<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
Jorma Sipil\u00e4n kirja Sosiaalipolitiikan tulvaisuus julkaistiin 1980-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 (Tammi 1985): ”Tiede on v\u00e4line maailman ymm\u00e4rt\u00e4miseksi, se luo maailmankuvaa huolellisen ajattelun avulla. Tieteen kuva maailmasta muuttuu koko ajan, yht\u00e4\u00e4lt\u00e4, koska tarkastelun n\u00e4k\u00f6kulmat muuttuvat, toisaalta taas siksi, ett\u00e4 itse kuva laajenee. Sosiaalipolitiikan olennaisena sis\u00e4lt\u00f6n\u00e4 on ihmisen toimintakyvyn yll\u00e4pit\u00e4minen ja kehitt\u00e4minen (uusintaminen), kun taas suuri osa yhteiskuntapolitiikasta ep\u00e4suorasti tai suoranaisesti kuluttaa ihmisen toimintakyky\u00e4. Sosiaalipolitiikkatiede ei saa vastata yhteiskunnan ongelmiin kapeasta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Hy\u00f6dytt\u00e4\u00e4kseen ihmisten hyv\u00e4\u00e4n t\u00e4ht\u00e4\u00e4vi\u00e4 pyrkimyksi\u00e4 sen on k\u00e4sitett\u00e4v\u00e4 todellisuus unohtamatta mit\u00e4\u00e4n olennaista. On n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 kulttuurin ristiriitainen olemus ja politiikka osana historiallista kehityst\u00e4. Kuitenkaan sosiaalipolitiikan teoreettinen kehittely ei voi edet\u00e4 kovin pitk\u00e4lle, jos sen valokeila pyrit\u00e4\u00e4n kohdistamaan kaikkeen olennaiseen. Teoreettinen sosiaalipoliittinen kirjoittaminen horjuukin aina kahden vaaran v\u00e4lill\u00e4: toisaalta on teoreettisesti tyylik\u00e4s , ep\u00e4realistiminen realismi, toisaalta kaiken sulattamaan pyrkiv\u00e4 kaoottinen ajattelu. T\u00e4m\u00e4 perusongelma heijastuu my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 teoksessa.”
Poimin n\u00e4m\u00e4 lauseet kirjan johdantoluvusta siksi, ett\u00e4 koin ne merkityksellisiksi t\u00e4n\u00e4\u00e4n, kun mielt\u00e4ni askarruttaa vaikuttavuuden jatkuva vahvistuminen ’ihmisten toimintakyky\u00e4 uusintavan ja kuluttamisesta v\u00e4hent\u00e4v\u00e4\u00e4’ yhteiskunnallista toimintaa ohjaavaksi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydeksi. Erityisen kiinnostavaksi olen kokenut luvun otsikoituna ’Irti sosiaaliteknokratiasta’ (sivut 120 – 157):<\/p>\n\n\n\n
”Sosiaaliteknokratia on asiantuntijavaltainen ongelmaratkaisukoneisto. Asiantuntijat pyrkiv\u00e4t diagnostisoimaan ihmisten ongelmat ja ratkaisemaan niit\u00e4 ihmisten puolesta. Toiminta perustuu siihen, ett\u00e4 ongelmanratkaisijoilla on erityiskoulutus, he tuntevat ty\u00f6menetelm\u00e4t ja alan organisaatiot ja heill\u00e4 on k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 resursseja. Viranomaisten toimintana t\u00e4m\u00e4 kaikki saa my\u00f6s usein byrokraattisia piirteit\u00e4: pyrit\u00e4\u00e4n tehokkuuteen, rationaalisuuteen, ennustettavuuteen ja kontrolliin sek\u00e4 mahdollisuuteen ohjata tulevia tapahtumia. N\u00e4m\u00e4 ajatukset poimittuina Jorma Sipil\u00e4n kirjasta vuodelta 1985 yhdistyiv\u00e4t mieless\u00e4ni 2000-luvulla voimistuneeseen keskusteluun vaikuttavuudesta ja vaikuttavuusperusteisuudesta. N\u00e4en hyvinvointipolitiikan ja hyvinvointipalvelujen l\u00e4hihistoriassa varsin selv\u00e4n polun 1980-luvulta alkaen. Sen tienviittoja ovat tuottavuus, tehokkuus, kustannusvaikuttavuus ja n\u00e4ytt\u00f6\u00f6n perustuva vaikuttavuus. Mielt\u00e4ni askarruttaa iso kuva: Mit\u00e4 enemm\u00e4n n\u00e4m\u00e4 sanoitukset ja niiden tulkinnat ovat ohjanneet toimintaamme, sit\u00e4 enemm\u00e4n on jouduttu puhumaan pahoinvoinnin lis\u00e4\u00e4ntymisest\u00e4 ja yhteiskunnan j\u00e4rjest\u00e4mien palvelujen kriisiytymisest\u00e4. Hallituskaudesta toiseen on k\u00e4ynnistetty kehitt\u00e4misohjelmia ja ohjattu niiden toimeenpanoon jokaisella hallituskaudella yhteens\u00e4 satoja miljoonia euroja, mutta my\u00f6nteist\u00e4 k\u00e4\u00e4nnett\u00e4 ei ole ainakaan viel\u00e4 n\u00e4kyviss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 iso kuva ohjasi esseen otsikkoa kirjoitettaessa kysym\u00e4\u00e4n, onko n\u00e4ytt\u00f6\u00f6n perustuva vaikuttavuus vain laajennus byrokraattiseen sosiaaliteknokratiaan. Olen usein ty\u00f6urani aikana kohdannut kysymyksen, miksi puutut asioihin, joista et mit\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rr\u00e4. ”Etk\u00f6 voisi pysy\u00e4 tupakoinnin vastustamisessa ja nuorten terveystottumuksissa.” T\u00e4m\u00e4 lainaus tulee Kouluterveysp\u00e4ivilt\u00e4 1990-luvun lopusta. Tiedotimme koulujen v\u00e4lisist\u00e4 eroista ja t\u00e4m\u00e4 sai opetushallituksen silloisen ylijohtajan hermostumaan. Tauolla h\u00e4n opasti minua juuri noilla sanoilla. Suuren osan ty\u00f6urastani olen askarrellut lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin parissa. My\u00f6s sen tuottama kokemus johtaa kysym\u00e4\u00e4n, olemmeko oikealla polulla, kun sen tienviitoissa lukee ’vaikuttavuus’? Varsin perustellusti voidaan todeta, ett\u00e4 lasten hyvinvointi kehittyi Suomessa my\u00f6nteiseen suuntaa 1980-luvulle saakka. K\u00e4\u00e4nne huonompaan suuntaan ajoittuu 1980- ja 1990-lukujen vaihteeseen. Siit\u00e4 eteenp\u00e4in aikasarjat osoittavat huolestuttavaa kehityst\u00e4, jopa kriisiytymist\u00e4. Ongelmiin erikoistuneiden palvelujen kuormitus on kasvanut l\u00e4hes yht\u00e4jaksoisesti jo kolmen vuosikymmenen ajan. Olen tuoreessa kirjassani t\u00e4t\u00e4 hieman yritt\u00e4nyt analysoimaan ja p\u00e4\u00e4tynyt esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 1990-luvun lama ei ole ollutkaan p\u00e4\u00e4syyn\u00e4, vaan pikemminkin vauhdittanut jo aikaisemmin alkanut kehityst\u00e4. T\u00e4st\u00e4 enemm\u00e4n Kehitt\u00e4miskeskustelua lapsiperheiden sosiaali- ja terveyspalveluista valtionhallinnossa 1970-2009. Books on Demand 2023 (bod.fi) \u2013 Matti Rimpel\u00e4 \u2013 mattirimpela.fi<\/a><\/p>\n\n\n\n Lapsiperhepalveluiden menestystarina perustui 1980-luvulle saakka arkiseen tukeen ja sen jatkuvuuteen sek\u00e4 my\u00f6s voimavarojen jatkuvaan kasvuun. Jo 1970-luvulla arkinen tuki alkoi hiipua, organisaatioyksik\u00f6t kasvoivat, ammattihenkil\u00f6t erikoistuivat… Palvelujen pirstoutuminen ja et\u00e4\u00e4ntyminen lapsiperheiden ja lasten arjesta alkoi nousta arviointien ja kehitt\u00e4misen kestoteemojen joukkoon. Kansainv\u00e4lisen lasten vuoden 1979 komitean mietinn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kehitys tiivistettiin: ”Kokonaiset ihmiset kohtaavat yh\u00e4 harvemmin kokonaisia ihmisi\u00e4.” Hajautuneen projektikehitt\u00e4misen monet ongelmat tulivat n\u00e4kyviin vuosituhannen vaihteessa. Hallitusohjelmien toimeenpanoon alettiin soveltaa ohjelmajohtamista. Sosiaali- ja terveydenhuollossa siihen yhdistettiin korvamerkityt valtionosuudet, joita kunnilla oli mahdollisuus hakea projekteihin edellytt\u00e4en ett\u00e4 niiss\u00e4 toimeenpantiin hallitusohjelmaan perustuvia valtakunnallisia ohjelmia. Google Scholar -haussa hakusanat ’vaikuttavuus’ ja ’palvelut’ yhdess\u00e4 tuottivat ennen vuotta 1990 yhteens\u00e4 14 osumaa.<\/p>\n\n\n\n -1989 Jorma Sipil\u00e4n kirja Sosiaalipolitiikan tulvaisuus julkaistiin 1980-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 (Tammi 1985): ”Tiede on v\u00e4line maailman ymm\u00e4rt\u00e4miseksi, se luo maailmankuvaa huolellisen ajattelun avulla. Tieteen kuva maailmasta muuttuu koko ajan, yht\u00e4\u00e4lt\u00e4, koska tarkastelun …<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-436","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blog"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/436","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=436"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/436\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":442,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/436\/revisions\/442"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=436"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=436"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=436"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
Ammattilaiset tiet\u00e4v\u00e4t ihmisten tarpeet: mit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4, kenelle ja kuka siit\u00e4 vastaa. Ja yksil\u00f6t alkavat uskoa n\u00e4ihin m\u00e4\u00e4rittelyihin. Juuri se on arkiel\u00e4m\u00e4n hallinnan menett\u00e4mist\u00e4 ja juuri sit\u00e4h\u00e4n sosiaalipalveluilla tulisi vastustaa. Positivistinen sosiaalisten ongelmien tutkimus on ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 luonut asetelman sellaisia yhteiskunnallisia yhteiskunnallisia toimenpiteit\u00e4 varten, joissa asiakkaista tehd\u00e4\u00e4n objekteja. Ihmisen hoito <\/em>ei kohdistu h\u00e4nen tekoihinsa, vaan h\u00e4nen fyysiseen ja psyykkiseen tilaansa. Tarkoituksena on korjata tai ehk\u00e4ist\u00e4 h\u00e4iri\u00f6. T\u00e4llaisissa interventioissa on mukana ammattilaisten oma normi- ja arvomaailma, joka usein poikkeaa ns. tavallisten ihmisten arvoista. Syit\u00e4 ja seurauksia pilkkova diagnostiikka ja korjaaminen sopii hyvin yhteen byrokraattisen organisaation kanssa. Lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 riippuvuus institutionaalisesta huollosta lis\u00e4\u00e4 uuden ulottuvuuden ihmisten avuttomuuteen, nimitt\u00e4in psykologisen kyvytt\u00f6myyden, kykenem\u00e4tt\u00f6myyden huolehtia itsest\u00e4\u00e4n.
Sosiaality\u00f6n ideologiassa pyrit\u00e4\u00e4n voimakkaasti juuri asiakkaan omien el\u00e4m\u00e4ntaitojen kehitt\u00e4miseen. Mutta on my\u00f6s totta, ett\u00e4 ideologiset tavoitteet kuten pyrkimys asiakkaan omatoimisuuden kehitt\u00e4miseen ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n vaikuttamiseen, ty\u00f6ntekij\u00e4n ja asiakkaan suhteen tasa-arvoisuuteen ja itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeuden kunnioittamiseen ovat usein vain rauhoittamassa instituutioita.
Ne voivat vain est\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4st\u00e4, mit\u00e4 todella tehd\u00e4\u00e4n. Lopulta kysymys, mik\u00e4 on todella sosiaality\u00f6n olemus, ei suinkaan ratkaista akateemisissa keskusteluissa, vaan itse ty\u00f6ss\u00e4 kent\u00e4ll\u00e4.
Kokonaisvaltaisessa ty\u00f6ss\u00e4 t\u00e4ytyy yksitt\u00e4isell\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00e4ll\u00e4 olla laaja p\u00e4tevyys ja toimintavaltuudet. Kokonaisihmist\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4ss\u00e4 sosiaality\u00f6ss\u00e4 ollaan siis tekemisiss\u00e4 inhimillisyyden ja yksil\u00f6llisyyden perusulottuvuuksien kanssa. On kysymys yksil\u00f6n tahdon , tavoitteiden, el\u00e4m\u00e4n tarkoituksen m\u00e4\u00e4rittelyjen muuttumisesta.
Merkityksellinen vuorovaikutussuhde ei voi olla pelkk\u00e4 katkelma my\u00f6t\u00e4tuntoa, vaan sen t\u00e4ytyy vaikuttaa yli kohtaamistapahtuman. Asiakkaan on silloin tiedostettava tai tajuttava intuitiivisesti jotakin, mik\u00e4 on h\u00e4nelle itselleen olennaista. T\u00e4llaiseen tulokseen voidaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 suhteessa, jossa ihmiselle itselleen v\u00e4hitellen aukeaa oma ja muiden todellisuus ”<\/p>\n\n\n\n
Miksi rohkenen puhua vaikuttavuudesta?<\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n
Mill\u00e4 kompetenssilla minulla on oikeus esitt\u00e4\u00e4 otsikon kysymys? Siksi hieman henkil\u00f6historiaa taustaksi. Olen 1970-luvun positivistisen tutkijakoulutuksen kasvatti. Olen osannut tutkia vaikutusta muuttujien maailmassa siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 olen toiminut noin puolet ty\u00f6urastani professorina. T\u00e4st\u00e4 huolimatta laajeneva ja voimistuva puhe ’vaikuttavuudesta’ 2000-luvun edetess\u00e4 on tuntunut minulle vieraalta. Olen sit\u00e4 yritt\u00e4nyt omaksua ja osallistunut keskusteluun, mutta jotenkin sivullisena.
Suoritin 1980-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 Lontoon yliopistossa vuoden jatkokoulutukseen ’l\u00e4\u00e4ketieteellisess\u00e4 sosiologiassa’. Seniorikouluttajat George Brown (George Brown (sociologist) – Wikipedia<\/a>) ja Ray Fitzpatrick (Social concepts of disease and illness.”\u00a0Sociology as Applied to Medicine. Baillier Tindall, Eastbourne<\/em>\u00a01982) ohjasivat opiskelijat lukemaan 1950- ja 1960-lukujen klassikkoja ja metodioppaita. Viestin\u00e4 oli tiivistetysti ’Jos et tunne ilmi\u00f6n historiaa, et voi sit\u00e4 aidosti ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4’. P\u00e4\u00e4dyin tekem\u00e4\u00e4n opinn\u00e4ytety\u00f6kseni historiallisen katsauksen otsikoituna ’Preventive medicine vs. health promotion. An overview of historical trends’ (Royal Holloway and Bedford College 1985). My\u00f6hemm\u00e4lt\u00e4 ajalta erityisesti on j\u00e4\u00e4nyt mieleen mahdollisuus kuunnella useita kertoja John Ovretveitin (John Ovretveit | Staff Portal (ki.se)<\/a> esityksi\u00e4 ja keskustellakin h\u00e4nen kanssaan NHV:ssa G\u00f6teborgissa vuosina 1993-1994 sek\u00e4 Bergenin yliopiston sosiaalipsykologian professorin yksitt\u00e4inen esitelm\u00e4. H\u00e4n kuvasi menestyksellisi\u00e4 terveyden edist\u00e4misen ohjelmia, jotka oli toteutettu ennen vaikuttavuuden tuloa alan ydink\u00e4sitteiden joukkoon.
Vaikuttavuutta 1980-luvulta alkaen<\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n
Erikoistuminen, hajanaisuus, pirstoutuminen olivat jatkuvasti esill\u00e4 1980-luvulla. Niihin vastattiin puheella hallintorajojen ylitt\u00e4misest\u00e4 ja moniammatillisesta yhteisty\u00f6st\u00e4. Universaalipalvelut j\u00e4iv\u00e4t v\u00e4hitellen moniongelmaisuustulkintojen varjoon. Hyvinvointivaltion kritiikki voimistui. Valtionhallinnossa alettiin puhua l\u00e4heisyysperiaatteesta, tehokkuudesta ja tuottavuudesta ja valmisteltiin laajoja hallintoreformeja. Jatkuvasta uudistamisesta ja kehitt\u00e4misest\u00e4 siirryttiin laadun varmistamisen, ohjelmien, kokeilujen ja projektien aikaan.
Kun laman seurauksena tullut kuormituksen kasvuun yhdistyiv\u00e4t peruspalvelujen voimavarojen leikkaukset ja nopea valtion asiantuntijahallinnon purkaminen1990-1993, sirpaleisen palveluj\u00e4rjestelm\u00e4n ongelmat tulivat korostuneina n\u00e4kyviin. Tulkitsen laman ’stressitestiksi’, joka paljasti jo 1970-luvulla alkaneen kehityksen seuraukset.
Minusta kriittinen kysymys 1900-luvun loppupuolella oli, ett\u00e4 Suomessa ei miss\u00e4\u00e4n vaiheessa osattu siirty\u00e4 palvelujen kasvusta niiden hallittuun ja jatkuvaan uudistamiseen. 1990-luvun alun hallintoreformeissa p\u00e4\u00e4tyi palvelujen viisivuotissuunnittelu ja samalla arviointi ja kehitt\u00e4minen irtautuivat palvelujen arjen ulkopuolelle. Arviointitieto muuttui indikaattorituotannoksi, jossa tiedot ker\u00e4ttiin paikallissilta ja alueellisilta toimijoilta ja jaettiin kuukausien, jopa vuosien viiveell\u00e4 takaisin monin eri tavoin jalostettuina indikaattoreina. Toteutuvan toiminnan laatua ei seurattu siell\u00e4, miss\u00e4 se toteutui vaan arvioitiin j\u00e4lkik\u00e4teen kansallisista tilastol\u00e4hteist\u00e4 saatujen indikaattoreiden perusteella.
Kehitt\u00e4misess\u00e4 oli lyhyt paikallisen aktiivisuuden vaihe 1990-luvulla. Uutta oli projektiorganisoituminen. Jatkuvan kehitt\u00e4misen sijasta, uuden kokeileminen ulkoistettiin lyhytkestoisiksi projekteiksi, joihin oli mahdollista erityisrahoitusta useilta eri tahoilta. Toinen uusi vaihe oli mallinnetun toiminnan mallintaminen ja sen j\u00e4lkeen sen implementointi eli juurruttaminen.<\/p>\n\n\n\n
Olen kutsunut t\u00e4t\u00e4 strategiaa valtionhallinnon paradoksi. Valtio oli j\u00e4tt\u00e4nyt kuntien vastuulle sosiaali- ja terveyspalvelujen kehitt\u00e4misen, mutta hallitsi niiden kehitt\u00e4mist\u00e4 normi- ja rahoitusohjauksella samaan tapaan kuin oli hallinnut palvelujen j\u00e4rjest\u00e4mist\u00e4 vuoteen 1993 saakka. Seurauksena oli paikallisesta innovatiivisuudesta nousevan kehitt\u00e4misen sammuminen. Voimavarat suuntautuivat hallitusohjelmiin perustuvien ohjelmien toimeenpanoon lyhyt kestoisissa paikallisissa ja alueellisissa projekteissa. T\u00e4h\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n tuli ’vaikuttavuus’ 2000-luvun edetess\u00e4.
Mit\u00e4 ’vaikuttavuus’ tarkoitti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4?<\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"