{"id":606,"date":"2023-10-23T07:49:34","date_gmt":"2023-10-23T05:49:34","guid":{"rendered":"https:\/\/mattirimpela.fi\/?p=606"},"modified":"2023-12-11T14:18:05","modified_gmt":"2023-12-11T12:18:05","slug":"matti-rimpela-keskustelua-lapsiperheiden-sostepalveluista-valtionhallinnossa-1970-2009-mista-puhuttiin-mika-muuttui-mika-pysyi-ennallaan-books-on-demand-2023","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/2023\/10\/23\/matti-rimpela-keskustelua-lapsiperheiden-sostepalveluista-valtionhallinnossa-1970-2009-mista-puhuttiin-mika-muuttui-mika-pysyi-ennallaan-books-on-demand-2023\/","title":{"rendered":"Matti Rimpel\u00e4: Keskustelua lapsiperheiden sostepalveluista valtionhallinnossa 1970\u20132009.\u00a0Mist\u00e4 puhuttiin, mik\u00e4 muuttui, mik\u00e4 pysyi ennallaan?\u00a0Books on Demand 2023. Takakansi, saatteeksi ja tiivistelm\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

Kehitt\u00e4miskeskustelua lapsiperheiden sostepalveluista valtionhallinnossa 1970-2009. (bod.fi)<\/a><\/p>\n\n\n\n

Takakannessa <\/strong><\/strong><\/p>\n\n\n\n

\u201dTuen tarpeet ilmenev\u00e4t usein yksitt\u00e4isten ongelmien kautta. Sama ongelma voi saada erilaisia nimi\u00e4 sen mukaan mill\u00e4 sektorilla asia nousee esiin. N\u00e4in ajaudutaan m\u00e4\u00e4rittelykilpailuihin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ty\u00f6ss\u00e4, hallinnossa ja ohjauksessa. Asiakkaan n\u00e4k\u00f6kulman korostaminen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 auttavan yhteisen kielen l\u00f6ytymist\u00e4. (Lasten ja nuorten psykososiaalisista hyvinvointia edist\u00e4v\u00e4t palvelut. STM 1992)<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201dNeuvola- ja p\u00e4iv\u00e4hoitoj\u00e4rjestelm\u00e4mme eiv\u00e4t ole olleet kovin vahvasti suuntautuneita vanhemmuuden ja parisuhteen tukemiseen. Perheill\u00e4 tulisi olla nykyist\u00e4 paremmin saatavilla \u00e4itiys- ja lastenneuvoloiden sek\u00e4 varhaiskasvatuksen ja koulun tarjoama verkosto sek\u00e4 tuetut mahdollisuudet vanhempien vertaisryhmien toimintaan. (Lapsille sopiva Suomi. STM 2005)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kirjassa palautetaan mieleen valtionhallinnon kehitt\u00e4miskeskustelua lapsiperheiden sostepalveluista 1970\u20132009. Yleiskuva n\u00e4iden palvelujen kehityksest\u00e4 oli pitk\u00e4\u00e4n my\u00f6nteinen, kunnes se 1990-luvulla muuttui kriisipuheeksi. Kriisiytymisen syyksi on usein esitetty talouslamaa.<\/p>\n\n\n\n

Kansantalous palautui kasvu-uralle, kehitt\u00e4minen oli laajempaa kuin koskaan aikaisemmin ja uutta tutkimustietoa tuli monesta suunnasta, mutta palvelut eiv\u00e4t uudistuneet toivottuun suuntaan. Kirjassa ehdotetaan, ett\u00e4 kriisiytymisen jatkumiseen vaikuttivat laman lis\u00e4ksi 1) sosiaali- ja<\/p>\n\n\n\n

terveydenhuollon hallintoreformit, 2) moniongelmaisuuden hiipiminen kehitt\u00e4mist\u00e4 hallitsevaksi viitekehykseksi, 3) tiedon ja asiantuntijuuden eriytyminen et\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 lapsiperheiden ja palvelujen arjesta, 4) sek\u00e4 institutionaalinen muistinmenetys.<\/p>\n\n\n\n

Vuosituhannen vaihteesta alkaen vakiintunutta kehitt\u00e4misstrategiaa luonnehditaan paradoksiksi: Vastuu palvelujen j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4 oli kunnilla, mutta niiden kehitt\u00e4mist\u00e4 hallittiin valtion normi- ja rahoitusohjauksella. Aineistosta etsittiin vaihtoehtoja omaksutulle kehitt\u00e4misstrategialle. Sellaisiksi<\/p>\n\n\n\n

l\u00f6ytyiv\u00e4t hyv\u00e4n lapsiperhepalvelun periaatteiden selvent\u00e4minen sek\u00e4 siirtyminen projektikehitt\u00e4misest\u00e4 konseptikehitt\u00e4miseen. N\u00e4ihin viitaten tulevaa toimintaa m\u00e4\u00e4ritt\u00e4viksi k\u00e4sitteiksi ehdotetaan lapsen kehityst\u00e4 aikuiseksi ja sen arjen vahvistamista.\u2019<\/p>\n\n\n\n

Saatteeksi<\/strong><\/p>\n\n\n\n

K\u00e4ynnistimme Stakesissa 1990-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 kouluterveyskyselyn ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kunnille ja kouluille vertailukelpoista tietoa yl\u00e4kouluik\u00e4isten hyvinvoinnista, palveluista ja koulukokemuksista. Esittelimme tuloksia vuosittain Kouluterveysp\u00e4ivill\u00e4 ja lukuisissa muissa tilaisuuksissa, joihin osallistui lapsiperheiden, lasten ja nuorten palvelujen vastuuhenkil\u00f6it\u00e4 ja arjen ahertajia. N\u00e4in ajauduin l\u00e4hes p\u00e4ivitt\u00e4in keskustelemaan n\u00e4iden palvelujen tilasta ja tulevaisuudesta. N\u00e4k\u00f6alapaikkoja olivat my\u00f6s Stakesin ja kuntien yhteiskehitt\u00e4mishankkeet ja toiminta asiantuntijana Pirkanmaan Mielenterveys -hankkeessa vuosina 2002\u20132004 sek\u00e4 osallistuminen valtakunnallisen PERHE-hankkeen koordinaatioryhm\u00e4n ty\u00f6h\u00f6n vuosina 2005\u20132007.<\/p>\n\n\n\n

J\u00e4\u00e4ty\u00e4ni el\u00e4kkeelle etsimme yhdess\u00e4 viiden kaupungin lapsiperhepalveluista vastaavien johtajien kanssa vastauksia kysymykseen: Miten lapsiperheiden palveluja tulisi uudistaa, jotta niiss\u00e4 voitaisiin mahdollisimman kustannusvaikuttavasti toteuttaa lapsen etua 2020-luvulla k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 olevilla voimavaroilla? Tuloksena oli tutkimus S\u00e4\u00e4st\u00f6j\u00e4 lapsiperheiden palveluremontilla (KAKS 93\/2015). Sen liiteraporissa esitettiin kuntien omia kuvauksia palvelukehitt\u00e4misest\u00e4\u00e4n. Ehdotimme, ett\u00e4 kansalliseen yhteisymm\u00e4rrykseen perustuvassa pitk\u00e4kestoisessa kokeilu- ja tutkimusohjelmassa kehitet\u00e4\u00e4n kaikkia lapsiperheiden palveluja yhdist\u00e4v\u00e4 tavoitemalli.<\/p>\n\n\n\n

Syksyll\u00e4 2015 p\u00e4\u00e4ministeri Juha Sipil\u00e4n hallitus k\u00e4ynnisti Lasten ja perheiden palvelujenmuutosohjelman, jossa keskeisen\u00e4 tavoitteena oli paikallisesti sovellettava perhekeskustoimintamalli. Marraskuussa 2015 keskustelin kahden kansallisen asiantuntijan kanssa LAPE-ohjelman perhekeskustoimintamallista. Tulkinnoissamme oli suuria eroja. Aloin selvitt\u00e4\u00e4, miten perhekeskuskehitt\u00e4minen oli 2000-luvulla edennyt.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4in k\u00e4ynnistyi harrastus, jonka parissa olen askarrellut seitsem\u00e4n vuotta. Olen kahlannut laajenevassa aineistomassassa kuin Roope Ankka rahas\u00e4ili\u00f6ss\u00e4\u00e4n etsim\u00e4ss\u00e4 ensin perhekeskuksen ja sitten yleisemmin lapsiperheiden palvelujen kehitt\u00e4misen \u2019punaisia lankoja\u2019. Kun ei ollut toimeksiantajaa eik\u00e4 takarajaa, annoin harrastuksen v\u00e4lill\u00e4 lev\u00e4t\u00e4 pitki\u00e4kin jaksoja. Viimeisen vuoden aikana olen yritt\u00e4nyt saada harrastusta jonkinlaiseen pakettiin. Ei se helppoa ollut, kun koko ajan tuli uusia kiinnostavia n\u00e4k\u00f6kulmia mukaan.<\/p>\n\n\n\n

Tavoitteena on ollut palauttaa lukijoiden mieleen keskustelua lapsiperhepalvelujen kehitt\u00e4misest\u00e4 sellaisena, kuin sit\u00e4 olen l\u00f6yt\u00e4nyt valtionhallinnossa tuotetussa aineistossa 1970-luvulta vuoteen 2009. Vuosien kuluessa olen saanut virikkeit\u00e4 useissa keskusteluissa ja palautetta k\u00e4sikirjoitusluonnoksiin monilta henkil\u00f6ilt\u00e4. L\u00e4mmin kiitos kaikille ajatteluuni vaikuttaneille.<\/p>\n\n\n\n

Helsingin Ver\u00e4j\u00e4m\u00e4ess\u00e4 joulukuussa 2022.<\/p>\n\n\n\n

Matti Rimpel\u00e4<\/p>\n\n\n\n

Tiivistelm\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 ty\u00f6 k\u00e4ynnistyi marraskuussa 2015 satunnaisesta keskustelusta, jossa tuli esiin erilaisia tulkintoja p\u00e4\u00e4ministeri Juha Sipil\u00e4n hallituksen k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4n LAPE-ohjelman perhekeskustoimintamallista. Aineistona oli valtionhallinnossa vuosina 1970\u20132009 julkaistuja strategioita, ohjelmia, mietint\u00f6j\u00e4 ja raportteja, hallituksen selontekoja, lakiesitysten perusteluja yms. Tarkastelu rajattiin lapsiperheiden sosiaali- ja terveyspalveluihin, joista p\u00e4iv\u00e4hoito j\u00e4tettiin sivuun. Laajasta aineistomassasta poimittiin harkinnanvaraisesti tarkasteltavaksi kutakin ajankohtaa parhaiten kuvaavaa lainauksia, joita on osin tiivistetty.<\/p>\n\n\n\n

Ensin selvitettiin perhekeskustulkintoja. Seuraavaksi tutustuttiin lapsiperheiden sosiaali- ja terveyspalvelujen yleiseen kehitt\u00e4miskeskustelun ja siin\u00e4 esiintyviin lapsiperhetulkintoihin. V\u00e4hitellen tuntui v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 asettaa edell\u00e4 mainitut sosiaali- ja terveydenhuollon valtionhallinnon kehitt\u00e4misen laajaan kuvaan. J\u00e4lkik\u00e4teen ajatellen tarkastelun kohteena oli valtionhallinnon institutionaalinen muisti, oppiminen ja unohtaminen lapsiperhepalvelujen kehitt\u00e4misess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Johdannossa kuvataan ty\u00f6n etenemist\u00e4, esitet\u00e4\u00e4n tilastokuvaus lapsiperheist\u00e4 ja palautetaan mieleen jatkuvaa huolta lapsiperheiden selviytymisest\u00e4 yhteiskunnan muutoksissa. Kehitt\u00e4miskeskustelua kuvataan kuudesta n\u00e4k\u00f6kulmasta: 1) Strategisia linjauksia 2) perhekeskeisi\u00e4 toimintatapoja ja menetelmi\u00e4, 3) projekteja ja hankkeita, 4) palvelujen perhekeskeist\u00e4 organisoitumista, 5) ohjelmajohtamista 2000-luvun alussa sek\u00e4 6) valmistautumista hallituskauteen 2007\u20132011.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka aineistoa kasautui nelj\u00e4n vuosikymmenen ajalta paljon enemm\u00e4n kuin mit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n ty\u00f6h\u00f6n oli mahdollista ottaa mukaan, suoraan lapsiperheiden palveluihin keskittyv\u00e4\u00e4 aineistoa oli v\u00e4h\u00e4n. Valtionhallinnon perhepolitiikka painottui lapsiperheiden elinoloihin ja tulonsiirtoihin. Lapsiperhepalveluihin viitattiin vain satunnaisesti. P\u00e4\u00e4osassa aineistoa tarkasteltiin palveluja ensisijaisesti lasten n\u00e4k\u00f6kulmasta, jonka ohessa oli mukana lapsiperheiden tarpeisiin vastaamista. Useimmiten tarkasteltiin erikseen sosiaalipalveluja tai terveyspalveja ja toinen sektori oli mukana yhteisty\u00f6haasteena. Eniten suoraan lapsiperheisiin suuntautuvaa aineistoa tuotti YK:n perheen vuosi 1994<\/p>\n\n\n\n

1970-luku oli yleisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen suunnitelmallisen kehitt\u00e4misen ja kasvun aikaa. Voidaan puhua julkisen sektorin tilaaja-tuottajaj\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4, jossa valtio tilasi kunnilta palveluja ja jakoi kunnilla valtionosuuksia niiden kustannuksiin. Kuntien teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli tuottaa valtion tilaamia palveluja. \u00c4itiys- ja lastenneuvolat olivat vakiintuneita, samoin kouluterveydenhuolto, joskin l\u00e4hes yksinomaan lapsiin kohdistuneena.<\/p>\n\n\n\n

Sosiaalipalveluille esitettiin vuonna 1971 yleiset strategiset periaatteet ja tavoitteet. Vuonna 1973 valmistui valtakunnallinen ohjelma perheiden ja alaik\u00e4isten sosiaalihuollon j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4. Seuraavina vuosina julkaistiin useita sosiaali- ja terveysministeri\u00f6n toimikuntien ja ty\u00f6ryhmien raportteja sek\u00e4 lastensuojeluj\u00e4rjest\u00f6jen valmistelema lastensuojelupoliittinen ohjelma. Yl\u00e4k\u00e4sitteiksi esitettiin perhehuoltoa, lastenhuoltoa ja lastensuojelua. Keskeisi\u00e4 teemoja olivat kotikasvatuksen tuen ja perhekasvatuksen j\u00e4rjest\u00e4minen, kasvatusneuvolaverkoston laajentaminen koko maahan sek\u00e4 lastensuojelun lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n uudistaminen.<\/p>\n\n\n\n

Mannerheimin lastensuojeluliiton lapsipoliittisessa ohjelmassa (1974) ja Kansainv\u00e4lisen lasten vuoden 1979 Suomen komitean mietinn\u00f6ss\u00e4 (1980) tarkasteltiin lapsiperheiden ja lasten palveluja kokonaisuutena ja esitettiin pitk\u00e4n ajan kehitt\u00e4mistavoitteita.

1980-luvulla hallinnon hajautuskomitea p\u00e4\u00e4tteli, ett\u00e4 palveluj\u00e4rjestelm\u00e4t olivat rakenteellisesti vakiintumassa ja palvelujen m\u00e4\u00e4r\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4. Vuosikymmenen alussa toteutettiin ensimm\u00e4iset byrokratiatalkoot ja loppupuolella valmisteltiin toimenpide-esityksi\u00e4 valtionhallinnon hajauttamiseksi. Sosiaali- ja terveyspalvelujen arvioinnissa kasvavaksi huolenaiheeksi nousi palvelujen pirstoutuminen. Yleisess\u00e4 kehitt\u00e4misess\u00e4 painottuivat asiakaskeskeisyys, yhteisty\u00f6, yhdist\u00e4minen ja alueellistaminen.<\/p>\n\n\n\n

\u00c4itiys- ja lastenneuvolatoiminta jatkui vakiintuneena. Lasten ja nuorten psykiatrinen erikoissairaanhoito saivat omat kehitt\u00e4misohjelmansa. Sosiaalihuoltolaki uusittiin vuosikymmenen alussa. Kasvatusneuvolat muuttuivat kasvatus- ja perheneuvoloiksi ja kodinhoitoapu kotipalveluksi.<\/p>\n\n\n\n

Sosiaalihuoltolain uudistamista odottaneessa lastensuojelulain uudistamisessa edettiin nopeasti. Lastensuojeluun vakiintui laaja tulkinta, joka kuvattiin yksityiskohtaisesti Lastensuojelutoimikunta 1982:n osamietinn\u00f6ss\u00e4 1985. Hallitus antoi 1989 eduskunnalle selonteon lastensuojelun kehityksest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Keskustelu kotikasvatuksen tuesta ja perhekasvatuksesta jatkui aktiivisena vuosikymmenen puoliv\u00e4liin saakka, mutta hiipui sen j\u00e4lkeen. Vuosikymmenen p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 tieto edess\u00e4 olevista hallintoreformeista hidasti lapsiperhepalvelujen kehitt\u00e4misehdotusten toimeenpanoa.<\/p>\n\n\n\n

Kansantalouden syv\u00e4 lama pakotti 1990-luvun alussa julkishallinnon siirtym\u00e4\u00e4n kasvun ohjaamisesta voimavarojen leikkauksiin. Samanaikaisesti alettiin toimeenpanna sosiaali- ja terveydenhuollon valtionhallinnon reformeja. L\u00e4\u00e4kint\u00f6hallitus ja sosiaalihallitus yhdistettiin 1991 sosiaali- ja terveyshallitukseksi, jonka teht\u00e4v\u00e4t jaettiin 1992 ministeri\u00f6lle ja uusina perustettaville sosiaalialan tutkimus- ja kehitt\u00e4miskeskukselle (Stakes), terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle ja l\u00e4\u00e4kevirastolle.<\/p>\n\n\n\n

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnitteluj\u00e4rjestelm\u00e4 purettiin 1993 ja samalla p\u00e4\u00e4ttyi kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen normi- ja rahoitusohjaus. L\u00e4\u00e4ninhallituksia v\u00e4hennettiin ja niiden voimavaroja leikattiin. Stakesin teht\u00e4v\u00e4ksi tuli tukea informaatio-ohjauksella kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen kehitt\u00e4mist\u00e4. Projekteiksi organisoitunut palvelukehitt\u00e4minen yleistyi nopeasti.<\/p>\n\n\n\n

Ennen tietoisuutta laman vaikutuksista (1989\u20131992) valmistui useita selvityksi\u00e4 lapsiperhepalvelujen tilasta ja kehitt\u00e4misest\u00e4. Yhten\u00e4 mittarina oli lasten sijaishuollon v\u00e4heneminen. Vaikka ongelmiin kiinnitettiin huomiota, yleiskuvaa kuvattiin my\u00f6nteisesti.<\/p>\n\n\n\n

Laman seurausten tullessa n\u00e4kyviin tilannekuva muuttui nopeasti. Huoli lapsiperheiden ja lasten pahoinvoinnista ja palvelujen kyvyst\u00e4 selviyty\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4st\u00e4 kuormituksesta kasvoi siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 vuosituhannen vaihteessa valmisteltiin hoitotakuuta lasten ja nuorten psykiatriseen erikoissairaanhoitoon ja eduskunta osoitti korvamerkityn m\u00e4\u00e4r\u00e4rahan n\u00e4iden palvelujen kehitt\u00e4miseen.<\/p>\n\n\n\n

2000-luvun alkaessa kansantalous oli kasvanut useita vuosia. Valtionhallinnon ja kuntien v\u00e4linen vuorovaikutus alkoi vakiintua laman ja hallintoreformien muokkaamassa toimintaymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Ajankohtaisina kysymyksin\u00e4 pysyiv\u00e4t palvelujen hajanaisuus sek\u00e4 voimavarojen niukkuus suhteessa lakis\u00e4\u00e4teisiin teht\u00e4viin ja kuormituksen jatkuvaan kasvuun. Uutta oli kasvava huoli kuntien v\u00e4listen erojen kasvamisesta sek\u00e4 varhainen puuttuminen ja palvelujen yhdist\u00e4minen perhepalveluverkostoiksi tai perhekeskuksiksi. Projektikehitt\u00e4minen oli laajempaa ja monimuotoisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Lastensuojelu sai oman kehitt\u00e4misohjelmansa ja lastensuojelulaki uudistettiin.<\/p>\n\n\n\n

Vuosina 2005\u20132007 toimeenpannut kehitt\u00e4misohjelmat p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t hallituskauden loppuessa. Uusi hallitus hyv\u00e4ksyi useita rinnakkaisia ohjelmia seuraavalle hallituskaudelle. Vuonna 2009 kansantalous ajautui taantumaan. Kansanterveyslaitos ja Stakes yhdistettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseksi. L\u00e4\u00e4ninhallitukset lopetettiin. Osa niiden teht\u00e4vist\u00e4 osoitettiin uutena perusteluille aluehallintovirastoille.<\/p>\n\n\n\n

1970\u20131980-lukujen aineistossa lapsiperhepalvelujen toiminnan kehitt\u00e4minen suuntautui usein toimintatapoihin ja menetelmiin, joista esimerkkein\u00e4 tarkasteltiin kotikasvatuksen tukea, perhekasvatusta, kodinhoitoapua, tukihenkil\u00f6toimintaa, perhesuunnittelua, perhevalmennusta pienryhmiss\u00e4, tehostettua perhety\u00f6t\u00e4 sek\u00e4 perhel\u00e4\u00e4k\u00e4ri- ja hoitajatoimintaa. 1990-luvulta ja vuosituhannen vaihteesta kuvataan laajan terveystarkastuksen, l\u00e4heisneuvonpidon ja lapsiperheiden palveluohjauksen kehitt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Projektien laajasta kirjosta poimittiin muutamia esimerkkej\u00e4, joita kuvataan p\u00e4\u00e4asiallisen suuntautumisen mukaan nelj\u00e4ss\u00e4 ryhm\u00e4ss\u00e4: lapsiperheille arjen tukea, laaja-alaista yhteisty\u00f6t\u00e4, koko kyl\u00e4 kasvattaa sek\u00e4 vanhemmuutta tulkitsemassa ja tukemassa.<\/p>\n\n\n\n

Aineistosta l\u00f6ytyi kolme esimerkki\u00e4 organisoitumisesta, joissa p\u00e4\u00e4tavoitteena oli lapsiperheen tukeminen kokonaisuutena: Kasvatus- ja perheneuvola, lapsiperhepalvelujen yhdist\u00e4minen hallinnolliseksi kokonaisuudeksi ja hyvinvointineuvola. Kasvatus- ja perheneuvolaverkostoa rakennettiin 1970- ja 1980-luvuilla, mutta 1990-luvulta alkaen kiinnostus sen yll\u00e4pit\u00e4miseen erityisen\u00e4 palveluna v\u00e4heni.<\/p>\n\n\n\n

Lapsiperhepalvelujen hajanaisuuteen alettiin 1990-luvulta esitt\u00e4\u00e4 ratkaisuksi niiden yhdist\u00e4mist\u00e4 hallinnolliseksi kokonaisuudeksi. Muutamissa pieniss\u00e4 kunnissa edettiin toimeenpanoon ennen vuosituhannen vaihdetta. Hallinnollisesta yhdist\u00e4misest\u00e4 keskusteltiin vilkkaasti 2000-luvun alussa. Ensimm\u00e4isen\u00e4 suurena kuntana Tampere eteni toimeenpanoon 2007.  \u00c4itiys- ja lastenneuvoloinen yhdist\u00e4minen ja laajentaminen koko lapsiperheen hyvinvointineuvoloiksi nousi keskusteluun ja kokeiltavaksi 2000-luvun alussa.<\/p>\n\n\n\n

Uutta oli lapsiperhepalvelujen muutosohjelmien johtaminen ongelmiin erikoistuneiden palvelujen tutkimuksen tuloksista ja tulkinnoista l\u00e4htien. Varhainen avoin yhteisty\u00f6 kasvoi sosiaality\u00f6n ja erityisesti lastensuojelun tutkimuksesta. Toimiva lapsi&perhe -toiminnan juuret olivat masentuneiden vanhempien lasten tukeen kohdistuneessa lastenpsykiatrisessa tutkimuksessa. Molemmista kehittyi lapsiperhepalvelujen uudistamisen yleinen ohjelma.<\/p>\n\n\n\n

2000-luvun alussa kasautui kriittisi\u00e4 arvioita projektikehitt\u00e4misest\u00e4. Informaatio-ohjaukseksi kaventunut valtionohjaus ei tuottanut toivottuja tuloksia. Uutta hallintaa haettiin hallitusohjelmiin perustuvilla poikkihallinnollisilla politiikka- ja kehitt\u00e4misohjelmilla, joita toimeenpanevien projektien kustannuksiin kunnilla oli mahdollisuus hakea valtionavustusta.<\/p>\n\n\n\n

Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto saivat omat kehitt\u00e4misohjelmansa. Terveydenhuollon hankkeessa lapsiperhepalvelut eiv\u00e4t olleet keskeisen\u00e4 teemana. Sosiaalialan hankkeessa ne olivat esill\u00e4 useissa painosuunnissa, joista yksityiskohtaisemmin on kuvattu VARPU-hanketta ja PERHE-hanketta.<\/p>\n\n\n\n

Kouluampumiset 2007 ja 2008 vauhdittivat yhteiskunnallista keskustelua lapsiperhepalvelujen tilasta ja uudistamisesta. STM k\u00e4ynnisti selvityksen ehk\u00e4isevist\u00e4 palveluista ja j\u00e4rjesti useita asiantuntijakokouksia. Stakesissa valmisteltiin p\u00e4ivitetyn strategian toimeenpanoon horisontaalisia ohjelmia, joista yhten\u00e4 oli lasten, nuorten ja perheiden LANUPE-ohjelma.<\/p>\n\n\n\n

Hallituskauden vaihtuessa rakennettiin lapsiperhepalvelujen valtionohjaus uudelleen kolmeksi politiikka- ja kehitt\u00e4misohjelmaksi 1) lapsi- ja nuorisopoliittinen kehitt\u00e4misohjelma, 2) lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma sek\u00e4 3) sosiaali- ja terveydenhuollon kehitt\u00e4misen Kaste-ohjelmaan sis\u00e4ltyv\u00e4 Lasten Kaste-ohjelma.<\/p>\n\n\n\n

Pohdinnassa<\/em><\/strong> palataan t\u00e4m\u00e4n ty\u00f6n alkuvaiheen kysymyksiin, joita olivat perhekeskuksen sek\u00e4 lapsiperheen ja sen tukemisen tulkinnat lapsiperhepalvelujen kehitt\u00e4miskeskustelussa.<\/p>\n\n\n\n

Perhekeskuksista puhuttiin kansainv\u00e4lisess\u00e4 kirjallisuudessa yleisesti 1980-luvulta alkaen. Aineistosta l\u00f6ytyi perhekeskukseen viittaavia toiminta-ajatuksia jo 1940-luvulta. K\u00e4sitteen\u00e4 perhekeskus tuli Suomeen 1990-luvun alussa Mannerheimin Lastensuojeluliiton kehitt\u00e4m\u00e4n\u00e4 toimintamallina, joka laajeni vuosituhannenvaihteeseen menness\u00e4 paikallisyhdistysten toteuttamana koko maahan. Julkisen sektorin palvelukehitt\u00e4misen ydinteemojen joukkoon perhekeskus ei kuitenkaan tullut n\u00e4ist\u00e4 virikkeist\u00e4. Tutustuminen Leksandin perhekeskustoimintaan syksyll\u00e4 2000 k\u00e4ynnisti useita spontaaneja kokeiluja kunnissa.<\/p>\n\n\n\n

Valtionhallinnon tuottamaan aineistoon perhekeskus tuli vuodesta 2003 alkaen, usein rinnan perhepalveluverkoston kanssa. Sosiaalialan kehitt\u00e4misohjelman yhdeksi painoalueeksi tuli perhekeskuskehitt\u00e4minen, jota toimeenpantiin 2005\u20132007 PERHE-hankkeessa yhteisty\u00f6ss\u00e4 l\u00e4hes sadan kunnan kanssa. Vuoteen 2009 menness\u00e4 Suomessa ei kuitenkaan kehittynyt perhekeskustoimintamallia, joka olisi vakiintunut joissakin kunnissa osaksi lapsiperhepalveluja ja todettu siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin toimivaksi, ett\u00e4 sit\u00e4 olisi ollut perusteltua suositella muille kunnille.<\/p>\n\n\n\n

Lapsiperheen varhaisissa tulkinnoissa puhuttiin laajasta perheest\u00e4, joka oli lukuisten aikuisten talousyksikk\u00f6. T\u00e4m\u00e4n ty\u00f6n aineistossa lapsiperhe esiintyi useimmiten ydinperheeksi tulkittuna (is\u00e4, \u00e4iti, lapset), jonka tulevaisuutta uhkasivat yleiset yhteiskunnalliset muutokset. Huoli lapsiperheist\u00e4 pysyi ajankohtaisena ja voimistui 1990-luvulla sek\u00e4 uudelleen 2007\u20132008, mutta keskustelussa palveluista lapsiperhe hajosi yksil\u00f6iksi sek\u00e4 edelleen vanhemmuudeksi ja lapsuudeksi.<\/p>\n\n\n\n

Seuraavaksi kiinnitettiin huomiota lapsiperheelle alun perin kuuluneiden teht\u00e4vien osittaiseen yhteiskunnallistamiseen (oppivelvollisuuskoulut, p\u00e4iv\u00e4hoito ja sijaishuolto). Yleinen yhteiskunnallinen kehitys tuotti useita muita kodin ulkopuolisia toimijoita (joukkotiedotus, harrastukset ja viimeksi sosiaalinen media), jotka vaikuttivat aikaisempaa voimakkaammin lapsen arkeen.  Lapsiperheen n\u00e4k\u00f6kulmasta kriittisi\u00e4 muutoksia olivat my\u00f6s kotikasvatuksen tuen ja perhekasvatuksen j\u00e4\u00e4minen sivuun kehitt\u00e4miskeskustelun ajankohtaiskysymyksist\u00e4 ja arjessa auttamisen (esim. kotik\u00e4ynnit ja kodinhoitoapu) heikentyminen. Voidaan puhua uudelleen muodostuneesta laajasta perheest\u00e4 tai jaetusta vanhemmuudesta, jossa kotien aikuiset joutuivat kilpailemaan lapsen huomiosta ja ajasta lapsuuden muiden instituutioiden ja niiden aikuisten kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Nelj\u00e4n vuosikymmenen aikana keskustelu lapsiperheiden sosiaali- ja terveyspalveluista oli sek\u00e4 laajaa ett\u00e4 moniulotteista. Kahden ensimm\u00e4isen vuosikymmenen aikana voidaan puhua ensin suunnitelmallisesta kasvusta ja sitten palveluiden vakiintumisesta. Toimintaymp\u00e4rist\u00f6n yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n suuren muutoksen seurauksena 1990-luvulla suunnitelmallinen kehitt\u00e4minen ja kasvun ohjaaminen muuttui parissa vuodessa voimavaraleikkauksiksi ja palvelukriiseihin reagoimiseksi.<\/p>\n\n\n\n

Kehitt\u00e4misprojektien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 oli 2000-luvun alussa suurempi kuin koskaan aikaisemmin. T\u00e4m\u00e4n ty\u00f6n ajanjakson p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 jouduttiin kuitenkin toteamaan, ett\u00e4 lapsiperhepalvelut eiv\u00e4t olleet uudistuneet toivottuun suuntaan. Samat ongelmat, joista puhuttiin 1990-luvulla ja osin jo 1970-luvulla, olivat edelleen ajankohtaisia ja jopa aikaisempaa vaikeampia.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 ty\u00f6 olisi voinut p\u00e4\u00e4tty\u00e4 edell\u00e4 esitettyyn. Mielt\u00e4 j\u00e4iv\u00e4t kuitenkin askarruttamaan lapsiperhepalvelujen kriisiytyminen 1990-luvulla ja kriisikeskustelun jatkuminen vuoteen 2009 saakka. Syyksi esitettiin useimmiten 1990-luvun lamaa ja sen vaikutuksia lapsiperheiden arkeen, lasten kehitykseen ja palveluj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n. <\/p>\n\n\n\n

Mutta oliko kysymys vain lamasta, vai olisiko mahdollista l\u00f6yt\u00e4\u00e4 muitakin selityksi\u00e4 siihen, ett\u00e4 kansantalouden my\u00f6nteisest\u00e4 kehityksest\u00e4 huolimatta lapsiperhepalvelujen uusintamisessa toivotulla tavalla ei onnistuttu? Aineistoa laajentamalla l\u00f6ytyi kolme ehdokasta lamaselityksen rinnalle: 1) Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionhallinnon reformit 1991 alkaen, 2) moniongelmaisuuden hiipiminen palvelukehitt\u00e4mist\u00e4 hallitsevaksi viitekehykseksi, sek\u00e4 3) palvelukehitt\u00e4mist\u00e4 ohjaavan tiedon ja asiantuntijuuden et\u00e4\u00e4ntymiseen lapsiperheiden arjesta.<\/p>\n\n\n\n

Yhteenvetona p\u00e4\u00e4dyttiin esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 lapsiperhepalveluiden valtionohjaus ajautui 2000-luvulla paradoksiin. Palvelujen j\u00e4rjest\u00e4minen oli j\u00e4tetty kuntien vastuulle, mutta niiden kehitt\u00e4misess\u00e4 otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n normi- ja rahoitusohjaus, jonka sis\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4si hiipim\u00e4\u00e4n hallitsevaksi viitekehykseksi moniongelmaisuus. Informaatio-ohjauksen ja hankekehitt\u00e4misen arvioinneissa p\u00e4\u00e4teltiin, ett\u00e4 valtionhallinnon ohjauksella ei ollut toivottua vaikutusta kuntapalvelujen j\u00e4rjest\u00e4miseen. Voidaan my\u00f6s kysy\u00e4, miksi valtionohjauksella olisi hallintoreformien j\u00e4lkeen pit\u00e4nyt olla voimaa suhteessa kentt\u00e4\u00e4n. Jo 1980-luvulla strategisena tavoitteena oli palvelujen vieminen ihmisten luo (getting to people). Pyrittiin aktivoimaan kansalaiset osallistumaan palvelujen k\u00e4ytt\u00e4misen lis\u00e4ksi niiden tuottamiseen ja j\u00e4rjest\u00e4miseen omalla asuinalueellaan.<\/p>\n\n\n\n

Tavoiteltu siirtyminen yl\u00e4politiikasta alapolitiikkaan oli 2000-luvun alussa toteutumassa. T\u00e4h\u00e4n viittasivat laaja projektikehitt\u00e4minen ja kuntien spontaanit perhekeskuskokeilut. Vaikka valtionohjauksella ei ollut voimaa vaikuttaa sosiaali- ja terveyspalvelujen j\u00e4rjest\u00e4miseen kunnissa, normi- ja rahoitusohjauksen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto palvelukehitt\u00e4misess\u00e4 oli vaikuttavaa. Kunnissa keskityttiin valmistelemaan hallitusohjelmaa toimeenpanevia projektisuunnitelmia niin, ett\u00e4 niiden kustannuksiin saataisiin mahdollisimman suuri valtionavustus. Kiinnostus investoida jatkuvaan omatoimiseen kehitt\u00e4miseen hiipui. Vahvistuva ongelmiin erikoistunut ja hajaantunut tiedonmuodostus ja asiantuntijuus ohjasivat yh\u00e4 enemm\u00e4n kunnallishallinnon p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 lapsiperhepalvelujen voimavaroista ja rakenteista.<\/p>\n\n\n\n

Valtionhallinnossa omaksutusta kehitt\u00e4misstrategiasta ja erityisesti sen toimeenpanosta kasautui 1990-luvulta alkaen kasvavaa kritiikki\u00e4. Sit\u00e4 ei kuitenkaan otettu huomioon uusia kehitt\u00e4misohjelmia valmisteltaessa ja toimeenpantaessa. T\u00e4m\u00e4n toteaminen antoi aiheen etsi\u00e4, oliko aineistossa esitetty toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja palvelukehitt\u00e4misen j\u00e4rjest\u00e4miseksi.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen\u00e4 kiinnittyi huomio 1980-luvun loppupuolella k\u00e4ynnistettyyn Parempaa julkista palvelua -ohjelmaan, johon oli tilattu markkinoinnin professorilta katsaus hyv\u00e4n palvelun periaatteisiin ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin. Vuonna 1987 valmistunutta opasta soveltaen tuntui mahdolliselta luonnostella alustavasti hyv\u00e4n lapsiperhepalvelun periaatteita ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Toinen vaihtoehtoinen strategia l\u00f6ytyi vuonna 2007 julkaistusta selvityksest\u00e4 sosiaalihuollon kehitt\u00e4misen tulevaisuuteen. Siin\u00e4 esitettiin siirtymist\u00e4 projektikehitt\u00e4misest\u00e4 konseptikehitt\u00e4miseen. My\u00f6s t\u00e4t\u00e4 vaihtoehtoa sovellettiin alustavasti lapsiperhepalvelujen kehitt\u00e4miseen. Tuloksena oli ehdotus tulevaa toimintaa m\u00e4\u00e4ritt\u00e4viksi ydink\u00e4sitteiksi. Lapsen kehitys aikuiseksi, arki, hoivaaminen, kasvattaminen, opettaminen, suojeleminen, huoltaminen, kasvuymp\u00e4rist\u00f6 ja palvelut sek\u00e4 kaikkien n\u00e4iden muuttuminen ajan my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Lapsiperhepalvelujen kehitt\u00e4miskeskustelu valtionhallinnossa et\u00e4\u00e4ntyi 1990-luvulta alkaen arjesta. Vauhdittajana olivat hallintoreformit, joiden seurauksena kehitt\u00e4miskeskustelu irtautui lapsiperhepalvelujen ajantasaisista voimavaroista ja valvonnan tuottamasta tiedosta. K\u00e4sikirjoitusta viimeistelt\u00e4ess\u00e4 kahden viime vuosikymmenen kehitt\u00e4miskeskustelusta l\u00f6ydettiin hallintokielist\u00e4 tarinan kerrontaa, hajanaisuutta ja pys\u00e4htyneisyytt\u00e4 ja p\u00e4\u00e4dyttiin kysym\u00e4\u00e4n, oliko institutionaalinen<\/em> muistinmenetys <\/em>est\u00e4nyt valtionhallinnossa organisaation muistiin perustuvaa oppimista ja n\u00e4in mahdollistanut tehottoman tai jopa kielteisi\u00e4 vaikutuksia tuottaneen kehitt\u00e4misstrategian omaksumisen ja jatkamisen ainakin vuoteen 2009 saakka. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kehitt\u00e4miskeskustelua lapsiperheiden sostepalveluista valtionhallinnossa 1970-2009. (bod.fi) Takakannessa \u201dTuen tarpeet ilmenev\u00e4t usein yksitt\u00e4isten ongelmien kautta. Sama ongelma voi saada erilaisia nimi\u00e4 sen mukaan mill\u00e4 sektorilla asia nousee esiin. N\u00e4in ajaudutaan m\u00e4\u00e4rittelykilpailuihin …<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-606","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blog"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/606","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=606"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/606\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":608,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/606\/revisions\/608"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=606"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=606"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=606"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}