Yle Yhden kolumnissa 8.1.2020 professori Heikki Hiilamo pohti eriarvoisuutta ja siit\u00e4 virinnytt\u00e4 yhteiskunnallista keskustelua. H\u00e4nen pohdintansa ja erityisesti sen lopussa esitetyt p\u00e4\u00e4telm\u00e4t antoivat aiheen palauttaa mieleen, mill\u00e4 tavalla omalla ty\u00f6urallani olen seurannut keskustelua eritarvoisuudesta ja sen tulkinnoista. T\u00e4m\u00e4n kokoelman tarkoituksena on tuoda esiin suuret erot kansanterveydellisen eriarvoisuuden ja sosiaalisen eriarvoisuuden tulkintojen ja niist\u00e4 k\u00e4ydyn keskustelun historiassa. Jo pitk\u00e4\u00e4n olemme tienneet, ett\u00e4 ei ole erikseen terveydellista ja sosiaalista eriarvoisuutta, vaan kyseess\u00e4 on saman yhteiskunnallisen ilmi\u00f6n tulkinta kahdessa eri katsannossa. Vai onko?<\/p>\n\n\n\n
Kehittelin kauan sitten mieless\u00e4ni \u2019maallikkotulkintaa\u2019, jonka ytimen\u00e4 oli v\u00e4est\u00f6 uusiutuvana luonnonvarana. Ihmisen historian my\u00f6t\u00e4 on kehittynyt yhteiskunnallinen rakenne, jossa kehitys on perustunut siihen, ett\u00e4 er\u00e4\u00e4t v\u00e4est\u00f6ryhm\u00e4t ovat oppineet k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n toisia v\u00e4est\u00f6ryhmi\u00e4 hyv\u00e4kseen siten, ett\u00e4 ensinmainittujen uusitumisnopeutta on saatu v\u00e4hennetty\u00e4 viimeksi mainittujen kustannuksella. N\u00e4in on syntynyt rakenteellinen eriarvoisuus, jossa keskim\u00e4\u00e4rin v\u00e4est\u00f6n uusiutuminen hidastuu, mutta erot uusiutumisen nopeudessa muuttuvat vain v\u00e4h\u00e4n. N\u00e4m\u00e4 utuiset ajatukset palasivat mieleen, kun luin kuuntelin ja my\u00f6s luin Hiilamon kolumnia.<\/p>\n\n\n\n
Olisiko niin, ett\u00e4 eriarvoisuuden tutkijoiden ja asiantuntijoiden kannattaisi kokoontua yhteisen p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mit\u00e4 olemme vuosikymmenien ja jopa vuosisatojen kuluessa oppineet kansanterveydellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden v\u00e4hent\u00e4misen strategioista? Hiilamo analysoi suomalaista keskustelu eriarvoisuudesta ja p\u00e4\u00e4tyi toteamaan, ett\u00e4 \u201dKotimaiset tutkimukset<\/strong> eiv\u00e4t ole kyenneet osoittamaan, ett\u00e4 tuloerot olisivat yksil\u00f6tasolla syy-yhteydess\u00e4 hyvinvointiongelmiin. T\u00e4m\u00e4 on monelle yll\u00e4tys. Esimerkiksi masennusl\u00e4\u00e4kkeiden k\u00e4ytt\u00f6 ei ole yhteydess\u00e4 alueellisiin tuloeroihin(siirryt toiseen palveluun)<\/a>.\u201d H\u00e4n p\u00e4\u00e4tti kolumninsa seuraavaavasti:<\/p>\n\n\n\n \u201d En tietenk\u00e4\u00e4n tarkoita sit\u00e4, ettei v\u00e4h\u00e4n koulutettujen tai ty\u00f6tt\u00f6mien asemasta tulisi v\u00e4litt\u00e4\u00e4. P\u00e4invastoin olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 koulutus- ja ty\u00f6llisyysmahdollisuuksia pit\u00e4isi edelleen parantaa \u2013 ja v\u00e4litt\u00e4\u00e4 niist\u00e4kin, jotka eiv\u00e4t kaikesta huolimatta kouluttaudu tai ty\u00f6llisty. Liian yleist\u00e4v\u00e4n eriarvoisuuspuheen sijaan meid\u00e4n olisi kuitenkin keskitytt\u00e4v\u00e4 heikommassa asemassa olevien hyvinvointiongelmien todellisiin syihin. \u201d Professori Hiilamon pohdinta keskittyi 2000-lukuun ja erityisesti 2010-lukuun. Se antoi aiheen muistella hieman aikaisempaa suomalaista keskustelua eriarvoisuudesta erityisesti kansanterveyden n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n\n\n\n Milloin Suomessa alkoi keskustelu eriarvoisuudesta? Tuon mukaan henkil\u00f6kohtaisia muistikuvaa. Muistan jatkuvaa keskustelua kuolleisuus \u2013 ja sairastuvuuseroista, k\u00f6yhyydest\u00e4 ja huono-osaisuudesta siit\u00e4 alkaen, kun aloin seurata yhteiskunnallista keskustelua, eli noin 1960-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 alkaen. Oma kiinnostukseni kohdistui ensisijaisesti kansanterveyteen ja sen kehityksen tulkintoihin.<\/p>\n\n\n\n Terveyseroja on tutkittu runsaasti sek\u00e4 Suomessa ett\u00e4 muualla. Ensimm\u00e4inen tutkimusaalto alkoi 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 (Karisto 1981, Pitk\u00e4nen 1988). Alueellinen eriarvoisuus oli terveyspoliittisen keskustelun hallitseva teema 1960 ja 1970 -luvuillla. Sosiaalinen eriarvoisuus oli my\u00f6s yhteiskunnallisen keskustelun asialistan k\u00e4rkisijoilla. Kansainv\u00e4lisesti keskustelu terveyseroista ja niiden yhteydest\u00e4 sosiaaliseen eriarvoisuuteen vilkastui r\u00e4jyhdysm\u00e4isesti, kun Englannissa valmistui The Black Report vuonna 1980. Maailman terveysj\u00e4rjest\u00f6n valmisteli 1970-luvun lopussa Health for All by the Year 2000 -ohjelman, jonka keskeisen\u00e4 ajatuksena oli selkeiden kansanterveystavoitteiden asettaminen ja kansallinen toimeenpanohjelma niiden saavuttamiseksi. Suomessa valmisteltiin 1980-luvun alussa laajassa yhteisty\u00f6ss\u00e4 kansallinen Terveytt\u00e4 kaikille vuoteen 2000-ohjelma, jonka keskeisimm\u00e4\u00f6t tavoitteet ilmaistiin kansanterveyden tasotavoitteena ja jakaumatavoitteena<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Hiilamon pohdinnan viimeinen lause palautti mieleeeni yhden kansanterveystutkimuksen ja -keskustelun keskeisimm\u00e4n teeman: \u201dLiian yleist\u00e4v\u00e4n eriarvoisuuspuheen sijaan meid\u00e4n olisi kuitenkin keskitytt\u00e4v\u00e4 heikommassa asemassa olevien hyvinvointiongelmien todellisiin syihin.\u201d<\/p>\n\n\n\n Terveysongelmien kuvaaminen yksil\u00f6 ja v\u00e4est\u00f6tasolla \u2019erityisin\u00e4 ongelmina\u2019 vakiintui jo 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4. Keskeiseksi k\u00e4sitteeksi tuli \u2019diagnoosi\u2019, joka m\u00e4\u00e4riteltiin yksil\u00f6tasolla ja jonka mukaan terveystapahtumia alettiin tilastoida. Kiinnostava yksityiskohta on, ett\u00e4 1800-luvun lopun Suomessa kuolemia tarttuviin tauteihin alettiin tilastoida asuinyhteis\u00f6jen mukaan ja n\u00e4in tunnistettiin yhteis\u00f6j\u00e4, joissa sairastumisen ja kuoleman vaara yleisemminkin oli erityisen suuri. Kansainv\u00e4lisesti kehittyi jo 1900-luvun alussa laaja Public Health tutkimus- ja toimintayhteis\u00f6, jonka keskeinen osaamisalue oli \u2019surveillance\u2019: \u201d The focus of a public health intervention<\/a> is to prevent and mitigate diseases, injuries and other health conditions through surveillance of cases and the promotion of healthy behaviors<\/a>, communities<\/a> and environments<\/a>.\u201d Wilson kiteytti kansanterveysty\u00f6n (public health practice) k\u00e4sikirjaklassikossaan vuonna 1923 seuraavasti. Kansanterveysajattelu tuli uuteen vaiheeseen 1940-luvulla, kun tarttuvien tautien tullessa hallintaan krooniset taudit nousivat n\u00e4kyviin. Alettiin puhua primaari- ja sekundaaripreventiossta. Epidemiologisen tutkimuksen kehittyess\u00e4 alettiin tunnistaa yksil\u00f6tason \u2019riskitekij\u00f6it\u00e4\u2019, jotka ennakoivat sairastumisvaaraa. Seulontatutkimukset, joiden juuri oli tuberkuloosin torjunnan pienoisr\u00f6ntgenkuvauksissa, laajenivat kroonisten tautien ja niiden riskitekij\u00f6iden varhaiseen havaitsemiseen. Suomalaisittain merkitt\u00e4vimm\u00e4t innovaatiot t\u00e4ss\u00e4 suunnassa olivat Kansanel\u00e4kelaitoksen autoklinikkatoiminta vuodesta 1965 alkaen ja kansalliset terveystutkimukset 1970-luvulta alkaen. Kansanterveysty\u00f6ss\u00e4 kiteytyi kaksi toimintasuuntaa, yhteis\u00f6suuntautunut ja ongelmasuuntautunut. Yhteis\u00f6suuntautuneen toiminta-ajatuksen keskeisi\u00e4 k\u00e4sitteit\u00e4 olivat \u2019public health program\u2019, \u2019community medicine\u2019 ja \u2019community health\u2019. 1970-luvulla kehittyi \u2019community control of chronic diseases\u2019 -toiminta-ajatus. Ongelma-suuntautuneen toiminta-ajatusessa keskityttiin erityiseen tautiin ja sen riskitekij\u00f6iden varhaiseen tunnistamiseen yksil\u00f6tasolla. Kansainv\u00e4lisess\u00e4 keskustelussa yhteis\u00f6suuntautuneisuus ja ongelmasuuntautuneisuus saivat 1980-luvulla uuden tulkinnan Geofrfey Rosen esitt\u00e4m\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4llaisia asioita muistuu pikaisesti mieleen kansanterveydellisen eriarvpoisuuden ja sen v\u00e4hent\u00e4misen tiimoilla. Yhteiskunnallista keskustelua sosiaalisesta eriarvoisuudesta olen seurannut vain satunnaisesti sivusta katsojana. Rohkenen esitt\u00e4\u00e4 joitakin poimintoja.<\/p>\n\n\n\n Olen saanut en k\u00e4sityksen, ett\u00e4 keskustelu sosiaalisten ongelmien ehk\u00e4isemisest\u00e4 ja sosiaalisen eriarvoisuuden v\u00e4hent\u00e4misest\u00e4 oli 1900-luvulla aika yleisell\u00e4 tasolla. Esimerkiksi vuonna 1971 valmistuneessa sosiaalihuollon periaatekomitean mietinn\u00f6ss\u00e4 m\u00e4\u00e4riteltiin kuusi yleisperiaatetta, joista yksi oli ennalta ehk\u00e4isy. Sit\u00e4 tarkasteltiin parin sivun verran. Ennalta ehk\u00e4isy sosiaalihuollon teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 jaettiin yksil\u00f6\u00f6n ja yhteis\u00f6ihin ja niiden rakenteisiin kohdistuvaan toimintaan. Yksil\u00f6\u00f6n kohdistuvaa ehk\u00e4isy\u00e4 pohdittiin hieman yksityiskohtaisemmin.<\/p>\n\n\n\n Ehk\u00e4isev\u00e4 toiminta oli tavoite hallituksen esityksess\u00e4 sosiaalihuoltolaiksi vuonna 1981.<\/p>\n\n\n\n Keskustelu sosiaalisten ongelmien ehk\u00e4isemisest\u00e4 laajeni 1970-luvun lopussa. lla. Sosiaalipoliitikko Jorma Sipil\u00e4 osallistui t\u00e4h\u00e4n keskustelua kirjassaan sosiaalista ongelmista vuonna 1979 ja jatkoi vuonna 1983.<\/p>\n\n\n\n Valtion ja julkisen vallan toimenpiteiden rinnalle nousivat 1980-luvun edetess\u00e4 yhteis\u00f6t ja yhteis\u00f6llisyys ja niiden merkitys ihmisten hyvinvoinnin Tutkijoiden puheenvuoroissa ei varauksetta hyv\u00e4ksytty ennalta ehk\u00e4isy\u00e4 sosiaalipolitiikan eik\u00e4 sosiaalihuollon teht\u00e4v\u00e4ksi. Esimerkiksi Sipil\u00e4 huomautti vuonna 1982, ett\u00e4 ennalta ehk\u00e4isy on nimike, jonka alla viranomaisten puuttuminen ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4n saa kyseenalaisimmat muotonsa. Sipil\u00e4n mukaan ehk\u00e4isev\u00e4ss\u00e4 toiminnassa voidaan poistaa rakenteellisia ongelmia ja antaa ihmisille tukea heid\u00e4n sit\u00e4 pyyt\u00e4ess\u00e4\u00e4n. Edellytyksen\u00e4 tulee olla v\u00e4lit\u00f6n kausaalinen yhteys toiminnan ja sit\u00e4 seuraavan vahingon v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Sipil\u00e4 J. Sosiaalisten ongelmien synty ja lievitt\u00e4minen. Tammi. Helsinki 1979.<\/p>\n\n\n\n Sipil\u00e4 J. L\u00e4hiyhteis\u00f6jen asema sosiaalisten ongelmien hallinnassa on merkitt\u00e4v\u00e4. Sosiaalinen Aikakauskirja 1979\/3:13-18.<\/p>\n\n\n\n Sipil\u00e4 J. Tuhatk\u00e4tisen valtion hoitoideologiasta. Sosiaalinen Aikakauskirja 1983\/1:8-15<\/p>\n\n\n\n Er\u00e4saari varoitti ehk\u00e4isy -k\u00e4sitteeseen sis\u00e4ltyvist\u00e4 kontrollimerkityksist\u00e4. Ehk\u00e4isy voi olla samaa kuin ennakointi, joka taas voi merkit\u00e4 ennalta m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4. ( Er\u00e4saari R. Sosiaalisten suhteiden strategia. Hyvinvointivaltion k\u00e4\u00e4nnekohta. Sosiaalinen aikakauskirja 1987\/2:53-54.)<\/p>\n\n\n\n N\u00e4m\u00e4 satunnaiset poiminnat 1970- ja 1980-luvuilta ovat vain keskustelun virikkein\u00e4. En ole laajemmin perehtynyt sosiaalisen eriarvoisuuden kirjallisuuteen. Edell\u00e4 esitetyn kehyksess\u00e4 Hiilamon kolumin viimeinen lause ansaitsee kuitenkin mieless\u00e4ni tarkennusta: Mit\u00e4 h\u00e4n todella tarkoitti sill\u00e4 viestitt\u00e4\u00e4?<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Yle Yhden kolumnissa 8.1.2020 professori Heikki Hiilamo pohti eriarvoisuutta ja siit\u00e4 virinnytt\u00e4 yhteiskunnallista keskustelua. H\u00e4nen pohdintansa ja erityisesti sen lopussa esitetyt p\u00e4\u00e4telm\u00e4t antoivat aiheen palauttaa mieleen, mill\u00e4 tavalla omalla ty\u00f6urallani …<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-109","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-essee"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/109","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=109"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/109\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":110,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/109\/revisions\/110"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=109"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=109"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=109"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
Hiilamo viittasi ensin kymmenen vuotta sitten julkaistuun kirjaan Richard Wilkinson<\/strong>, Kate Pickett<\/strong> :The Spirit Level<\/em>, joka ilmestyi my\u00f6s nimell\u00e4 Tasa-arvo ja hyvinvointi \u2013 Miksi pienet tuloerot koituvat kaikkien hyv\u00e4ksi<\/em>. Hiilamon mukaan Kirja oli l\u00e4ht\u00f6laukaus pienimuotoiselle tieteelliselle vallankumoukselle. L\u00e4hes kaikki yhteiskuntatieteilij\u00e4t, jopa taloustieteilij\u00e4t alkoivat huolestua eriarvoisuudesta ja tutkia sen vaikutuksia.<\/p>\n\n\n\n
( https:\/\/yle.fi\/uutiset\/3-11124149<\/a> )<\/p>\n\n\n\n
\u201dThe Black Report was a 1980 document published by the Department of Health and Social Security (now the Department of Health) in the United Kingdom, which was the report of the expert committee into health inequality chaired by Sir Douglas Black. It was demonstrated that although overall health had improved since the introduction of the welfare state, there were widespread health inequalities. It also found that the main cause of these inequalities was economic inequality. The report showed that the death rate for men in social class V was twice that for men in social class I and that gap between the two was increasing, not reducing as was expected.\u201d (https:\/\/en.wikipedia.org\/wiki\/Black_Report<\/a>).<\/p>\n\n\n\n\n
Diagnoosin ohella riskitekij\u00f6ist\u00e4 tuli keskeinen kansanterveystutkimuksen ja kansanterveyden edist\u00e4misen k\u00e4site jo 1900-luvun alussa. Esimerkiksi \u00e4itiyshuollon ja lastenneuvolaty\u00f6n yhten\u00e4 perustavoitteena oli raskauden aikana tunnistaa ne \u2019riskitekij\u00e4t\u2019, jotka uhkasivat \u00e4idin ja lapsen terveytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKansanterveysty\u00f6ll\u00e4 tarkoitetaan sit\u00e4 tutkimusta ja osaamista, jota tarvitaan\u2022tautien ehk\u00e4isemiseksi, el\u00e4m\u00e4n pident\u00e4miseksi ja fyysisen terveyden edist\u00e4miseksi \u2022yhteis\u00f6jen organisoiduilla <\/em>toimilla: ymp\u00e4rist\u00f6hygienia, tarttuvien tautien kontrolli yhteis\u00f6iss\u00e4, henkil\u00f6kohtaista hygieniaa tehostava kasvatus, terveydenhuollon organisoiminen, tautien varhainen diagnosointi ja ehk\u00e4isev\u00e4 hoitaminen, sek\u00e4 yhteis\u00f6jen sosiaalisten rakenteiden ja toimintojen niin, ett\u00e4 jokaiselle yhteis\u00f6jen j\u00e4senelle mahdollistetaan terveyden s\u00e4ilytt\u00e4miseen tarvittava elintaso.\u201d (Winslow CEA. The Evolution and Significance of the Modern Public Health Campaign. Yale University Press 1923.<\/p>\n\n\n\n
https:\/\/www.julkari.fi\/bitstream\/handle\/10024\/78435\/autoklinikka_ebook.pdf?sequence=1&isAllowed=y<\/a>
https:\/\/www.julkari.fi\/bitstream\/handle\/10024\/135580\/URN_ISBN_978-952-302-923-1.pdf?sequence=1<\/a><\/p>\n\n\n\n
Suomen erityinen kansanterveysongelma 1960 ja 1970 -lukujen vaihteessa oli keski-ik\u00e4isten miesten suuri sairastavuus ja kuolleisuus, jota aiheuttivat syd\u00e4ntaudit, keuhkosy\u00f6p\u00e4 sek\u00e4 onnettomuudet ja tapaturmat. Vastaukseksi kehittyi \u2019rakenteellinen terveyspolitiikka\u2019. (Kari Puro. Terveyspolitiikan perusteet. Tammi 1973)
Suomalaisessa kansanterveyskeskustelussa ymm\u00e4rrettiin 1970-luvulla, ett\u00e4 tarvitaan sek\u00e4 yhteis\u00f6suuntautunutta ett\u00e4 ongelmasuuntautunutta kansanterveysty\u00f6t\u00e4. Niiden v\u00e4lill\u00e4 oli kuitenkin jatkuvaa j\u00e4nnitett\u00e4 ja tasapainon hakemista. T\u00e4m\u00e4 tuli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 esiin syd\u00e4ntautien ehk\u00e4isemiseen keskittyneess\u00e4 Pohjois-Karjala projektissa, jonka perusideana yli yhteis\u00f6suuntautuneisuus, mutta jossa oli mukana my\u00f6s vahva yksil\u00f6\/ongelmasuuntautuneisuuden toimintalinja.<\/p>\n\n\n\n\n
\n
\n
\n