{"id":501,"date":"2023-09-02T08:32:52","date_gmt":"2023-09-02T06:32:52","guid":{"rendered":"https:\/\/mattirimpela.fi\/?p=501"},"modified":"2023-10-06T15:16:27","modified_gmt":"2023-10-06T13:16:27","slug":"vaikuttavuus-sosiaalihuollossa-juuria-vuodelta-1987-tapani-purola-kyosti-urponen-ja-harri-sintonen-1987-vaikuttavuuden-arvioinnin-mahdollisuuksista-ja-menetelmista-sosiaalihuollossa-sosiaalihal","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/2023\/09\/02\/vaikuttavuus-sosiaalihuollossa-juuria-vuodelta-1987-tapani-purola-kyosti-urponen-ja-harri-sintonen-1987-vaikuttavuuden-arvioinnin-mahdollisuuksista-ja-menetelmista-sosiaalihuollossa-sosiaalihal\/","title":{"rendered":""},"content":{"rendered":"\n<h3 class=\"wp-block-heading\">Tapani Purola, Ky\u00f6sti Urponen ja Harri Sintonen (1987) Vaikuttavuuden arvioinnin mahdollisuuksista ja menetelmist\u00e4 sosiaalihuollossa. Sosiaalihallituksen julkaisuja 18.<\/h3>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\"><a>Juha K\u00e4\u00e4ri\u00e4inen ja Juhani Iivari (1989). Sosiaalihuolto maailmanparantajana. Sosiaalihallituksen julkaisuja 4.<\/a><\/h3>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\">Virtanen, Petri (2001) Teemanumeron p\u00e4\u00e4kirjoitus: Arviointiyhteiskunta? Hallinnon tutkimus 20 (3), 99\u2013101.<\/h3>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\">Virtanen, Petri (2002) Ohjelma-arviointi. Metodologisia ja arviointitiedon tiedonmuodostukseen liittyvi\u00e4 n\u00e4k\u00f6kohtia. Hallinnon tutkimus 21 (2), 128\u2013140.<\/h3>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><a href=\"https:\/\/journal.fi\/hallinnontutkimus\/article\/view\/101680\/59146\">Ohjelma-arviointi &#8211; pdf (journal.fi)<\/a><\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\">Petteri Paasio (2003) Vaikuttavuuden arvioinnin mahdollisuudet ja rakenne sosiaalialalla. Stakes. FinSoc Ty\u00f6papereita 3.<\/h3>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\"><strong>Paasio, P. (2006). Yleinen ja erityinen viitekehys arvioinnista.&nbsp;<em>Hallinnon tutkimus<\/em>,&nbsp;<em>25<\/em><\/strong>(3), 92-107.<\/h3>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><a href=\"https:\/\/www.researchgate.net\/profile\/Petteri-Paasio\/publication\/281764449_Yleinen_ja_erityinen_viitekehys_arvioinnista\/links\/55f7945e08aeba1d9efb7eaf\/Yleinen-ja-erityinen-viitekehys-arvioinnista.pdf\">HT 3 (06).indd (researchgate.net)<\/a><\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\">Koivisto, J. (2006). Sosiaalialan n\u00e4ytt\u00f6keskustelu: miten sosiaalisten interventioiden vaikuttavuus osoitetaan? <em>Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaality\u00f6n tutkimuksen aikakauslehti<\/em>, 53-60.<\/h3>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\">Marketta Rajavaara (2007) Vaikuttavuusyhteiskunta. Sosiaalisten olojen arvostelusta vaikutusten todentamiseen. Kelan tutkimusosasto. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 84.<\/h3>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><a href=\"https:\/\/helda.helsinki.fi\/server\/api\/core\/bitstreams\/f3c7efd2-0363-4d8a-bf85-207dcf5b9da6\/content\">Vaikuttavuusyhteiskunta &#8211; sosiaalisten olojen arvostelusta vaikutusten todentamiseen (helsinki.fi)<\/a><\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\">Sinkkonen, M. (2008). Sosiaalipalvelujen vaikuttavuuden arvioinnista.&nbsp;<em>Hallinnon tutkimus<\/em>,&nbsp;<em>27<\/em>(1).<\/h3>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\">Kivipelto, M. (2008). Osallistava ja valtaistava arviointi: johdatus periaatteisiin ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin. Stakesin ty\u00f6papereita 17.<\/h3>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><a href=\"https:\/\/www.julkari.fi\/bitstream\/handle\/10024\/75668\/T17-2008-VERKKO.pdf\">T17-2008-VERKKO.pdf (julkari.fi)<\/a><\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\">Rajavaara, M. (2012). Sosiaality\u00f6n vaikuttavuustietoa tavoittelemassa (Pohjola, Anneli &amp; Kemppainen, Tarja &amp; V\u00e4yrynen, Sanna (toim.): Sosiaality\u00f6n vaikuttavuus).&nbsp;<em>Janus Sosiaalipolitiikan Ja sosiaality\u00f6n Tutkimuksen Aikakauslehti<\/em>,&nbsp;<em>20<\/em>(3), 302\u2013305. <\/h3>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">https:\/\/journal.fi\/janus\/article\/view\/50669<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading\"><\/h3>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Tapani Purola, Ky\u00f6sti Urponen ja Harri Sintonen (1987) Vaikuttavuuden arvioinnin mahdollisuuksista ja menetelmist\u00e4 sosiaalihuollossa. Sosiaalihallituksen julkaisuja 18.<\/h2>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Suomessa on poikkeuksellisen niukasti evaluaatiotutkimusta sosiaalihuollosta. Suomi poikkeaa t\u00e4ss\u00e4 suhteessa muista Euroopan ns. korkean sosiaaliturvan maista. Sosiaalivaltion ja my\u00f6s sosiaalihuollon kannatuspohja Suomessa on vankka, niiden toiminnan legitimiteetti\u00e4 ei ep\u00e4ill\u00e4. Sosiaalihuollon vaikuttavuuden arviointi kriittisen\u00e4 tutkimushankkeena on t\u00e4ynn\u00e4 ongelmia. Sosiaalihallitus on k\u00e4ynnist\u00e4nyt sosiaalihuollon vaikuttavuutta selvitt\u00e4v\u00e4n tutkimus- ja kehitt\u00e4misprojektin, jonka ensimm\u00e4isen\u00e4 vaiheena tilattiin kolmelta professorilta aihepiirin teoreettisia perusteita ja metodologiaa k\u00e4sittelev\u00e4t selvitykset. Toisena vaiheena on k\u00e4ynnistynyt Helsingin yliopiston Lahden tutkimuskeskuksen kanssa esitutkimusvaihe, jolla t\u00e4hd\u00e4t\u00e4\u00e4n empiirisen evaluaatiomallien rakentamiseen ja kokeiluun kuntien sosiaalitoimessa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><a><strong>Tapani Purola: N\u00e4k\u00f6kohtia suunnittelun ja evaluaation tasoista ja tavoista<\/strong><\/a><strong><\/strong><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><em>Sivut 5\u20138: Oikeutuksen ja vaikuttavuuden ongelma<\/em>: Aluksi lienee aihetta kiinnitt\u00e4\u00e4 huomio kolmeen asioiden ryhm\u00e4\u00e4n:<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>k\u00e4sitteisiin, tutkimustuloksiin ja teorioihin, joilla tieteellinen ty\u00f6 paitsi kuvaa ja selitt\u00e4\u00e4 todellisuutta my\u00f6s neuvoo ihmisi\u00e4 ja heid\u00e4n kauttaan organisaatioita sosiaalihuoltoa koskevissa asioissa,<\/li>\n\n\n\n<li>kriteereihin, joiden nojalla ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on haluttua ja kysytty\u00e4 ja mik\u00e4 taas ei-haluttua tai vastustettavaa, sek\u00e4<\/li>\n\n\n\n<li>k\u00e4sityksiin, jotka koskevat hyv\u00e4n saavuttamisen hyv\u00e4\u00e4 tapaa vallitsevin tai muutettavissa olevien organisoitumismuotojen sek\u00e4 suunnittelu- ja toimintatapojen puitteissa.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">N\u00e4m\u00e4 sosiaalipolitiikassa ja sosiaalihuollossa keskeiset kolme n\u00e4k\u00f6kohtaa voidaan ilmaista my\u00f6s k\u00e4sittein deskriptiiviset teoriat, <em>normatiiviset teoriat<\/em> ja <em>interventioteoriat<\/em>. Kysymys sosiaalihuollon vaikuttavuudesta liittyy k\u00e4sityksiin todellisuudesta ja sen osien keskinisist\u00e4 vaikuttavuussuhteista. Eri n\u00e4k\u00f6kulmat eiv\u00e4t ole toiminnallisesti eriytett\u00e4viss\u00e4. Reaalitoiminnassa sama teoria implikoi kaikki kolme osaansa. Usein t\u00e4m\u00e4 tukee n\u00e4kyviin juuri reaalitoiminnassa syntyvien ristiriitojen my\u00f6t\u00e4.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><strong><em>Tieteellisesti ymm\u00e4rrettyjen havaintojen ja teorioiden sijasta sosiaalihuollolla tavoitellut hyv\u00e4t ja sen eri toimenpiteiden aiheuttamat hyv\u00e4t ja pahat arvioidaan reaalipolitiikassa peremmilt\u00e4\u00e4n uskottavuuden kriteereiden. &nbsp;Ne koskettavat kahta asiaa, joista k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n nimityst\u00e4 <u>oikeutuksen ideologia <\/u>(ideology of justification) ja<u> toimeenpanon ideologi<\/u>a (ideology of implementation).<\/em><\/strong> Edellinen koskee sit\u00e4, ylitt\u00e4v\u00e4tk\u00f6 itse asiaan ryhtymist\u00e4 puoltavat n\u00e4k\u00f6kohdat vastustavien n\u00e4k\u00f6kohtien painon. J\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 taas on kysymys siit\u00e4, onko asian saavuttamistapa hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 ja onko se hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4mpi kuin joku toinen tapa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Ekonomistisessa tarkastelussa, johon k\u00e4site vaikuttavuus tavallisimmin liitet\u00e4\u00e4n, oikeutuksen ongelmaan vastataan kustannus\/hy\u00f6tyanalyysilla ja toimeenpanon ongelmaan kustannus\/vaikuttavuus -analyysilla. Ekonomistinen (utilitaristinen) ratkaisu on t\u00e4sm\u00e4llinen ideaalityyppisess\u00e4 mieless\u00e4, mutta ilmeisen kapea sosiaalihuollon vaikuttavuusarviointien ainoaksi l\u00e4ht\u00f6kohdaksi. Sosiaalipolitiikkaan liittyy ainakin kolme muuta kriteeri\u00e4: hyvinvointi, vapaus ja tasa-arvo. Sammalla kun viimeksi mainittuja korostetaan, on t\u00e4rke\u00e4 huomata, ett\u00e4 pyrkimys hyvien ja pahojen systemaattiseen punnintaan sek\u00e4 vaihtoehtoisten toimintamuotojen keskin\u00e4isen perusteltavuuden analysointiin, on sin\u00e4ns\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Sit\u00e4 ei voida hyl\u00e4t\u00e4 siksi, ett\u00e4 ekonomistinen sovellutus on riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ja jossakin katsannossa tai tilanteessa jopa arvelluttava.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sivut 8\u201317: <em>Sosiaalihuollon arvot ja evaluaatio:<\/em> Sosiaalihuollon vaikuttavuuden tutkimuksessa arvosidonnaisuus konkretisoituu, koska huomio joudutaan kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n arvojen toimimiseen reaalisosiaalipolitiikassa ja sen tutkimuksessa. Sosiaalihuolto on moniulotteisten ja monen laatuisten toimintojen verkosto eli systeemi:<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>Politiikka, sosiaali- ja terveyspolitiikka<\/li>\n\n\n\n<li>Yhteis\u00f6- ja yhteiskuntaprosessit<\/li>\n\n\n\n<li>Sosiaali- ja terveyshallinto<\/li>\n\n\n\n<li>Kansalaiset ja arkiel\u00e4m\u00e4<\/li>\n\n\n\n<li>Jakelu ja markkinat<\/li>\n\n\n\n<li>Palvelusten tuotanto<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n suunnittelussa ja arvioinnissa noudatetaan vaihtelevia arvojen hierarkioita. T\u00e4ll\u00e4 seikalla on olennainen merkitys my\u00f6s siihen tapaan, jolla evaluatiivinen tutkimus \u201dneuvoo\u201d k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n sosiaalihuoltoa. Konkreettisten tapausten kanssa ty\u00f6skentelev\u00e4 sosiaality\u00f6ntekij\u00e4 joutuu arvioimaan ty\u00f6ns\u00e4 tulokset yksitt\u00e4istapauksessa n\u00e4kyv\u00e4n vaikutuksen mukaan. Yleisemmin t\u00e4ll\u00f6in on kysymys ty\u00f6tavoista, metodeista ja niiden vaikuttavuudesta yksitt\u00e4istapauksessa (efficacy). T\u00e4ll\u00f6in on kysymys ennen muuta siit\u00e4, onko toiminta hyv\u00e4\u00e4 tuottavaa (beneficial) vai haitallista (harmful) asiakkaan n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sivut 17\u201319: <em>Evaluaatio ja suunnittelun tasot<\/em>. Arviointikriteerit vaihtelevat eri tasoilla: politiikka, operatiivinen, yksil\u00f6. Olennaista on tutkimuksen tavoiteasetelman tietoinen selkiytt\u00e4minen ja fokusointi t\u00e4ss\u00e4 suhteessa. T\u00e4ll\u00f6in tulee esiin reaalimaailman ja tieteellisen tutkimuksen ero: reaalimaailmassa ongelmat ovat aina symbioottisia kokonaisuuksia, mutta tieteellinen ty\u00f6skentely perustuu johonkin rajattuun n\u00e4k\u00f6kulmaan, jolloin reaaliongelmaa ei ainoastaan rajoiteta, vaan sen sis\u00e4iset yhteydet samalla katkaistaan.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sosiaalihuollon tutkimuksessa keskityt\u00e4\u00e4n helposti ongelmiin ja k\u00e4sitteisiin, jotka saavat vahvistusta vallitsevalta tutkimusperinteelt\u00e4. Tutkitaan ja evaluoidaan sit\u00e4, mik\u00e4 on \u2013 vakiintuneen tavan, k\u00e4sitteist\u00f6n ja metodologisen s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan &#8211; selkeimmin ja helpoimmin tutkittavissa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sivut 20\u201322: <em>Tieteellinen ja tekninen evaluaatio<\/em>: Vaikutusten arvioinnilla tarkoitetaan tavallisesti ns. tieteellist\u00e4 tai teknist\u00e4 evaluaatiota: kehitet\u00e4\u00e4n teoriaa ja testataan siihen liittyvi\u00e4 hypoteeseja. <strong>Evaluaatiotutkimuksessa on 1960-luvulta alkaen laajentumaan jo vakiintuneiden tai aloitettaviksi p\u00e4\u00e4tettyjen ohjelmien arviointiin. Kirjallisuutta on viime vuosina ilmestynyt runsaasti, koska t\u00e4m\u00e4 suuntaus liittyy yleistyneeseen kokonaisvaltaisen rationaalisen suunnittelun ideaaliin.&nbsp; Perinnett\u00e4 on kutsuttu tekniseksi evaluaatioksi, koska pyrkimyksen\u00e4 ei ole teorian tai hypoteesin testaus vaan mink\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 annetun tavoitteen toteutumisen arviointi.<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sivu 22\u201329: <em>Evaluaatio oppimisprosessina:<\/em> Poliittisessa reaalimaailmassa tavoitteita suostutaan harvoin ilmaisemaan t\u00e4sm\u00e4llisesti operationalisoitavissa olevalla tavalla, koska aina on varauduttava uuteen tilanteeseen ja uusiin tavoitteisiin. Sosiaalihuollon arvioinnissa kriittiseksi tulee, miten voidaan ottaa huomioon uudet pyrkimykset ja kehitystavoitteet ja edist\u00e4\u00e4 niiden mukaista toimintaa. Uutena soveltamistapana voidaan puhua kokeilusta. Se, joka tieteellisen kokeessa suljetaan pois luotettavuutta v\u00e4hent\u00e4v\u00e4n\u00e4 virhevarianssina, ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n kokeilussa luovana toimintana, innovaationa, johon ennen muuta t\u00e4hd\u00e4t\u00e4\u00e4n. Kokeiluevaluaatio on ennen muuta organisaation tai toimintaryhm\u00e4n oppimista itsest\u00e4\u00e4n, ty\u00f6st\u00e4\u00e4n ja suhteestaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Se t\u00e4ht\u00e4\u00e4 keskeisesti tieto- ja asennemuutoksiin, eik\u00e4 annetun tavoitteen saavuttaminen ole v\u00e4lit\u00f6n tavoite.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Kokeilussa korostuu \u201dsis\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in\u201d tapahtuva itseohjaus ja osallistuminen. Osallistujiksi tulevat my\u00f6s oletetut asiakkaat ja heid\u00e4n omat kokemuksensa sek\u00e4 arviot ja vaikuttavuus niiden suunnassa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sivut 25\u201328: Arviointikriteerien valintatavoista: Kirjallisuudessa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n k\u00e4sitetty \u2019politiikkaa muotoilevat yhteis\u00f6t: poliittiset p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4t, hallinnolliset virkamiehet, operatiiviset toimeenpanijat, mutta my\u00f6s asiakkaat sek\u00e4 yhteiskunnalliset ryhmittym\u00e4t. Sosiaalihuollon vaikuttavuustutkimuksessa tulisi aina kysy\u00e4, mill\u00e4 arvoperusteilla arviointikriteerit valitaan: j\u00e4\u00e4k\u00f6 se tutkijoiden persoonakohtaiseksi asiaksi, otetaanko l\u00e4ht\u00f6kohdaksi hallinnon asettamat kriteerit, jne. Ellei t\u00e4h\u00e4n metodologiseen peruskysymykseen saada edes jotenkuten kelvollista ratkaisua, tutkimuksen suunnittelua tuskin kannattaa jatkaa. Kun tutkijat asettavat kysymykset, saatetaan tuottaa tuloksia, jotka kertovat enemm\u00e4n tutkijoista ja heid\u00e4n arvoistaan kuin siit\u00e4 asiasta, jota sosiaalihuollossa on tarkoitus evaluoida. Jos tukeudutaan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekij\u00f6iden tavoitekonsensukseen, j\u00e4\u00e4 vastattavaksi, tarjoaako tietyss\u00e4 tilanteessa saavutettu poliittinen konsensus tavoitteista l\u00e4ht\u00f6kohdan evaluaatiolle.<\/p>\n\n\n\n<h4 class=\"wp-block-heading\"><a><strong>Ky\u00f6sti Urponen: Vaikuttavuuden arviointi sosiaalihuollossa ja -ty\u00f6ss\u00e4 \u2013 N\u00e4k\u00f6kohtia arviointimenetelmist\u00e4, ongelmista ja haasteista.<\/strong><\/a><strong><\/strong><\/h4>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sivut 35\u201336: Sosiaalihuollon vaikuttavuuden arviointiin avautuu l\u00e4hinn\u00e4 kaksi l\u00e4hestymisotetta, tekninen ja rakentava. Teknisess\u00e4 otteessa arviointia perustuu aiemmin luodulle teoreettiselle pohjalle. Rakentavassa otteessa arviointiin ei ole k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 valmista j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, joka voitaisiin muualta siirt\u00e4\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 valitaan rakentava l\u00e4hestymistapa seuraavin perustein:&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>Sosiaalihuoltoon ei l\u00f6ydy sen omiin tarpeisiin luotua tuloksellisuuden arviointij\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4.<\/li>\n\n\n\n<li>P\u00e4\u00e4osa tarjolla olevista keskittyy taloudelliseen arviointiin.<\/li>\n\n\n\n<li>Toiminnan tuloksellisuuden arviointi on tavallisimmin rakennettu systeemiteorian tai sen sovellutusten pohjalle, mit\u00e4 ei voi ottaa annettuna sosiaalihuollon tuloksellisuuden arvioinnin pohjaksi.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Edell\u00e4 esitetyst\u00e4 seuraa, ett\u00e4 tuloksellisuuden arvioinnista voidaan puhua vasta sitten, kun arviointi on systemaattisesti rakennettu suunnattuna projekti- ja teht\u00e4v\u00e4kohtaisesti. Toinen keskeinen kysymys liittyy subjektiin eli arvioijaan, joita sijoittuu useille tasoille sosiaality\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4 ministeri\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sivut 37\u201343: <em>Tuloksellisuuden arviointi ja sen kehitys<\/em>: Hallinnon ja toiminnan suunnittelussa t\u00e4hdennet\u00e4\u00e4n usein seurantaa:<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>Seuranta lis\u00e4\u00e4 informaatiota t\u00e4sment\u00e4en kuvaa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rist\u00e4, toimintaymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 ja toiminnan \u2019pullonkaulasta\u2019.<\/li>\n\n\n\n<li>Seurannalla on koulutuksellinen teht\u00e4v\u00e4. Informaation avulla voidaan arvioida toimenpiteit\u00e4 ja muuttaa toimintatapoja.<\/li>\n\n\n\n<li>Seuranta toimii rationaliteetin tehostajana, koska informaatio vaihtoehdoista sek\u00e4 toimenpiteiden ja tiedon rajoista lis\u00e4\u00e4ntyy.<\/li>\n\n\n\n<li>Seurantaan sis\u00e4ltyy \u201dmuutosfunktio\u201d, koska toimenpiteit\u00e4 voidaan suunnata uudelleen, korjata tulosten puutteita, tarkistaa l\u00e4ht\u00f6kohtia ja toiminnan perustetta sek\u00e4 vaikuttaa toimijoihin.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Seuranta tuottaa perustietoa toiminnasta ja sosiaalisista prosesseista. Sen avulla voidaan, ainakin periaatteessa lis\u00e4t\u00e4 sosiaalisen muutoksen hallintaa ja muutosty\u00f6n rationalisuutta. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n vaikeuksia ovat:<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>K\u00e4sitteet ja menetelm\u00e4t ovat ep\u00e4t\u00e4sm\u00e4llisi\u00e4 ja vakiintumattomia.<\/li>\n\n\n\n<li>K\u00e4sittelyn tehostamiseen sis\u00e4ltyy eettisi\u00e4 ongelmia, jotka sosiaality\u00f6n ammatillistuessa voivat nousta keskeisiksi.<\/li>\n\n\n\n<li>Kaikkiin t\u00e4rkeisiin kysymyksiin ei seurannalla saada vastauksia. T\u00e4st\u00e4 seuraa edellytyksi\u00e4 kiistoille tulosten arvioinnissa.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Toimintaan l\u00e4hdett\u00e4ess\u00e4 ker\u00e4t\u00e4\u00e4n, valikoidaan tietoa ja j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n tietoa teht\u00e4v\u00e4n valmisteluun liittyvi\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 varten.&nbsp; Mit\u00e4 laajemmasta ja monipuolisemmasta teht\u00e4v\u00e4alueesta on ja mit\u00e4 suuremmasta olosuhteiden vaihtelusta on kyse, sit\u00e4 v\u00e4h\u00e4isemm\u00e4t ovat mahdollisuudet antaa sitovia ohjeita. Toimijalta edellytet\u00e4\u00e4n itsen\u00e4isyytt\u00e4. Tilanteessa vaaditaan kyky\u00e4 ker\u00e4t\u00e4 tietoa, analysoida sit\u00e4 ja j\u00e4sent\u00e4\u00e4 hankittu tieto uuden toiminnan turvaamiseksi.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Evaluaatio liittyy usein prosessin tai toiminnan loppuvaiheisiin. Tietoa hankitaan, jotta voitaisiin ratkaista, onko toiminta toteutunut tarkoitetulla tavalla ja onko tavoite saavutettu, tai onko ilmennyt jotain, joka osoittaisi k\u00e4ytetyt toimenpiteet virheellisiksi tai puutteellisiksi. Evaluaatio palvelee oppimista, koska se rikastuttaa k\u00e4sityst\u00e4 toimijoista, kohteesta ja siihen suunnatuista toimenpiteist\u00e4. Onnistuneen evaluoinnin j\u00e4lkeen on k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 tietoa, joka tarjoaa perustan muutokselle, aiempaa osuvammalle toiminnalle.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Terveydenhuollon ja sosiaality\u00f6n v\u00e4lill\u00e4 vallitsee oleellisia eroja, jotka vaikuttavat arvioinnin mahdollisuuksiin ja luonteeseen. Sosiaality\u00f6ss\u00e4 tieteellisell\u00e4 tiedolla ja sen tuottamalla teknisell\u00e4 arvioinnilla ei ole k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tilanteessa aina ollut sellaisenaan kovin paljon k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 tai merkityst\u00e4. Sosiaalisen tapahtuman arviointiin joudutaan sis\u00e4llytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tulkintaa. Kysymys saattaa olla sosiaalikulttuurisesta et\u00e4isyydest\u00e4, kun maailmaa tarkastellaan erilaisista n\u00e4k\u00f6kulmista. Tutkijat etsiv\u00e4t omista l\u00e4ht\u00f6kohdistaan varmaa tietoa. T\u00e4st\u00e4 seuraa, ett\u00e4 tarkastelu formuloidaan usein liian ahtaasti. Polttavia ongelmia sivuutetaan. Kovin harvoin tutkitaan esimerkiksi resurssien rajallisuutta. Ongelman ratkaisun strategisia pisteit\u00e4 ei arvioida. Poliittisten prosessien merkityksen aliarviointia esiintyy.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Tekninen arviointi ja ohjaus saattavat rajata oleellisesti toiminnan autonomiaa ja tietoperustaa. Esineellist\u00e4ess\u00e4\u00e4n toimintaa ne voivat ehk\u00e4ist\u00e4 eettisten periaatteiden toteutumista. Inhimillisen toiminnan seuranta kohtaa sosiaalihuollon n\u00e4k\u00f6kulmasta ongelmia, jos toimintaa hyvin mekaanisesti arvioidaan pelkkien tehokkuuskriteerien pohjalta. Esimerkiksi erityisen rationaalisena ei voi pit\u00e4\u00e4 lastensuojelua, joka ottaa huostaan mahdollisimman monta lasta, vaikka sit\u00e4 ehk\u00e4 voidaankin pit\u00e4\u00e4 tehokkaana.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sivut 43\u201348: Arvioinnin v\u00e4lineet: Arviointitiedon tuottaminen voidaan jakaa evaluointiin, seurantatutkimuksiin ja tarkkailuun. Evaluoinnissa seurataan ohjelman tai sen eri vaiheiden etenemist\u00e4. Toiminta rakentuu informaatioj\u00e4rjestelm\u00e4lle ja sen tuottaman tiedon analysoimiselle kahdessa suunnassa: Hallinnonalaa seurataan yleisesti tilastoj\u00e4rjestelmill\u00e4 ja muulla vuosittain tuotetulla tiedolla, sek\u00e4 projektikohtaisella seurannalla. Evaluointi rakentuu systemaattisesti ker\u00e4tyn tiedon varaan. Muita ominaispiirteit\u00e4 ovat<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>Pyrit\u00e4\u00e4n identifioimaan syit\u00e4 esimerkiksi kokeilutoiminnan avulla.<\/li>\n\n\n\n<li>Evaluointi voidaan rakentaa laaja-alaiseksi, jolloin kuitenkin helposti menetet\u00e4\u00e4n tietoa tai informaatiota yksinkertaistamalla liiasti yksityiskohtia.<\/li>\n\n\n\n<li>Rajoituksena on kalleus ja se, ettei seurantatietoa ole aina v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti saatavilla.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Seurantatutkimusten menetelm\u00e4t ovat usein systeemiteoriaperusteisia ja kehitetty talous- ja insin\u00f6\u00f6ritieteiss\u00e4: kustannus-hy\u00f6tyanalyysi, operaatiotutkimus, systeemianalyysi ja systeemiteknologia. Tiedon tuottaminen kest\u00e4\u00e4 usein kauan. Tieto ei ole ongelmatonta, koska vaikutusyhteyksien m\u00e4\u00e4rittelyt voidaan suorittaa vain tilastollisesti, mik\u00e4 ei ole aina sama kuin todellinen vaikutus. Ilmi\u00f6it\u00e4 ei voi erist\u00e4\u00e4 ja ihmiset voivat korjata toimintaansa tapahtuman aikana tavalla, joka ei paljastu tutkijoille. Tietoa saadaan l\u00e4hinn\u00e4 ilmi\u00f6ist\u00e4, jotka voidaan kvantidioida.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Edell\u00e4 esitettyjen menetelmien ohella tietoa ty\u00f6prosessien tuloksellisuudesta voidaan saada my\u00f6s niiden yhteydess\u00e4 tarkastelulla, johon sis\u00e4ltyy seuraavia piirteit\u00e4:<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>Tarkastelulla saadaan v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 ja jatkuvaa palautetta.<\/li>\n\n\n\n<li>Kiistattomia etuja ovat nopeus ja halpuus verrattuina varsinaiseen tutkimukseen.<\/li>\n\n\n\n<li>Tieto on tilannekohtaista, ei systemaattista.<\/li>\n\n\n\n<li>Tilannekohtaisuudesta seuraa, ett\u00e4 todellisia ongelmia ei aina kyet\u00e4 identifioimaan.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Tarkkailu rakentuu asiantuntija-arvioinnille, jota suorittavat joko toimipisteen ty\u00f6ntekij\u00e4t tai joka rakentuu ulkopuolisen tarkastuksen varaan. V\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 ja tilannekohtaista arviointitietoa voidaan saada my\u00f6s keskustelemalla asiakkaiden kanssa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sivut 49\u201355: <em>Arvioinnin kriteerit ja tietol\u00e4hteiden soveltaminen.<\/em> Katso Antti Kariston ja Kauko Nymannin esitt\u00e4m\u00e4t kaaviot. Sivut 52\u201355: Diagnostisessa arvioinnissa tarkastellaan systemaattisesti niit\u00e4 ohjelman kohtia, joissa se ep\u00e4onnistuu, uhkaa pett\u00e4\u00e4 tai osoittaa kehitt\u00e4mistarpeita:<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>Paljastaa asiat, joita ei ole otettu huomioon tai joiden suhteen on tapahtunut laiminly\u00f6nti\u00e4.<\/li>\n\n\n\n<li>Paljastaa ne kohdat, joissa ohjelma toimii tehottomasti.<\/li>\n\n\n\n<li>Auttaa tarvem\u00e4\u00e4rittelyss\u00e4 paljastaessaan ei toivotun tilan laajuuden.<\/li>\n\n\n\n<li>Auttaa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ilmi\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4llisten piirteiden lis\u00e4ksi sen laadullisia piirteit\u00e4.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">T\u00e4m\u00e4 menettely sopii erityisesti sosiaalisten ongelmien m\u00e4\u00e4rittelyyn. Saavutusten sijasta tarkastellaan, mit\u00e4 ei kyetty saavuttamaan tai miss\u00e4 esiintyy tarpeita toimenpiteille. Esimerkkin\u00e4 menetelmist\u00e4 mainittakoon<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>avaininformoijat, haastatellaan ilmi\u00f6kent\u00e4n kanssa sen eri puolilla ty\u00f6skentelevi\u00e4,<\/li>\n\n\n\n<li>kyl\u00e4- ja asukaskokoukset, ja<\/li>\n\n\n\n<li>epidemiologityyppinen tutkimus.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sivut 55\u201361: <em>Seurannan informaatioj\u00e4rjestelmist\u00e4<\/em>: 1) tilastot, 2) sosiaali-indikaattorit, 3) koej\u00e4rjestelyt, sek\u00e4 4) organisaatio- ja projektikohtaiset laskenta- ja tarkkailuj\u00e4rjestelm\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>Tilastot ovat tehneet uudella tavalla mahdolliseksi tarkkailun ja valvonnan. Niiss\u00e4 valvojat vet\u00e4ytyv\u00e4t n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin. Valvottavat tehd\u00e4\u00e4n tilastoj\u00e4rjestelmien avulla n\u00e4kyviksi. Keskeisi\u00e4 pulmakysymyksi\u00e4 ovat<\/li>\n\n\n\n<li>Ne rakentuvat hallinnon kategorioille.<\/li>\n\n\n\n<li>Kvantitatiivinen tieto yli korostuu, esimerkkin\u00e4 talous ja v\u00e4est\u00f6.<\/li>\n\n\n\n<li>Kehittyv\u00e4t nopeimmin alueilla, joista on helppo saada kvantitatiivista tietoa. Sosiaalisia ongelmia koskevat tilastot ovat kehittym\u00e4tt\u00f6m\u00e4mpi\u00e4.<\/li>\n\n\n\n<li>Taloudellisesti painottuvissa ja taloudellista kehityst\u00e4 kuvattaessa j\u00e4\u00e4v\u00e4t negatiiviset seuraukset huomiotta.<\/li>\n\n\n\n<li>Varjoon saattaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 hyvinkin t\u00e4rkeit\u00e4 yhteiskunnallisia kehitystrendej\u00e4.<\/li>\n\n\n\n<li>Tilastointiperusteita voidaan muuttaa suhteellisen harvoin.<\/li>\n\n\n\n<li>Tilastoja ei ole rakennettu yhteiskuntateorian tai yksitt\u00e4isi\u00e4 projekteja ohjaavien teorioiden varaan.<\/li>\n\n\n\n<li>Koej\u00e4rjestelyill\u00e4 t\u00e4ydennet\u00e4\u00e4n tilastoj\u00e4rjestelmien puutteita. Yhteiskunnallisen kokeeseen perustuvat tutkimuksiin liittyy kuitenkin monia ongelmia ja ep\u00e4varmuustekij\u00f6it\u00e4.<\/li>\n\n\n\n<li>Sosiaali-indikaattorit ovat laajentuneet ja vakiintuneet makrotasoisessa tutkimuksessa, joka vaatii systemaattista inventiota alueyksik\u00f6n tilasta ja tiloihin vaikuttavista tekij\u00f6ist\u00e4 kuten yhteiskunnan muutosilmi\u00f6ist\u00e4. alueellisesta erilaisuudesta, sosiaalisesta kerrostuneisuudesta, jne.&nbsp; L\u00e4hes indikaattoriliikkeen luonteiseksi laajentunut toiminta on laantunut 1970- ja 1980-luvuilla.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sivut 61\u201367: <em>Intressi evaluoinnin ongelmana<\/em>: Sosiaalihuollon tulokselliseen arvioinnin kehitt\u00e4misen tuottamat kokemukset antavat muutamia opetuksia: 1) demokraattisuuden ongelma, 2) arviointikriteerien m\u00e4\u00e4rittelyn ongelma, sek\u00e4 3) sosiaalisten ilmi\u00f6iden teoriaperustan ongelma.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Julkiset palvelut liittyv\u00e4t yleens\u00e4 laajojen ihmisjoukkojen intresseihin. Tuotanto rakentuu demokraattisten prosessien varaan. Arvioija t\u00f6rm\u00e4\u00e4 monien intressien kentt\u00e4\u00e4n, jossa h\u00e4n voi periaatteessa rakentaa toimintansa kolmelle strategialle:<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>Tuloksellisuutta pyrit\u00e4\u00e4n arvioimaan intressin taustalla olevan moninaisuuden pohjalta. Arviointiin liittyy kiinte\u00e4sti poliittinen prosessi, jonka varaan rakentuu my\u00f6s tulkinta. Arvioija suorittaa teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 m\u00e4\u00e4riteltyjen perusteiden pohjalta.<\/li>\n\n\n\n<li>Arvioija toimii palvelujen k\u00e4ytt\u00e4jien asiamiehen\u00e4. H\u00e4n pyrkii luomaan \u2019hyv\u00e4n palvelun\u2019 kriteerist\u00f6n. Ongelmana on \u201dhyv\u00e4n m\u00e4\u00e4rittely\u201d. Arviointi pelkistyy helposti tehokkuustarkasteluksi, joka ei l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina ole legitiimi sosiaalisten ilmi\u00f6iden l\u00e4hestymistapa.<\/li>\n\n\n\n<li>Arvioija voi l\u00e4hte\u00e4 ammatillisuudesta: niiden pit\u00e4\u00e4 sanoa eniten, jotka tiet\u00e4v\u00e4t eniten. Arvioija toimii ryhm\u00e4ns\u00e4 valtuuttamana. Ongelmia syntyy, kun arvioija tuo mukanaan omat intressins\u00e4, vaikkapa ammatilliset, arvioinnin perustaksi ja n\u00e4m\u00e4 poikkeavat julkisesti m\u00e4\u00e4ritellyist\u00e4 standardeista.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Tavoitteiden (toivomusvaltaisi vs. ihannevaltaisia) ja arviointikriteerien (julkisesti m\u00e4\u00e4riteltyj\u00e4 vs. ammatillisia) nelikent\u00e4ss\u00e4 nousee n\u00e4kyviin nelj\u00e4 menettelytapaa: demokraattinen, demokratisoituva, ammatillistuva sek\u00e4 teknoraattis-ammatillinen menettely. T\u00e4m\u00e4 tarkastelu osoittaa, ett\u00e4 tavoitteiden asettaminen ja arviointikriteerien m\u00e4\u00e4rittelytapa eiv\u00e4t ole lainkaan merkityksett\u00f6mi\u00e4. T\u00e4h\u00e4n problematiikkaan on vain v\u00e4h\u00e4n kiinnitetty huomiota keskusteltaessa arvioinnista.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sivut 67\u201369: Arviointikriteerien ja mittareiden laatimiseen liittyvi\u00e4 ongelmia: Mittauksen vaatimuksia ovat luotettavuus, p\u00e4tevyys ja herkkyys muutoksille sek\u00e4 tietty legitimiteetti. Mittareiden osoittimet eiv\u00e4t suinkaan ole arvovapaita. Usein elet\u00e4\u00e4n arvovapauden harhan vallassa ja altistetaan toiminta m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4tt\u00f6mille ulkoisille arvoille. Jos kansalaisen intressit unohdetaan, on vaarana ajautua asiantuntijavaltaan. Sosiaalisektorin ratkaisut eiv\u00e4t voi perustua suoraan taloudelle. Tavoite on pikemminkin ratkaisu, jota voidaan pit\u00e4\u00e4 tyydytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Tuloksellisuuden arvioinnissa t\u00e4m\u00e4 merkitsee, ett\u00e4<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>mittarit tulee rakentaa termeille ja v\u00e4lineille, jotka eri osapuolet voivat hyv\u00e4ksy\u00e4 ja joista on saavutettu yhteisymm\u00e4rrys,<\/li>\n\n\n\n<li>toiminta ei voi johtaa tilanteeseen, jossa joku osapuoli saa erityisen vaikutusvallan tai kontrollimahdollisuuden toiseen.<\/li>\n\n\n\n<li>informaation ja toiminnan tulee olla perusluonteeltaan avointa.<\/li>\n\n\n\n<li>mittaamisen on oltava jatkuvaa, koska olot ja edellytykset muuttuvat jatkuvasti.<\/li>\n\n\n\n<li>mittaamisen tulee olla laajaa, monitahoisen ilmi\u00f6kent\u00e4n kattavaa, jotta katvealueita ei j\u00e4\u00e4 ja toimenpiteet eiv\u00e4t vinoudu.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sivut 69\u201373: <em>Sosiaalisten ilmi\u00f6iden luonteesta ja metodologisista valinnoista tuloksellisuuden arvioinnissa:<\/em> Sosiaalihuollossa arvioinnin kohteen luonne muodostaa toiminnan perusongelman. Kysymys inhimillisen toiminnan ja luonnonilmi\u00f6iden v\u00e4lisest\u00e4 suhteesta on varsin monimutkainen. Inhimilliseen toimintaan liittyy usein tietoisuus tavalla, joka erottaa sosiaalisen toiminnan luonnon ilmi\u00f6ist\u00e4. Niin kauan kuin ihmiset ottavat huomioon samat asiat, voidaan tietty s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisuus havaita. Kun he p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t ottaa huomioon jotkut toiset asiat, toteutuu toinen s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisuus. Sosiaalisissa normeissa ja niit\u00e4 ilment\u00e4viss\u00e4 lainalaisuuksissa \u201dsyit\u00e4\u201d ovat asiat, joita yksil\u00f6t ottavat huomioon. Sosiaalisen lainalaisuuden muuttuminen voi tapahtua tietoisuuden muutoksen tuloksena.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Jos edell\u00e4 esitetty pit\u00e4\u00e4 paikkansa, sosiaalitoimen evaluoinnin legitiimi l\u00e4hestymistapa ei olisi naturalistinen evaluointi tai systeemiperusteiden asioiden analysointi. Peruskysymys on pikemminkin seuraava: Onko otettu huomioon ne asiat, jotka tulee ottaa huomioon? Ep\u00e4ilen, ett\u00e4 sosiaalitoimen ja sosiaality\u00f6n ohjeistamisessa ei ole otettu riitt\u00e4v\u00e4sti huomioon toimintaymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n liittyvi\u00e4 n\u00e4k\u00f6kohtia. Jos tuloksellisuutta ei ole saavutettu ja ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 esiintyy ongelmia, joudutaan kyvym\u00e4\u00e4n muiden toimintaa ja heid\u00e4n huomioonottamia asioita.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sivut 73\u201374: Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset: Sosiaalihuollon tuloksellisuuden arvioinnissa tulisi etsi\u00e4 vastauksia seuraaviin kysymyksiin:<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>Mitk\u00e4 ovat tuloksellisuuden arvioinnin tavoitteet?<\/li>\n\n\n\n<li>Miten toteutuu demokraattisuus ja mit\u00e4 se merkitsee sosiaalitoimen arvioinnissa?<\/li>\n\n\n\n<li>Miten edist\u00e4\u00e4 monipuolista tiedonhankintaa ja ylitt\u00e4\u00e4 eri tietojen kuilut?<\/li>\n\n\n\n<li>Mik\u00e4 on toiminnan metodologinen perusta?<\/li>\n\n\n\n<li>Mik\u00e4 on taloudellisen ja sosiaalisen asema, ent\u00e4 tehokkuuskriteerien sek\u00e4 oikeudenmukaisuuden, tasa-arvoisuuden jne.?<\/li>\n\n\n\n<li>Miten vastataan ulkopuolisiin odotuksiin, jotka eiv\u00e4t ole kaikilta osin samoja kuin sosiaalitoimen sis\u00e4ll\u00e4?<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">N\u00e4m\u00e4 kysymykset nousevat esille ennen arvioinnin teknisi\u00e4 ongelmia. Jatkossa olisi syyt\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 liikkeelle t\u00e4m\u00e4n luvun perustana olevasta rakentavasta l\u00e4hestymistavasta.<\/p>\n\n\n\n<h4 class=\"wp-block-heading\"><a><\/a><a>Harri Sintonen. Sosiaalihuollon vaikuttavuusprojekti \u2013 sosiaalipolitiikan ja erityisesti sosiaalihuollon arviointi metodologisten kysymysten mm. kustannushy\u00f6tyanalyysin n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/a><\/h4>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">T\u00e4ss\u00e4 selvityksess\u00e4 tarkastelen l\u00e4hinn\u00e4 sosiaalihuollon \u201desievaluatiivisen\u201d tutkimuksen ongelmia. Painopiste on sen tarkastelussa 1) mit\u00e4 lopullisessa evaluaatiossa pit\u00e4isi mitata ja 2) miten sit\u00e4 tulisi operationalisoida. Lis\u00e4ksi pit\u00e4isi pohtia, 3) kuka p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 \u201dpit\u00e4isi\u201d. Tarkastelu tapahtuu taloudellisen evaluaation n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Evaluointitutkimus voidaan jakaa<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>ei-taloudelliseen: tavoitteensaavuttamisanalyysi ja kustannusanalyysi.&nbsp; Ensin mainitussa hyvyyden kriteerin\u00e4 on toiminnan<em> vaikuttavuus<\/em> ja j\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4<em> kustannus<\/em><\/li>\n\n\n\n<li>taloudelliseen, jossa hyvyyden kriteerin\u00e4 on <em>tehokkuus<\/em>, rajatummin <em>tuottavuus<\/em>.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Toiminnan elementit ovat 1) panokset (voimavarat ja kustannukset), 2) toiminta-\/tuotantoprosessi (voimavarojen yhdistely), 3) tuotos (suoritteet ja palvelukset) sek\u00e4 4 vaikuttavuus.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">T\u00e4ss\u00e4 luvussa on k\u00e4sitelty er\u00e4it\u00e4 teoreettisia ja metodisia ongelmia, joihin t\u00f6rm\u00e4t\u00e4\u00e4n, jos sosiaalihuollossa pyrit\u00e4\u00e4n tekem\u00e4\u00e4n evaluaatiota, erityisesti taloudellista evaluaatiota. P\u00e4\u00e4paino on ollut vaikuttavuusmittareiden m\u00e4\u00e4rittelyss\u00e4 ja rakentamisessa sek\u00e4 itse vaikuttavuuden mittaamisessa. Esityksess\u00e4 on pyritty tunnistamaan v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t arvo-ongelmat sek\u00e4 antamaan k\u00e4sitteellist\u00e4, teoreettista ja metodista ev\u00e4styst\u00e4 niiden eksplisiittiseksi ratkaisemiseksi. T\u00e4m\u00e4 on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n edellytys evaluaatiotutkimukselle \u2013 muutoin evaluaatio on subjektiivista, \u201dmutu -menetelm\u00e4\u00e4n\u201d perustuvaa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\"><a>Juha K\u00e4\u00e4ri\u00e4inen ja Juhani Iivari (1989). Sosiaalihuolto maailmanparantajana. Sosiaalihallituksen julkaisuja 4.<\/a><\/h2>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">K\u00e4sill\u00e4 oleva julkaisu sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaksi sosiaalihuollon evaluoinnin mahdollisuuksia hahmottavaa selvityst\u00e4, jotka ovat syntynet sosiaalihuollon vaikuttavuusprojektin tuloksena. Juha K\u00e4\u00e4ri\u00e4isen selvitys on valmistunut mainitun projektin esitutkimushankkeena. Sen painopiste on sosiaalihuollon evaluaatiotutkimuksen tarpeiden ja ongelmien hahmottamisessa laajemmalla tasolla. Juhani Iivari on selvitt\u00e4nyt vaikuttavuuden arviointia alhaalta yl\u00f6sp\u00e4in erityisesti ns. interventiotutkimuksen kehyksess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<h4 class=\"wp-block-heading\"><a>Juha K\u00e4\u00e4ri\u00e4inen: Evaluaatiotutkimuksen perinteist\u00e4 ja suomalaisen sosiaalihuollon vaikuttavuuden arviointimahdollisuuksista.&nbsp; Sivut 1\u201350.<\/a><\/h4>\n\n\n\n<ol class=\"wp-block-list\" type=\"1\">\n<li>Johdanto: Esitutkimuksen tarkoitus ja keinot. Evaluaatiotutkimuksen kehityksest\u00e4. Mit\u00e4 evaluaatiotutkimus on?<\/li>\n<\/ol>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sosiaality\u00f6n vakava ja kriittinen tutkimus on maassamme vasta ottamassa ensi askeliaan. Mit\u00e4 sosiaalihuolto tai sosiaality\u00f6 on, siit\u00e4 vasta keskustellaan. T\u00e4m\u00e4 raportti heijastanee niit\u00e4 vaikeuksia, joita tutkija on kohdannut ja kuvastaa samalla koko hankkeenkin v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kohtaamia ongelmakohtia. T\u00e4ss\u00e4 raportissa pyrit\u00e4\u00e4n vuonna 1987 julkaistujen kolmen asiantuntija-artikkelin jatkoksi suuntaamaan ja rajaamaan sosiaalihuollon evaluointia mahdolliseksi empiiriseksi tutkimukseksi. Lopussa esitet\u00e4\u00e4n er\u00e4it\u00e4 vaihtoehtoisia etenemisn\u00e4k\u00f6kulmia niihin liittyvine ongelmineen.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">T\u00e4m\u00e4 raportti ei ehk\u00e4 ole sosiaalihuollon tuloksellisuuden tutkimuksesta kiinnostuneille kovin kannustava. Ei ole kyetty osoittamaan pit\u00e4vi\u00e4 teoreettisia eik\u00e4 metodisia perusteluja empiiriselle tutkimusasetelmalle, jonka avulla huoltoty\u00f6n tehokkuus- ja vaikuttavuuskysymykset voitaisiin ratkaista. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 on kiinnitetty huomiota arviointitutkimuksen voimakkaaseen kausaaliajatteluun, mik\u00e4 on usein johtanut yhteiskunnallisia vaikutusyhteyksi\u00e4 yksinkertaistavan kokeellisen mallin soveltamiseen. On oletettu, ett\u00e4 yhteiskuntapoliittisten interventioiden vaikutukset voidaan erist\u00e4\u00e4 kokeelliseen tutkimusasetelmaan. Luonnontieteiss\u00e4 k\u00e4ytetyn tutkimusasetelman suora ja tarkka j\u00e4ljittely yhteiskunnallisten ilmi\u00f6iden kyseess\u00e4 ollen ei tunnu t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 perustellulta.<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>Havaintoja sosiaali- ja yhteiskuntapoliittisten ohjelmien ja yksil\u00f6kohtaisten ty\u00f6menetelmien vaikuttavuudesta: Yhdysvaltalaisia kokemuksia. Pohjoismaisia kokemuksia.<\/li>\n\n\n\n<li>Mit\u00e4 sosiaalihuollossa kannattaisi evaluoida? Sosiaalihuoltoon kohdistuvista odotuksista. Vaihtoehtoisia empiirisen tutkimuksen asetelmia. Er\u00e4s mahdollinen konkreettinen ehdotus.<\/li>\n\n\n\n<li>J\u00e4lkisanat<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sivut 21\u201325: Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4nastiset pohjoismaiset evaluaatiotutkimukset ovat jokseenkin hy\u00f6dytt\u00f6mi\u00e4 sosiaalipoliittisten toimenpiteiden systemaattisen arvioinnin kannalta johtivat osaksi tutkijoiden asettamista kovista metodivaatimuksista ja niiden yksinkertaistamasta tutkimusprosessista. My\u00f6s Yhdysvalloissa julkaistuille tuloksellisuuden arviointitutkimuksille on ominaista liika formaalisuus. Vahvasti positivistiseen perinteeseen sitoutuneiden evaluaatiometodien tuottamissa tutkimuksissa j\u00e4\u00e4 huomaamatta, ett\u00e4 poliittiset ja hallinnon asettamat tavoitteet ovat usein niin t\u00e4ynn\u00e4 arkip\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 analysoimatonta toiveajattelua ja todellisuuden kanssa ristiriitaisia oletuksia, ett\u00e4 ei ole ihme, jos niiden varaan rakennetut evaluaatiotutkimukset tuottavat nollatuloksia. Sosiaalihuollon vaikuttavuuden tutkiminen virallisesti asetettujen tavoitteiden kriteerist\u00f6ll\u00e4 tuntuu varsin ongelmalliselta.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sivut 25\u201333: Empiiriselle evaluaatiotutkimukselle voidaan karkeita perustyyppej\u00e4:<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>Kokonaisen sosiaalihuollon palvelu- tai avustussektorin tuottavuuden tarkastelu.<\/li>\n\n\n\n<li>Sosiaalipalveluja tuottavien organisaatioiden toimintaa koskevat arvioinnit.<\/li>\n\n\n\n<li>Jonkin sosiaalihuollon kokonaisen palvelu- tai avustussektorin yhteiskunnallisen vaikututtavuuden arviointi.<\/li>\n\n\n\n<li>Yksitt\u00e4isten sosiaalihuollon ty\u00f6menetelmien vaikuttavuuden tutkimus.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sosiaality\u00f6ss\u00e4 on useita menetelmi\u00e4, joiden tavoitteet ja ty\u00f6k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t voidaan korkeintaan tyydytt\u00e4v\u00e4sti mitata yksiselitteisesti. Mik\u00e4 itseasiassa on ollut sosiaality\u00f6n osuus asiakkaan el\u00e4m\u00e4ntilanteessa mahdollisesti tapahtuneiden muutosten aikaansaamisessa? Riitt\u00e4\u00e4k\u00f6 sosiaality\u00f6n monesti varsin v\u00e4h\u00e4inen kosketuspinta aiheuttamaan muutoksia yksil\u00f6iden el\u00e4m\u00e4nkulussa ja jos riitt\u00e4\u00e4, millaisissa tapauksissa n\u00e4in k\u00e4y? Yhteis\u00f6ihin kohdistuvien sosiaality\u00f6n tavoitteet ja ty\u00f6k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ovat usein edellisi\u00e4kin ep\u00e4t\u00e4sm\u00e4llisemmin perusteltuja, jolloin niiden yksiselitteinen evaluaatio k\u00e4y my\u00f6s vaikeammaksi. Empiirisen vaikuttavuustutkimukset ovat metodisten ongelmien lis\u00e4ksi rajoittuneita kahdessa suunnassa:<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>Vain harvoin liikkeelle l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n asiakkaan kokonaisel\u00e4m\u00e4ntilanteesta k\u00e4sin tarkastelemaan sosiaalihuollon toimenpiteen reagointi- ja vaikuttamismahdollisuuksia.<\/li>\n\n\n\n<li>Usein l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n naivistisesta olettamuksesta, ett\u00e4 sosiaalihuollon toimenpiteiden tavoitteet olisivat ristiriidattomasti ja yksiselitteisesti formuloitavissa.Saattaisi olla kiinnostavaa paneutua siihenkin mahdollisuuteen, ett\u00e4 sosiaalihuolto t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 muitakin kuin sille eksplisiittisesti asetettuja teht\u00e4vi\u00e4 ja ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 muuta teht\u00e4v\u00e4 voivat olla ristiriidassa varsinaisten tavoitteiden kanssa.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Periaatteellisia ehdotuksia tavanomaisesti muotoiltujen evaluaatioasetelmien kehitt\u00e4miseksi:<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>Tarkastellaan toimenpiteiden merkityst\u00e4 yksil\u00f6n el\u00e4m\u00e4ntilanteen kokonaisuudessa ja l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n liikkeelle asiakkaiden odotusten suunnassa. Voitaisiin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntilannetyyppej\u00e4, joihin sosiaalihuollon j\u00e4rjestelm\u00e4 reagoi eri tavalla. Menetelm\u00e4n\u00e4 olisi asiakkaiden teemahaastattelut, joiden tulisi ulottua palvelukokemuksista yksil\u00f6llisen historiaan.<\/li>\n\n\n\n<li>Yhteiskunnallisia odotuksia voitaisiin tarkastella suhteellisen autonomisissa kokonaisuuksissa. Tutkimusteht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 voisi perustua yhdyskuntatutkimukseen paikallisyhteis\u00f6iss\u00e4.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sivut 33\u201341: Sosiaalihuollon yleist\u00e4 vaikuttavuutta voitaisiin arvioida kaksivaiheisessa tutkimusasetelmassa. Ensin havainnoitaisiin tilastotietojen valossa pieni\u00e4 ja keskikokoisia etel\u00e4suomalaisia kuntia. Toisessa vaiheessa tarkasteltaisiin l\u00e4hemmin kuntia, joissa sosiaalihuollon hyvinvointivaikutukset tulivat ensivaiheen selvityksess\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isimmin n\u00e4kyviin. Havaintoyksikk\u00f6in\u00e4 toimisivat suhteellisen homegeeniset noin 5000\u201330 000 asukkaan kunnat. Kunta-analyysin perusperiaatteen tulisi olla kunnianhimoinen: Miten sosiaalihuollon asema ja merkitys ja sit\u00e4 kautta hyvinvointivaikutukset kunnissa m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyv\u00e4t, millaisissa oloissa tavoitteellinen sosiaalihuolto voi kehitty\u00e4, mitk\u00e4 ovat hyvin toimivan sosiaalihuollon ulkoiset ja sis\u00e4iset kehitysedellytykset ja esteet?<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">J\u00e4lkisanat, sivut 42\u201344: T\u00e4ss\u00e4 raportissa hahmoteltu esitys perustuu olettamukselle, ett\u00e4 yksitt\u00e4isen kunnan tasolla muodostuu viime k\u00e4dess\u00e4 sellainen yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja hallinnollinen ymp\u00e4rist\u00f6, jossa hyv\u00e4ss\u00e4 tapauksessa tuloksellinen sosiaalihuolto voi kehitty\u00e4. Jos oletus hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n, kysymys luonnollisesti kuuluu: mit\u00e4 ovat ne kuntatasolla ilmenev\u00e4t ja monipuolisen yhdyskuntatutkimuksen keinoin mahdollisesti havaittavissa olevat tuloksellisen sosiaalihuollon esteet?<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sosiaalihuolto ei vain lievenn\u00e4 tai poista huono-osaisuutta vaan voi my\u00f6s joutua sit\u00e4 osaltaan uusintamaan, pit\u00e4m\u00e4\u00e4n yll\u00e4 sosiaalisia ongelmia. Jos n\u00e4in on, eik\u00e4 olisi syyt\u00e4 juuri evaluaatiotutkimuksessa koettaa avoimesti ja realistisesti eritell\u00e4, millaisissa tilanteissa sosiaalihuollon aidosti huono-osaisuutta v\u00e4hent\u00e4v\u00e4t elementit voivat j\u00e4\u00e4d\u00e4 sellaisten sosiaalihuoltoon kohdistuvien odotusten jalkoihin, joiden tarkoituksena on pikemminkin s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 rakenteellisia eriarvoisuuksia kuin purkaa niit\u00e4?<\/p>\n\n\n\n<h4 class=\"wp-block-heading\"><a>Juhani Iivari. Vaikuttavuustutkimuksen \u2013 erityisesti intervention \u2013 menetelmist\u00e4 sosiaalihuollossa. Sivut 51\u201378.<\/a><\/h4>\n\n\n\n<ol class=\"wp-block-list\" type=\"1\">\n<li>Evaluaatiotutkimuksesta yleisesti: L\u00e4ht\u00f6kohdista Suomessa. Makrotasolta rajattujen ohjelmien arvioimiseen.<\/li>\n\n\n\n<li>Toiminnan vaikuttavuuden ja intervention tutkimus: Vallitsevan toiminnan evaluointi. Interventio-ohjelman rajank\u00e4ynti muuhun tutkimukseen.<\/li>\n\n\n\n<li>Interventiotutkimuksen muodoista<\/li>\n\n\n\n<li>Operationalisoinnin ja arvion toteuttamisen ongelmasta: Arvojen ja normien operationalisoimisesta. Mittaamisen toteuttamisesta. Vaikutusten v\u00e4ljempi mittaaminen \u2013 tulosten suunta.<\/li>\n\n\n\n<li>Tutkijan vaikuttamisesta<\/li>\n\n\n\n<li>Vaikuttavuustutkimuksen jatkamisesta: Yleisi\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohtia. Vaikuttavuustutkimuksen teht\u00e4vist\u00e4.<\/li>\n<\/ol>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Virtanen, Petri (2002) Ohjelma-arviointi. Metodologisia ja arviointitiedon tiedonmuodostukseen liittyvi\u00e4 n\u00e4k\u00f6kohtia. Hallinnon tutkimus 21 (2), 128\u2013140.<\/h2>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><a href=\"https:\/\/journal.fi\/hallinnontutkimus\/article\/view\/101680\/59146\">Ohjelma-arviointi &#8211; pdf (journal.fi)<\/a><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Olen toivottavasti pystynyt esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 ohjelma-arviointi (ja projektien arvioinnissa, kuten t\u00e4ss\u00e4 artikkelissa olen kuljettanut ohjelma-arvioinnin rinnalla my\u0431\u03a1s projektiarviointia) on vaikea taiteenlaji. Havaitut muutokset eiv\u00e4t ole nettomuutoksia, arvioinnilla on erilaisia motiiveja, arviointia tehd\u00e4\u00e4n ohjelman toteutuksen eri vaiheissa ja arvioinnissa hy\u0431dynnet\u00e4\u00e4\u043f erilaisia empiirisi\u00e4 tiedonkeruumenetelmi\u00e4, empiirisist\u00e4 havainnoista pit\u00e4\u00e4 voida johtaa toimenpidesuosituksia, arvioinnin konkreettiset tutkimusmenetelm\u00e4t edellytt\u00e4v\u00e4t laajaa osaamista, arviointien hy\u00f6dynt\u00e4minen ei ole itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4 ja niin edelleen. Olen kuitenkin kohtalaisen vakuuttunut siit\u00e4, ett\u00e4 ohjelma-arviointien tekij\u0431iden kysynt\u00e4 hallinnossa tulee l\u00e4hivuosina kasvamaan. Suomen keskushallinnon k\u00e4ynniss\u00e4 olevat uudistushankkeet johtavat aikaa my\u00f6ten uuden ohjelma\u00ad-ajattelun lis\u00e4\u00e4ntymiseen ja politiikkakeskeiseen (policy-oriented) ajatteluun hallinnon toimeenpa\u00adnorakenteissa. Milloin muutos toden teolla tapah\u00adtuu &#8211; sit\u00e4 en uskalla arvioida &#8211; mutta olen varma, ett\u00e4 el\u00e4mme t\u00e4llaista kehityst\u00e4 jo nyt parhaillaan julkishallinnossa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Politiikkakeskeisyys on valtava haaste suoma\u00adlaiselle julkiselle hallinnolle. Totutut budjettimo\u00admentit &#8211; ja erityisesti n\u00e4iden budjettimomenttien \u00b7vartijat&#8221; -eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole t\u00e4ysin ihastuneitat\u00e4st\u00e4 muutoksen tuulesta. Muutos kun merkit\u00adsee paitsi uutta ajattelua my\u00f6s entisten valta\u00adasetelmien uudelleen virittymist\u00e4 ja viritt\u00e4mist\u00e4.Muutos on haaste my\u00f6s politiikan tekij\u00f6ille ja arvi\u00adointien tekij\u00f6ille. Miten tarjota uskottavaa, koetel\u00adtua ja sovellettavissa olevaa tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta? <\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Petteri Paasio (2003) Vaikuttavuuden arvioinnin mahdollisuudet ja rakenne sosiaalialalla. Stakes. FinSoc Ty\u00f6papereita 3.<\/h2>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><a href=\"https:\/\/www.julkari.fi\/bitstream\/handle\/10024\/77070\/Tyopapereita3_03.pd.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y\">Ty\u00f6papereita303 (julkari.fi)<\/a><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Koivisto, J. (2006). Sosiaalialan n\u00e4ytt\u00f6keskustelu: miten sosiaalisten interventioiden vaikuttavuus osoitetaan?&nbsp;<em>Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaality\u00f6n tutkimuksen aikakauslehti<\/em>, 53-60.<\/h2>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><a href=\"https:\/\/www.julkari.fi\/handle\/10024\/96669\">Sosiaalialan n\u00e4ytt\u00f6keskustelu: miten sosiaalisten interventioiden vaikuttavuus osoitetaan? (julkari.fi)<\/a><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sosiaalialaa koskevaan keskusteluun on 2000-luvun alkupuolella tullut ns. evidence-based practice -ajattelu, jossa sosiaality\u00f6n ja sosiaalisten interventioiden vaikuttavuudesta per\u00e4t\u00e4\u00e4n tutkimuksellista n\u00e4ytt\u00f6\u00e4. N\u00e4ytt\u00f6keskustelu on ollut erityisen kiivasta Britanniassa. Siell\u00e4 vuonna 1997 valittu ty\u00f6v\u00e4enpuolueen hallitus esitti toimintapoliittisessa julkilausumassaan, ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00f6perustaisuus olisi yksi tehokkaan toimintapolitiikan ydinpiirteit\u00e4. N\u00e4yt\u00f6ll\u00e4 ei tarkoitettu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tutkimustietoa,<br>vaan sen katsottiin sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n asiantuntijatietoa, tilastoja, asianosaisten konsultaatiota, aikaisempia toimintapolitiikan arviointeja, internetin, vaihtoehtoisten toimintapoliitikkojen kustannuksia, taloudellisen ja tilastollisen mallintamisen tuotoksia.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Rationaalinen ontologia tarkastelee sosiaalista todellisuutta materiaalisesti heterogeenisin\u00e4 verkostoina (sosiomateriaalinen, sosiotekninen). Todellisuutta ei siis j\u00e4sennet\u00e4 kahtiajakojen avulla, vaan suhteina. Verkostojen elementtej\u00e4 voivat ihmisten lis\u00e4ksi olla mitk\u00e4 tahansa materiaaliset elementit, esimerkiksi tekniset artefaktit, raha, arkkitehtuuri, arvot, p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t ja normit. Muut<br>elementit v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t ihmisten toimintaa ja vuorovaikutusta (ks. Latour 1993). Mit\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan ole itsest\u00e4\u00e4n olemassa, vaan kaikki entiteetit syntyv\u00e4t verkostoissa. Entiteetit ovat suhteita, niit\u00e4 ei ole olemassa ilman muita entiteettej\u00e4. Ne ovat paremminkin &#8221;verbej\u00e4&#8221; kuin &#8221;substantiiveja&#8221;. Niit\u00e4 tarkastellaan tuloksina.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Relationaalinen arviointi tutkii ja kuvaa sit\u00e4, miten muutosta tapahtuu asiakkaan, sosiaalialan ty\u00f6ntekij\u00e4n ja muiden mahdollisten toimijoiden teknisesti v\u00e4littyneen (esimerkiksi ty\u00f6mallit, normit ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6t) vuorovaikutuksen tuloksena. Tapahtumaa muokkaavat siis ihmisten lis\u00e4ksi monet erilaiset elementit. Interventiotapahtumassa neuvotellaan ja p\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n asiakkaan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rist\u00e4, tarpeista ja ongelmista, n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t ole etuk\u00e4teen m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyneet. Tapahtumaa seuraava muutos ei selity mill\u00e4\u00e4n<br>yksitt\u00e4isell\u00e4 elementill\u00e4. Interventiossa noudatetulla &#8221;interventiomenetelm\u00e4ll\u00e4&#8221; ei ole ominaisuutta hyv\u00e4 tai huono. K\u00e4ytett\u00e4v\u00e4n menettelyn arvo m\u00e4\u00e4rittyy sosiomateriaalisen verkoston suhteissa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Relationaalisen arvioinnin metodi on periaatteessa yksinkertainen: seurataan, mit\u00e4 toimijat ikin\u00e4 tekev\u00e4tk\u00e4\u00e4n ja miten muutosta tapahtuu toimijoiden teknisesti v\u00e4littyneen vuorovaikutuksen tuloksena. Kaikkea ei kuitenkaan voi seurata. On p\u00e4\u00e4tett\u00e4v\u00e4<br>ket\u00e4 seurataan ja millaisin tutkimusmetodein. <\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Marketta Rajavaara (2007) Vaikuttavuusyhteiskunta. Sosiaalisten olojen arvostelusta vaikutusten todentamiseen. Kelan tutkimusosasto. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 84.<\/h2>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><a href=\"https:\/\/helda.helsinki.fi\/server\/api\/core\/bitstreams\/f3c7efd2-0363-4d8a-bf85-207dcf5b9da6\/content\">Vaikuttavuusyhteiskunta &#8211; sosiaalisten olojen arvostelusta vaikutusten todentamiseen (helsinki.fi)<\/a><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Arvioinnin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ovat levinneet laajasti suomalaiseen yhteiskuntaan ja hyvinvointivaltion hallinnointiin. Samalla vaikuttavuuden k\u00e4site on saanut sananvaltaa hyvinvointivaltion toiminnoissa. Tutkimuksen kohteena on \u201dvaikuttavuusyhteiskunnan\u201d ilmaantuminen eli kysymys siit\u00e4, miten sosiaalipolitiikkaa ja hyvinvointivaltion k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 alettiin tarkastella vaikuttavuuden k\u00e4sitteen avulla. Sosiaalista imaginaatiota koskevat tarkastelut, Michel Foucault\u2019n n\u00e4kemykset nykyisen historiasta, hallinnallisuudesta ja genealogisesta ja arkeologisesta tutkimuksesta sek\u00e4 Ian Hackingin k\u00e4sitykset dynaamisesta nominalismista ja j\u00e4rkeilytyyleist\u00e4 ovat olleet keskeisi\u00e4 k\u00e4sitteellisi\u00e4 ja metodologisia l\u00e4ht\u00f6kohtia tutkimuksessa. Lis\u00e4ksi tutkimuksessa hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n Luc Boltanskin ja Laurent Th\u00e9venot\u2019n ideoita toimi\u0002joiden arvoj\u00e4rjestyksist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Arviointi ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 erilliseksi tietokulttuuriksi tai k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ksi, mutta tutkimuksessa se j\u00e4sennet\u00e4\u00e4n tiedonmuodostukseksi, jota sis\u00e4ltyy hallinnoinnin ja eri tieteenalojen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin. Tutkimuksessa analysoidaan vaikutusten tietok\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen ja j\u00e4rkeilytyylien ilmaantumista yhteiskuntapolitiikan, sosiaalipolitiikan ja sosiaality\u00f6n tutkimuksen v\u00e4lityksell\u00e4. Tutkimuksessa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n tapausesimerkkej\u00e4, jotka ovat sosiaalipalvelujen ja sosiaality\u00f6n vaikutusten ja laadun arviointiin liittyvi\u00e4 ajankohtaisraportteja tai akateemisia opinn\u00e4ytteit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sosiaalipolitiikan ja hyvinvointivaltion muotoilua koskeviin diskursseihin on aina sis\u00e4ltynyt ep\u00e4varmuutta ja ep\u00e4luottamusta hyvinvointipolitiikkojen vaikutuksista, vaikka vaikutukset ovat olleet miltei n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n teema tutkimuksessa. Tutkimuksessa osoitetaan, ett\u00e4 hyvinvointivaltion hallinnointiin on ilmaantunut kahdeksan vaikutusten arvioinnin j\u00e4rkeilytyyli\u00e4: tilastollinen, tavoiteperusteinen, tarveperusteinen, kokeellinen, vuorovaikutteinen, tuloksellisuuden ja auditoinnin sek\u00e4 n\u00e4ytt\u00f6perusteinen j\u00e4rkeilytyyli.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sosiaalipolitiikan ja sosiaality\u00f6n tutkimus on osallistunut vaihtelevin tavoin vaikutusten tietok\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen aikaansaamiseen.<br>1980-luvun lopulla alkaneessa hyvinvointivaltion suunnanmuutoksessa palvelujen markkinaehtoisuutta alettiin lis\u00e4t\u00e4, julkisia hyvinvointiteht\u00e4vi\u00e4 ryhdyttiin kaventamaan ja uuden julkisjohtamisen (New Public Management) toimintamallit tulivat k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Muutokset merkitsiv\u00e4t vaikuttavuuden k\u00e4sitteen l\u00e4pimurtoa sek\u00e4 uusien tilivelvollisuuden k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen eli tuloksellisuuden ja auditoinnin sek\u00e4 n\u00e4ytt\u00f6perusteisen j\u00e4rkeilytyylin voimistumista hallinnoinnissa. Yhteiskuntatutkimus ja arviointi<br>ovat tulleet toisistaan riippuvaisiksi, vaikka my\u00f6s n\u00e4iden tietomuotojen eriytymist\u00e4 on tapahtunut.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">K\u00e4sitteill\u00e4 vaikutetaan maailman tapaan toimia. On harmillista, ett\u00e4 vaikuttavuusyhteiskunta ei sis\u00e4ll\u00e4 my\u00f6nteist\u00e4 muutosvoimaa. Vaikutuksia tultaneen selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n niin kauan kuin on olemassa yhteiskuntapolitiikkaa tai sosiaalipolitiikkaa, sill\u00e4 vaikutusten j\u00e4rkeilytyylit ja teknologiat liittyv\u00e4t oleellisesti hyvinvointipolitiikkoihin sis\u00e4ltyv\u00e4n tiedollisen ep\u00e4varmuuden hallintaan. Vaikuttavuus on kuitenkin saanut merkillisen paljon sananvaltaa yhteiskunnassa ottaen huomioon, ett\u00e4 se on tyhj\u00e4 k\u00e4site. Vasta kun tiedustellaan sit\u00e4, millaisten pyrkimysten valossa jokin yhteiskunnallinen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 on vaikuttava, k\u00e4site tulee t\u00e4rke\u00e4ksi. Hyvinvointivaltiollinen hallinta tuotoksista ja vaikutuksista k\u00e4sin p\u00e4\u00e4tynee aikaa my\u00f6ten umpikujaan. Pahimmillaan sen seurauksena yhteiskunnassa ei en\u00e4\u00e4 muisteta, tiedet\u00e4 tai kyet\u00e4 sopimaan siit\u00e4, mit\u00e4 tarkoituksia varten hyvinvointivaltion toiminnot, palvelut ja etuudet ovat ylip\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 olemassa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Sinkkonen, M. (2008). Sosiaalipalvelujen vaikuttavuuden arvioinnista.&nbsp;<em>Hallinnon tutkimus<\/em>,&nbsp;<em>27<\/em> (1).<\/h2>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><a href=\"https:\/\/journal.fi\/hallinnontutkimus\/article\/view\/99468\">Sosiaalipalvelujen vaikuttavuuden arvioinnista | Hallinnon Tutkimus (journal.fi)<\/a><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Artikkelissa l\u00e4pik\u00e4ytyjen arvioinnin osa-alu\u00adeiden (tarvearviointi; toimintastrategian ilmai\u00adseminen; toteutuksen arviointi; vaikuttavuuden arviointi; arvioinnin hy\u00f6dynt\u00e4minen) tarkastelu t\u00e4m\u00e4n tutkimuksen antamien tietojen valossa paljastaa sen tosiasian, ett\u00e4 toiminta kunnan sosiaalitoimessa sijoittuu nyt arviointiprosessin vaiheisiin 1 ja 2 (sosiaalisten ongelmien tunnis\u00adtaminen ja palveluita tarvitsevan kohdev\u00e4est\u00f6n tunnistaminen sek\u00e4 toimintastrategian ilmaisemi\u00adnen) ja varsinainen vaikuttavuuden arviointi on viel\u00e4 saavuttamatta. <\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Toteutuksen arviointi rajau\u00adtuu kuntien sosiaalitoimessa vain toiminnassa k\u00e4ytettyjen resurssien tarkasteluun eik\u00e4 vastaa kysymyksiin palvelun tavoittavuudesta, kriteerei\u00adden saavuttamisesta tai asiakkaiden hyvinvoin\u00adnin muutoksesta. Arviointi rajautuu hyvin pitk\u00e4lle yhden prosessin osan kustannusten tarkasteluun eik\u00e4 siihen, mit\u00e4 koko prosessissa tai palvelukokonaisuu\u00addessa tuotetaan. Vaikuttavuuden arvioiminen j\u00e4\u00e4 usein my\u00f6s (mik\u00e4li sit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n) tapauskohtai\u00adsen vaikuttavuuden tasolle eik\u00e4 yhdisty palvelu\u00adjen vaikuttavuuden arvioinniksi &#8211; puhumattakaan yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sosiaalialalla el\u00e4\u00e4 vahva myytti, ett\u00e4 vaikut\u00adtavuuden arviointi on vaikeaa. Vaikuttavuuden arviointi sosiaalialalla on vasta alussa ja sosiaa\u00adlialan suuri haaste l\u00e4hitulevaisuudessa on luoda sille v\u00e4lineit\u00e4. Vaarana on, ett\u00e4 jos sosiaalialalla ei aleta itse toimita ja luoda v\u00e4lineit\u00e4 vaikutta\u00advuuden arvioinnille, joku muu tekee sen alan ulkopuolelta (ks. my\u00f6s Pakarinen 2005). Talous on sosiaalitoimessa usein n\u00e4hty &#8221;hyv\u00e4n\u00e4 viholli\u00adsena&#8221;. Toimiminen muuttuvassa yhteiskunnassa, jossa resurssit ovat rajalliset, edellytt\u00e4\u00e4 kuiten\u00adkin t\u00e4m\u00e4n mielikuvan muuttamista; talous t\u00e4ytyisi mielikuvissa muuttaa kahleesta voimavaraksi! <\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Seuraavassa t\u00e4m\u00e4n tutkimuksen my\u00f6t\u00e4 nous\u00adseet n\u00e4kemykset siit\u00e4, miten kehitt\u00e4misty\u00f6t\u00e4 pit\u00e4isi jatkossa vied\u00e4 eteenp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"> 1. Taloudellisen vaikuttavuuden arvioinnin tar\u00adpeen tiedostaminen ja motivointi, asenne\u00admuutos: &#8211; aikaa strategiselle suunnittelulle- osaamisen vahvistaminen koulutuksella.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">2. Organisaation tavoitteiden ja toimintatapojentiedostaminen ja auki kirjaaminen, perusteh\u00adt\u00e4v\u00e4n kirkastaminen: &#8211; strategiset onnistumisen polut- johdolle ty\u00f6v\u00e4lineit\u00e4- kanavat tiedon v\u00e4littymiselle.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">3. Tilastoinnin kehitt\u00e4minen ja yhdenmukaistaminen- tietojen luotettavuus, systemaattisuus: &#8211; yhdenmukaiset kriteerit eri toimialojen ja l\u00e4hikuntien kesken-ker\u00e4tty tieto my\u00f6s kunnan omaan k\u00e4yt\u00adt\u00f6\u00f6n. <\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">4. Taloudellisen vaikuttavuuden arvioinnin k\u00e4ynnist\u00e4minen ja arviointitiedon hy\u00f6dynt\u00e4minen: &#8211; tietoinen p\u00e4\u00e4t\u00f6s arvioinnin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n\u00adotosta-arviointikriteerien luominen- arviointitiedon k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto (ty\u00f6ntekij\u00e4t, johto, tarkastuslautakunta)<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Kivipelto, M. (2008). Osallistava ja valtaistava arviointi: johdatus periaatteisiin ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin. Stakesin ty\u00f6papereita 17.<\/h2>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><a href=\"https:\/\/www.julkari.fi\/bitstream\/handle\/10024\/75668\/T17-2008-VERKKO.pdf\">T17-2008-VERKKO.pdf (julkari.fi)<\/a><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><canvas width=\"1191\" height=\"1770\"><\/canvas><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Tapani Purola, Ky\u00f6sti Urponen ja Harri Sintonen (1987) Vaikuttavuuden arvioinnin mahdollisuuksista ja menetelmist\u00e4 sosiaalihuollossa. Sosiaalihallituksen julkaisuja 18. Juha K\u00e4\u00e4ri\u00e4inen ja Juhani Iivari (1989). Sosiaalihuolto maailmanparantajana. Sosiaalihallituksen julkaisuja 4. Virtanen, Petri &#8230;<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-501","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blog"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/501","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=501"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/501\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":584,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/501\/revisions\/584"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=501"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=501"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=501"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}