T\u00e4m\u00e4n lausunnon sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n on nelj\u00e4 vuosikymment\u00e4 kest\u00e4neen tutkijanurani lis\u00e4ksi erityisesti vaikuttanut kaksi teht\u00e4v\u00e4\u00e4 viimeksi kuluneen vuoden aikana. Olen lapsiasiavaltuutetun pyynn\u00f6st\u00e4 kirjoittanut selvityksen valtion toimintaan lasten ja lapsiperheiden tukemisessa. Sen k\u00e4sikirjoitus (82 sivua) on nyt lapsiasiavaltuutetun arvioitavana. Viime kes\u00e4st\u00e4 alkaen olen saanut olla mukana Me-s\u00e4\u00e4ti\u00f6n k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4ss\u00e4 me-koulukehitt\u00e4misess\u00e4, jossa tehostetaan lasten syrj\u00e4ytymisen ehk\u00e4isy\u00e4 ja v\u00e4hent\u00e4mist\u00e4 peruskouluyhteis\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Yhdess\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kokemukset ovat nostaneet ajankohtaisimmaksi asiaksi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen, jonka Suomi ratifioi ensimm\u00e4isten valtioiden joukossa vuonna 1991 ja josta n\u00e4in tuli osa valtion s\u00e4\u00e4d\u00f6skokoelmaa. V\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 Suomi on vakavasti laiminly\u00f6nyt sitoutumisensa sopimuksen toimeenpanoon yleens\u00e4 ja erityisesti koulutuksen kehitt\u00e4misess\u00e4. Kiinnit\u00e4n erityisesti huomiota sopimuksen toiseen artiklaan ja siit\u00e4 vuonna 2003 annettuun toimeenpano-ohjeeseen:<\/p>\n\n\n\n
\u201dSyrjim\u00e4tt\u00f6myysperiaate (2. artikla)[1]<\/strong><\/a>: <\/em><\/strong>Valtiot pyrkiv\u00e4t aktiivisesti<\/p>\n\n\n\n Kasvatustieteen tutkimuksessa \u2019motivaatio\u2019 on keskeisimpi\u00e4 k\u00e4sitteit\u00e4. Wikipedian mukaan<\/p>\n\n\n\n Opiskelumotivaatiosta puhuttaessa tulkinta rajoittuu usein sis\u00e4iseen motivaatioon, opiskelu\u2019haluun\u2019<\/em><\/strong>, joka ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n yksil\u00f6n ja t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa lapsen ominaisuutena: Jos lapsi haluaisi, h\u00e4nen oppimisensa etenisi opetussuunnitelmassa asetettujen tavoitteisen mukaan. <\/em><\/strong>T\u00e4m\u00e4 kansanomainen tulkinta opiskelumotivaatiosta hallitsee usein yhteiskunnallista keskustelua ja my\u00f6s poliittista keskustelua.<\/p>\n\n\n\n Juuri tuo kapea kansanomainen tulkinta opiskelumotivaatiosta on osaltaan tuottanut uusia n\u00e4k\u00f6kulmia, joista t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 kiinnostavin on opiskelukyky. <\/em><\/strong>Sen kehitt\u00e4minen on l\u00e4htenyt ty\u00f6n tutkimuksessa kiteytyneest\u00e4 systeemiteoreettisesta ty\u00f6kyvyn k\u00e4sitteest\u00e4 ja teoriasta. Opiskelukyky rakentuu nelj\u00e4n tekij\u00e4n vuorovaikutuksessa: omat voimavarat, opiskelutaidot, opetustoiminta ja opiskeluymp\u00e4rist\u00f6.<\/p>\n\n\n\n Ty\u00f6n tutkimukseen on uutena tulkintana tullut ty\u00f6n imu[2]<\/strong><\/a>. <\/em><\/strong>Seuraavassa on korvattu ty\u00f6terveyslaitoksen sivuilta kopioidussa kuvauksessa ty\u00f6 sanalla koulutus tai opiskelu:<\/p>\n\n\n\n \u201dKoulutuksen imu<\/em><\/strong> tarkoittaa my\u00f6nteist\u00e4 tunne- ja motivaatiotilaa koulussa. Sit\u00e4 kokeva oppilas l\u00e4htee aamulla yleens\u00e4 mielell\u00e4\u00e4n kouluun, kokee opiskelun mielekk\u00e4\u00e4ksi ja nauttii siit\u00e4. Koulutuksen imuun liittyy kolme hyvinvoinnin ulottuvuutta: tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen.<\/p>\n\n\n\n Koulutuksen imua edist\u00e4v\u00e4t erilaiset opiskeluun liittyv\u00e4t voimavarat. Ne auttavat oppilasta onnistumaan ja synnytt\u00e4v\u00e4t halua tehd\u00e4 ty\u00f6 hyvin.<\/p>\n\n\n\n Salmi ty\u00f6ryhmineen on kuvannut rakenteellisen v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden k\u00e4sitett\u00e4 seuraavasti[3]<\/a>:<\/p>\n\n\n\n Rakenteellinen v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys tarkoittaa t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 ensinn\u00e4kin, ett\u00e4 lapsen luonnollisen kehityksen ja sen monimuotoisuuden ehdot j\u00e4tet\u00e4\u00e4n huomioimatta ja toiseksi, ett\u00e4 lasten kehityksen tukemisessa otetaan historian my\u00f6t\u00e4 vakiintuneet instituutiot ja niiden k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t annettuina kyseenalaistamatta niit\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4vi\u00e4 rakenteita s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksist\u00e4 ja organisoitumisesta toimintakulttuureihin ja arjen ammattik\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin.<\/p>\n\n\n\n Vahva vuosisatojen my\u00f6t\u00e4 kertynyt kokemus osoittaa, ett\u00e4 oppimisen halu ja suorastaan himo on sis\u00e4\u00e4n rakentunut jokaisen ihmisen varhaiseen kehitykseen. Voidaan v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 biologiset l\u00e4ht\u00f6kohtien vaihtelusta huolimatta jokaisen lapsen el\u00e4m\u00e4n alkua ohjaa oppimisen hau eli vahva \u2019sis\u00e4inen opiskelumotivaatio\u2019.<\/p>\n\n\n\n Varhaisen vuorovaikutuksen tutkimus on kiistatta osoittanut, ett\u00e4 ensimm\u00e4isest\u00e4 elinviikoista alkaen l\u00e4heisten aikuisten ja lapsen vuorovaikutuksen laatu ja m\u00e4\u00e4r\u00e4 ohjaavat ratkaisevasti arjen el\u00e4m\u00e4n perusasioiden oppimista arjen rytmeist\u00e4 sosiaalisiin kompetenssiin ja yksitt\u00e4isiin tottumuksiin. Jokainen lapsi kasvaa ja kehittyy ainutlaatuisessa kasvuekosysteemiss\u00e4<\/em>, joka muodostuu useista rinnakkaisista ja per\u00e4tt\u00e4isist\u00e4 kehitysyhteis\u00f6ist\u00e4<\/em><\/strong>[4]<\/strong><\/em><\/a>. Lapsen kehityst\u00e4 yleens\u00e4 ja my\u00f6s oppimista ja oppimisen halua muokkaa kasvuekosysteemin kokonaisuus yhdess\u00e4 h\u00e4nen biologisen rakenteensa kanssa.<\/p>\n\n\n\n Jos edell\u00e4 esitetty hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n, ensimm\u00e4inen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n kysymys on, miksi joidenkin lasten syntym\u00e4ss\u00e4\u00e4n saama oppiminen kehittyy hitaasti ja oppimisen halu heikkenee ja jopa katoaa kokonaan ennen oppivelvollisuusik\u00e4\u00e4<\/em><\/strong>. Ratkaisevaa tietenkin on lapsen ja h\u00e4nelle l\u00e4heisten aikuisten v\u00e4linen vuorovaikutus: Miten se ohjaa oppimista ja sis\u00e4isen opiskelumotivaation kehityst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kun huomio keskitet\u00e4\u00e4n lapseen ja h\u00e4nelle l\u00e4heisiin aikuisiin, usein unohdetaan, ett\u00e4 perheen rinnalla lapsen kehitykseen vaikuttaa jo raskauden alusta yhteiskunnan rakentama runsaan sadan vuoden kuluessa rakentama tulonsiirtojen ja ammatillisten lapsiperhepalvelujen j\u00e4rjestelm\u00e4<\/em><\/strong> (neuvolat, varhaiskasvatus, lastensuojelu, lastenpsykiatria, sosiaalihuollon perhety\u00f6, yms.). N\u00e4m\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4t ovat viime vuosikymmenin\u00e4 laajentuneet nopeasti. Kokonaiskustannukset ennen oppivelvollisuuden alkamista ovat 2010-luvulla olleet suuremmat kuin koskaan aikaisemmin, selv\u00e4sti yli viisi miljardia euroa vuosittain. <\/p>\n\n\n\n Ammatillisten palvelujen j\u00e4rjestelm\u00e4 rakentuu lasten kronologisen i\u00e4n mukaan. Kuuden vuoden i\u00e4ss\u00e4 arvioidaan, ovatko lapset kypsi\u00e4 peruskoulun ensimm\u00e4iselle luokalle. Perusopetus on rytmitetty oppilaiden syntym\u00e4vuoden mukaan. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tiettyn\u00e4 vuonna syntyneet siirtyv\u00e4t syyslukukauden alussa yhdess\u00e4 luokalta toiselle ja noin 13 vuoden i\u00e4ss\u00e4 alaluokkien luokanopettajarakenteesta yl\u00e4luokkien hajautettuun aineopetukseen. Oppivelvollisuus p\u00e4\u00e4ttyy l\u00e4hes kaikilla sin\u00e4 vuonna. kun lapset tulevat 16.vuoden ik\u00e4\u00e4n. Ik\u00e4rajoja on hieman muutettu, mutta p\u00e4\u00e4osin t\u00e4m\u00e4 rakenne on per\u00e4isin 1920-luvulta, jolloin astui voimaan ensimm\u00e4inen oppivelvollisuuslaki.<\/p>\n\n\n\n Yhteiskunnan ammatillisen palveluj\u00e4rjestelm\u00e4n voimavarat ovat my\u00f6s oppivelvollisuuden aikana lis\u00e4\u00e4ntyneet ja olivat lasten lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suhteutettuina 2010-luvun puoliv\u00e4liin tultaessa suuremmat kuin koskaan aikaisemmin. Yhteiskunnan rakentaman lapsiperhepalvelujen j\u00e4rjestelm\u00e4n kokonaiskustannukset ovat selv\u00e4sti yli viiden miljardin euron tasoa.<\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n T\u00e4ss\u00e4 kehyksess\u00e4 tuntuu varsin kyseenalaiselta keskitt\u00e4\u00e4 huomio kansanomaiseen tulkintaan opiskelumotivaatiosta lapsen haluna, jota tulisi vahvistaa n\u00e4ihin lapsiin kohdistuvilla erityisill\u00e4 toimenpiteill\u00e4. V\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 perusteltua on kysy\u00e4, miksi yhteiskunnan kehitt\u00e4m\u00e4st\u00e4 ammatillisesta lapsiperhepalvelujen j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 ja siihen vuosittain tehdyist\u00e4 yli kymmenen miljardin euron investoinneista huolimatta osa lapsista putoaa oppimisesta.<\/strong><\/p>\n\n\n\n N\u00e4in tulemme rakenteelliseen v\u00e4linit\u00e4m\u00e4tt\u00e4myyteen, joka ensinn\u00e4kin ohjaa keskustelun edell\u00e4 kuvatun j\u00e4rjestelm\u00e4n rakenteen ajanmukaisuuden arvioinnin sijasta lasten sis\u00e4iseen opiskelumotivaatioon ja toiseksi ja toiseksi johtaa olettamaan, ett\u00e4 voimavarojen lis\u00e4\u00e4minen vakiintuneisiin instituutioihin olisi vastaus 2020-luvun haasteisiin.<\/p>\n\n\n\n Suomen strategia lasten ja lasiperheiden tukemisessa oli menestyksellinen 1980-luvulla saakka. Palalta rakennettiin lasten ja lapsiperheiden tuen kokonaisuutta. Kun kansantalouden kehitys sen mahdollisti, voimavaroja lis\u00e4ttiin ja uusia instituutiota perustettiin ja voimavaroja lis\u00e4ttiin. V\u00e4est\u00f6n koulutustaso parani ja lasten hyvinvointi lis\u00e4\u00e4ntyi.<\/p>\n\n\n\n Jo 1980-luvulla alkoi tulla esiin t\u00e4m\u00e4n strategian k\u00e4\u00e4nt\u00f6puoli. T\u00e4m\u00e4 huoli kirjattiin lukuisissa 1980-luvun komitea- ja ty\u00f6ryhm\u00e4mietinn\u00f6iss\u00e4. Seuraavat lainaukset kertovat kielteisen kehityksen kuvaamisesta nelj\u00e4n viime vuosikymmenen aikana:<\/p>\n\n\n\n\n
Opiskelumotivaatiosta opiskelukykyyn ja koulutuksen imuun<\/strong><\/a><\/strong><\/h2>\n\n\n\n
\n
\n
\n
Rakenteellinen v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys<\/strong><\/a><\/strong><\/h2>\n\n\n\n
\n
Sis\u00e4inen opiskelumotivaatio vs. ammatillinen tukij\u00e4rjestelm\u00e4<\/strong><\/a><\/strong><\/h2>\n\n\n\n
Aikanaan menestyksellinen j\u00e4rjestelm\u00e4 on muuttunut tehottomaksi<\/strong><\/a><\/strong><\/h2>\n\n\n\n