{"id":334,"date":"2023-06-02T16:19:53","date_gmt":"2023-06-02T14:19:53","guid":{"rendered":"https:\/\/mattirimpela.fi\/?p=334"},"modified":"2023-06-02T17:29:52","modified_gmt":"2023-06-02T15:29:52","slug":"uskottava-tarina-tulevaisuudesta-lapsiasiavaltuutetun-kertomus-eduskunnalle-2018","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/2023\/06\/02\/uskottava-tarina-tulevaisuudesta-lapsiasiavaltuutetun-kertomus-eduskunnalle-2018\/","title":{"rendered":"Hyv\u00e4n lapsiperhepalvelun yleiset periaatteet 2023 vs. uskottava tarina lapsiperhepalvelujen tulevaisuudesta 2018."},"content":{"rendered":"\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Joskus on mielenkiintoista lukea, mit\u00e4 on tullut kirjoitettua vuosia sitten. T\u00e4n\u00e4\u00e4n sattumalta tuli vastaan uskottava tarina lapsiperhepalvelujen tulevaisuudesta, jonka kirjoitin vuonna 2018 julkaistuun Lapsiasiavaltuutetun kertomukseen eduskunnalle luvun Matti Rimpel\u00e4: Valtio lasten kehitysten tukijana: Eriytymisest\u00e4 kansalliseen lapsipolitiikkaan, sivut 120-122. https:\/\/www.eduskunta.fi\/FI\/tiedotteet\/Documents\/LAPS_eduskuntakertomus_2018_FI.pdf<br>Esit\u00e4n vertailun vuoksi ensin vuonna 2023 julkaistussa kirjassani Kehitt\u00e4miskeskustelua lapsiperheiden sosiaali- ja terveyspalveluista valtionhallinnossa 1970-2009 tiivistin ehdotuksen lapsiperheiden palvelujen yleisiksi periaatteiksi, sivu 210. <a href=\"https:\/\/www.bod.fi\/kirjakauppa\/kehittaemiskeskustelua-lapsiperheiden-sostepalveluista-valtionhallinnossa-1970-2009-9789529474158\">Kehitt\u00e4miskeskustelua lapsiperheiden sostepalveluista valtionhallinnossa 1970-2009. (bod.fi)<\/a><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><strong>Lapsiperhepalvelujen yleisist\u00e4 periaatteista 2023:<\/strong><\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>Lapset ja heid\u00e4n l\u00e4hell\u00e4\u00e4n toimivat aikuiset ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n palvelutuotannon<br>resursseiksi.<\/li>\n\n\n\n<li>Palvelun laatu on sit\u00e4, mit\u00e4 lapset ja heid\u00e4n l\u00e4hell\u00e4\u00e4n toimivat aikuiset kokevat.<\/li>\n\n\n\n<li>Laatu tuotetaan p\u00e4ivitt\u00e4isess\u00e4 toiminnassa, aikuisten ja lasten sek\u00e4 lapsiperhepalvelujen<br>ammattihenkil\u00f6iden v\u00e4lisiss\u00e4 \u2019totuuden hetkiss\u00e4\u2019.<\/li>\n\n\n\n<li>Vastuu laadusta ja palveluvirheiden korjaamisesta on ensisijaisesti lapsiperhepalvelujen<br>tuottajaorganisaatiolla johdosta jokaiseen perustason ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4n.<\/li>\n\n\n\n<li>Lapsiperhepalvelujen palveluvirheiden tunnistaminen ja tulkinta ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n<br>oppimismahdollisuudeksi.<\/li>\n\n\n\n<li>Palveluvirheit\u00e4 tunnistamalla ja analysoimalla saadaan arvokasta tietoa lapsiperhepalvelujen<br>arviointiin ja kohentamiseen.<\/li>\n\n\n\n<li>Lapsiperhepalvelujen tuottajalla on oltava palvelujen normalisointij\u00e4rjestelm\u00e4,<br>jolla se hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 palvelujen puutteista, laatuongelmista tai muista virheist\u00e4 kertyv\u00e4\u00e4<br>tietoa.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><strong>Uskottava tarina lapsiperhepalveluiden tulevaisuudesta vuonna 2018<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Vuonna 2015 valmistuneessa tutkimuksessa esitettiin, ett\u00e4 lapsiperhepalvelujen systeemist\u00e4 uusiutumista olisi valmisteltava pitk\u00e4kestoisessa tutkimus- ja kehitt\u00e4misohjelmassa, koska on mahdollista ja jopa todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 ett\u00e4 2020-luvulla on tultava toimeen nykyist\u00e4 pienemmill\u00e4 voimavaroilla (Rimpel\u00e4 ja Rimpel\u00e4 2015):<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>Talouden paineessa tarvitaan laajaa kokonaisuudistusta, jonka keski\u00f6ss\u00e4 on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tarkoittama lapsen etu ja siit\u00e4 johdettuna lapsil\u00e4ht\u00f6isyys ja perhel\u00e4ht\u00f6isyys. Pitk\u00e4kestoisessa uudistusohjelmassa tulee kehitt\u00e4\u00e4 kaikkia lapsiperheiden palveluja yhdist\u00e4v\u00e4 tavoitemalli.<\/li>\n\n\n\n<li>Parlamentaarisessa yhteisty\u00f6ss\u00e4 valmistellaan eduskunnan k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4ksi Lapsipolitiikka vuoteen 2025 -tavoiteohjelma.<\/li>\n\n\n\n<li>Uutta palvelukokonaisuutta testataan ja kehitet\u00e4\u00e4n kuntakokeiluissa (\u201dreferenssikunnat\u201d), joissa erityist\u00e4 huomiota kiinnitet\u00e4\u00e4n kustannusvaikuttavuuteen ja tiedolla johtamiseen.<\/li>\n\n\n\n<li>Kuntakokeiluihin yhdistet\u00e4\u00e4n alusta alkaen kehitt\u00e4v\u00e4\u00e4 arviointitutkimusta.<\/li>\n\n\n\n<li>Valmistellaan pikaisesti palvelu-uudistusta edist\u00e4vi\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6smuutoksia ja panostetaan riitt\u00e4v\u00e4sti tiedon hallinnan uudistamiseen ja uuden teknologian soveltamiseeni<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Kun kaksi vuotta on kulunut tutkimuksen valmistumisesta, on todettava, ett\u00e4 siin\u00e4 aliarvioitiin systeemiseen uusiutumiseen tarvittavaa aikaa, johtajuutta ja investointeja. Vakiintuneiden instituutioiden voima on tullut taas kerran n\u00e4kyviin siin\u00e4 tehokkuudessa, jolla ne ovat ottaneet haltuunsa Sipil\u00e4n hallituksen k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4t k\u00e4rkihankkeet ja pelkist\u00e4neet rakenteelliset<br>muutospaineet yhteisty\u00f6ksi ja yksil\u00f6tason muutoshaasteiksi (ensimm\u00e4inen edell\u00e4 kuvatuista strategista vaihtoehdoista) sen sijaan, ett\u00e4 olisi kyseenalaistettu lasten ja lapsiperheiden tuki- ja palveluj\u00e4rjestelmien rakenteet yleisesti eik\u00e4 vain sosiaali- ja terveyspalveluissa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Hidasta etenemist\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 erityisesti se, ett\u00e4 kest\u00e4v\u00e4n systeemisen uusiutumisen todellinen luonne on j\u00e4\u00e4nyt avainhenkil\u00f6iden keskuudessa ep\u00e4selv\u00e4ksi. Sitoutuminen kokonaisuuden hallinnan vaatimiin ponnisteluihin on ollut vaatimatonta. Siksi on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 varata riitt\u00e4v\u00e4sti aikaa lapsiperhepalvelujen rakenteiden ja organisaatiokulttuurien uusiutumistarpeiden ja &#8211;<br>tavoitteiden selvent\u00e4miseen. <\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Olennaisin kysymys on se tulevaisuuden n\u00e4kym\u00e4, johon yhteistoiminnassa pyrit\u00e4\u00e4n. Systeemisen uusiutumisen ammattilaiset puhuvat usein kokonaisarkkitehtuurin tavoitemallista, joka voidaan my\u00f6s sanoittaa \u2019uskottavaksi tarinaksi tulevaisuudesta\u2019: Miss\u00e4 olemme esimerkiksi vuonna 2025, jos kaikki menee hyvin?  Millainen voisi uskottava tulevaisuuden tarina lasten ja lapsiperheiden palvelujen kokonaisuudesta olla? Seuraavassa esitet\u00e4\u00e4n joitakin virikkeit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n keskusteluun:<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>Lasten ja lapsiperheiden palvelut muodostavat jatkuvan kokonaisuuden raskauden alusta siihen saakka, kunnes lapsi on varttunut ottamaan omaa vastuuta tulevaisuudestaan. T\u00e4t\u00e4 kokonaisuutta ohjaavat yhteinen j\u00e4rjest\u00e4misvastuu, johtaminen, tiedon hallinta, talous ja arviointi. Jokaisella lapsella ja h\u00e4nen perheell\u00e4\u00e4n on yksi ja yhteinen arviointi- ja palveluohjelma, joka laajenee, kun tuen tarve kasvaa. Yhteisen\u00e4 tavoitteena on lasten kasvuekosysteemien vahvistaminen niin, ett\u00e4 ongelmiin erikoistuneiden palvelujen tarve v\u00e4henee.<\/li>\n\n\n\n<li>Palvelut tukevat lasta h\u00e4nen luonnollisissa kehitysyhteis\u00f6iss\u00e4\u00e4n ja sovittavat tuen jokaisen lapsen ainutlaatuiseen  kehitykseen. My\u00f6s silloin kun kehityshaasteet vaativat erikoistunutta osaamista, tuen tavoitteena on lapsen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n auttamisen rinnalla lapsen kasvuekosysteemin pulmien tunnistaminen ja poistaminen.<\/li>\n\n\n\n<li>Palvelujen j\u00e4rjest\u00e4misen perustuu lasten ja heid\u00e4n perheidens\u00e4 sek\u00e4 ammattihenkil\u00f6st\u00f6n yhteistoimintaan. Lapset ja heid\u00e4n l\u00e4heisens\u00e4 ovat itsen\u00e4isin\u00e4 toimijoina mukana sek\u00e4 palvelukokonaisuuden ett\u00e4 henkil\u00f6kohtaisen tuen valmistelussa ja toimeenpanossa. Suunnitelman tulee n\u00e4ky\u00e4 heille kokonaisuutena, p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisena, jatkuvana, ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4n\u00e4,<br>ennakoitavana ja hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Poikkeuksena ovat ne tilanteet, joissa lapsen etu vaatii puuttumista lapsen ja\/tai vanhempien itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeuteen. Kun lapsen etu edellytt\u00e4\u00e4 vastentahtoista puuttumista, erotetaan vanhempien tukeminen ja lapsen suojelu toisistaan. N\u00e4in varmistetaan, ett\u00e4 vanhempien tuki jatkuu, vaikka he saattavat kokea, ett\u00e4 heid\u00e4n huoltajaoikeuttaan on loukattu.<\/li>\n\n\n\n<li>Ongelmiin erikoistuneen osaamisen tulee tukea universaalipalveluja. Mit\u00e4 enemm\u00e4n lapsi ja\/tai h\u00e4nen perheens\u00e4 tarvitsee erikoistunutta tukea, sit\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 tuen kokonaisuudesta vastaa universaalipalveluissa yksi ammattihenkil\u00f6, jolla on luottamuksellinen yhteistoimintasuhde vanhempien ja lapsen kanssa ja joka tuntee heid\u00e4n elinolonsa ja l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 tarjolla olevan tuen tai sen puutteet.<\/li>\n\n\n\n<li>Lapsen ja lapsiperheen tuen tarpeen arvioinnissa ja j\u00e4rjest\u00e4misess\u00e4 luotetaan ammattihenkil\u00f6iden asiantuntemukseen ja harkintaan. Hallintop\u00e4\u00e4t\u00f6kset rajataan tilanteisiin,  joissa on puututtava itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeuteen. N\u00e4in vakiinnutetaan yhteinen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 sosiaali- ja terveyspalveluissa ja koulutuksessa<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Monimutkaistuvassa yhteiskunnassa lasten ja lapsiperheiden palvelujen tulevaisuuden tarinan keskeisin kysymys on kokonaisuuden johtaminen hallintorakenteiden muuttuessa. Oletetaan, ett\u00e4 sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnollinen uudistaminen etenee p\u00e4\u00e4osin nykyisten suunnitelmien mukaan. Euroilla ja henkil\u00f6st\u00f6ll\u00e4 mitaten yli 80 prosenttia lasten ja lapsiperheiden palveluista tulisi j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kuntaan tai kuntien yhteistoimintaan (kuvio 8). Siksi tuntuisi luontevalta, ett\u00e4 ensisijainen vastuu lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edist\u00e4misest\u00e4 osoitetaan kunnille. Kunnat vastaisivat paikallisella tasolla YK:n lasten oikeuksien sopimuksen toimeenpanosta. Niill\u00e4 tulisi olla t\u00e4m\u00e4n teht\u00e4v\u00e4n mahdollistama toimeenpano-organisaatio. <\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Universaalipalvelujen kokonaisuuden muodostaminen raskauden alusta lapsen kehittymiseen itsen\u00e4iseksi aikuiseksi viritt\u00e4\u00e4 useita kysymyksi\u00e4. Olisiko neuvolaty\u00f6n ja varhaiskasvatuksen aika yhdisty\u00e4 yhdeksi kokonaisuudeksi? Mihin tarvitaan erityist\u00e4 esiopetusta tai iltap\u00e4iv\u00e4- ja aamup\u00e4iv\u00e4toimintaa, voitaisiinko ne yhdist\u00e4\u00e4 perusopetukseen? Voitaisiinko oppilashuolto yhdist\u00e4\u00e4 saumattomaksi osaksi perusopetusta? Olisiko perusteltua alentaa oppivelvollisuuden alaik\u00e4raja viiteen vuoteen? Voitaisiinko siirtym\u00e4 varhaiskasvatuksesta perusopetukseen toteuttaa p\u00e4\u00e4osin niin, ett\u00e4 lasten ja vanhempien ei tarvitsisi sit\u00e4 edes huomata? Kun palveluissa tarvitaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 siirtymi\u00e4, voitaisiinko ne sijoittaa lapsen kehityksess\u00e4 tasannevaiheisiin, esimerkiksi selv\u00e4sti ennen murrosik\u00e4\u00e4, ehk\u00e4 9-10 ik\u00e4vuoden vaiheille? Voisiko ryhmiss\u00e4 olla nykyist\u00e4 enemm\u00e4n eri-ik\u00e4isi\u00e4 lapsia, joita ohjattaisiin omatahtiseen yhdess\u00e4 oppimiseen? <\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Syrjim\u00e4tt\u00f6myysvelvollisuuden kannalta suurin kysymys on oppivelvollisuuden yl\u00e4ik\u00e4raja joka lopettaa eniten tukea tarvitsevien lasten tukemisen kaksi vuotta ennen kuin he ovat saavuttaneet lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisen lapsuuden yl\u00e4ik\u00e4rajan. Miksi suunnitelmalliset universaalipalvelut on rajattu 18. ik\u00e4vuoteen saakka on rajattu vain niille lapsille, jotka etenev\u00e4t menestyksellisesti toisen asteen koulutuksessa? Lapsen oikeuksien sopimukseen perustuva syrjim\u00e4tt\u00f6myysvelvollisuus vaatii k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4, ett\u00e4 vastaava suunnitelmallinen ja erityiset tarpeet huomioonottava tuki j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n my\u00f6s niille, jotka eiv\u00e4t perusopetuksen p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 ole edenneet toisen asteen koulutuksessa tai j\u00e4\u00e4v\u00e4t ovat j\u00e4\u00e4neet kokonaan sen ulkopuolelle. Erityisesti on huomattava, ett\u00e4 syrjim\u00e4tt\u00f6myysperiaatteen soveltaminen ei tarkoita identtist\u00e4 kohtelua. Kun t\u00e4m\u00e4 muistetaan, jokaiselle toisen asteen koulutuksesta putoavalle tulisi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 ainakin 18. ik\u00e4vuoteen saakka keskim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 paremmin resursoitua tukea kuin mit\u00e4 toisen asteen koulutus ja sen opiskelijahuolto tarjoavat.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Lapsen oikeuksien sopimusta sovelletaan alle 18-vuotiaisiin. Kun t\u00e4t\u00e4 ik\u00e4rajaa 1980-luvulla harkittiin, esill\u00e4 oli sen joustava tulkinta. Tuntuisikin perustellulta jatkaa sopimuksen edellytt\u00e4m\u00e4\u00e4 erityist\u00e4 huolenpitoa niist\u00e4 nuorista heid\u00e4n 18. syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 j\u00e4lkeenkin silloin, kun kypsyminen itsen\u00e4iseksi aikuiseksi etenee keskim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 hitaammin. Suunnitelmallinen tuki voisi jatkua esimerkiksi 21. ik\u00e4vuoteen, joka on lastensuojelun j\u00e4lkihuollon yl\u00e4ik\u00e4raja. Ket\u00e4\u00e4n ei hukattaisi ennen 21. ik\u00e4vuotta, jolloin ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tarvittaisi erikoistuneita palveluja hukattujen l\u00f6yt\u00e4miseen.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">T\u00e4m\u00e4n suuntaisen tulevaisuuden tarinan mahdollisuus toteutua ratkaistaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 lasten ja lapsiperheiden palveluiden ty\u00f6yhteis\u00f6jen muodostamisessa: ohjaavatko tulevaisuuden ty\u00f6yhteis\u00f6jen muodostamista lasten ja lapsiperheiden tuen tarve ja sen edellytt\u00e4m\u00e4n osaamisen kirjo kokonaisuutena vai vakiintuneiden instituutioiden rajat ja ammattitutkinnot.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Joskus on mielenkiintoista lukea, mit\u00e4 on tullut kirjoitettua vuosia sitten. T\u00e4n\u00e4\u00e4n sattumalta tuli vastaan uskottava tarina lapsiperhepalvelujen tulevaisuudesta, jonka kirjoitin vuonna 2018 julkaistuun Lapsiasiavaltuutetun kertomukseen eduskunnalle luvun Matti Rimpel\u00e4: Valtio &#8230;<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-334","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blog"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/334","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=334"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/334\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":340,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/334\/revisions\/340"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=334"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=334"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=334"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}