{"id":587,"date":"2023-10-08T08:50:48","date_gmt":"2023-10-08T06:50:48","guid":{"rendered":"https:\/\/mattirimpela.fi\/?p=587"},"modified":"2023-10-08T08:50:48","modified_gmt":"2023-10-08T06:50:48","slug":"terveydenhuollon-vaikuttavuudesta-helsingin-kaupunki-1980-luvulla-terveystaloustiede-1990-luvulla-ja-2000-luvun-alussa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/2023\/10\/08\/terveydenhuollon-vaikuttavuudesta-helsingin-kaupunki-1980-luvulla-terveystaloustiede-1990-luvulla-ja-2000-luvun-alussa\/","title":{"rendered":"Terveydenhuollon vaikuttavuudesta: Helsingin kaupunki 1980-luvulla, terveystaloustiede 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa."},"content":{"rendered":"\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Seuranta vakiintui jo varhain terveydenhuollon ohjaamiseen. L\u00e4\u00e4kint\u00f6hallitus toimitti tilastollisia vuosikirjoja, joihin tiedot ker\u00e4ttiin tukkimiehen kirjanpidolla m\u00e4\u00e4r\u00e4muotoisiin taulukkoihin kunnissa ja sairaaloissa. Arviointi tuli suomalaiseen keskusteluun sosiaali- ja terveyspalveluista 1960-luvulla. Vuosituhannen vaihteessa puhuttiin jo arviointiyhteiskunnasta. Vaikuttavuus on esiintynyt sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukeskustelussa satunnaisesti 1970-luvulta alkaen. Ensimm\u00e4isen kansallisestikin merkitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 hankkeen olen l\u00f6yt\u00e4nyt Helsingin kaupungista, joka k\u00e4ynnisti vuonna 1982 terveydenhuollon vaikuttavuushankkeen. Se jatkui 1990-luvulle saakka. Alla muutama poiminta 1990 ja 1992 julkaistuista raporteista.<br>Terveystaloustieteen ensimm\u00e4inen suomenkielinen oppikirja julkaistiin vuonna 1987. Kirjahyllyss\u00e4ni olivat sen 1997 ja 2006 p\u00e4ivitetyt painokset. Olen poiminut my\u00f6s niist\u00e4 muutaman lainauksen terveydenhuollon vaikuttavuuden luonnehdinnoista.<\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\">Sirkka-Liisa Aho, Sirkka Elfving, Anneli Pulkkinen. Terveydenhuollon vaikuttavuus III. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja palvelukyvyn arviointia 1980-luvulla. Helsingin kaupungin terveysviraston raportteja. Sarja A. 56\/1990.<\/h3>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\">&nbsp;Sirkka-Lisa Aho, Anneli Pulkkinen, Esa Katajam\u00e4ki. Terveydenhuollon vaikuttavuustutkimus IV. Sosioekonomisen sairastavuusindeksin seuranta 1992. Helsingin kaupungin terveysviraston raportteja. Sarja A. 69\/1992.<\/h3>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Helsingin kaupungin terveysvirastossa alkoi vuonna 1982 terveydenhuollon toimitusjohtajan nime\u00e4m\u00e4 ty\u00f6ryhm\u00e4n ty\u00f6n\u00e4 arviointiprojekti \u2019Terveydenhuollon vaikuttavuus\u2019. Vuodesta 1982 on etsitty yhteisty\u00f6ss\u00e4 kaupungin tietokeskuksen kanssa terveysindikaattoreita v\u00e4est\u00f6n palvelutarpeen ja hyvinvoinnin seuraamiseksi.&nbsp; Tavoitteena oli l\u00e4hinn\u00e4 yhteiskunnallisen vaikuttavuuden seuranta. Vuonna 1984 raportoitiin terveysindikaattorien kartoittaminen ja luotiin kuva v\u00e4est\u00f6n terveydess\u00e4 ilmenneist\u00e4 eroista suurpiireiss\u00e4. (1984).<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Helsingin kaupungin johtajistotoimikunta hyv\u00e4ksyi vuonna 1987 kaupungissa k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4n tuloksellisuuden arvioinnin kehikon, jossa toiminnan vaikuttavuutta selvitet\u00e4\u00e4n mittaamalla 1) yhteiskunnallista vaikuttavuutta tai 2) palvelukyky\u00e4. Terveydenhuollon vaikuttavuudella tarkoitettiin toiminnalla saavutettavaa my\u00f6nteist\u00e4 tulosta ihmisten ja ymp\u00e4rist\u00f6n terveyteen. Terveydenhuolto voi kuitenkin vaikuttaa n\u00e4ihin vain rajoitetusti. Terveydenhuollon vaikuttavuuden tulee l\u00e4hte\u00e4 sen teht\u00e4v\u00e4st\u00e4, joka m\u00e4\u00e4riteltiin vuoden 1991 alussa voimaantulleessa kaupungin terveysjohtos\u00e4\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 seuraavasti:<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">\u201dTerveydenhuollon toimenpitein parannetaan kaupungin terveydellisi\u00e4 olosuhteita, yll\u00e4pidet\u00e4\u00e4n ja edistet\u00e4\u00e4n asukkaiden terveytt\u00e4 ja toimintakyky\u00e4 sek\u00e4 ehk\u00e4ist\u00e4\u00e4n ja v\u00e4hennet\u00e4\u00e4n terveydellisi\u00e4 ongelmia ja niiden haittavaikutuksia\u201d.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Aluksi kehitettiin noin 100 indikaattoria kuvaamaan suurpiirien terveystasoa koko kaupungin tasoon verrattuna. Vuonna 1990 julkaistussa raportissa tuli esiin voimakas muutos aikaisempaan n\u00e4hden, erityisesti ty\u00f6tt\u00f6myydess\u00e4 ja toimeentulotuen saajissa. Samalla etsittiin menetelm\u00e4\u00e4, joka antaisi saman tukoksen suppeammalla indikaattorim\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4. Yhdeks\u00e4n indikaattorin avulla laskettiin sosio-ekonominen sairastavuusindeksi kuvaamaan kokonaistilanneetta my\u00f6s 33 peruspalvelupiirin tasolla<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Raportissa huomautettiin, ett\u00e4 toiminnan tavoitteena ei voi olla taloudellisin ratkaisu, vaan inhimillisesti arvioitu paras ja oikeudenmukaisin hoitotulos. Yksil\u00f6kohtaisten terveyspalvelujen lis\u00e4ksi terveydenhuolto painottuu yh\u00e4 enemm\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6- ja yhteis\u00f6terveydenhuoltoon \u2013 vaikuttamisena muiden kuin terveydenhuoltopalvelujen kautta.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Palvelukyvyn mittaamisen katsottiin jakautuvan ulkoiseen ja sis\u00e4iseen arviointiin, molemmissa toiminnan seuraamiseen ja tulosjohtamiseen. <em>Ulkoisen palvelukyvyn<\/em> arvioinnissa tutkittiin mm.<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>v\u00e4est\u00f6n tyytyv\u00e4isyytt\u00e4 palvelujen saantimahdollisuuksiin,<\/li>\n\n\n\n<li>asiakastyytyv\u00e4isyytt\u00e4 palveluihin,<\/li>\n\n\n\n<li>palvelujen riitt\u00e4vyytt\u00e4 (peitt\u00e4vyys, saatavuus ja saavutettavuus) ja<\/li>\n\n\n\n<li>hoidon jatkuvuutta.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><em>Sis\u00e4isen palvelukyvyn<\/em> mittaaminen perustui ty\u00f6ilmapiirin kartoittamiseen, henkil\u00f6kunnan vaihtuvuuteen ja henkil\u00f6kunnan ammattitaitoon.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><strong><em>Palvelukyvyn tarkastelua 1990-luvun alussa: \u201d<\/em><\/strong><em>Sis\u00e4inen palvelukyky:<\/em> Henkil\u00f6pula on kasvanut 1980-luvun loppupuolella. Hoitohenkil\u00f6st\u00f6n vakanssien t\u00e4ytt\u00f6vajetta kuvaava prosenttiluku on kasvanut noin nelj\u00e4nneksell\u00e4 vuodesta 1985. Koko hoitohenkil\u00f6kunta, vakansseista t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 9,5 % vuoden1989 p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4. Terveysasemien sairaspoissaolot sairauden vuoksi ovat lis\u00e4\u00e4ntyneet 18 %.<br><em>Ulkoinen palvelukyky:<\/em> Erikoissairaanhoidon jonot ovat kasvanet vuosina 1985-1989: 4260 -&gt; 8000. Kansanel\u00e4kelaitoksen v\u00e4est\u00f6tutkimuksen mukaan noin puolet aikuisv\u00e4est\u00f6st\u00e4 katsoi, ett\u00e4 heill\u00e4 on tietty l\u00e4\u00e4k\u00e4ri. Prosenttiluku oli alhaisin Koillisessa (34 %) ja korkein Etel\u00e4isess\u00e4 ja Keskisess\u00e4 suurpiiriss\u00e4 (56 %). Nelj\u00e4sosa v\u00e4est\u00f6st\u00e4 katsoi hoitomahdollisuuksien parantuneen viime vuosina ja 12 % arvioi niiden huonontuneen. Eniten (20 %) huonontumista koki Kaakkoisen ja It\u00e4isen suurpiirin v\u00e4est\u00f6.\u201d<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">\u201dOmal\u00e4\u00e4k\u00e4rikokeilun seurauksen on v\u00e4est\u00f6n tyytyv\u00e4isyys palveluihin parantunut erityisesti peruspiireiss\u00e4, joissa v\u00e4est\u00f6vastuu pystyi toimimaan. Joillakin alueilla v\u00e4est\u00f6pohjat olivat l\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4 kohti liian suuria. V\u00e4est\u00f6kyselyiss\u00e4 huomattiin, miten t\u00e4rke\u00e4\u00e4 helsinkil\u00e4iselle on tunne, ett\u00e4 palveluja antava henkil\u00f6st\u00f6n on kiinnostunut h\u00e4nen terveydest\u00e4\u00e4n ja ongelmistaan. Terveydenhuoltoon voitaisiin liitt\u00e4\u00e4 nykyist\u00e4 enemm\u00e4n potilaskohtaista seurantaa. Potilaan hakeuduttua hoitoon olisi my\u00f6s tarkistettava h\u00e4nen selviytymist\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\"><strong>Harri Sintonen, Markku Pekurinen, Eero Linnakko. <em>Terveystaloustiede.<\/em> WSOY 1997<\/strong><\/h3>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\"><strong>Harri Sintonen ja Markku Pekurinen. <em>Terveystaloustiede.<\/em> WSOY 2006<\/strong><\/h3>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">\u201dTerveydenhuollossa tuotos muodostuu suoritteista eli palveluista, toimenpiteist\u00e4 ja tekniikoista. kuten l\u00e4\u00e4k\u00e4rikontakteista, leikkauksista, rokotuksista ja tutkimuksista. N\u00e4ill\u00e4 taas on enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n vaikutusta terveydenhuollon perimm\u00e4iseen tavoitteeseen eli ihmisten terveydentilaan. T\u00e4t\u00e4 vaikutusta kutsutaan <strong><em>vaikuttavuudeksi <\/em><\/strong>(E=effectiveness). Toiminnan vaikuttavuus on yksinkertaisesti se nettomuutos toiminnan perimm\u00e4isess\u00e4 tavoitteessa, joka on luettava toiminnan ansioksi, terveydenhuollossa puhuttaessa muutos terveydentilassa. On kuitenkin huomattava, ett\u00e4 vaikuttavuudella tarkoitetaan terveydentilan muutosta terveydenhuollon <strong><em>tavanomaisessa toiminnassa. <\/em><\/strong>Jos terveydentilan muutos saadaan aikaan <strong><em>ihanteellisissa oloissa<\/em><\/strong>, puhutaan <strong><em>tehosta <\/em><\/strong>(efficacy). Ihanteelliset olosuhteet vallitsevat esimerkiksi erityisesti suunnitelluissa ja organisoiduissa kliinisiss\u00e4 kokeissa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Vastaavalla tavalla voidaan tarkastella terveydenhuollon ulkopuolisia tekij\u00f6it\u00e4. Niill\u00e4 on oma vaikuttavuutensa, terveysvaikutuksensa. Kun otetaan n\u00e4iden tekij\u00f6iden vaikuttavuus ja lis\u00e4t\u00e4\u00e4n ne ennen toimintaa vallinneeseen terveydentilaan, p\u00e4\u00e4tyt\u00e4\u00e4n terveyden tuotannon<strong><em> lopputulokseen<\/em><\/strong>.\u201d&nbsp; (1997, 40\u201342. &nbsp;2006, 52\u201353)<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">\u201dEl\u00e4mme ep\u00e4t\u00e4ydellisen tiedon ja ep\u00e4varmuuden maailmassa. Tietomme erilaisten toimenpiteiden seurauksista ovat varsin puutteelliset. T\u00e4m\u00e4 koskee erityisesti toimenpiteiden vaikuttavuutta, mutta suuressa m\u00e4\u00e4ri my\u00f6s niiden kustannuksia. Jotta nykyisten tai kehitett\u00e4vien vaihtoehtoisten toimenpiteiden joukosta pystytt\u00e4isiin valitsemaan tehokkaimmat, on pyritt\u00e4v\u00e4 selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja mittamaan niiden vaikuttavuutta ja kustannuksia. T\u00e4t\u00e4 valintaa ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoa avustavaa selvitt\u00e4misty\u00f6t\u00e4 kutsutaan <strong><em>taloudelliseksi arvioinniksi<\/em><\/strong> eli <strong><em>evaluaatioksi<\/em><\/strong>. Sen tarkastelussa liikumme  kuvion (sivut 202\/1997 ja  246\/2006) harmaalla rajatulla alueella: <strong><em>Terveydenhuollon panokset (I): Voimavarat ja kustannukset ->  Tehokkuus (E\/I) -> Vaikuttavuus (E)<\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><strong><em>Evaluaatiolla<\/em><\/strong> tai <strong><em>arvioinnilla <\/em><\/strong>tarkoitetaan yhden tai useamman toiminnan tai toimenpiteen \u201dhyvyyden\u201d arviointia. Evaluaatiotutkimuksesta puhutaan silloin kun arvioinnissa sovelletaan tieteellisi\u00e4 periaatteita, menetelmi\u00e4 ja teorioita. Evaluaatio voi kohdistua suunniteltuun, k\u00e4ynniss\u00e4 olevaan tai lopetettuun toimintoon. Evaluointitutkimus voidaan jakaa <strong><em>ei-taloudelliseen <\/em><\/strong>ja <strong><em>taloudelliseen<\/em><\/strong> evaluaatioon. Ei-taloudellinen evaluaatio voidaan jakaa tavoitteensaavuttamisanalyysiin ja kustannusanalyysiin. Edellisess\u00e4&nbsp; on hyvyyden kriteerin\u00e4 toiminnan <strong><em>vaikuttavuus<\/em><\/strong>, j\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 <em>kustannus<\/em> ja taloudellisessa analyysiss\u00e4 <strong><em>tehokkuus<\/em><\/strong>. Tuottavuusanalyysiss\u00e4 oletetaan, ett\u00e4 suoritteiden ja vaikuttavuuden v\u00e4linen suhde on yksi yhteen, mik\u00e4 pit\u00e4\u00e4 eritt\u00e4in harvoin paikkansa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Evaluoinnin teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on l\u00f6yt\u00e4\u00e4 vaikuttavin toiminto tai toimintojen yhdistelm\u00e4 jonkin arvostetun tavoitteen saavuttamiseksi. T\u00e4ll\u00f6in ei kiinnitet\u00e4 ainakaan nimenomaisesti huomiota mahdollisiin rajoituksiin ja kustannuksiin, joihin tavoitteeseen pyrkimisess\u00e4 t\u00f6rm\u00e4t\u00e4\u00e4n. Johtoajatuksena siis on: mit\u00e4 vaikuttavampi, sit\u00e4 parempi.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Tunnettu taloustieteilij\u00e4 Victor Fuchs (1974) on kutsunut t\u00e4llaista n\u00e4k\u00f6kulmaa romanttiseksi ja monotekniseksi, koska se ei ota huomioon voimavarojen niukkuutta eik\u00e4 tavoitteiden moninaisuutta. Ratkaisu, joka on ideaalinen esimerkiksi terveyden kannalta, ei olekaan sit\u00e4, kun otetaan huomioon muut tavoitteet. Se saattaa vaatia liian paljon niukkoja voimavaroja tai haitata liiaksi muiden tavoitteiden saavuttamista.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Taloudellisessa evaluaatiossa otetaan huomioon sek\u00e4 vaikuttavuus ett\u00e4 kustannukset eli se mit\u00e4 toiminnan vuoksi toisaalla menetet\u00e4\u00e4n. <strong><em>Hyvyyden kriteeri<\/em><\/strong> on <strong><em>tehokkuus. <\/em><\/strong>Pyrkimys tehokkuuteen eli siihen, ett\u00e4 toiminnan tavoitteet saavutetaan mahdollisimman pitk\u00e4lle annettujen rajoitusten puitteissa (joista keskeisin on k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 olevat voimavarat) on taloudellisessa evaluaatiossa kaikkein t\u00e4rkeint\u00e4. Jos ei kustannuksia eik\u00e4 hy\u00f6tyj\u00e4 oteta huomioon, evaluaation merkitys suunnittelun ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon apuna j\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4iseksi.\u201d (1997: sivut 202\u2013205. 2006: sivut 246\u2013250.)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Seuranta vakiintui jo varhain terveydenhuollon ohjaamiseen. L\u00e4\u00e4kint\u00f6hallitus toimitti tilastollisia vuosikirjoja, joihin tiedot ker\u00e4ttiin tukkimiehen kirjanpidolla m\u00e4\u00e4r\u00e4muotoisiin taulukkoihin kunnissa ja sairaaloissa. Arviointi tuli suomalaiseen keskusteluun sosiaali- ja terveyspalveluista 1960-luvulla. Vuosituhannen vaihteessa &#8230;<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-587","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blog"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/587","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=587"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/587\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":588,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/587\/revisions\/588"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=587"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=587"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=587"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}