Olen syntynyt elokuussa 1942 Siikaisten Vuorij\u00e4rvell\u00e4 maanviljelij\u00e4perheeseen. L\u00e4himp\u00e4\u00e4n naapuriin oli noin 800 metri\u00e4 ja kouluun mets\u00e4n l\u00e4pi kulkevaa k\u00e4rrypolkua 3,2 km, kirkolle 12 km. Vanhemmilla tyypillinen sota-avioliitto, kaksi sisarusta, vanhempi ja nuorempi 1941 ja 1945. Sodan p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 avioero, j\u00e4imme is\u00e4n hoivaan. \u00c4idin tapasin seuraavan kerran noin 13-vuotiaana ja siit\u00e4 eteenp\u00e4in satunnaisesti kunnes h\u00e4n kuoli 1960-luvun alussa.
Kymmenvuotiaana aloitin oppikoulun Kankaanp\u00e4\u00e4n yhteislyseossa. Kouluviikot vaihtuvissa alivuokralaiskortteereissa t\u00e4yshoidolla, lauantain kotiin ja sunnuntai-iltana takaisin. Kouluvuosina t\u00e4rke\u00e4\u00e4 oli urheilu ja menestyminen siin\u00e4. Koulumenestys oli riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kunnes oppikoulun kahdeksannen luokan edetess\u00e4 tuli hieman haasteita. Kirjoitin yo-kirjoituksissa harkitusti improbaturin ja k\u00e4vin kasiluokan uudelleen. <\/p>\n\n\n\n
Muistelen lapsuuttani p\u00e4\u00e4osin onnellisena. Oppikoulun p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 ajattelin liikunnanopettajan hommia. Suoritin asevelvollisuuden heti koulun j\u00e4lkeen. Sen j\u00e4lkeen ei en\u00e4\u00e4 ollut hajuakaan siit\u00e4, mit\u00e4 pit\u00e4isi l\u00e4hte\u00e4 opiskelemaan. Paras kaverini kouluajalta oli menossa Turkuun kokeilemaan uudelleen oikeustieteelliseen ja houkutteli mukaan, Suositteli osallistumista l\u00e4\u00e4ketieteellisen karsintakursseille, jotka tuolloin kestiv\u00e4t 1,5 kuukautta, kes\u00e4kuun alusta hein\u00e4kuun puoliv\u00e4liin. Kun muutakaan ei ollut tiedossa l\u00e4hdin mukaan.<\/p>\n\n\n\n
Ekat viikot meniv\u00e4t paljolti sosiaalisissa harrastuksissa. Juhannuksen j\u00e4lkeen huomasin, ett\u00e4 markat olivat loppumassa, turvana oli 14 puurolippua ylioppilaskunnan ravintolaan. Katumusharjoituksena ahersin karsintakurssin opintojen kanssa enemm\u00e4n kuin ehk\u00e4 koskaan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni. Kun laskettiin yhteen todistuksesta tulevat pisteet, asevelvollisuuden suorittamisesta saamani lis\u00e4pisteet ja karsintakurssin tentit, yll\u00e4tyksekseni p\u00e4\u00e4sin suoraan sis\u00e4\u00e4n l\u00e4\u00e4k\u00e4riopintoihin. <\/p>\n\n\n\n
Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 olin tyytyv\u00e4inen, ett\u00e4 ei tarvinnut ihmetell\u00e4, mit\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4 seuraavaksi. Mutta en aidosti kokenut l\u00e4\u00e4k\u00e4rin kliinist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 el\u00e4m\u00e4nteht\u00e4v\u00e4kseni. Alkuvuodet meniv\u00e4t uudelleen sosiaalisten harrastusten parissa. P\u00e4\u00e4dyin opiskelija-aktiiviksi, opinnot hieman viiv\u00e4styiv\u00e4t. Hakeuduin ’harrastust\u00f6ihin’ hygienian ja sosiaalil\u00e4\u00e4ketieteen laitokselle, kiinnostuin ensin tupakoinnin kansanterveysvaikutuksista, sitten terveyskasvatuksesta ja laajemminkin ehk\u00e4isev\u00e4st\u00e4 terveydenhuollosta ja terveyspolitiikasta.<\/p>\n\n\n\n
Arkisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 merkityksellist\u00e4 oli puolison l\u00f6yt\u00e4minen 1960-luvun lopussa ja kolmen pojan tulo perheeseen 1970 – 1973. Muutimme Turusta Kuopioon ja sielt\u00e4 1970-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 Tampereelle. Hajotin itse\u00e4ni moneen suuntaan, parisuhteen hoitaminen unohtui ja p\u00e4\u00e4dyimme jakamaan lusikat 1970-luvun p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Olin ensimm\u00e4isten joukossa valmistelemassa ja toimeenpanemassa 1970-luvun alussa kansanterveystavoitteista tupakkapolitiikkaa. P\u00e4\u00e4sin my\u00f6s mukaan k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4\u00e4n suunnitelmallista syd\u00e4ntautien ehk\u00e4isyohjelmaa. Muutama vuosi Kuopion yliopistossa, sitten Tampereelle, jossa asuin 1980-luvun alkuun saakka, vaikka ty\u00f6paikkana oli l\u00e4\u00e4kint\u00f6hallitukseen perustettu terveyskasvatustoimisto. Sivutoimisesti olin mukana avustamassa Suomen Akatemian l\u00e4\u00e4ketieteellisen toimikunnan tiedepolitiikan valmistelua. Juna Tamere-Helsinki-Tampere tuli tutuksi.<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4toimintoinani 1970-luvulla oli ehk\u00e4isev\u00e4 ty\u00f6 kahdessa suunnassa, tupakkalain valmistelu ja toimeenpano sek\u00e4 l\u00e4\u00e4kint\u00f6hallituksen terveyskasvatustoimiston perustaminen ja terveyskasvatuksen kansallisen toimeenpanon rakentaminen. Akateemisessa suunnassa merkitt\u00e4vint\u00e4 oli Nuorten terveystapatutkimuksen k\u00e4ynnist\u00e4minen laajassa yhteisty\u00f6ss\u00e4 vuona 1977. Joka toinen vuosi toistuvissa v\u00e4est\u00f6kyselyiss\u00e4 seurattiin nuorten hyvinvointia, terveytt\u00e4 ja tottumuksia. Tutkimusasetelma ja aineistot olivat kansainv\u00e4lisestikin arvokkaita ja tuloksena oli kasvava joukko tutkimusraportteja. V\u00e4ittelin 1980-luvun alussa NTTT:n aineistosta seuraamalla nuorten tupakoinnin kehityst\u00e4 ja siihen vaikuttavia tekij\u00f6it\u00e4. Sain olla mukana k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sittemmin WHO Health Behaviour in Schoolchidren nimell\u00e4 tunnetuksi tullutta tutkimusohjelmaa. <\/p>\n\n\n\n
Hain 1980-luvun aussa kahteen apulaisprofessuuriin: Helsingin l\u00e4\u00e4ketieteellisess\u00e4 kansanterveystiede, erityisesti l\u00e4\u00e4ketieteellinen sosiologia ja Jyv\u00e4skyl\u00e4n liikuntatieteellisess\u00e4 terveyskasvatus. Samalla viikolla sain tiedon, ett\u00e4 olin ehdolla molempiin. Valitsin Helsingin. Muutimme Oulunkyl\u00e4n Ver\u00e4j\u00e4m\u00e4keen.<\/p>\n\n\n\n
Olin vaikeiden valintojen edess\u00e4. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 Nuorten terveystapatutkimus ja sit\u00e4 t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t kohdennetut tutkimukset tarjosivat turvallisen n\u00e4kym\u00e4n tieteellisess\u00e4 tutkimuksessa. Toisaalta kiinnostivat perusterveydenhuollon ajankohtaiset kysymykset yleens\u00e4 ja erityisesti koulutuksen n\u00e4k\u00f6kulmasta. Kolmantena tuli mahdollisuus osallistua WHO Euron ty\u00f6ryhmiss\u00e4 uuden Health Promotion strategian valmisteluun. <\/p>\n\n\n\n
Virallisena p\u00e4\u00e4teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli l\u00e4\u00e4ketieteellisen sosiologian opettaminen. Vaikka olin harrastanut yhteiskuntatieteiden opiskelua, minulla ei ollut siin\u00e4 suunnassa tutkintoa. Olin usean asiantuntijuuden v\u00e4limaastossa: nuorten hyvinvoinnin ja terveyden tutkiminen ja edist\u00e4minen, perusterveydenhuollon kehitt\u00e4minen, terveyden edist\u00e4misen strategian j\u00e4sent\u00e4minen ja l\u00e4\u00e4ketieteellisen sosiologian vahvistaminen Helsingin yliopistossa. Puolisoni halusi edet\u00e4 epidemiologian suunnassa ja tarjolla oli vuoden jatkokoulutus London School of Hygiene ja Social Medicine’ssa. Minulle l\u00f6ytyi vastaava vuoden koulutusohjelma l\u00e4\u00e4ketieteellisess\u00e4 sosiologiassa Lontoon yliopistossa. Muutimme vuodeksi Lontooseen puolen kolmen pojan kanssa, 0,5 v, 11 v ja 13 v.
Kun palasimme kes\u00e4ll\u00e4 1985 takaisin Oulunkyl\u00e4n Ver\u00e4j\u00e4m\u00e4keen ja ty\u00f6ni apulaisprofessuurina jatkui, tuli haettavaksi uusi terveydenhuollon kehitt\u00e4miseen suuntautuva professorin teht\u00e4v\u00e4. Hain sit\u00e4 ja samaan aikaan toisessa yliopistossa avoinna ollut kansanterveystieteen professuuria, j\u00e4in molemmissa toiseksi. Sitten pyydettiin hakemaan keskisuuren kaupungin terveyskeskuksen ylil\u00e4\u00e4k\u00e4rin teht\u00e4v\u00e4\u00e4. Hain ja tulin valituksiksi.
Olin toiminut koko ty\u00f6urani akateemisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja valtionhallinnossa. Ilman mit\u00e4\u00e4n kokemusta kunnallishallinnon ja terveyskeskuksen johtamisen arjesta tulin minulle uuteen teht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Ei sit\u00e4 menestystarinaksi voi luonnehtia. Sitke\u00e4sti yritin, mutta 1990-luvun alussa oli haettava uusia polkuja. <\/p>\n\n\n\n
Turussa oli 1990-luvun alkaessa avoinna kansanterveystieteen apulaisprofessuuri. Puolisoni oli kotoisin Varsinais-Suomesta ja minullakin oli l\u00e4mpimi\u00e4 tunteita Turkua kohtaan opiskeluvuosiltani. Suunnittelimme tulevaisuutta Turussa. Hain teht\u00e4v\u00e4\u00e4 ja sain nimityksen sijaiseksi. Aloin rakentaa uutta tutkijaryhm\u00e4\u00e4, jossa teemana olisi ollut ’hyv\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4ri’. Hieman yll\u00e4tt\u00e4en j\u00e4in kuitenkin toiseksi apulaisprofessuurin teht\u00e4v\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4misess\u00e4. Samanaikaisesti puolisoni valittiin kansanterveystieteen apulaisprofessoriksi Ouluun. Arjen j\u00e4rjest\u00e4misess\u00e4 kolmio Helsinki-Turku-Oulu oli mahdoton.<\/p>\n\n\n\n
Uudessa sosiaali- ja terveyshallituksessa oli tarjolla m\u00e4\u00e4r\u00e4aikainen teht\u00e4v\u00e4 valmistella ty\u00f6suunnitelmaa terveyden edist\u00e4miselle. L\u00e4hdin kes\u00e4n 1992 alkaessa innolla t\u00e4h\u00e4n ty\u00f6h\u00f6n, olettaen, ett\u00e4 jatkaisin valmisteilla olevassa tutkimus- ja kehitt\u00e4miskeskuksessa. Marraskuun lopussa 1992 olin ty\u00f6matkalla ulkomailla, palasin viikonvaihteessa marraskuun p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4, jolloin m\u00e4\u00e4r\u00e4aikainen ty\u00f6sopimukseni p\u00e4\u00e4ttyi. Kun maanantaina 1.12.1992 menin oletettuun ty\u00f6paikkaani eli vastaperustettuun Stakesiin, sain tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 terveyden edist\u00e4minen ei kuulunutkaan Stakesin teht\u00e4viin. Ratkaisut oli ministeri\u00f6ss\u00e4 tehty edellisen\u00e4 perjantaina. Kun viime hetkille etsittiin kahta laillistettua l\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4, jotka voitaisiin siirt\u00e4\u00e4 lopettavasta sosiaali- ja terveyshallituksesta uuteen Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen (TEO), kukaan tavoitetuista ei suostunut siirtoon. Minulle tarjottiin ylil\u00e4\u00e4k\u00e4rin teht\u00e4v\u00e4\u00e4 TEOssa. Muutakaan ei ollut tiedossa, joten otin sen vastaan. N\u00e4in p\u00e4\u00e4dyin pariksi vuodeksi ty\u00f6h\u00f6n, jota koskaan en ollut edes ajatellut, mutta joka osoittautui monella tavalla opettavaiseksi.
Selvitty\u00e4ni muutosstrest\u00e4 otin yhdess\u00e4 hieman samanlaisessa tilanteessa olevan kollegani kanssa uuden ty\u00f6n vakavasti. Ryhdyimme purkamaan kantelujonoja osaamisemme ja kokemuksemme vauhdittamana. V\u00e4hitellen avasin keskustelua Stakesin vastuuhenkil\u00f6iden kanssa, l\u00f6ytyisik\u00f6 sielt\u00e4 minulle sopivaa teht\u00e4v\u00e4\u00e4. Ja l\u00f6ytyih\u00e4n sellainen parin vuoden kuluttua.
Stakesissa teht\u00e4v\u00e4ni keskittyiv\u00e4t terveyden edist\u00e4miseen yleens\u00e4 ja erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointiin ja lapsiperhepalveluihin. Aloitimme kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1995 Kouluterveyskyselyn kehitt\u00e4misen ja testaamisen. Siit\u00e4 tulikin l\u00e4hes kymmeneksi vuodeksi p\u00e4\u00e4tyni. Kirjoitimme raportteja ja tieteellisi\u00e4 julkaisuja ja kiersin kymmeniss\u00e4 tilaisuuksissa vuosittain ymp\u00e4ri maata esittelem\u00e4ss\u00e4 ja keskustelemassa tuloksista. N\u00e4in ajauduin keskustelemaan ja kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n lasten, nuorten ja perheiden palveluista ja osallistumaan lukuisiin kehitt\u00e4mishankkeisiin yhteisty\u00f6ss\u00e4 kuntien kanssa.
Paljon muutakin mahtui 1990-luvun lopun ty\u00f6vuosiin Stakesissa, opioidiriippuvaisten narkomaanien hoidon j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4 Perhesuunnittelu 2000 -ohjelman vet\u00e4miseen. Valtakunnallisesti n\u00e4kyvimpi\u00e4 tapahtumia olivat vuosittaiset Kouluterveysp\u00e4iv\u00e4t, joissa esittelimme keskusteltaksi Kouluterveyskyselyn tuloksia, sek\u00e4 vastaavat Terve Kunta -p\u00e4iv\u00e4t, joissa koottiin ja esiteltiin uusinta tietoa ja kokemuksia terveyden edist\u00e4misest\u00e4 kunnissa. Rakennettiin terveyden edist\u00e4misen seurannan kuntatason tietonkeruu, joka tunnetaan TEA-viisarina (TEA=terveyden edist\u00e4misaktiivisuus).
El\u00e4kkeelle siirryin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2010 kun 68 ik\u00e4vuotta olivat tulossa t\u00e4yteen. Jatkoin kuntakonsultointia satunnaisesti kes\u00e4\u00e4n 2019 saakka. Erityisesti mieleen on j\u00e4\u00e4nyt Oulun seudun lapsi-ja nuorisopoliittisen ohjelman valmistelu 2010-2013 sek\u00f6 viiden kunnan Lanupe -yhteisty\u00f6 2012-2013 ja sen tulosten tiivist\u00e4minen tutkimusraportiksi (KAKS tutkimuksia 93\/2015). Vuonna 2013 sain olla mukana STM:n ty\u00f6ryhm\u00e4ss\u00e4 valmistelemassa Toimiva lastensuojelu -selvityksess\u00e4.
Vuodesta 2017 alkaen ty\u00f6harrastukseeni tuli uusi avaus. Olin parin vuoden ajan mukana Me-s\u00e4\u00e4ti\u00f6n koulukehitt\u00e4misess\u00e4. Maaliskuussa 2017 aloin sattuman oikusta toimia vaikeuksiin ajautuneen Villen tukihenkil\u00f6n\u00e4. Yhdistettyn\u00e4 n\u00e4m\u00e4 avasivat uuden n\u00e4kym\u00e4n hyvinvointipalveluihin sek\u00e4 hyvinvointiin ja sen edist\u00e4miseen. Uudeksi kiinnostuksen kohteeksi tuli arki (everyday life) tiedon ja asiantuntijuuden haasteena ja my\u00f6s tutkimuksen ja toiminnan kohteena. Erityisen kiinnostavaa on ollut kehitell\u00e4 arkivalmennuksen toiminta-ajatusta yhdess\u00e4 Villen kanssa.
Viimeisen\u00e4 konsultoin pikaisesti EKSOTE:n perhepalveluja kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2019. Olin jo p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt lopettaa ne hommat. Suostuin kuitenkin lyhytkestoiseen teht\u00e4v\u00e4\u00e4n siksi, ett\u00e4 olin ollut yhteisty\u00f6ss\u00e4 Etel\u00e4-Karjalan suuntaan 1990-luvulta alkaen. Testasimme kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1995 Kouluterveyskyselyn ekaversiota Lappeenrannassa. Sain sivusta seurata ja tukea ylil\u00e4\u00e4k\u00e4ri Outi Stridin ty\u00f6t\u00e4 koko perheen hyvinvointiin laajenevan terveystarkastuksen kehitt\u00e4mist\u00e4 kouluterveydenhuoltoon. Lappeenranta oli alusta alkaen mukana kuntien lapsipoliittisten ohjelmien yhteiskehitt\u00e4misess\u00e4. Sain osallistua vuosina 2007-2008 Imatran lapsiperhepalvelujen uudistamisessa. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2019 ajattelin, ett\u00e4 kirjoittaisimme yhdess\u00e4 avainhenkil\u00f6iden kanssa kuvauksen Etel\u00e4-Karjalan ’menestystarinasta’ lasten sijaishuollon v\u00e4hent\u00e4misess\u00e4. En kuitenkaan jaksanut siihen en\u00e4\u00e4 keskitty\u00e4.
Vuodesta 2015 jatkuneena harrastuksenani on ollut lapsiperhepalveluista valtionhallinnossa tuotetun aineiston hakeminen ja lukeminen. Virikkeen\u00e4 oli satunnainen keskustelu marraskuussa 2015. Yhteisell\u00e4 junamatkalla kahden aloimme puhua vaikuttajan kanssa uuteen hallitusohjelmaan perustuvan LAPE-ohjelman perhekeskusmallista. Tulkinnoissamme oli siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin eroja, ett\u00e4 aloin perehty\u00e4 perhekeskustulkintojen kehitykseen vuosituhannen alusta l\u00e4htien. Kun ei ollut tilaajaa eik\u00e4 takarajaa, harrastus jatkui vuoden 2023 alkuun, jolloin l\u00e4hetin painoon 238 sivuiseksi omakustannuskirjaksi otsikolla Kehitt\u00e4miskeskustelu lapsiperheiden sosiaali- ja terveyspalveluista valtionhallinnossa 1970-2009.(Books on Demand, BoD)<\/p>\n\n\n\n
Arkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n on tuonut rikkautta ja vaihtelua nelj\u00e4s poika (1984) ja viidenten\u00e4 tytt\u00f6 (1989). Vanhimmat lapset ovat jo t\u00e4ytt\u00e4neet 50 vuotta. Lapsenlapsia on t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 kertynyt seitsem\u00e4n. Helsingin j\u00e4lkeen asuimme 1990-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 jonkin aikaa G\u00f6teborgissa, 1995-2020 Tampereella ja syksyst\u00e4 2020 alkaen palasimme Helsingin Ver\u00e4j\u00e4m\u00e4keen tuttuun ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Toinen koti on 1989 alkaen ollut Hyvink\u00e4\u00e4n ja M\u00e4nts\u00e4l\u00e4n rajalla Syk\u00e4rin j\u00e4rven rannalla.
T\u00e4t\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4ess\u00e4 arki kuluu taatan hommissa, lukemisessa ja hieman kirjoitellessakin. Erityisen\u00e4 ilona on seurata 1,3 vuotiaan lapsenlapsen arkista oppimista kohti sumuista aikuisuutta. Kun kysyt\u00e4\u00e4n, miten voit, vastaan, ett\u00e4 nivelet natisee, mutta vintti on mielest\u00e4ni edelleen kuiva. Niill\u00e4 menn\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4 kerrallaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Olen syntynyt elokuussa 1942 Siikaisten Vuorij\u00e4rvell\u00e4 maanviljelij\u00e4perheeseen. L\u00e4himp\u00e4\u00e4n naapuriin oli noin 800 metri\u00e4 ja kouluun mets\u00e4n l\u00e4pi kulkevaa k\u00e4rrypolkua 3,2 km, kirkolle 12 km. Vanhemmilla tyypillinen sota-avioliitto, kaksi sisarusta, vanhempi …<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":57,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[7],"class_list":["post-51","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blog","tag-kuva"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/51","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=51"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/51\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":83,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/51\/revisions\/83"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/57"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=51"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=51"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=51"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}