\/strong><\/em> (PS Kustannus 2022). Psykologi -lehdess\u00e4 kirjaa on luonnehdittu 1.6.2022 mm. seuraavasti (https:\/\/psykologilehti.fi\/tutkittua-tietoa-ja-pohdintaa-nykyvanhemmille\/<\/a>):<\/p>\n\n\n\n

”Emeritusprofessori Lea Pulkkisen uusin kirja on arvokas pala runsasta kirjallista tiedeperint\u00f6\u00e4, jota oman alansa kiist\u00e4m\u00e4t\u00f6n pioneeri on vuosikymmenten varrella rakentanut. Kirja heijastelee ainutlaatuisella tavalla kirjoittajansa pitk\u00e4\u00e4 uraa ja henkil\u00f6kohtaista n\u00e4k\u00f6alaa kehityspsykologisessa tiedossa ja tiedon k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 tapahtuneisiin muutoksiin. Useita muutosaskeleita Pulkkinen on ollut my\u00f6s itse asiantuntijana edesauttamassa tai kommentoimassa. Kirjassa tieteellinen, yhteiskunnallinen ja yksil\u00f6llisten perheiden tasot vuorottelevat ja limittyv\u00e4t. Kirja on paitsi tiedollinen, my\u00f6s tiedon pohjalta kantaaottava.” <\/em><\/p>\n\n\n\n

”Kirjassa pohditaan nykyvanhemmuutta kiinnostavasti my\u00f6s arvofilosofian kautta. Pulkkinen pohtii, ett\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n vallalla ollut vahva individualistinen ihmisk\u00e4sitys voi olla yksi selitt\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 suomalaisten vanhempien uupumiselle. Vanhemmuus on n\u00e4hty yksil\u00f6lajina, josta tulisi selvit\u00e4 yksin. Sen sijaan familiaalisissa yhteiskunnissa ja familiaalisella ajanjaksolla toiminta ja identiteetti on rakentunut yhteis\u00f6n, erityisesti perheen, ja yhdess\u00e4 tekemisen kautta. Asioista selviydyt\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4. Pulkkinen korostaa yhteis\u00f6n ja vertaistuen t\u00e4rkeytt\u00e4 erityisesti nykyvanhemmuudessa, jossa usein yksin p\u00e4rj\u00e4\u00e4minen on korostunutta.”<\/em><\/p>\n\n\n\n

Jatkan keskustelua vanhemmuudesta nostamalla Lea Pulkkisen katsauksesta esiin<\/strong> muutaman teeman, joita olen pit\u00e4nyt erityisen ajankohtaisena. Yrit\u00e4n palauttaa mieleen keskustelua lapsiperheest\u00e4 ja vanhemmuudesta muutamilla kirjallisuuslainauksilla 1970-luvulta alkaen, osin viittaamalla vuonna 2023 julkaistun kirjaani Kehitt\u00e4miskeskustelua lapsiperheiden sostepalveluista valtionhallinnossa 1970-2009<\/strong><\/em>. Lopuksi esitin joitakin kokoavia ajatuksia, joista toivoisin keskustelun jatkuvan.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4rke\u00e4t\u00e4 k\u00e4sitteet ep\u00e4selvi\u00e4<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Lea Pulkkinen huomauttaa, ett\u00e4 perheen k\u00e4site on juridisesti ep\u00e4selv\u00e4. H\u00e4n viittaa vuonna 2021 julkaistuun kansalliseen lapsistrategiaan ja kysyy kysyy kenell\u00e4 on vastuu lapsen huolenpidosta: ”Lapsen oikeuksien sopimuksesta poiketen sana \u201dperhe\u201d korvaa strategiassa vanhemmat. T\u00e4ss\u00e4 ilmeisesti on seurattu perustuslakia, jossa ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n noudateta YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, vaan k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n sanaa \u201dperhe\u201d sanan \u201dvanhemmat\u201d asemasta.<\/em> Sanat \u201d\u00e4iti\u201d ja \u201dis\u00e4\u201d esiintyv\u00e4t vain kerran, kun strategisissa linjauksissa sivulla 30 annetaan esimerkkej\u00e4 lapselle l\u00e4heisist\u00e4 ja arjessa huolta pit\u00e4vist\u00e4 aikuisista. Sanan \u201dkoti\u201d tilalla voi olla \u201darki\u201d my\u00f6s, kun esitet\u00e4\u00e4n toimia vuorovaikutuksen tukemiseksi \u201darjessa, varhaiskasvatuksessa ja koulussa, vapaa-aikana ja harrastuksissa\u201d<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 2023 julkaistussa kirjassani kiinnitin my\u00f6s huomiota ydink\u00e4sitteiden moniin tulkintoihin. Perheen tarkastelussa viittasin sosiaalipolitiikan professori Jorma Sipil\u00e4n vuonna 1985 julkaisuun kirjaan Tulevaisuuden sosiaalipolitiikka<\/em>. Sipil\u00e4n piti ilmeisen\u00e4, ett\u00e4 ihmisten tarvitsema sosiaalinen tuki ja yhteis\u00f6ss\u00e4 el\u00e4misen edellytt\u00e4m\u00e4 sosiaalinen kontrolli ovat aina p\u00e4\u00e4osin ep\u00e4virallisen koneiston toimivuuden varassa ja ett\u00e4 ydinperhe oli ollut keskeinen sosiaalistumisen v\u00e4line. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4n katsoi, ett\u00e4 ”perheill\u00e4 oli viime aikoina ollut vaikeuksia sosiaalistamisteht\u00e4v\u00e4ss\u00e4\u00e4n, kasvattaa uusia j\u00e4seni\u00e4 yh\u00e4 vaativampaan yhteiskuntaan” <\/em>ja viittasi perheen historiaan: \u201dAlussa ei ollut perhett\u00e4. Eurooppalaisissa kieliss\u00e4 ei edes tunnettu perheen k\u00e4sitett\u00e4, vaan puhuttiin sen sijasta l\u00e4hinn\u00e4 talosta tai kotitaloudesta. Sosiaalistuminen yhteis\u00f6\u00f6n toteutettiin kotitalouksien piiriss\u00e4. Uusi ydinperhe oli varhaisempaa ongelmallisempi. Pienenev\u00e4 perhe on ollut alttiimpi erilaisille kriiseille. Perheiden autonomiaan on kuulunut voimakas halu torjua perheisiin kohdistuvia interventioita. Se liittyy ideologiseen n\u00e4kemykseen, jonka mukaan yksil\u00f6ll\u00e4 ja perheell\u00e4 on vapaus toteuttaa omia p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4\u00e4n.\u201d<\/em> (Tulevaisuuden sosiaalipolitiikka. Sipil\u00e4 1985, 33\u201346)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Lea Pulkkisen katsauksen mukaan perheeseen voi kuulua monenlaisia ihmisi\u00e4. Raija Julkunen ilmaisi saman vuonna 1993 hieman toisin: \u201d1990-luvulle tultaessa perhesosiologiassa on esitetty taas kerran uusi tulkinta siit\u00e4, mihin perhe juuri nyt on menossa. Tuota uutta perhett\u00e4 on kutsuttu postmoderniksi. Sille sanotaan olevan ominaista rajojen ja kokoonpanon alituinen muuttuminen. Se supistuu ja laajenee kulloistenkin tilanteiden mukaan ja siihen voi kuulua ulkopuolisiakin. Postmodernia perhett\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 h\u00e4ilyv\u00e4n\u00e4, siit\u00e4 on vaikea saada otetta, kun ei aina varmasti tied\u00e4, ket\u00e4 siihen kuuluu.\u201d<\/em> (Liberalismin ja familismin v\u00e4limaastossa. Sosiaalinen Aikakauskirja 1993;87\/3:24\u201326.<\/p>\n\n\n\n

Arkipuheessa perheell\u00e4 ydinperheen tulkinnassa tarkoitetaan usein biologista is\u00e4\u00e4 ja \u00e4iti\u00e4 yhdess\u00e4 heid\u00e4n lastensa kanssa. Huomio keskittyy biologiseen vanhemmuuteen<\/strong><\/em>. Sen rinnalle on noussut keskustelu sosiaalisesta vanhemmuudesta<\/strong><\/em>, jossa ovat mukana vanhemmuuden teht\u00e4v\u00e4t, mutta ilman biologista isyytt\u00e4 tai \u00e4itiytt\u00e4. Suomen raportissa YK:n lapsen oikeuksien komitealle vuonna 1998 kuvattiin perherakenteen muutosta ja todettiin, ett\u00e4 avoliittoja, yhden vanhemman
lapsiperheit\u00e4, avioeroperheit\u00e4 ja uusperheit\u00e4 oli aikaisempaa enemm\u00e4n: ”Biologisen vanhemmuuden rinnalle oli tullut sosiaalinen vanhemmuus. Perhelains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 perustui kuitenkin edelleen ensisijaisesti biologiseen vanhemmuuteen. Erityisen\u00e4
haasteena on perhelains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n harmonisointi ottamaan huomioon my\u00f6s sosiaalisen vanhemmuuden.”<\/em><\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s perheen, kodin ja arjen tulkinnat suhteessa toisiinsa vaativat selvennyst\u00e4<\/strong><\/em>. Koti tulkitaan useimmiten ydinperheen asunnoksi, jolle on ominaista pysyvyys yli koko lapsuuden. Todellisuudessa perheen koostumuksen vaihteluun yhdistyy usein asunnon vaihtuminen. Vuoroasumisessa lapsella on kaksi perhett\u00e4 ja kaksi kotia, jotka molemmat voivat olla vaihtuvia. Lapsi el\u00e4\u00e4 omaa arkeaan (everyday life) perheess\u00e4 ja kodissa biologisten ja sosiaalisten vanhempiensa kanssa, mutta my\u00f6s yh\u00e4 enemm\u00e4n niiden ulkopuolella. <\/p>\n\n\n\n

Kasvatuksesta<\/h3>\n\n\n\n

Lea Pulkkinen tarkastelee katsauksen melko laajasti kasvatusta<\/i><\/strong>: ”Kasvatusfilosofi Reijo Wileniuksen mukaan kasvatustoiminta on kasvuvirikkeiden tuottamista. Se vaatii tietoa kasvavan lapsen kehitystilasta, p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ja menetelm\u00e4st\u00e4 sek\u00e4 toiminnallista mielikuvitusta. Vanhempien kasvatustoiminnan vaatimaa tietoisuutta ja tavoitteita sek\u00e4 merkityst\u00e4 lapselle voidaan analysoida ihmisen synnynn\u00e4isten psykologisten perustarpeiden tyydytt\u00e4misen kannalta”<\/em> H\u00e4n yhdist\u00e4\u00e4 kasvatuksen periaatteet lapsen perustarpeisiin taulukossa;<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Taulukosta h\u00e4n nostaa esiin rakkauden: ”Erityisesti rakkautta tarvitaan herkkyyteen lapsen tarpeille my\u00f6s, kun on kyse odotusrakenteiden luomisesta ja sis\u00e4isen autonomian tarpeen tyydytt\u00e4misest\u00e4. Siksi lapsil\u00e4ht\u00f6isen kasvatuksen muistis\u00e4\u00e4nt\u00f6 onkin: rakkaus, rakenteet ja rohkaisu \u2013 ja suurin niist\u00e4 on rakkaus.”<\/em> <\/p>\n\n\n\n

Katsauksessa ajetaan kasvatus kahteen ideaalityyppiin, lapsil\u00e4ht\u00f6iseen ja aikuisl\u00e4ht\u00f6iseen. Lapsil\u00e4ht\u00f6isen kasvatus tiivistyy edell\u00e4 olevaan taulukkoon viitaten kolmeen sanaan: rakkaus, rakenteet ja rohkaisu. Aikuisl\u00e4ht\u00f6iseen kasvatukseen h\u00e4n viittaa kaksi kertaa sit\u00e4 tarkemmin kuvaamatta. Tarkasteltuaan peruskoulun ja varhaiskasvatuksen valtakunnallisia suunnitelmia h\u00e4n toteaa, ett\u00e4 ”kasvatusfilosofinen keskustelu vaihtui tulostavoitteiseksi, ja uutta ajattelutapaa 1990-luvulla edusti kilpailukykyvaltiosta puhuminen. Lapsil\u00e4ht\u00f6inen ajattelutapa vaihtui aikuisl\u00e4ht\u00f6iseksi.<\/em>”<\/p>\n\n\n\n

Kasvuymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4<\/h3>\n\n\n\n

Bronfenbrenneriin viitaten katsauksessa kiinnitet\u00e4\u00e4n huomiota lapsen kasvuymp\u00e4rist\u00f6, joka yhdistet\u00e4\u00e4n alla olevassa kuviossa . lapsen toimijuuteen ja merkityksellisiin ihmissuhteisiin. ”<\/em>Merkityksellisiss\u00e4 ihmissuhteissa lapsi saa toiminnan virikkeit\u00e4 kasvuyhteis\u00f6n teht\u00e4vien ja ominaispiirteiden kautta. Lapsi kytkee toisiinsa eri alueilla oppimiaan taitoja, kuten piirustuksessa hienomotoriikkaa, sosiaalisten suhteiden tajuamista, tunteiden ilmaisua, \u00e4lyllist\u00e4 suunnittelua ja v\u00e4rien k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Kasvuymp\u00e4rist\u00f6n ulkoiset puitteet, kuten lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6, luovat toiminnan edellytyksi\u00e4. Lapsen erilaisten l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6jen johdonmukaisuutta edist\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 lapsen vanhemmat ja muut kasvatukseen osallistuvat ovat kesken\u00e4\u00e4n yhteydess\u00e4 ja keskustelevat kasvatuksen periaatteista.”<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Katsauksesta poimittu kuvio ja sen tulkinta antavat ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, lapsen kasvuymp\u00e4rist\u00f6 olisi oli yhteis\u00f6. Olen p\u00e4\u00e4tynyt tisenlaiseen tulkintaan, jota kuvasin kirjassani seuraavasti: <\/p>\n\n\n\n

”Lapsiperhe ei erityisess\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4\u00e4n ollut yksin 1970-luvulla ja viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n vuonna 2009. Sen rinnalle oli tullut julkisen sektorin rakentamia lapsuuden instituutioita ja kasvava joukko muita toimijoita ohjaamaan lasten kehityst\u00e4 aikuisiksi. Lapsen l\u00e4hell\u00e4 olevien merkityksellisten aikuisen lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 oli kasvanut. Kasvuymp\u00e4rist\u00f6 muodostui kodin lis\u00e4ksi useista rinnakkaisista ja per\u00e4tt\u00e4isist\u00e4 kehitysyhteis\u00f6ist\u00e4, joista t\u00e4rkeimm\u00e4t olivat \u2013 my\u00f6nteisesti ja kielteisesti – p\u00e4iv\u00e4hoito ja oppivelvollisuuskoulutus.
Samanaikaisesti lapset altistuivat yh\u00e4 enemm\u00e4n joukkotiedotukselle. He oppivat viimeist\u00e4\u00e4n keskilapsuudessa omatoimisiksi sosiaalisen median k\u00e4ytt\u00e4jiksi. Harrastukset tulivat osaksi lasten arkea usein jo ennen oppivelvollisuusik\u00e4\u00e4. Ik\u00e4tovereiden
ja asuinalueiden vaikutus lasten aikuistumiseen vahvistui i\u00e4n karttuessa.”<\/em><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Huoli ei ole uutta <\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Katsauksessa p\u00e4\u00e4tell\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 ”vanhemmuuden tukea puuttuu kaikesta <\/strong>\u2013 oli kyse lapsen synnytyksest\u00e4, kotihoidon tuesta, aamu- ja iltap\u00e4iv\u00e4toiminnasta, harrastusten j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4 koulup\u00e4iv\u00e4n yhteydess\u00e4, lapsen kehityst\u00e4 koskevan tiedon saamisesta, kasvatusteht\u00e4v\u00e4\u00e4n valmennuksesta, ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n joustoista tai perheen talouden j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4….vanhempien odotetaan kasvattavan lapsensa kunnon kansalaisiksi ilman tietopohjaa. Heid\u00e4n koulutuksensa j\u00e4rjest\u00e4misvastuu ei kuulu millek\u00e4\u00e4n taholle.”<\/em><\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 huoli ei ole uutta. <\/strong>Huoli lapsiperheiden ja lasten p\u00e4rj\u00e4\u00e4misest\u00e4 muuttuvassa yhteiskunnassa oli jatkuvasti esill\u00e4 1970-luvulla. Olen sit\u00e4 kuvannut kirjassani viittaamalla peruskoulu-uudistukseen, sosiaalihuollon periaatekomitean mietint\u00f6ihin, oppilashuoltokomiteaan, lukuisin valtionhallinnon ty\u00f6ryhm\u00e4selvityksiin sek\u00e4 Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Lastensuojelujen keskusliiton lapsipoliittisiin ohjelmiin. Yhteist\u00e4 n\u00e4ille oli lapsiperheiden ja lasten arkisen tuen selvittely palvelujen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4: kotikasvatuksen tuki ja perhekasvatus, lapsiperheiden kotipalvelu, leimaamaton ja tehostettu perhety\u00f6, tukihenkil\u00f6t, vertaisryhm\u00e4t, lasten toimintaymp\u00e4rist\u00f6t, peruskoulun sosiaality\u00f6 ja psykologitoiminta, yms. Perhepolitiikassa ajankohtaisia kysymyksi\u00e4 olivat lapsiperheiden asuminen, tulonsiirrot ja p\u00e4iv\u00e4hoito. Esimerkkin\u00e4 poiminta MLL:n lapsipoliittisesta ohjelmasta kirjani sivulta 30: \u201dPerheen merkitys yhteiskunnan perussoluna on tunnustettava entist\u00e4 selke\u00e4mmin. Kodin perustamiselle sek\u00e4 perheen ja kodin yll\u00e4pit\u00e4miselle on luotava nykyist\u00e4 paremmat edellytykset. Kiireellisi\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4 ovat 1) lapsiperheiden toimeentuloj\u00e4rjestelm\u00e4n kehitt\u00e4minen, 2) lasten terveydenhuollon ja vanhempien kasvatusneuvonnan kehitt\u00e4minen, 3) lasten hoidon ja huollon turvaaminen my\u00f6s vanhempien ty\u00f6ss\u00e4olon aikana, 4) kehitt\u00e4vien virikepalvelujen j\u00e4rjest\u00e4minen, ekologisen ymp\u00e4rist\u00f6n suojaaminen, asumisturvan takaaminen ja koko rakennetun ymp\u00e4rist\u00f6n, sek\u00e4 4) lapsen oikeusaseman turvaamisen kaikissa oloissa<\/em>.”<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1980 julkaistut kansainv\u00e4lisen lasten vuoden 1979 Suomen komitean loppumietint\u00f6 ja parlamentaarisen nuorisokomitean toinen osamietint\u00f6 antavat yhdess\u00e4 analyyttisen ja laajan ajankuvan tuolloin koetusta huolesta, tulkinnoista ja ehdotuksista. Pari esimerkki\u00e4, l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t kirjani my\u00f6s sivuilta 32-34 :<\/p>\n\n\n\n

\u201dYhteiskuntatieteiss\u00e4 puhutaan sosiaalisesta perim\u00e4st\u00e4, jolla tarkoitetaan k\u00f6yhyyden, avuttomuuden ja poikkeavuuden periytymist\u00e4 \u2019isilt\u00e4 pojille\u2019. Aikuisv\u00e4est\u00f6n palveluissa kiinnitet\u00e4\u00e4n riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti, jos lainkaan, huomiota palveluita k\u00e4ytt\u00e4vien lasten el\u00e4m\u00e4ntilanteeseen. Kun vanhempien ja ymp\u00e4rist\u00f6n v\u00e4lisess\u00e4 vuorovaikutuksessa on pitk\u00e4aikaisia h\u00e4iri\u00f6it\u00e4, on lasten el\u00e4m\u00e4ntilanne ongelmallinen niin psyykkisesti kuin sosiaalisesti: 1) Kun vanhemmat joutuvat turvautumaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti tai toistuvasti huoltoapuun, tulisi lasten olosuhteet selvitt\u00e4\u00e4 ja k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 tarvittavat tukitoimet. 2) Vanhempia kuntouttavan hoitopisteen tulisi aina tarkoin arvioida, mit\u00e4 vanhemman tilanne merkitsee lapsen kasvuedellytyksiss\u00e4.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201dPalvelujen lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 ne ovat yh\u00e4 enemm\u00e4n sektoroituneet, yksi viranomainen hoitaa yht\u00e4 asiaa. Yhteisty\u00f6vaatimukset ovat nousseet esiin jatkuvasti. Toistaiseksi ei ole p\u00e4\u00e4sty j\u00e4rjestelm\u00e4lliseen arviointiin siit\u00e4, mit\u00e4 tuloksia toimintojen kehittymisest\u00e4
on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4. Mieluummin on perustettu uusia organisaatioita kuin arvioitu olemassa olevien organisaatioiden toimintaa uudelleen. Tiiviimp\u00e4\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4 oli kokeiltu mm. yhdyskuntaty\u00f6n ja tehostetun perhety\u00f6n eri muodoissa.”<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201dKasvatusvastuun asettaminen kodille edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 yhteiskunta tukee kotikasvatusta ja my\u00f6s puuttuu kotikasvatukseen, jos perhe laiminly\u00f6 tai muusta syyst\u00e4 ei voi asianmukaisesti huolehtia lapsen kasvatuksesta. Erityisen tulisi pyrki\u00e4 v\u00e4hent\u00e4m\u00e4\u00e4n
vanhempien tuntemaa ep\u00e4varmuutta. Yh\u00e4 useampi lapsi on p\u00e4iv\u00e4hoidossa ja koko ik\u00e4luokka yhdeks\u00e4nvuotisessa perusopetuksessa. Vanhemmat eiv\u00e4t riitt\u00e4v\u00e4sti tunne p\u00e4iv\u00e4kotien ja koulujen jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 arkea, niiden kasvatusta ja opetusta, luokkatovereita, eiv\u00e4tk\u00e4 aina edes lastensa hoitajia tai opettajia. Vanhemmille tulisi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti toistuvat mahdollisuudet tutustua lastensa p\u00e4ivitt\u00e4iseen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n p\u00e4iv\u00e4kodeissa ja kouluissa. P\u00e4iv\u00e4hoidossa ja koulussa kasvattajien tulisi yhteisty\u00f6ss\u00e4 luoda lapselle vuorovaikutukseen perustuvat olosuhteet, joissa lapsi voi kasvaa tasapainoiseksi, fyysisesti hyv\u00e4kuntoiseksi, vastuuntuntoiseksi, luovaksi ja yhteisty\u00f6kykyiseksi ihmiseksi ja yhteiskunnan j\u00e4seneksi. Kodin p\u00e4iv\u00e4hoidon ja koulun lis\u00e4ksi lapsen kehitykseen vaikuttavat ne virikkeet, joita h\u00e4n saa joukkotiedotuksessa ja vertaisryhmien v\u00e4lityksell\u00e4. Lis\u00e4ksi j\u00e4rjest\u00f6jen merkitys kasvatustekij\u00e4n\u00e4 on jatkuvasti lis\u00e4\u00e4ntynyt. T\u00e4llaisessa tilanteessa on eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 eri kasvattajatahot ovat tietoisia toistensa kasvatustavoitteet ja ett\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6iden keskin\u00e4inen yhteisty\u00f6 on riitt\u00e4v\u00e4\u00e4.\u201d<\/em> (Kansainv\u00e4lisen lasten vuoden 1979 Suomen komitea 1980)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\u201dIhmisten toiminta-alueet kuten ty\u00f6, perhe-el\u00e4m\u00e4 sek\u00f6 vapaa-aika ja yhteiskunnallinen osallistuminen eriytyv\u00e4t toisistaan. Pirstoutuminen on ulottunut my\u00f6s n\u00e4iden alueiden sis\u00e4lle ty\u00f6njaon lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 ja perheen teht\u00e4vien v\u00e4hentyess\u00e4. Koululaitos
on erist\u00e4ytym\u00e4ss\u00e4 niin kodeista kuin muistakin l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4\u00e4n. Ihmisten v\u00e4lisi\u00e4 suhteita leimaa pinnallistuminen ja v\u00e4lineellistyminen. Sosiaalisten laitosten ja roolien eriytyess\u00e4 kokonaiset ihmiset kohtaavat harvoin kokonaisia ihmisi\u00e4. Ihmisten
toiminta-alueiden eriytymist\u00e4 ja pirstoutumista vastaa my\u00f6s p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon ja suunnittelun pirstoutuminen. Lasten ja nuorten sosiaalisia ongelmia ei yleens\u00e4 pyrit\u00e4 ratkaisemaan sosiaalisten ongelmien suunnassa, vaan toimenpiteet suuntautuvat
viranomaisten toiminta-alueiden ja totuttujen ty\u00f6tapojen mukaan. T\u00e4m\u00e4 sektoriajattelu, jossa viranomaisten keskeinen yhteisty\u00f6 j\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4iseksi, johtaa usein toimintojen p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isyyteen, ristiriitaisiin toimenpiteisiin ja ep\u00e4tarkoituksenmukaiseen
kilpailuun v\u00e4h\u00e4isist\u00e4 resursseista.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201dYhteiskunnan rakennemuutokset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t lis\u00e4nneen kasvuyhteis\u00f6st\u00e4 syrj\u00e4ytymisen vaaraa. Eriytymiskehityksen seurauksena on v\u00e4hentynyt kasvuyhteis\u00f6jen kyky tuottaa sosiaalista tukea. Kasvuyhteis\u00f6t, ennen kaikkea koti, asuinyhteis\u00f6 ja koulu,
mutta my\u00f6s ty\u00f6yhteis\u00f6, ovat samalla l\u00e4hiyhteis\u00f6j\u00e4, jotka ratkaisevasti muovaavat ihmisen kasvuedellytyksi\u00e4 ja sosialisaatiota. Kasvuyhteis\u00f6jen eriytyminen ja jopa hajoaminen merkitsee usein yhteis\u00f6\u00f6n perustuvan primaarisen kontrollin korvaamista
persoonattomalla ja seuraamisluonteisella virallisella kontrollilla: sosiaality\u00f6ntekij\u00f6ill\u00e4, kuraattoreilla, psykologeilla ja poliisilla.\u201d
\u201dKodeissa usein koettu neuvottomuus kasvatusvastuusta, kasvatustavoitteista ja kasvatusmenetelmist\u00e4 on lis\u00e4nnyt perheiden tarvetta neuvontapalveluihin. Yhteiskunnassa on tarjolla koulutusta lukuisilla eri aloilla, mutta ei vanhemmuuteen kasvamiseen
eik\u00e4 perheen ihmissuhteisiin. \u00c4itiys- ja lastenneuvoloissa tulisi kehitt\u00e4\u00e4 laaja-alaista perheneuvontaa. Koulun on pyritt\u00e4v\u00e4 vaikuttamaan kotien kasvatuksellisiin voimavaroihin yhteisty\u00f6ss\u00e4 vanhempien kanssa. Koulun yhdyskuntaty\u00f6n t\u00e4rkein osa on vuorovaikutus.”<\/em>(Parlamentaarisen nuorisokomitean II osamietint\u00f6 1980<\/strong>)<\/p>\n\n\n\n

Sosiaalipolitiikan professori Jorma Sipil\u00e4 tiivisti esitti 1980-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 huolen lapsiperheest\u00e4 muutamaan lauseeseen: <\/p>\n\n\n\n

”Jokap\u00e4iv\u00e4isen arkiel\u00e4m\u00e4n on tapahduttava ep\u00e4virallisessa yhteis\u00f6ss\u00e4. Sosialisaatio, auttaminen ja kontrolli eiv\u00e4t voi toimia pelk\u00e4n virallisen koneiston kautta. Mist\u00e4 saada kantava sosiaalinen rakenne sosialisaation, auttamisen ja kontrollin perustaksi, kun perhe alkaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yh\u00e4 voimakkaampia kyvytt\u00f6myyden merkkej\u00e4?”… \u201dYdinperhe on ollut viime vuosikymmenin\u00e4 keskeinen sosiaalistumisen v\u00e4line. Perheen muoto on entist\u00e4 harvemmin sitova ja perheell\u00e4 on vaikeuksia sosiaalistamisteht\u00e4v\u00e4ss\u00e4\u00e4n, kasvattaa uusia j\u00e4seni\u00e4 yh\u00e4 vaativampaan yhteiskuntaan. Perhett\u00e4 ei voi korvata virallisella organisaatiolla eik\u00e4 sit\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kyet\u00e4 tukemaan tehokkaasti yksinkertaisilla virallisilla kontrolli- ja palveluorganisaatioilla. Onko kehitett\u00e4v\u00e4 totaalinen yhteiskunnallinen sosialisaatioj\u00e4rjestelm\u00e4 vai pyritt\u00e4v\u00e4 luomaan uusia yhteis\u00f6llisi\u00e4 rakenteita perheen vahvistamiseksi?. On kehitett\u00e4v\u00e4 uusia joustavia julkisen ja yksityisen kohtaamisen muotoja, ja ne tulevat taas varmasti tuomaan mukanaan uudenlaisia ongelmia.\u201d <\/em>(Tulevaisuuden sosiaalipolitiikka. Sipil\u00e4 1985, 33\u201346)<\/p>\n\n\n\n

Viel\u00e4 yksi ajankuva, lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen vuonna 2000: <\/p>\n\n\n\n

\u201dNykyajan lapsiperheit\u00e4 kuluttavat lapsen hoitamisen ja arkip\u00e4iv\u00e4st\u00e4 selvi\u00e4misen monet vaikeudet. Tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 koulutetutkaan vanhemmat eiv\u00e4t uskalla luottaa siihen, ett\u00e4 he osaavat ja selvi\u00e4v\u00e4t. Arkip\u00e4iv\u00e4n askareet ja pienen lapsen tarpeet ovat muuttuneet yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n suurelta osalta ylivoimaisiksi. Tukea ei l\u00f6ydy, yksin\u00e4isyys ja avuttomuus kuluttavat voimia, joita kovasti tarvittaisiin lapsen hoitamiseen, arkirutiinien l\u00e4pivientiin ja vanhemmuuden kasvuprosessiin. My\u00f6s taloudelliset rasitteet ja ep\u00e4varmuus, jopa turvattomuus, ovat perheiss\u00e4 suurimmillaan silloin kun lapset ovat pieni\u00e4. Voimakas muuttoliike, eriytynyt perhe-el\u00e4m\u00e4 ja yksil\u00f6keskeinen, kiireinen el\u00e4m\u00e4ntapa ajavat lapsiperheet sosiaaliseen eristyneisyyteen. Isovanhemmat, sukulaiset ja el\u00e4m\u00e4nmittaiset yst\u00e4v\u00e4t ovat kaukana, jos heit\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on. Voimat loppuvat, vanhemmat uupuvat syyllisyytt\u00e4 ja ep\u00e4onnistumista tuntien. Vaatimukset itse\u00e4 ja puolisoa kohtaan ovat ep\u00e4realistisia ja kohtuuttomia eik\u00e4 onnettomasta noidankeh\u00e4st\u00e4 helposti l\u00f6ydy tiet\u00e4 eteenp\u00e4in.\u201d<\/em> (Esipuhe teoksessa H\u00e4ggman-Laitila ym. Varhaista tukea lapsiperheille: Kokemuksia lapsiperheprojektin perhety\u00f6st\u00e4. Mannerheimin lastensuojeluliitto 2000)<\/p>\n\n\n\n

Mit\u00e4 vanhemmuus on?<\/h3>\n\n\n\n

Suomalaisessa keskustelussa lapsiperheist\u00e4 ja lapsuudesta vanhemmuuteen on viitattu vain harvoin ennen 1990-lukua. Google Scholar -haussa l\u00f6ysin 1980-luvulta 10 osumaa, kun hakusanana kasvatus tuotti samoilta vuosilta noin 1700 osumaa. Vuosina 1990-1994 vastaavat luvut olivat 21 ja 629,<\/p>\n\n\n\n

Yhten\u00e4 esimerkkin\u00e4 varhaisista tulkinnoista on Juha H\u00e4m\u00e4l\u00e4isen katsaus vanhempainkasvatuksesta aikuiskasvatuksen haasteena (Aikuiskasvatus 6.1 (1986): 20-27):<\/p>\n\n\n\n

”Vanhempainkasvatuksessa pyrit\u00e4\u00e4n opettamaan vanhemmille perheen j\u00e4senen\u00e4 el\u00e4mist\u00e4 ja lastenkasvatusta. Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 vanhemmuuteen ja lastenkasvatukseen liittyv\u00e4\u00e4 tietojen jakamista, taitojen harjoittamista ja asennekasvatusta.
Vanhempainkasvatus tulee k\u00e4sitteellisesti erottaa psykoterapiasta ja avioliittoneuvonnasta, jotka ovat henkil\u00f6- ja suhdeorientoituneita toimintamuotoja. Vanhempainkasvatus on pikemmin teht\u00e4v\u00e4suuntautunutta ja kognitiivisesti painottunutta. Sen sis\u00e4ll\u00f6llinen painopiste on vanhemmuuteen liittyvien teht\u00e4vien hoitamisessa, lastenkasvatusvalmiuksien hankkimisessa ja perheen vuorovaikutussuhteiden kehitt\u00e4misess\u00e4<\/em>. (Taulukko 1) (Lamb & Lamb 1978; Fine 1980)<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Vanhemmuus ei noussut Suomessa ajankohtaiseksi tutkimuskirjallisuudesta vaan julkisesta keskustelusta, jota Riitta Jallinoja on kuvannut kirjassaan Perheen vastaisku<\/em>: <\/p>\n\n\n\n

\u201dMielipidesivuilla julkaistiin yh\u00e4 enemm\u00e4n k\u00e4rjekk\u00e4it\u00e4 kannanottoja perheest\u00e4 ja siihen liittyvist\u00e4 asioista. Aktivoituminen alkoi 1990-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 monella taholla, aluksi eri toimijoiden tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 toisistaan. V\u00e4hitellen omillaan toimineet tulivat tietoiseksi toisistaan, pienet purot yhtyiv\u00e4t suureksi virraksi, ja niin alkoi varsinainen liikehdinn\u00e4n aika. My\u00f6s tutkijoiden kiinnostus perheeseen laajeni. Perhett\u00e4 tutkittiin useimmiten ongelmal\u00e4ht\u00f6isesti ker\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 faktatietoa sellaisista asioista, jotka miellettiin ongelmiksi ja joihin virkamiehet ja poliitikot halusivat l\u00f6yt\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ratkaisuja. Tutkimustietoa k\u00e4ytettiin erityisesti kahteen tarkoitukseen, pahoinvoinnin paljastamiseen ja sen syiden selvitt\u00e4miseen. Suoranaisimmin t\u00e4m\u00e4 tuli esiin valtion tutkimus- ja kehitt\u00e4miskeskusten tutkimuksissa.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

”Monien tunnettujen asiantuntijoiden mukaan vanhemmuus oli joskus aikaisemmin ollut p\u00e4\u00e4osin hyv\u00e4\u00e4, mutta se oli 1980-luvulla alkanut kadota: lapset k\u00e4rsiv\u00e4t v\u00e4litt\u00e4misen puutostaudista, vanhemmuus on hukassa, kasvatusvastuu on siirretty yhteiskunnalle, kasvatus kuluu kasvattajille eik\u00e4 viranomaisille yms. Samalla kun n\u00e4it\u00e4 tulkintoja toistettiin tiedotusv\u00e4lineiss\u00e4, kehotettiin vanhempia ja laajemminkin aikuisia osoittamaan huolenpitoa ja v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4 lapsia kohtaan.\u201d<\/em> (Perheen vastaisku: Familistista k\u00e4\u00e4nnett\u00e4 j\u00e4ljitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Gaudeamus 2006, 9\u201316, 63 ja 123\u2013130)<\/p>\n\n\n\n

Jaana Vuoren vuonna 2001 valmisteessa v\u00e4it\u00f6stutkimuksessa \u00c4idit, is\u00e4t ja ammattilaiset: sukupuoli, toisto ja muunnelmat asiantuntijoiden kirjoituksissa”<\/em> on tiiviimpi kuvaus: ”Asiantuntijoiden ja maallikoiden televisiossa, lehdiss\u00e4 ja kirjallisuudessa k\u00e4ym\u00e4\u00e4 keskustelua ja alati pulppuavaa valistusta on vaikea v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. Valistuksen ja perhekasvatuksen painopiste on siirtynyt yh\u00e4 keskeisemmin lapsen ja h\u00e4nen vanhempiensa v\u00e4lisen vuorovaikutuksen korostamiseen, vaikka lapsen hoito, ravitsemus, terveys ja kotitalouden j\u00e4rkev\u00e4 hoito saavat toki osansa.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

Vaikka vanhemmuus ei noussut keskeiseksi k\u00e4sitteeksi tutkimuskirjallisuuden, siit\u00e4 tuli nopeasti keskeinen tulkinta asiantuntijoiden kirjoituksissa. Jaana Vuori huomautti, ett\u00e4 asiantuntijoiden kirjoituksissa normaali (ydin)perhe alkoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 koostuvan \u00e4idist\u00e4, joka huolehtii kodista ja lapsista ja is\u00e4st\u00e4, joka on vastuussa toimeentulosta. T\u00e4st\u00e4 mallista poikkeavat perheet ymm\u00e4rrettiin v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin potentiaalisina ammattilaisten puuttumisen kohteina. Perheongelmat alettiin n\u00e4hd\u00e4 perheen sis\u00e4isin\u00e4 ongelmina, joihin pit\u00e4\u00e4 puuttua avun ja terapian muodossa:<\/p>\n\n\n\n

\u201dPsykososiaalinen on lapsia ja vanhempia koskevan ymm\u00e4rryksen ja toiminnan nimitykseksi erityisen osuva: keskeiseksi tieteenalaksi on noussut psykologia ja aivan erityisesti kehityspsykologia. Kehityspsykologiassa puolestaan on psykoanalyyttisella
teoriaperinteell\u00e4 keskeinen asema. Se mik\u00e4 on sosiaalista, saa tulkintansa suhteessa psykologiseen. Se mik\u00e4 on ihmisten v\u00e4list\u00e4, tulkitaan yksil\u00f6st\u00e4 k\u00e4sin eik\u00e4 yksil\u00f6llinen ihmisten v\u00e4lisest\u00e4 k\u00e4sin. \u201dSosiaalinen\u201d viittaa puolestaan l\u00e4heisiin vuorovaikutussuhteisiin ja aivan erityisesti perhesuhteisiin.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201dVanhemmuuden diskurssit ovat perhekeskeisi\u00e4 diskursseja, jotka sitovat lapsen, \u00e4idin ja is\u00e4n toiminnan yhteen, mutta unohtavat n\u00e4iden suhteiden liittymisen laajempiin yhteiskunnallisiin yhteyksiin. Ne unohtavat, ett\u00e4 vastuu lapsista on monella tapaa jaettua. Pienten lasten hoivasta ja v\u00e4h\u00e4n suurempien kasvatuksesta pit\u00e4v\u00e4t huolen \u00e4itien ja isien rinnalla my\u00f6s erilaiset ammattilaiset. Osa heist\u00e4 toimii suorassa suhteessa lapseen, osa liittyy lasten maailmaan pikemminkin vanhempien kautta. N\u00e4iden \u201dkolmansien\u201d hoivaajien ja kasvattajien toimintaa ja suhdetta lapseen ja t\u00e4m\u00e4n vanhempiin k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n esimerkiksi ammatillisissa diskursseissa, mutta vanhemmuuden diskurssissa he vilahtavat vain satunnaisesti joko vanhempien tukena tai potentiaalisina uhkina vanhempien ja lasten suhteille ja lapsen kehitykselle.\u201d<\/em> (Vuori 2001, https:\/\/trepo.tuni.fi\/handle\/10024\/67092<\/a>).<\/p>\n\n\n\n

Saman suuntainen tulkinta toistui vuonna 2020 julkaistun v\u00e4it\u00f6stutkimuksen ”From family policy to parenting support: Parenting-related anxiety in Finnish family support projects<\/a><\/em>” osatutkimuksessa ”Huoli kadonneesta vanhemmuudesta 2000-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa: lasten kasvatus ja vastuullinen vanhemmuus<\/em>.”:<\/p>\n\n\n\n

\u201dTutkimuksen aineistona olivat 2000\u20132010 toimineiden perheprojektien hallinnolliset dokumentit (rahoitushakemukset, projektisuunnitelmat, opinn\u00e4ytteet, tiedotteet, yms.). Aineistossa lasten kasvatus ja vastuullinen vanhemmuus kietoutuvat
tiukasti. Kasvatusvastuun pel\u00e4ttiin kasautuneen liikaa julkisten palveluiden harteille, ja vanhempien vastuuta lasten kasvatuksesta halutaan vahvistaa. Samalla ep\u00e4iltiin vanhempien kyky\u00e4 selviyty\u00e4 lasten kasvatuksesta.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201dVanhemmuus tulkittiin useimmiten \u00e4idin ja is\u00e4n erityiseksi psyykkiseksi ominaisuudeksi ja osaamiseksi, jotka ei olleet jaettavissa muiden l\u00e4heisten aikuisten eik\u00e4 palvelujen ammattihenkil\u00f6iden kanssa. Projekteissa tarjottiin vanhemmuudelle tukea itseohjautumiseen. Vanhemmat tarvitsivat tukea, mutta tuki ei kohdistunut vanhempien kasvatusk\u00e4yt\u00e4nteisiin, vaan vanhemmuuden psyykkiseen puoleen. Vanhemmuuden tuen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli aktivoida vanhempien vastuuta lapsistaan ja
vahvistaa vanhemmuutta psyykkisen\u00e4 ominaisuutena ja osaamisena.<\/em>\u201d <\/p>\n\n\n\n

Yhdistin kirjassani vanhemmuuden nousun ja varhaiset tulkinnat 1980-luvun kriittiseen keskusteluun kasvatuksen suhteesta perheen autonomiaan, sivu 159: ”Perheen autonomian puolustajat korostivat perheen jakamatonta oikeutta ja velvollisuutta huolehtia lastensa kasvattamisesta. Julkisen vallan katsottiin puuttuvan perhekasvatuksen ja kotikasvatuksen tukemisen nimiss\u00e4 vanhempien autonomiaan lastensa kasvattamisessa. Uhkakuva sanoitettiin valtiopaternalismiksi, jossa lasten hoidon ja kasvatuksen j\u00e4rjest\u00e4minen n\u00e4htiin perheen rinnalla my\u00f6s yhteiskunnalliseksi teht\u00e4v\u00e4ksi.”<\/em><\/p>\n\n\n\n

Tommi Hoikkala on esitt\u00e4nyt kiinnostavan ajankuvan kasvatuskeskustelusta kirjassaan Katoaako kasvatus, himmeneek\u00f6 aikuisuus? Aikuistumisen puhe ja kulttuurimallit<\/em> (Gaudeamus 1993) ja tiivistettyn\u00e4 kaksi vuotta my\u00f6hemmin luvussa Onko kasvatuksen aika ohi?<\/em> julkaisussa STM Perheen vuoden julkaisuja 7\/1995. Poiminta viimeksi mainitusta:<\/p>\n\n\n\n

”Pohdin otsikon kysymyst\u00e4 vertailemalla 50- ja 90-lukujen Suomea. Auktorisuhteet nykyperheess\u00e4 lienev\u00e4t melko ep\u00e4selvi\u00e4. On perheterapeutteja, jotka puhuvat vanhempia moitiskellen siit\u00e4, kuinka he p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4t lapset m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n perheen ajank\u00e4ytt\u00f6\u00e4, ruokailutottumuksia ja kulttuurivalintoja. T\u00e4m\u00e4n perusteella moni menisi varmaankin sanomaan, ett\u00e4 kasvatuksen aika on
ohi. Merkitseek\u00f6 siis auktoriteettiaseman h\u00e4m\u00e4rtyminen kasvatuksen katoa. Jos kaiken tiivist\u00e4\u00e4 muutamaksi avainsanaksi, ehdottaisin, ett\u00e4 50-luvulle ominaista oli kuri ja 90-luvulle terapeuttinen yksil\u00f6llist\u00e4minen. Otsikkoon vastaukseni: kasvatus ei
katoa, sen strategiat ja toimeenpanijat vain muuttuvat.\u201d<\/em> (Onko kasvatuksen aika ohi? Hoikkala 1995, 33\u201345)<\/p>\n\n\n\n

Ehk\u00e4 olennaisinta uutta vanhemmuudessa ja sen tulkinnassa 1990-luvulla oli oikeutus lapsiperheen autonomiaan puuttumiseen, joka saatiin v\u00e4itt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 vanhemmuus oli kadonnut ja kasvatusvastuu oli siirtynyt julkisen sektorin palveluille. N\u00e4in p\u00e4\u00e4ttelin kirjassani sivulla 192.<\/p>\n\n\n\n

Lapsiperheen arjen tukeminen j\u00e4i harmaalle alueelle<\/h3>\n\n\n\n

On kiistatta totta, ett\u00e4 julkisen sektorin lapsiperheille ja erityisesti vanhemmille tarjoama arkinen tuki on v\u00e4hentynyt 1980-luvulta alkaen. Kotikasvatuksen tuki, perhekasvatus, vertaistuki, tukihenkil\u00f6t, leimaamaton erhety\u00f6, yms. eiv\u00e4t ole olleet mukana viime vuosien keskustelun ydink\u00e4sitteiden joukossa. Kun t\u00e4m\u00e4 todetaan, usein unohdetaan, ett\u00e4 samanaikaiset julkisen sektorin investoinnit perheiden ja lasten sosiaalipalveluihin ovat kasvaneet. Kiinnitin kirjassani huomiota ongelmasuuntautuneiden palvelujen lis\u00e4\u00e4ntymiseen. Niihin osoitetut eurot ovat lis\u00e4\u00e4ntyneet useilla miljardeilla: .<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Nostin kirjassani esiin lapsiperhepalvelujen kehitt\u00e4mist\u00e4 hallitsevien tulkintojen muuttumisesta. Kun 1970-luvulla puhuttiin lapsiperheiden arkisesta tukemisesta universaalipalveluista, 1990-luvulta alkaen hallitseviksi ovat nousseet ongelmatulkinnat, erityisesti moniongelmaisuus.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4telm\u00e4kseni tulee, ett\u00e4 viime vuosikymmenin\u00e4 ei niink\u00e4\u00e4n ole ollut kysymys yhteiskunnan v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, vaan lapsiperheiden tuen rakenteen muutoksesta. Samalla kun lapsiperhepalvelut ovat lis\u00e4\u00e4ntyneet, ne ovat irtautuneet lapsiperheiden arjesta. Lapsiperheiden arjen ja yhteiskunnan tarjoamien palvelujen v\u00e4lille on kasvanut laajeneva harmaa alue<\/em>,<\/strong> jolla toimimisen ei katsota kuuluvan lakis\u00e4\u00e4teisiin lapsiperhepalveluihin. Kirjassani p\u00e4\u00e4ttelin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n muutoksen juuret l\u00f6ytyv\u00e4t 1970- ja 1980-luvuilta lapsiperheiden asiantuntijayhteis\u00f6ist\u00e4. Viel\u00e4 1970-luvulla keski\u00f6ss\u00e4 oli lapsiperhe ja sen tukeminen universaalipalveluilla. Kun huoli psykososiaalisista ongelmista alkoi kasvaa, oppilashuoltokomitea esitti ratkaisuksi peruskoulun sis\u00e4isen kouluterveydenhuollon sek\u00e4 peruskoulun sis\u00e4isen sosiaality\u00f6n ja psykologity\u00f6n vahvistamista. Mannerheimin lastensuojeluliiton lapsipoliittisessa ohjelmassa painotettiin leimaamatonta perhety\u00f6t\u00e4. Uutena palveluna oli kasvatusneuvoloiden perustaminen, <\/p>\n\n\n\n

Tulkintojen painopiste alkoi 1980-luvulla siirty\u00e4 lapsiperheen ja lasten ongelmiin. Lastensuojelu nousi keskeiseksi kehitt\u00e4miskohteeksi ja sen sis\u00e4iset tulkinnat alkoivat hallita keskustelua lapsiperheiden tukemisesta. Pirkko Linnan kuvasi t\u00e4t\u00e4 muutosta tutkimuksessaan Kasvatus- ja perheneuvolan asema ja teht\u00e4v\u00e4t. Osat I ja II<\/em>. (Suomen Kasvatusneuvolain Liiton tutkimus 1988):<\/p>\n\n\n\n

”\u201dTy\u00f6ss\u00e4 korostui alkuvaiheessa yhteiskunnallinen n\u00e4k\u00f6kulma. Yksil\u00f6kohtaisen sosiaality\u00f6nohella ty\u00f6t\u00e4 tehtiin my\u00f6s kaduilla ja kylill\u00e4 asianomaisen lapsen sosiaalisten verkostojen kautta. Psykologisten menetelmien kehittymisen my\u00f6t\u00e4 alettiin yh\u00e4 enemm\u00e4n sulkeutua kasvatusneuvolan sis\u00e4\u00e4n. Asiakkaat tulivat neuvolaan tutkittaviksi, hoidettaviksi ja ohjattavaksi. Menetelm\u00e4t ovat kehittyneet ja muuttuneet vuosikymmenien kuluessa. Tieto ja v\u00e4lineet ovat lis\u00e4\u00e4ntyneet. Kuitenkin j\u00e4\u00e4 sellainen kuva, ett\u00e4 alkuvaiheessa ty\u00f6 oli asiakkaan kannalta monipuolisempaa ja l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4 kuin nyky\u00e4\u00e4n. Se oli kokonaisvaltaista. Byrokratisoitumisen ja ammatillistumiskehityksen my\u00f6t\u00e4 ty\u00f6 kasvatus- ja perheneuvoloissa on rajautunut. On selvennetty ammattien rajoja ja samalla kavennettu toimintakentt\u00e4\u00e4. Kyseisten tekij\u00f6iden tuoma tunneneutraliteetti on mit\u00e4 ilmeisemmin ollut h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 inhimillisyytt\u00e4 ty\u00f6st\u00e4.\u201d<\/em> (Linna 1988. Osa I, 94\u201397)<\/p>\n\n\n\n

”Asiakkaiden odotukset ja henkil\u00f6kunnan tarjoamat palvelut eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kohtaa. Asiakkaat hakevat kasvatus- ja perheneuvontaa \u2013 ihmisl\u00e4heist\u00e4 ja konkreettista apua. Ty\u00f6ntekij\u00e4t katsoivat toimivansa erityistason palvelupisteess\u00e4 terapeuttisten menetelmien asiantuntijoina. Heid\u00e4n perhek\u00e4sityksens\u00e4 oli individualistisempi kuin asiakkaiden. Asiakkaat odottivat ty\u00f6n suuntautuvan perustasolle, miss\u00e4 ongelmat ilmenev\u00e4t.\u201d<\/em> (Linna 1988. Osa II, tiivistelm\u00e4)<\/p>\n\n\n\n

Keskittyminen vanhemmuuden ongelmiin hallinnut 2000-luvun keskustelua vanhemmuudesta. Pari poimintaa ITLAn (https:\/\/itla.fi\/<\/a> vanhemmuuden tuen ohjelmasta vuosilta 2017 ja 2024:<\/p>\n\n\n\n

”Ohjelma arvioi tieteellisin perustein vanhemmuuden tuen menetelmien vaikuttavuutta, tiedottaa arvioista, levitt\u00e4\u00e4 ammattilaisille n\u00e4ytt\u00f6\u00f6n perustuvia menetelmi\u00e4 sek\u00e4 varmistaa niiden juurtumista k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n. Kohderyhm\u00e4n\u00e4 ovat kaikki lasten ja nuorten parissa ty\u00f6skentelev\u00e4t esimerkiksi lasten neuvoloissa, perheneuvoloissa, lastensuojelussa, varhaiskasvatuksessa, koulussa, nuorisoty\u00f6ss\u00e4 sek\u00e4 j\u00e4rjest\u00f6iss\u00e4 ja seurakunnissa.<\/em> ... Tehokas tuki <\/em><\/strong>edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tied\u00e4mme mitk\u00e4 tarjolla olevista menetelmist\u00e4 ja tuen muodoista toimivat ja millaisia vaikutuksia niilt\u00e4 voidaan odottaa. T\u00e4m\u00e4 l\u00e4hestymistapa vaatii monitasoisia, tarpeen mukaan r\u00e4\u00e4t\u00e4l\u00f6it\u00e4vi\u00e4 ja joustavia palveluja eritasoisiin ongelmiin<\/strong>, palveluj\u00e4rjestelm\u00e4n kaikkien toimijoiden sitoutumista sek\u00e4 median hy\u00f6dynt\u00e4mist\u00e4.”<\/em>(https:\/\/itla.fi\/blogi\/arkipaivaistetaan-vanhemmuuden-tuki<\/a>\/<\/a>)<\/p>\n\n\n\n

”Ohjelma varmistaa palveluj\u00e4rjestelm\u00e4n johdon ja keskijohdon sek\u00e4 j\u00e4rjest\u00f6jen ja seurakuntien tietoisuutta tutkitusti tehokkaan vanhemmuuden tuen merkityksest\u00e4.. Palveluntarjoajien kirjon laajentuessa on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikki palvelut perustuvat laadukkaalle, yhteiselle menetelm\u00e4-valikolle.” <\/em>(ITLA\/Kasvun tuki 1\/2024 https:\/\/journal.fi\/kasvuntuki\/article\/view\/146090\/92904<\/a>)<\/p>\n\n\n\n

Hiipiv\u00e4 muutos ja sen hyv\u00e4ksyminen<\/h3>\n\n\n\n

Tutkiessaan 1990-luvun sosiaalipolitiikka Raija Julkunen viitasi hiipiv\u00e4\u00e4n muutokseen: \u201dJo rakennetut j\u00e4rjestelm\u00e4t asettavat uudistusten ehdot. Taitekohdissa on mahdotonta sanoa, miten k\u00e4\u00e4nteentekev\u00e4\u00e4 uudelleenajattelu on tulevaisuuden kannalta. Ruokkiiko se uutta muutosta vai synnytt\u00e4\u00e4k\u00f6 se p\u00e4invastoin vastaiskun? Polkuriippuvuuden kanssa kilpailee hiipiv\u00e4 muutos<\/strong>. T\u00e4m\u00e4n ajan mysteeri on, ett\u00e4 radikaalit muutokset yhteiskunnallisiin instituutioihin ovat mahdottomia ja silti maailma muuttuu toiseksi. Radikaali muutos ei tarvitse v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 radikaaleja toimenpiteit\u00e4. Muutoksia on vaikea vangita. Ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t v\u00e4h\u00e4isilt\u00e4. Mutta jo kymmenen vuoden perspektiivi taaksep\u00e4in paljastaa, ett\u00e4 niit\u00e4 on.\u201d<\/em> (Suunnanmuutos. 1990-luvun sosiaalipoliittinen reformi Suomessa. Jyv\u00e4skyl\u00e4 2001, 291\u2013300)<\/p>\n\n\n\n

Siirtymist\u00e4 lapsiperheiden tukemisessa 1970- ja 1980 -luvun lapsiperheen tukemisen laajoista tulkinnoista 2000-luvun tulkintoihin vanhemmuudesta ja sen tukemisesta voidaan luonnehtia hiipiv\u00e4ksi muutokseksi, joka tulee n\u00e4kyviin vasta, kun j\u00e4lkik\u00e4teen tarkastellaan viime vuosikymmenien isoa kuvaa, Ilman avointa kriittist\u00e4 harkintaa ja keskustelua, on v\u00e4hitellen tehty julkilausumaton sopimus siirt\u00e4\u00e4 vastuu lapsiperheiden tukemisesta ongelmiin erikoistuneille sosiaali- ja terveyspalveluille sill\u00e4 rajauksella, ett\u00e4 arkinen tuki ei kuulu niiden lakis\u00e4\u00e4teisiin teht\u00e4viin. Se on j\u00e4tetty kolmannen sektorin, erityisesti kansalaistoiminnan vastuulle. Euroilla mitattu yhteiskunnan tuki lapsiperheille tuskin on merkitt\u00e4v\u00e4sti v\u00e4hentynyt. mutta se on suunnattu ongelmiin erikoistuneiden palvelujen ja eritysesti ongelmiin erikoistuneiden laajentamiseen.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n ajattelen, ett\u00e4 on vaikea erottaa, mik\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kehityksess\u00e4 on ollut tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden vaikutusta ja mik\u00e4 julkisen sektorin hallinnon ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4jien vaikutusta. En kuitenkaan puhuisi yhteiskunnan v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, vaan pikemminkin hiipiv\u00e4st\u00e4 muutoksesta, jonka olemme hiljaisesti hyv\u00e4ksyneet ilman kriittist\u00e4 analyysia.<\/p>\n\n\n\n

V\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 mahdollisuuksien ikkunan hiipiv\u00e4lle muutokselle avasi 1990-luvun lama ja siit\u00e4 kasvanut huoli lapsiperheiden ja lasten p\u00e4rj\u00e4\u00e4misest\u00e4 ja ett\u00e4 tuolloin virinneess\u00e4 julkisessa keskustelussa esitetyt v\u00e4itteet vanhemmuuden katoamisesta ja vastuun siirt\u00e4misest\u00e4 yhteiskunnalle eiv\u00e4t ole perusteltuja. Kirjassani huomautin, ett\u00e4 ajankohtaisissa haasteissa toimijana eiv\u00e4t ehk\u00e4 olleetkaan ensisijaisesti lasten vanhemmat: ”Aktiivisena toimijana oli ollut julkinen valta, joka olo tietoisesti ja harkiten omilla p\u00e4\u00e4t\u00f6ksill\u00e4\u00e4n siirt\u00e4nyt lapsiperheelle perinteisesti kuuluneita teht\u00e4vi\u00e4 omalle vastuulleen. Oppivelvollisuuskoulu, sijaishuolto ja p\u00e4iv\u00e4hoito ovat esimerkkej\u00e4 lapsuuden instituutioista, joita julkinen sektori on rakentanut hoitamaan omalle vastuulleen siirt\u00e4mi\u00e4\u00e4n teht\u00e4vi\u00e4. Lapsuuden ammatillistamisella ja institutionalisoimisella on mahdollistettu ty\u00f6n siirtyminen kodin ulkopuolelle ja sukupolvia toisistaan et\u00e4\u00e4nnytt\u00e4nyt muuttoliike. Samanaikaisesti lasten huomiosta ja ajasta ovat tulleet kilpailemaan my\u00f6s joukkotiedotusv\u00e4lineet, sosiaalinen media ja harrastukset.<\/em>” <\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4ttelin, ett\u00e4 kriittinen kysymys 1990-luvulla ei ollutkaan vanhemmuuden heikkeneminen, vaan sen muuttuminen vaikeammaksi siksi, ett\u00e4 lapsen huomion ja ajan joutuu jakamaan kasvavassa muiden kehitysyhteis\u00f6jen paineessa. Se vanhemmuus, joka riitti hyvin 1960-luvulla, ei riitt\u00e4nyt 1990-luvulla eik\u00e4 riit\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n, Muutos on ollut nopeaa ja vanhemmat ja muutkin kodin aikuiset olisivat tarvitsevat tukea onnistuakseen t\u00e4rkeimm\u00e4ss\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4\u00e4n eli lastensa aikuistumisen tukemisessa. T\u00e4m\u00e4 tuki oli kuitenkin alkanut jo rapautua ja muuttui 1990-luvulta alkaen ongelmal\u00e4ht\u00f6iseksi. Lapsiperhe sai oikeuden yhteiskunnan tarjoamaan tukeen vasta, kun ammattihenkil\u00f6t tunnistivat ongelmia vanhemmuudessa ja\/tai lapsen kehityksess\u00e4 aikuiseksi.<\/p>\n\n\n\n

Palautan mieleen Jorma Sipil\u00e4n vuonna 1985 kirjoittaman: \u201dPerhett\u00e4 ei voi korvata virallisella organisaatiolla eik\u00e4 sit\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kyet\u00e4 tukemaan tehokkaasti yksinkertaisilla virallisilla kontrolli- ja palveluorganisaatioilla. On kehitett\u00e4v\u00e4 uusia joustavia julkisen ja yksityisen kohtaamisen muotoja, ja ne tulevat taas varmasti tuomaan mukanaan uudenlaisia ongelmia.<\/strong>\u201d (Tulevaisuuden sosiaalipolitiikka. Sipil\u00e4 1985, 33\u201346)<\/em>. Vanhemmuus sellaisena kuin se on Suomessa tulkittu voidaan tukita uudeksi yksityisen ja yhteiskunnan kohtaamisen muodoksi. Kiinnit\u00e4n huomiota Sipil\u00e4n ennakoinnin loppuosaan, jonka mukaan uudet kohtaamisen muodot tuovat mukanaan uudenlaisia ongelmia. Yksi ulottuvuus edell\u00e4 viitatussa hiljaisessa muutoksessa on vanhemmuustulkintojen hyv\u00e4ksyminen ilman kriittist\u00e4 keskustelua. Kriittiset arviot kuten edell\u00e4 lainatut kaksiv\u00e4it\u00f6stutkimusta eiv\u00e4t viritt\u00e4neet jatkokeskustelua. <\/p>\n\n\n\n

Mit\u00e4 voisivat olla ne uudenlaiset ongelmat, joita Jorma Sipil\u00e4 ennakoi 1980-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4? t\u00e4h\u00e4n kysymykseen pys\u00e4htym\u00e4tt\u00e4 nostan esiin kaksiehdokasta. Lapsiperheiden arkisen tuen rapautuminen ja edell\u00e4 kuvatun harmaan alueen kasvaminen lapsiperheiden arjen ja julkistenpalvelujen tarjoaman tuen v\u00e4lille on kiistaton tosiasia ja n\u00e4kyy selv\u00e4sti t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin soteuudistuksen toimeenpanossa. Voidaan puhua varhaisen tunnistamisen paradoksista. Retoriikassa pidet\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4n\u00e4, mutta lapsiperheen ja lasten ongelmien varvhaisessa tunnistamisessa 1980-luvulla saakka hyvin toimineita neuvoloita ja kouluterveydenhuoltoa ei ole p\u00e4ivitetty tunnistamaan psykososiaalisia ongelmia. Yksitt\u00e4isi\u00e4 onnistumisia tunnetaan. mutta ne unohdettu. T\u00e4st\u00e4 esimerkki kuvataan analyysiss\u00e4: Miksi lapsiperhepalvelujen uudistamista Etel\u00e4-Karjalassa ei ole tutkittu? <\/em> Yhteiskuntapolitiikka 4\/2024. https:\/\/www.julkari.fi\/bitstream\/handle\/10024\/149754\/YP2404_Rimpel\u00e4%26Kirmanen.pdf?sequence=1&isAllowed=y<\/a><\/p>\n\n\n\n

Toinen ehdokas uudeksi ongelmaksi on 1990-luvulla yleistynyt ongelmapuhe vanhemmuudesta. Esitin siit\u00e4 kirjassani seuraavaa: ”T\u00e4m\u00e4n puheen sanomaksi saattoi tulla, ett\u00e4 lapset olivat ajautuneet ongelmiin siksi, ett\u00e4 vanhemmat eiv\u00e4t aidosti v\u00e4litt\u00e4neet heist\u00e4. Samanaikaisesti toistettiin, ett\u00e4 ep\u00e4varmuus omasta osaamista ja p\u00e4rj\u00e4\u00e4misest\u00e4\u00e4n lapsen hoivaajana ja kehityksen tukijana oli yleist\u00e4. Vanhemmuuspuhe 1990-luvulta alkaen on vahvistanut vanhempien kokemaa ep\u00e4varmuutta teht\u00e4viss\u00e4\u00e4n lapsen kehityksen tukijana. Vaikka harkittuna tarkoituksena ei ehk\u00e4 ollutkaan syyllist\u00e4\u00e4, on luonnollista, ett\u00e4 monet vanhemmat kokivat t\u00e4m\u00e4n puheen syyllist\u00e4v\u00e4n\u00e4.<\/em>”<\/p>\n\n\n\n

On mahdollista, ett\u00e4 jukista keskustelua hallinnot puhe vanhemmuuden ongelmista on osaltaan vaikuttanut siihen, ett\u00e4 syntyvyys k\u00e4\u00e4ntyi nopeaan laskuun 2010-luvun edetess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Lopuksi<\/h3>\n\n\n\n

Olen edell\u00e4 esitt\u00e4nyt poimintoja Lea Pukkisen katsauksessa ja asettanut niit\u00e4 l\u00e4hihistorian kehykseen. Olen yritt\u00e4nyt muistaa, ett\u00e4 katsausartikkelin rajoissa ei ole mahdollista edet\u00e4 syvemm\u00e4lle kaikissa olennaisissa suunnissa. T\u00e4m\u00e4n mieless\u00e4 pit\u00e4en p\u00e4\u00e4ttelen ensinn\u00e4kin, ett\u00e4 katsaus keskittyy ydinperheeseen ja vanhemmuuteen sen kehyksess\u00e4. T\u00e4m\u00e4n ohella Pulkkinen viittaa Bronfenbrennerin johdolla kehittyneeseen ymm\u00e4rrykseen laajemmasta kasvuyhteis\u00f6st\u00e4 ja korostaa keskustelua vanhempien ja perheen ulkopuolella lapsen kehitykseen vaikuttavien tahojen yhteisist\u00e4 kasvatustavoitteista, Kasvatuksen h\u00e4n jakaa lapsil\u00e4ht\u00f6iseen ja aikuisl\u00e4ht\u00f6iseen. Lapsil\u00e4ht\u00f6isen kasvatuksen h\u00e4n kiinnitt\u00e4\u00e4 vanhemmuuteen, ja sen ytimen\u00e4 oleviin rakkauteen ja kiintymyssuhteisiin. Aikuisl\u00e4ht\u00f6ist\u00e4 kasvatusta ei katsauksessa eritell\u00e4 yksityiskohtaisemmin.<\/p>\n\n\n\n

Tiivist\u00e4n muutaman ajatuksen, joita edell\u00e4 esitetyn kirjoittaminen on mieleeni tuonut. Olemme kolmen vuosikymmenen aikana nostaneet vanhemmuuden jopa t\u00e4rkeimm\u00e4ksi k\u00e4sitteeksi keskustelussa lapsiperheen tukemisesta. Voisi olettaa, ett\u00e4 n\u00e4in pitk\u00e4n ajan kuluessa olisi saavutettu jotakin toivottuja tuloksia ett\u00e4 vanhemmuus olisi ainakin hieman vahvistunut niin, ett\u00e4 siit\u00e4 olisi kiistatonta n\u00e4ytt\u00f6\u00e4. T\u00e4llaista n\u00e4ytt\u00f6\u00e4 en ole l\u00f6yt\u00e4nyt. Samat huolet, joita on esitetty 1970-luvulta alkaen ovat edelleen ajankohtaisia. Minusta t\u00e4m\u00e4 ’iso kuva’ oikeuttaa kysym\u00e4\u00e4n, onko vanhemmuuteen keskittyminen siihen tapaan kuin Suomessa on tehty, ollut lapsiperheiden tukemisessa riitt\u00e4v\u00e4 strategia? Jos etenemme samalla tavalla, milloin on oletettavissa n\u00e4ytt\u00f6\u00e4 vanhemmuuden vahvistumisesta?<\/p>\n\n\n\n

Ensinn\u00e4kin ajattelen, ett\u00e4 lapsi- ja perhepolitiikassa olisi palattava niihin tulkintoihin, joita esitettiin 1970-luvun ja 1980-luvun alun mietinn\u00f6iss\u00e4, ty\u00f6ryhm\u00e4selvityksiss\u00e4 ja ohjelmissa. Erityisesti suosittelen Mannerheimin lastensuojeluliiton lapsipoliittista ohjelmaa 1970 luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 ja kansainv\u00e4lisen lasten vuoden Suomen komitean loppumietint\u00f6\u00e4 vuonna 1980.<\/p>\n\n\n\n

Toiseksi, olisi avoimesti otettava arvioitavaksi lapsiperheiden ja lasten 2000-luvulla hallinneet tulkinnat ja strategiat. Olen t\u00e4t\u00e4 toistuvasti esitt\u00e4nyt eri tavoin sanoittaen vuodesta 1998 alkaen, poiminta esitelm\u00e4st\u00e4:<\/p>\n\n\n\n

”Onko olemassa vaihtoehtoa kunnallisten palvelujen j\u00e4rjest\u00e4miselle? Nostaisin t\u00e4rkeimm\u00e4ksi ne kaksi kriteeri\u00e4, jotka jo edell\u00e4 esitin. Kotien tukemisessa keskeisin ammattitaito on perhety\u00f6n ammattitaito. Kaikkien lasten ja nuorten parissa ty\u00f6skentelevien ammattilaisten, niin opettajien, terveydenhoitajien, sosiaality\u00f6ntekij\u00f6iden, l\u00e4\u00e4k\u00e4reiden kuin nuorisoty\u00f6ntekij\u00f6iden, tulisi olla ammattitaitoisia oman erityissaamisensa ohella my\u00f6s perhety\u00f6ss\u00e4.<\/a> Toinen keskeinen ammatillisen osaamisen vaatimus nousee lapsen tarpeesta aikuisen tukeen. Jokaisen lapsen parissa toimivan ja kunnalta palkkaa saavan henkil\u00f6n ammattitaidossa tulisi olla my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 alue. N\u00e4m\u00e4 haasteet kohdistuvat erityisesti ammatilliseen perus- jatko- ja t\u00e4ydennyskoulutukseen.”<\/em><\/p>\n\n\n\n

”Ent\u00e4 mit\u00e4 voitaisiin sanoa palvelujen j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4? Sektoroitunut ja erikoistunut palvelurakenne li aikanaan varsin toimiva ja vastasi silloisiin haasteisiin. Edell\u00e4 hahmotellut haasteet vaativat kuitenkin palvelurakenteen uudistamista. Milt\u00e4 tuntui yhdist\u00e4\u00e4 lasten ja nuorten kuntapalvelut mahdollisimman tehokkaasti samaan tiimiin tukemaan lapsen pysymist\u00e4 kodin, p\u00e4iv\u00e4hoidon ja koulun piiriss\u00e4. Ammattiauttajat tulisivatkin kotiin, p\u00e4iv\u00e4hoitoon ja kouluun eik\u00e4 lapsesta teht\u00e4isi asiakasta ongelmien kohdatessa? Kun p\u00e4iv\u00e4kotiryhm\u00e4ss\u00e4 tai luokassa tulee ongelmia, lis\u00e4tt\u00e4isiin aikuisten m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, ei siirrett\u00e4isi lasta korjattavaksi, ellei se ole erityisesti perusteltua.”<\/em> Lasten ja nuorten el\u00e4misen ongelmat: Onko kunnan palveluj\u00e4rjestelm\u00e4t ja ty\u00f6menetelm\u00e4t viritetty oikein. Esitelm\u00e4. Vapaa-aika 2008 -konferenssi. Tampere 9-10.9.1998<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4t\u00e4n t\u00e4m\u00e4n esseen pariin ajatukseen vanhemmuudesta ja sen tukemisesta:<\/p>\n\n\n\n

    \n
  1. Puhuisin mieluummin laajemmasta teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 kuin vanhemmuuden tukemisesta. Tiivistin sen kirjani lopussa: ”Edell\u00e4 lainatussa sosiaalipoliittisessa tarkastelussa v\u00e4itettiin, ett\u00e4 perhett\u00e4 ei voi korvata virallisella organisaatiolla eik\u00e4 sit\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kyet\u00e4 tukemaan tehokkaasti yksinkertaisilla virallisilla kontrolli- ja palveluorganisaatioilla ja esitettiin, ett\u00e4 on kehitett\u00e4v\u00e4 uusia joustavia julkisen ja yksityisen kohtaamisen muotoja. Suomalainen yhteiskunta on kuitenkin hyv\u00e4ksynyt lapsiperheen teht\u00e4vien laajenevan siirt\u00e4misen julkisen vallan rakentamille instituutioille. Erityisesti on huomattava sijaishuollon nopean laajenemisen hyv\u00e4ksyminen. Sosiaalipoliittisessa tulkinnassa t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa perheen korvaamista ja tukemista \u201dvirallisella kontrolli- ja palveluorganisaatiolla\u201d.
    ”Edell\u00e4 esitett\u00e4 johtaa kysym\u00e4\u00e4n, ovatko lapsiperhe ja perhekeskus todellakin t\u00e4rkein olisiko ydink\u00e4sitteeksi otettava lapsen kehitys aikuiseksi ja sen tukeminen. Viimeksi mainittu avaa uuden n\u00e4kym\u00e4n lapsiperheiden palvelukehitt\u00e4misen keskeisiin k\u00e4sitteisiin. Aikuistumisen tukemisessa keskeist\u00e4 olisivat hoivaaminen, kasvattaminen, opettaminen, huoltaminen ja suojeleminen kaikkien lapsen l\u00e4hell\u00e4 vaikuttavien aikuisten teht\u00e4v\u00e4n\u00e4, viisaasti lapsen kehityksen etenemisen ja arjen tilanteiden mukaan painottaen.” <\/li>\n\n\n\n
  2. Lapsiperheen tulkintojen historian, monimuotoisuuden ja vaihtelevuuden vuoksi puhuisin mieluummin lapsen kodista jokaisen lapsen t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 ja ainutlaatuisena kehitysyhteis\u00f6in\u00e4. Samalla ajattelen, ett\u00e4 lapsen n\u00e4k\u00f6kulmasta h\u00e4nen aikuistumisen suunnan ja tuloksen ratkaisevat merkitykselliset ihmissuhteet, joita pit\u00e4isi ja muodostuukin kodin ohella my\u00f6s muissa useissa muissa lasten kehitysyhteis\u00f6iss\u00e4 ja joiden kirjo ja merkitys on kasvanut viime vuosikymmenin\u00e4. T\u00e4m\u00e4n esitt\u00e4minen ei v\u00e4heksy perheen jaa vanhempien merkityst\u00e4 lapsen aikuistumisen tukemisessa, mutta asettaa sen t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n arjen todellisuuteen. <\/li>\n\n\n\n
  3. Merkitykselliset ihmissuhteet muissa kehitysyhteis\u00f6iss\u00e4 korostuvat silloin, kun vanhemmat ja\/tai muut kodin aikuiset eiv\u00e4t jaksa tai eiv\u00e4t osaa lasta viisaasti h\u00e4nen arjen haasteissaan ja aikuistumisessaan tukea.<\/li>\n\n\n\n
  4. Lapsen aikuistumisen tukeminen voi olla sek\u00e4 kodissa ett\u00e4 muissa kehitysyhteis\u00f6iss\u00e4 lapsil\u00e4ht\u00f6ist\u00e4 tai aikuisl\u00e4ht\u00f6ist\u00e4. <\/li>\n\n\n\n
  5. Erityisen\u00e4 huolen aiheena minulle on lasten varhainen opettaminen ongelmiin suuntautuneiden palvelujen asiakkaiksi siksi, ett\u00e4 tuen hakeminen palveluista voi hidastaa tai jopa keskeytt\u00e4\u00e4 lapsen aikuistumisen luonnollisen etenemisen..<\/li>\n<\/ol>\n\n\n\n

    <\/p>\n\n\n\n

    <\/p>\n\n\n\n

    <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

    ”Vanhemmuus on valahtanut aallon pohjalle \u2013 Miten n\u00e4in on k\u00e4ynyt ja miten sielt\u00e4 voitaisiin p\u00e4\u00e4st\u00e4 takaisin yl\u00f6s. Paljon on keskusteltu syntyvyydest\u00e4 ja lasten pahoinvoinnista mutta v\u00e4hemm\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 vanhemmilla on …<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-794","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-essee"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/794","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=794"}],"version-history":[{"count":17,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/794\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":836,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/794\/revisions\/836"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=794"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=794"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=794"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}