MTV Uutisisissa 28.7. otsikolla ”J\u00e4lkihuoltoik\u00e4raja laskee \u2013 ministeri perustelee muutosta yhdenvertaisuudella” ministeri perustelee tulevaa muutosta kustannustehokkuudella ja yhdenvertaisuudella.<\/p>\n\n\n\n
”Kustannustehokkuuden n\u00e4k\u00f6kulmasta ja palveluiden k\u00e4ytt\u00e4jien itsens\u00e4kin kannalta on j\u00e4rkevint\u00e4 panostaa rajallisia lastensuojelun voimavaroja erityisesti varhaiseen tukeen ja matalan kynnyksen palveluihin, jotta syrj\u00e4ytymiskierre ennaltaehk\u00e4ist\u00e4\u00e4n, toteaa sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso<\/strong> (ps). On my\u00f6s yhdenvertaisuusn\u00e4k\u00f6kulmasta perusteltua, ett\u00e4 lastensuojelun asiakkailla ei ole erillisi\u00e4 palveluita jopa seitsem\u00e4n vuotta t\u00e4ysi-ik\u00e4istymisen j\u00e4lkeen. T\u00e4ysi-ik\u00e4isi\u00e4 nuoria palvellaan palvelutarpeen jatkuessa kohtuullisen siirtym\u00e4ajan j\u00e4lkeen aikuissosiaality\u00f6n puolella, kuten muitakin nuoria, yhdenvertaisesti riippumatta siit\u00e4, onko heill\u00e4 lastensuojelutaustaa vai ei, Juuso jatkaa.” Vuonna 1972 julkaisussa selvityksess\u00e4 el\u00e4misen laadusta kiinnitettiin huomiota yhteiskuntapolitiikan hajoamiseen ja siit\u00e4 seuraavaan tehottomuuteen: ”Yhteiskuntapolitiikalle oli ollut ominaista ep\u00e4kohtien ja puutteiden korjaaminen osasuunnitelmilla ja sektoriohjelmilla. Pyrkimys osakysymysten erilliseen ratkaisuun oli johtanut monimutkaiseen ja vaikeasti hallittavaan kokonaisuuteen, jossa tietyn lohkon toimenpide oli yll\u00e4tt\u00e4en aikaansaanut toisella lohkolla vakavia ep\u00e4kohtia. Yhteiskuntapolitiikassa tulee kehitt\u00e4\u00e4 useita toimintalohkoja kattavaa ratkaisukeskeist\u00e4 politiikkasuunnittelua.\u201d (Talousneuvosto (1972) El\u00e4misen laatu ja sen mittaaminen. Yhteiskuntapolitiikan tavoitteita ja niiden mittaamista tutkiva jaosto. Helsinki.)<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 huoli oli toistuvasti esill\u00e4 1970- ja 1980-luvulla ja erityisesti STM:n johdolla 1990-luvun alussa valmistellussa ehk\u00e4isev\u00e4n sosiaalipolitiikan toimenpideohjelmassa: ”Miten sopeuttaa yhteiskunnallinen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteko siten, ett\u00e4 se ottaa huomioon p\u00e4\u00e4t\u00f6sten sosiaaliset vaikutukset niin, ettei se samalla romuta ihmisten el\u00e4m\u00e4nhallinnan mahdollisuuksia ja ett\u00e4 se kest\u00e4\u00e4 my\u00f6s hitaan taloudellisen kasvun? Jos t\u00e4ss\u00e4 ei onnistuta, niukkuus tuottaa er\u00e4\u00e4nlaisia bumerangivaikutuksia <\/strong><\/em>hallinnonalan oman toiminnan sis\u00e4ll\u00e4 tai ketjureaktioita muilla alueilla<\/em>.<\/strong> S\u00e4\u00e4st\u00f6jen kohteeksi joutuneet asiat palaavat kerta toisensa j\u00e4lkeen ihmisten ongelmiksi konkretisoituneessa muodossa tai toisessa uudelleen p\u00e4\u00e4tett\u00e4v\u00e4ksi. Toisten hallinnonalojen tekemisten tai tekem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4misten seuraukset siirtyv\u00e4t toisille teht\u00e4v\u00e4aluille, jolloin yhden sektorin ep\u00e4onnistuminen maksetaan toisilla alueilla.\u201d (STM Julkaisuja 1995:12, sivut 20\u201321) Lastensuojelun ja my\u00f6s kaikkien muidenkin lapsiperheiden sek\u00e4 lasten ja nuorten palveluissa yhteisen\u00e4 nimitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 on lasten aikuistumisen tukeminen. Olen t\u00e4t\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4 havainnollistanut tuoreessa kirjassani alla olevalla kuvalla. Samanaikaisesti lasten sosiaalinen itsen\u00e4istyminen on siirtynyt nuoremmaksi. Lastenpsykiatrit ovat varoittaneet lasten liian varhaisesta sosiaalisesta aikuistamisesta. Puhumme kymmenvuotiaista ’varhaisteinein\u00e4’. Selv\u00e4 ero lasten ja aikuistumisen pukeutumisessa on kadonnut. Lapsilta odotetaan oppivelvollisuuskouluissa jo murrosi\u00e4ss\u00e4 itsen\u00e4isi\u00e4 valintoja, jotka vaikuttavat heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 pitk\u00e4lle aikuisuuteen. Suomessa julkinen valta on jo varhain ottanut vastuuta lasten aikuistumisen tukemisesta ensin tukemalla lapsiperheit\u00e4 ja sitten my\u00f6s perustamalla uusia lapsuuden instituutioita kodin rinnalle. Niist\u00e4 merkitt\u00e4vimm\u00e4t ovat p\u00e4iv\u00e4hoito, oppivelvollisuuskoulutus ja sijaishuolto. Samanaikaisesti vanhempien ja kodin ajasta lasten aikuistumisen tukemisessa ovat tulleet kilpailemaan monet muut yhteiskunnalliset toimijat. T\u00e4st\u00e4 enemm\u00e4n edell\u00e4 mainitussa kirjassani. <\/p>\n\n\n\n Lapsen oikeus saada aikuisilta ja my\u00f6s julkiselta vallalta tukea on Suomessa s\u00e4\u00e4detty lastensuojelulaissa 1980-luvulla ja sen useissa p\u00e4ivityksiss\u00e4 my\u00f6hemmin sek\u00e4 laissa lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta (8.4.1983\/361). Kansainv\u00e4lisesti lapsen oikeudet on kiteytetty YK:n lasten oikeuksien yleissopimukseen, jonka Suomen eduskunta hyv\u00e4ksyi osaksi lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4mme 1990-luvun alussa (60\/1991, Mit\u00e4 lapsiasiavaltuutettu edist\u00e4\u00e4? | Lapsiasiavaltuutettu<\/a>). Yhteist\u00e4 n\u00e4ille s\u00e4\u00e4d\u00f6ksille ja oppivelvollisuudelle on, ett\u00e4 lapsuuden hallinnollinen ik\u00e4raja on asetettu 18. ik\u00e4vuoteen. Julkisessa hallinnossa kaikki ovat lapsia 18. ik\u00e4vuoteen saakka ja sen j\u00e4lkeen se ovat aikuisia. T\u00e4ss\u00e4 kehyksess\u00e4 sosiaalipalvelujen hallinnollinen ik\u00e4raja on poikkeuksellinen. Oikeus lastensuojeluun p\u00e4\u00e4ttyy 18. vuoden i\u00e4ss\u00e4, jonka j\u00e4lkeen tarjolla ovat aikuisille kehitetyt ja j\u00e4rjestetyt sosiaalipalvelut. Lastensuojelun tukea tarvitsevat nuoret ovat heille tarkoitettujen erikoistuneen palvelujen piiriss\u00e4 silloin, kun he siirtyv\u00e4t suoraan peruskoulusta toisen asteen opintoihin ja edelleen opiskelemaan korkeakouluihin ja\/tai suorittamaan asevelvollisuutta. Usein lastensuojelun asiakkaat ja erityisesti sijaishuollossa olleet eiv\u00e4t 18 vuotta t\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n etene suoraan opiskeluun. T\u00e4t\u00e4 siirtym\u00e4\u00e4 pehment\u00e4m\u00e4\u00e4n on sosiaalipalveluissa s\u00e4\u00e4detty oikeus lastensuojelun j\u00e4lkihuoltoon.<\/p>\n\n\n\n J\u00e4lkihuolto sosiaalisena investointina nuorten aikuistumiseen<\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n ”Sosiaalinen investointi tarkoittaa resurssien sijoittamista johonkin, jonka avulla tuetaan ihmisten el\u00e4m\u00e4nhallintaa. Tavoitteena on ihmisten itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeuden kunnioittaminen siten, ett\u00e4 he sijoitusten seurauksena selvi\u00e4v\u00e4t itsen\u00e4isesti ilman erityist\u00e4 tukea tai apua.”<\/strong><\/mark><\/em> Ehk\u00e4isev\u00e4n sosiaalipolitiikan valtakunnallinen toimenpideohjelma. STM:n julkaisuja 1995:12, 25-33. <\/p>\n\n\n\n ”Sosiaalinen investointi kohdistuu ihmisiin, joilla ei ole itse mahdollisuuksia investoida itseens\u00e4 eik\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4. Sosiaalinen investointi luo toimintakyky\u00e4 ja avaa mahdollisuuksia sinne, miss\u00e4 niit\u00e4 ei muuten olisi.<\/strong>”<\/mark><\/em> (Jorma Sipil\u00e4. Hyvinvointivaltio sosiaalisena investointina: \u00e4l\u00e4 anna k\u00f6yh\u00e4lle kalaa vaan koulutus! Yhteiskuntapolitiikka 2011; 76\/4: 359-372 sipila.pdf (julkari.fi)<\/a> Esitimme seuraavia toimenpiteit\u00e4:1) J\u00e4lkihuollon ik\u00e4rajan nostetaan 25 vuoteen. Vastaavan sosiaality\u00f6ntekij\u00e4n on aktiivisesti tiedotettava nuorelle ja h\u00e4nen huoltajilleen j\u00e4lkihuollon palveluista ja h\u00e4nen oikeudestaan niihin. 2) J\u00e4lkihuollon suunnitelman valmistelu on aloitettava riitt\u00e4v\u00e4n varhain ja sen on oltavavalmiina toimeenpantavaksi viimeist\u00e4\u00e4n sijoituksen p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4. 3) Kunnan velvoitetta j\u00e4lkihuollon j\u00e4rjest\u00e4miseen nuorten tarpeiden mukaan t\u00e4smennet\u00e4\u00e4n. Kunnan tulee varata voimavarat sijoituksen jatkamiseen t\u00e4ysi-ik\u00e4isyyden j\u00e4lkeen, kun se on nuoren edun mukaista ja h\u00e4n itse siihen suostuu.<\/p>\n\n\n\n Oikeutta j\u00e4lkihuoltoon jatkettiin 25. ik\u00e4vuoteen saakka 1.1.2020 voimaantullessa lastensuojelulain muutoksessa. THL:n ty\u00f6paperissa 32\/2020 j\u00e4lkihuoltoa kuvattiin seuraavasti: ”<\/p>\n\n\n\n Tuoreessa THL:n katsauksessa lastensuojelun uudistamisen tavoitteisiin (P\u00e4\u00e4t\u00f6ksen tueksi 8\/2023) kuvattiin taas kerran j\u00e4lkihuollon tarvetta: ”Sijaishuollon p\u00e4\u00e4ttymisen j\u00e4lkeen lapsilla ja nuorilla on tietyin ehdoin oikeus j\u00e4lkihuoltoon. Laadukkaasti j\u00e4rjestetty aikuistumisen tuki vahvista nuoren p\u00e4rj\u00e4\u00e4mist\u00e4 my\u00f6hemmin aikuisuudessa. Moni sijoitettu nuori j\u00e4\u00e4 nykyisell\u00e4\u00e4n aivan liian yksin ja vaille tukea 18 vuotta t\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n. Lastensuojelun j\u00e4lkihuollon johto kunnissa arvioi, ett\u00e4 per\u00e4ti 40 prosenttia lastensuojelun j\u00e4lkihuollossa olevista nuorista oli NEET-tilanteessa eli ty\u00f6n, koulutuksen ja varusmiespalveluksen ja siten my\u00f6s ty\u00f6terveys- ja opiskeluhuoltopalvelujen ulkopuolella.<\/em><\/strong> Nuorilla on selvityksen mukaan enemm\u00e4n p\u00e4ihde- ja mielenterveyden haasteita sek\u00e4 asunnottomuutta kuin ik\u00e4tovereillaan, ja he saavat usein lapsia ik\u00e4tovereitaan nuorempina. Tuen ja avun puutteessa haasteet jatkuvat sukupolvelta toiselle ja syrj\u00e4ytymisriski kasvaa. ”Lastensuojelun uudistuksen tavoitteeksi hyvinvoiva lapsi ja nuori \u2013 kaikista l\u00e4ht\u00f6kohdista (julkari.fi)<\/a><\/p>\n\n\n\n Sosiaalipalveluissa hallinnollinen ik\u00e4raja lapsiperheiden ja lasten tukemisen ja aikuissosiaality\u00f6n v\u00e4lill\u00e4 on poikkeuksellisen jyrkk\u00e4 verrattuna muihin lasten aikuistumisen tuen palveluihin. Vuosikymmenien kuluessa on kasautunut paljon tutkimusn\u00e4ytt\u00f6\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 lastensuojelun tuen p\u00e4\u00e4tyess\u00e4 18 vuoden i\u00e4ss\u00e4, monet sen asiakkaina olleet nuoret eiv\u00e4t ole viel\u00e4 valmiita p\u00e4rj\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n aikuisina, mutta putoavat kuitenkin julkisen vallan rakentaman tukiverkon ulkopuolelle. Etsiv\u00e4 nuorisoty\u00f6, ohjaamot, VAMOS-toiminta ja lukemattomat projektit yritt\u00e4v\u00e4t t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 tuen tarvetta. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 on l\u00e4hes aina kysymys katkoksesta. Se mit\u00e4 on vaihtelevalla menestyksell\u00e4 yritetty rakentaa lastensuojelussa, voi jatkua j\u00e4lkihuoltona tai p\u00e4\u00e4tty\u00e4 kokonaa<\/p>\n\n\n\n Kun tarkastellaan j\u00e4lkihuoltoa yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 hitaasti aikuistuvien ja vaikeuksiin ajautuneiden nuorten tarpeisiin erikoistuneena tukena sosiaalipalveluissa ja toisaalta suhteessa edell\u00e4 kuvattuihin muihin 18-24 -vuotiaisiin erikoistuneissa palveluissa, on vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 perusteluja v\u00e4itteelle, ett\u00e4 kyseess\u00e4 olisi yhteiskunnallinen etuoikeus. Pikemminkin kyseess\u00e4 on suuruusluokaltaan vaatimaton sosiaalinen investointi niiden nuorten tukemiseen<\/em><\/strong>, jotka ovat lapsuudessaan j\u00e4\u00e4neet vaille riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 tukea l\u00e4heisiss\u00e4 aikuissuhteissa, julkisen vallan rakentamissa lapsuuden instituutioissa sek\u00e4 lapsiperheiden, lasten ja nuorten palveluissa.(”Sosiaalinen investointi kohdistuu ihmisiin, joilla ei ole itse mahdollisuuksia investoida itseens\u00e4 eik\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4. Sosiaalinen investointi luo toimintakyky\u00e4 ja avaa mahdollisuuksia sinne, miss\u00e4 niit\u00e4 ei muuten olisi. Jorma Sipil\u00e4. Hyvinvointivaltio sosiaalisena investointina: \u00e4l\u00e4 anna k\u00f6yh\u00e4lle kalaa vaan koulutus! Yhteiskuntapolitiikka 2011; 7674 359-372<\/p>\n\n\n\n Ministerin perustelu kustannustehokkuudesta vaatii my\u00f6s analyysi\u00e4: ”Kustannustehokkuuden n\u00e4k\u00f6kulmasta ja palveluiden k\u00e4ytt\u00e4jien itsens\u00e4kin kannalta on j\u00e4rkevint\u00e4 panostaa rajallisia lastensuojelun voimavaroja erityisesti varhaiseen tukeen ja matalan kynnyksen palveluihin, jotta syrj\u00e4ytymiskierre ennaltaehk\u00e4ist\u00e4\u00e4n.” T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa palvelujen k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t ovat aikuistumiseensa erityist\u00e4 tukea tarvitsevia nuoria. Miten tuen lopettaminen olisi heid\u00e4n kannaltaan j\u00e4rkev\u00e4\u00e4? On my\u00f6s varsin vahvaa historiallista n\u00e4ytt\u00f6\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 siirt\u00e4minen voimavaroja erikoistunutta tukea tarvitsevilta saman tien ehk\u00e4isemiseen ja matalan kynnyksen palveluihin ei koskaan ole ollut kustannustehokasta. Olisin todella kiitollinen, jos saisin tutustua yhteenkin kustannustehokkuuden puolesta puhuvaan esimerkkitapaukseen sosiaalipalveluissa.<\/p>\n\n\n\n Ehdotus aikuistumisen tuen ohjelmaksi<\/em><\/strong>.<\/p>\n\n\n\n Sosiaali- ja terveysministeri\u00f6 asetti 17.1.2019 ty\u00f6ryhm\u00e4 selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n lastensuojelun j\u00e4lkihuollon uudistamista aikuistumisen tueksi<\/strong><\/em> niin, ett\u00e4 se riitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla vahvistaisi nuorten aikuisten toimintakyky\u00e4 ja itsen\u00e4ist\u00e4 toimijuutta, tukisi opiskelua sek\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n siirtymist\u00e4 ja muuta integroitumista yhteiskuntaan sek\u00e4 v\u00e4hent\u00e4isi huono osaisuuden ylisukupolvisuutta. (STM raportteja ja muistioita 2019:43) Ty\u00f6ryhm\u00e4n puheenjohtajana toimi professori Juho Saari Tampereen yliopistosta ja sihteerin\u00e4 neuvotteleva virkamies Annika Parsons sosiaali- ja terveysministeri\u00f6st\u00e4. (STM raportteja ja muistioita 2019:43.Lastensuojelun j\u00e4lkihuollon uudistamisty\u00f6ryhm\u00e4n loppuraportti. Lastensuojelun j\u00e4lkihuollon uudistamisty\u00f6ryhm\u00e4 (valtioneuvosto.fi)<\/a><\/p>\n\n\n\n Ty\u00f6ryhm\u00e4n mukaan ylisukupolvinen huono-osaisuus merkitsee siit\u00e4 k\u00e4rsiville henkil\u00f6ille ja kotitalouksille hyvinvoinnista sivuun j\u00e4\u00e4mist\u00e4 muihin suomalaisiin n\u00e4hden: ”Sivuun j\u00e4\u00e4minen syntyy olennaisilta osiltaan edellisen sukupolven seuraavalle sukupolvelle aiheuttamasta kuormasta, jota seuraava sukupolvi joutuu kantamaan tehdess\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja tulevaisuutensa kannalta t\u00e4rkeit\u00e4 arjen valintoja. Ylisukupolviseen huono-osaisuuteen sopeutuneet henkil\u00f6t eiv\u00e4t eri syist\u00e4 pysty hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4 mahdollisuuksia, joita vaurastuminen ja hyvinvointivaltio ovat luoneet suomalaisten valtav\u00e4est\u00f6lle. Siten el\u00e4m\u00e4ntilanne sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kokemusta k\u00f6yhyydest\u00e4 a ja eriasteisia vaikeuksia ja k\u00e4rsimyst\u00e4kin.”<\/p>\n\n\n\n Ty\u00f6ryhm\u00e4 muistutti, ett\u00e4 valtaosaltaan suomalainen huono-osaisuus ei ole pysyv\u00e4\u00e4 eik\u00e4 periytyv\u00e4\u00e4 ja ett\u00e4 pieni osa suomalaisista perheist\u00e4 ja suvuista on sosiaalihuollon asiakkaina useita sukupolvia: ”N\u00e4iden nuorten aikuisten kohdalla Ty\u00f6ryhm\u00e4n mukaan j\u00e4lkihuollon piiriss\u00e4 olevat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhm\u00e4\u00e4n: kevytt\u00e4 tukea ja paljon tukea tarvitseviin: ”Kevytt\u00e4 tukea tarvitsevat selvi\u00e4v\u00e4t aikuistumisvaiheesta ilman suurempia haasteita. Heid\u00e4n palveluj\u00e4rjestelm\u00e4ns\u00e4 on riitt\u00e4v\u00e4, eik\u00e4 juurikaan eroa muiden aikuistuvien nuorten el\u00e4m\u00e4n haasteista. Paljon tukea tarvitsevilla lapsilla ja nuorilla on hyvin monimuotoisia, kompleksisia ja kumuloituvia sosiaalisia ja terveydellisi\u00e4 ongelmia, jotka alentavat heid\u00e4n toimintakyky\u00e4\u00e4n. He j\u00e4\u00e4v\u00e4t liian usein tavoitteellisen ja kokonaisvaltaisen tuen ulkopuolelle eiv\u00e4tk\u00e4 saa tai kykene ottamaan vastaan riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 apua arjessa selviytymiseen el\u00e4m\u00e4n eri alueilla (muun muassa asumisen haasteet, p\u00e4ihde- ja mielenterveysongelmat, ylivelkaantuminen ja talouden suunnittelu, hygienia ja terveys sek\u00e4 koulutukseen ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n integroituminen). My\u00f6s nuorten opiskeluvalmiuksien ja ty\u00f6- ja toimintakyvyn kartoituksessa on ollut puutteita. Mit\u00e4 useammalla el\u00e4m\u00e4n osa-alueella ja mit\u00e4 enemm\u00e4n nuorella on tuen tarvetta, sit\u00e4 suurempi riski h\u00e4nell\u00e4 on pudota palvelujen v\u00e4liin ja syrj\u00e4yty\u00e4.”<\/p>\n\n\n\n ”Lastensuojelu j\u00e4\u00e4 usein liian yksin nuorten j\u00e4lkihuollossa. Kun kouluttautumisen ja ty\u00f6llistymisen polut ja j\u00e4lkihuollon tukipalvelut ovat hajallaan eri hallinnonaloilla, aiheuttavat erilaiset asenteet, ohjeet, lait ja palvelujen tarjoajat pahimmillaan nuorten putoamisen palveluj\u00e4rjestelm\u00e4n ulkopuolelle. Koulutus ja v\u00e4hint\u00e4\u00e4n toisen asteen tutkinnon suorittaminen kuitenkin suojaisivat lapsia ja nuoria monilta sosiaalisilta ja terveydellisilt\u00e4 ongelmilta kuten ty\u00f6tt\u00f6myydelt\u00e4 ja teinivanhemmuudelta. Palvelu- ja tulonsiirtoj\u00e4rjestelmien tuotanto- ja organisointitapa ei vastaa nuorten tarpeisiin, toiveisiin ja odotuksiin, mik\u00e4 aiheuttaa tyhj\u00e4k\u00e4ynti\u00e4 ja satunnaisuutta.”<\/p>\n\n\n\n Ty\u00f6ryhm\u00e4 ehdotti, ett\u00e4 lastensuojelun j\u00e4lkihuolto uudistetaan t\u00e4ysi-ik\u00e4isten nuorten osalta tavoitteelliseksi ja r\u00e4\u00e4t\u00e4l\u00f6idyksi nuorten aikuistumisen ja itsen\u00e4istymisen tueksi.<\/em><\/strong> Nuoren edun mukaisen kokonaisratkaisun ja syrj\u00e4ytymisen v\u00e4hent\u00e4misen onnistuminen edellytt\u00e4\u00e4 uudenlaista eri sektoreiden kokonaisvaltaista ja koordinoitua yhteisty\u00f6t\u00e4 eri hallinnonalojen irrallisten palvelujen sijaan. ”Asetetaan ty\u00f6ryhm\u00e4 valmistelemaan periaatteet esitykselle kansallisesta ohjelmasta, jonka tavoitteena on luoda aikuistumisen tuen kokonaisuus nuorten aikuisten toimintakyvyn ja itsen\u00e4isen toimijuuden vahvistamiseksi sek\u00e4 ylisukupolvisen huono-osaisuuden v\u00e4hent\u00e4miseksi. Aikuistumisen tuki ohjelma ehdotetaan sis\u00e4llytett\u00e4v\u00e4ksi tulevan hallituksen hallitusohjelmaan strategisena hankkeena. Se on verrattavissa vuonna 2007 toimeenpantuun Asunto ensin \u2013 periaatteen juurruttaneeseen hankkeeseen. Monisektorisen ohjelman k\u00e4ynnist\u00e4misest\u00e4 voitaisiin tehd\u00e4 valtioneuvoston periaatep\u00e4\u00e4t\u00f6s. Sen valmistelusta, johdosta ja koordinaatiosta sovittaisiin tarkemmin valtioneuvoston kanslian ja ohjelmaan osallistuvien ministeri\u00f6iden kesken. Ohjelma olisi rakenteeltaan kolmitasoinen ja sen valmistelussa ja toteutuksessa huomioitaisiin asiakasl\u00e4ht\u00f6isyys ja -osallisuus sek\u00e4 erilaiset asiakasryhm\u00e4t ja palvelutarpeet. Osana ohjelmakokonaisuutta vahvistettaisiin ja kehitett\u00e4isiin toimintatapoja, joiden kautta kohderyhm\u00e4n\u00e4 olevat nuoret p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t mukaan kehitt\u00e4misty\u00f6h\u00f6n.” Minulle esitys lastensuojelun j\u00e4lkihuollon yl\u00e4ik\u00e4rajan alentamisesta ilman ett\u00e4 n\u00e4it\u00e4 palveluja tarvitsevalle ryhm\u00e4lle esitettyisiin uutta vaihtoa voimavaroineen,<\/strong><\/em> tuottaa suurella todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 sellaisen bumerangivaikutuksen, josta oltiin huolestuneita jo 1970-luvulla ja jota t\u00e4smennettiin vuonna 1995 valmistuneessa Ehk\u00e4isev\u00e4n sosiaalipolitiikan valtakunnallisessa toimenpideohjelmassa. Erityisesti kiinnit\u00e4n huomiota ministerin perusteluun: ”On my\u00f6s yhdenvertaisuusn\u00e4k\u00f6kulmasta perusteltua, ett\u00e4 lastensuojelun asiakkailla ei ole erillisi\u00e4 palveluita jopa seitsem\u00e4n vuotta t\u00e4ysi-ik\u00e4istymisen j\u00e4lkeen. T\u00e4ysi-ik\u00e4isi\u00e4 nuoria palvellaan palvelutarpeen jatkuessa kohtuullisen siirtym\u00e4ajan j\u00e4lkeen aikuissosiaality\u00f6n puolella, kuten muitakin nuoria, yhdenvertaisesti riippumatta siit\u00e4, onko heill\u00e4 lastensuojelutaustaa vai ei, Juuso jatkaa.” <\/p>\n\n\n\n Miksi l\u00e4hes kaikilla muilla nuorilla olisi oikeus lapsuuden ja aikuisuuden v\u00e4lill\u00e4 edell\u00e4 kuvattuihin heid\u00e4n tarpeisiinsa erikoistuneisiin palveluihin, mutta niit\u00e4 eiv\u00e4t tarvitse ne nuoret, jotka lastensuojeluasiakkuuksien j\u00e4lkeen putoavat yhteiskunnan tukiverkkojen v\u00e4liin? Yhdenvertaisuus saa varsin omituisia tulkintoja. Ehk\u00e4 enemm\u00e4nkin kysymys on siit\u00e4, ett\u00e4 heikoilta asiakkailta voi leikata siit\u00e4kin v\u00e4h\u00e4st\u00e4 mit\u00e4 heille on tarjolla. Kun n\u00e4in kertyneen marginaalisen ’s\u00e4\u00e4st\u00f6n’ sijoittaa – bumerangivaikutuksesta v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 – ennalta ehk\u00e4isyyn ja matalan kysymyksen palveluihin, julkisuuskuvassa t\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 edistysaskeleelta kansallisen lapsistrategian toteuttamisessa.<\/p>\n\n\n\n STM:n ty\u00f6ryhm\u00e4n analyysi nuorten tuen tilasta lastensuojeluasiakkuuden ja erityisesti sijaishuollon p\u00e4\u00e4ttymisen j\u00e4lkeen on edelleen ajankohtainen -samoin ehdotus aikuistumisen tuenohjelmaksi – kuten THL:n t\u00e4m\u00e4n vuoden alussa julkaisema katsaus lastensuojelun uudistamisen tavoitteisiin osoittaa. Tuntuu ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6iselt\u00e4, ett\u00e4 hallitusohjelmaa laadittaessa j\u00e4lkihuoltoa koskevat tutkimukset, selvitykset ja ehdotukset eiv\u00e4t olisi olleet valmistelijoiden tiedossa. Jossakin m\u00e4\u00e4rin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4 olisi ollut, jos sosiaali- ja terveysministerin sijasta edell\u00e4 kuvattuja perusteluja olisi esitetty valtionvarainministeri\u00f6n taholta. Sosiaali- ja terveysministerin esitt\u00e4m\u00e4n\u00e4 niit\u00e4 ne tuovat esiin harkitun v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden niiden nuoren tulevaisuudesta, joiden lastensuojeluasiakkuus ja sijaishuolto p\u00e4\u00e4ttyy nykyist\u00e4 aikaisemin. Kun nuori aikuinen tarvitsee viel\u00e4 23-24 -vuoden i\u00e4ss\u00e4 erityist\u00e4 tukea aikuistumisensa, on kysymys siit\u00e4 ryhm\u00e4st\u00e4 nuoria aikuisia, jotka suurella todenn\u00e4k\u00f6isuudella tulevat tuottamaan julkiselle sektorille kasvavia kustannuksia pitk\u00e4lle eteenp\u00e4in (= bumerangivaikutus). Tarjolla olisi ollut my\u00f6s toinen vaihtoehto, aikuistumisen tuen ohjelmaty\u00f6n ottaminen hallitusohjelmaan ja k\u00e4ynnist\u00e4minen ty\u00f6ryhm\u00e4n vuonna 2019 ehdottamalla tavalla. Hallitusohjelman toteuttamiseksi STM:ss\u00e4 valmistellaan lastensuojelun maattamista: Lastensuojelun j\u00e4lkihuollon ik\u00e4raja lasketaan hallitusohjelman mukaisesti 23 ik\u00e4vuoteen. Hallituksen esitys lastensuojelulain muuttamisesta – Sosiaali- ja terveysministeri\u00f6 (stm.fi) MTV Uutisisissa 28.7. otsikolla ”J\u00e4lkihuoltoik\u00e4raja laskee \u2013 …<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-451","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blog"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/451","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=451"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/451\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":475,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/451\/revisions\/475"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=451"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=451"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=451"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
Esitys poikkeaa huomattavasti siit\u00e4 lasten aikuistumisen tukemisen yleisest\u00e4 strategiasta, jota Suomessa on itsen\u00e4isyyden alusta alkaen varsin johdonmukaisesti toteutettu. Ensimm\u00e4isen\u00e4 huolena oli \u00e4itiys- ja lapsikuolleisuus, johon vastattiin kehitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 \u00e4itiys- ja lastenneuvontaa. Samanaikaisesti kannettiin huolta muuttuvan ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n tarpeista ja s\u00e4\u00e4dettiin oppivelvollisuuslaki. 1930-luvulla huomattiin, ett\u00e4 syntyvyyden aleneminen saattaa vuosikymmenien kuluessa aiheuttaa v\u00e4est\u00f6kadon. T\u00e4st\u00e4 huolesta k\u00e4ynnistyi perhepolitiikan suunnitelmallinen kehitt\u00e4minen ja toimeenpano. 1950-luvulta alkaen investointiin my\u00f6s toisen asteen koulutukseen ja kouluterveydenhuoltoon. Lapsiperheiden ja lasten sosiaalipalveluja rakennettiin suunnitelmallisesti 1970-luvulta alkaen. Sosiaalipalveluissa panostettiin varhaiskasvatukseen ja lastensuojeluun. Vaikka mutkia on ollut matkassa, lasten aikuistumisen tukea on rakennettu viime vuosiin saakka nostamalla oppivelvollisuuden ik\u00e4rajaa ja pident\u00e4m\u00e4ll\u00e4 oikeutta lastensuojelun j\u00e4lkihuoltoon 25. ik\u00e4vuoteen saakka.
T\u00e4ss\u00e4 vuosikymmenien pitk\u00e4ss\u00e4 linjassa esitys lastensuojelun ik\u00e4rajan alentamisesta on selv\u00e4 poikkeama, jonka tekev\u00e4t erityisen merkitykselliseksi ministerin perustelut edell\u00e4 lainatussa MTV:n uutisessa. Perustelujen merkityksellisyyden ymm\u00e4rt\u00e4miseksi palautan mieleen 1990-luvun laman ja sen oloissa valmistuneessa Ehk\u00e4isev\u00e4n sosiaalipolitiikan valtakunnallisessa toimenpideohjelmassa kuvatun bumerangivaikutuksen. Toinen keskeinen kysymys on lasten aikuistumisen tuen ymm\u00e4rt\u00e4minen julkisen vallan erityisen\u00e4 haasteena ja velvollisuutena.
”Bumerangivaikutus” yhteiskuntapolitiikassa. <\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n
Lapsen aikuistuminen ja sen tukeminen<\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n
Kehitt\u00e4miskeskustelua lapsiperheiden sostepalveluista valtionhallinnossa 1970-2009. (bod.fi)<\/a>
<\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/mattirimpela.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/07\/image-1.png\")
<\/figure>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 keskeinen kysymys kuvassa on lapsen aika. Lapsen aika on erilainen kuin kalenteriaika. Lasten aikuistuminen etenee yksil\u00f6llisi\u00e4 polkuja, jotka tulevat n\u00e4kyviin jo varhaislapsuudessa. Jokainen v\u00e4h\u00e4nkin lasten kehitykseen tutustunut on havainnut, ett\u00e4 esimerkiksi konttaamisessa, k\u00e4velem\u00e4\u00e4n oppimisessa, puhumisessa ja siirtymisess\u00e4 vapuista potalle on suuria eroja saman perheen sis\u00e4ll\u00e4. Olen t\u00e4t\u00e4 seurannut viiden oman ja seitsem\u00e4n lapsenlapsen arjessa. Yksil\u00f6lliset erot aikuistumisessa tulevat erityisen selv\u00e4sti n\u00e4kyviin murrosi\u00e4ss\u00e4. Kasvupyr\u00e4hdyksess\u00e4 voi olla 3-4 vuoden luonnollisia ik\u00e4vaihteluja.
Lasten fyysinen aikuistuminen on nopeutunut kahdessa suunnassa. Biologisesti lapset varttuvat t\u00e4n\u00e4\u00e4n aikuiseksi keskim\u00e4\u00e4rin noin vuoden nuorempina kuin viime vuosisadan puoliv\u00e4liss\u00e4. Sosiaalisessa aikuistumisessa uutta on sen irtaantuminen ty\u00f6llistymisest\u00e4. Lapset tulevat mukaan aikuisten ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n yh\u00e4 my\u00f6hemmin paljolti siksi, ett\u00e4 mahdollisuus ty\u00f6llisty\u00e4 ilman ammatillista osaamista on nopeasti v\u00e4hentynyt. <\/p>\n\n\n\n
Kolmas ajan ulottuvuus on lapsen psyykkinen aikuistuminen. Samanaikaisesti kun biologinen ja sosiaalinen aikuistuminen on varhaistuminen, lasten kasvuymp\u00e4rist\u00f6t ovat monimutkaistuneet. Omatoimisena aikuisena p\u00e4rj\u00e4\u00e4misen vaatimukset ovat 2020-luvulla huomattavasti vaativammat kuin puoli vuosisataa sitten.
Menem\u00e4tt\u00e4 syvemm\u00e4lle edell\u00e4 esitettyyn, voinemme kiistatta p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 lasten aikuistumisen tukemisessa erityisen\u00e4 haasteena ovat suuret erot yksil\u00f6llisiss\u00e4 poluissa. Osa lapsista varttuu omatoimisiksi aikuisiksi jo 16-17 -vuotiaina. Toiset tarvitsevat aikuistumiseensa tukea paljon pidemp\u00e4\u00e4n. Kun arkkiatri Arvo Ylp\u00f6lt\u00e4 kysyttiin 100-vuotisjuhlan haastattelussa, milloin h\u00e4n lakkasi kantamasta huolta lapsistaan, h\u00e4n vastasi: ”Sitten kun nuorinkin p\u00e4\u00e4si el\u00e4kkeelle”. (Arvo Ylpp\u00f6 \u2013 Wikipedia<\/a>)
Julkisen vallan vastuu lasten aikuistumisen tukemisesta<\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n
Hallinnon ik\u00e4raja ja lasten luonnollinen kehitys aikuisiksi ovat sovittamattomassa ristiriidassa kesken\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 ristiriita k\u00e4rjistyy silloin, kun lapset kehittyv\u00e4t aikuisiksi keskim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 hitaammin ja tarvitsevat siksi aikuisten tukea jopa p\u00e4ivitt\u00e4in viel\u00e4 18. syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 j\u00e4lkeen. T\u00e4h\u00e4n julkinen valta on vastannut kehitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ll\u00e4 nuorisopolitiikkaa ja nuorisoty\u00f6t\u00e4. Terveydenhuollossa lapsuuden ja aikuisuuden v\u00e4liin asettuu esimerkiksi nuorisopsykiatria ja nuorisoty\u00f6l\u00e4\u00e4ketieteen erityisp\u00e4tevyys. Toisen asteen opiskelijoille on j\u00e4rjestetty opiskeluterveydenhuolto, korkeakuluopiskelijoille viel\u00e4 erikseen omansa. (Laki korkeakouluopiskelijoiden\u2026 695\/2019 – S\u00e4\u00e4d\u00f6kset alkuper\u00e4isin\u00e4 – FINLEX \u00ae<\/a>, Etusivu – YTHS<\/a>) Asevelvollisuutta suorittaville on oma erikoistunut terveydenhuoltonsa.<\/p>\n\n\n\n
Olin mukana Toimiva lastensuojelu -selvityksess\u00e4 vuonna 2013. Sosiaali- ja terveysministeri\u00f6n ty\u00f6ryhm\u00e4nmuistio 20011:x (valtioneuvosto.fi)<\/a> Tarkastelimme tuolloin my\u00f6s j\u00e4lkihuoltoa: ”Laajassa selvityksess\u00e4 todettiin, ett\u00e4 huostassa olleiden suomalaisten nuorten aikuisten kuolleisuuden olevan muita korkeampi 25 vuoden ik\u00e4\u00e4n saakka. Ilmi\u00f6 koski yht\u00e4 lailla sek\u00e4 naisia ett\u00e4 miehi\u00e4 (Kalland ym. 2001). Kuolinsyin\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ik\u00e4ryhm\u00e4ss\u00e4 ovat usein onnettomuudet, tapaturmat, itsemurhat ja p\u00e4ihteet sek\u00e4 huumeet. Havainto puoltaa intensiivisen tuen jatkamista nykyist\u00e4 kauemmin. Sijaishuollossa olevien ja olleiden nuorten kokemusten mukaan kunnat toteuttavat j\u00e4lkihuoltovelvoitettaan hyvin eri tavoin. Huostaanoton p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 nuori itse saattaa suhtautua torjuvasti viranomaisten tukeen ja osa kunnista tyytyy t\u00e4h\u00e4n eik\u00e4 tarjoa aktiivisesti j\u00e4lkihuollon palveluja. On my\u00f6s kokemuksia siit\u00e4, ett\u00e4 j\u00e4lkihuollon suunnittelu aloitetaan vasta viime hetkess\u00e4 ennen sijoituksen loppumista ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 nuori joutui itsen\u00e4istym\u00e4\u00e4n \u201dtyhj\u00e4n p\u00e4\u00e4lle\u201d. J\u00e4lkihuoltovelvoitteen ik\u00e4rajaa on liian matala verrattuna aikuistumisen kasvaviin vaatimuksiin ja my\u00f6s vanhempiensa kanssa el\u00e4vien nuorten tilanteeseen. Sijoitettujen nuorten turvaverkot ovat usein huomattavasti hatarammat ja tuen tarve suurempi kuin samanik\u00e4isten vanhempiensa tukemana aikuistuvien.” <\/p>\n\n\n\n\n
lastensuojelun j\u00e4lkihuolto on viimeinen hetki, joissa nuorten toiveet ja palvelut voidaan nivoa yhteen nuorten el\u00e4m\u00e4nhallintaan vaikuttavasti. Juridinen aikuisuus ei tarkoita, ett\u00e4 nuori olisi viel\u00e4 henkisesti ja taitojensa puolesta aikuinen, jolloin yksil\u00f6n toimintakykyjen ja h\u00e4neen kohdistuvien odotusten v\u00e4lill\u00e4 saattaa olla suuri ep\u00e4suhta. Kuinka suuri eroavaisuus toimintakyvyn ja odotusten v\u00e4lill\u00e4 on, ei useinkaan ole tarkalleen ottaen tiedossa, mutta ammattilaiset korostavat lastensuojelussa lapsuutensa
ja\/tai nuoruutensa viett\u00e4neiden nuorten olevan ainakin jonkin verran takamatkalla suhteessa ik\u00e4tovereidensa valmiuksiin p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 itsen\u00e4isesti. Kyseess\u00e4 on ryhm\u00e4, jossa ylisukupolvisen huono-osaisuuden todenn\u00e4k\u00f6isyys on huomattavan suuri.”<\/p>\n\n\n\n
1) Aikuistumisen tukemiseksi s\u00e4\u00e4det\u00e4\u00e4n erillislaki, joka tukee nuoria aikuisia, jotka ovat aikaisemmin olleet lastensuojelun
sijoittamina tai muuten rinnastettavissa tuohon ryhm\u00e4\u00e4n (ty\u00f6ryhm\u00e4n esityksess\u00e4 tarkemmin m\u00e4\u00e4ritellyll\u00e4 tavalla);
2) Uuden lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n toimeenpanoa tuetaan erillisell\u00e4 \u201dAikuistumisen tuen ohjelmalla\u201d; ja
3) Arvioidaan uudelleen j\u00e4lkihuollon taloudellinen tuki nuorten aikuisten osalta ja uudistetaan se aikuistumisen
taloudelliseksi tueksi. <\/p>\n\n\n\n
Tulkintaa<\/em><\/strong>
Olen ollut mukana lasten ja nuorten hyvinvoinnin tutkimuksessa ja palvelujen kehitt\u00e4misess\u00e4 runsaan puolen vuosisadan ajan. Olen summannut minulle kertynytt\u00e4 tutkimustietoa ja kokemusta 2010-luvulla useissa julkaisuissa, lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa eduskunnalle 2018 Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018 – Valto (valtioneuvosto.fi)<\/a> viimeksi Yhteiskuntapolitiikka -lehdess\u00e4 1\/2022 YP 1\/2022 Omavalvonnasta palvelujen normalisointiin (julkari.fi)<\/a> ja tuoreessa kirjassa’
Kehitt\u00e4miskeskustelua lapsiperheiden sostepalveluista valtionhallinnossa 1970-2009. (bod.fi)<\/a>. <\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"