{"id":101,"date":"2023-02-09T08:40:39","date_gmt":"2023-02-09T06:40:39","guid":{"rendered":"https:\/\/mattirimpela.fi\/?p=101"},"modified":"2023-02-09T08:40:40","modified_gmt":"2023-02-09T06:40:40","slug":"paamaara-tavoitteet-ja-keinot-saman-kolikon-eri-puolet-ja-kantti-kirjoitettu-6-2-2020","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/2023\/02\/09\/paamaara-tavoitteet-ja-keinot-saman-kolikon-eri-puolet-ja-kantti-kirjoitettu-6-2-2020\/","title":{"rendered":"P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, tavoitteet ja keinot: Saman kolikon eri puolet ja\u00a0kantti. Kirjoitettu 6.2.2020"},"content":{"rendered":"\n

Helsingin Sanomat, p\u00e4\u00e4kirjoituksen otsikko 8.2.2020: \u201dHenkil\u00f6st\u00f6mitoitus on vasta hyv\u00e4 alku vanhustenhoidon parantamisessa, mutta mitoitukseenkin liittyy kysymyksi\u00e4 ilman kunnon vastauksia.\u201d<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4inen lause: \u201dYksitt\u00e4isten keinojen sijaan vanhustenhoito tarvitsisi laaja-alaisen poliittisen keskustelun siit\u00e4, kuinka paljon lis\u00e4\u00e4 julkista rahaa siihen kokonaisuudessaan ollaan valmiita k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n.\u201d (https:\/\/www.hs.fi\/paivanlehti\/08022020\/art-2000006400214.html<\/a>)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Olen seurannut yhteiskunnallista keskustelua runsaan puolen vuosisadan ajan. Helsingin Sanomat ovat olleet virikkeen\u00e4 1970-luvulta alkaen. Innostus lehden lukemiseen on viime vuosina v\u00e4hentynyt. Miksi? T\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4kirjoitus selitt\u00e4\u00e4. Otsikon olennainen sana on \u2019vasta\u2019. Otsikon olisi voinut kirjoittaa toisin. J\u00e4tt\u00e4\u00e4 pois \u2019vasta\u2019 -sanan ja sivulauseen: \u2019Henkil\u00f6st\u00f6mitoitus on hyv\u00e4 alku vanhustenhoidon parantamissa.\u2019 Ydinkysymys on tehd\u00e4\u00e4 selv\u00e4ksi, milloin puhutaan tavoitteista ja milloin keinoista.<\/p>\n\n\n\n

HS:n p\u00e4\u00e4kiorjoittaja tulkitsee henkil\u00f6st\u00f6mitoituksen keinoksi: \u201dYksi keino muiden joukossa ongelman korjaamiseen on lakis\u00e4\u00e4teinen henkil\u00f6st\u00f6mitoitus\u201d Suoraan sit\u00e4 sanomatta p\u00e4\u00e4kirjoiottaja pit\u00e4\u00e4 ensisijaisena kysymyksen\u00e4 julkisen rahoituksen mitoittamista ja my\u00f6s rahoituksen l\u00e4hteit\u00e4 eli mist\u00e4 rahoitus otetaan. \u201dYksitt\u00e4isten keinojen ohella vanhustenhoito tarvitsisi poliittisen keskustelun siit\u00e4, kuinka paljon lis\u00e4\u00e4 julkista rahaa siihen kokonaisuudessaan ollaan valmiita k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja mist\u00e4 rahat otetaan. Riitt\u00e4v\u00e4t resurssit ovat keskeinen keino turvata palvelujen laatu.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Opiskelimme ja sovelsimme 1970 -luvulla innolla tavoite-keino hierarkioita. Yksi guruistamme oli Paavo Uusitalo ja k\u00e4sikirjoistamme Tammen julkaisema Suunnittelun tavoitteet ja keinot (Tammi 1976). Tavoite-keino hierarkiat auttoivat saamaan kokonaisuuden n\u00e4kyviin. Metaforana oli usein suunnistus. Maali on t\u00e4rke\u00e4, mutta se ei riit\u00e4. On l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 rastit ja se taas vaatii maaston ja kartan lukemista.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6hemmin opiskelimme Program planning ja evaluation kirjallisuutta, josta erityisesti on j\u00e4\u00e4nyt mieleen \u2019muutosteoria\u2019 ja sen yhten\u00e4 v\u00e4lineen\u00e4 \u2019tulevaisuuden muistelu\u2019, jota Tom Arnkilin johdolla kehiteltiin Stakesissa 2000 -luvun alussa. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 erityisen kiinnostava on viimeksimainittu ja sen kolme kysymyst\u00e4, jotka toimivat monella eri tasolla. Sovellan ajankohtaiseen tilanteeseen.
1. Kolme vuotta on kulunut, olemme helmikuussa 2023. Vanhusten hoivassa asioiden arvioidaan olevan aika hyvin. Miten ne sinun kannaltasi ovat t\u00e4n\u00e4\u00e4n, joka tarkoittaa helmikuuta 2023?
2. Mit\u00e4 teit itse vanhusten hoivan my\u00f6nteisen kehityksen aikaansaamiseksi ja mist\u00e4 tai kenelt\u00e4 sait tukea?
3. Mist\u00e4 olit vanhusten hoivassa ja sen paranetemisessa huolissasi silloin helmikuussa 2020? Mik\u00e4 sai huolesi v\u00e4henem\u00e4\u00e4n?
Tulevaisuuden muistelun ohjeiden mukaan dialogissa on pienryhm\u00e4 sek\u00e4 sen vet\u00e4j\u00e4 ja kirjaaja. Kysyy erikseen jokaiselta osallistujalta n\u00e4m\u00e4 kolme kysymyst\u00e4, joita h\u00e4n voi tarvittaessa selvent\u00e4\u00e4 tukikysymyksill\u00e4. Niiss\u00e4 on usein sama rakenna. Vet\u00e4j\u00e4 aloittaa \u2019Kuulin sinun sanovan n\u00e4in..\u2019, kuvaa lyhyesti ne ydinasiat, jotka h\u00e4n tunnisti osallistujan puheesta, ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 \u2019..Kuulinko oikein? Haluatko korjata tai t\u00e4ydent\u00e4\u00e4?\u201d Kysykset kysyt\u00e4\u00e4n vuorotellen jokaiselta, muuta kuuntelevat. Suosituksen on kolme kierrosta, joiden edetess\u00e4 osallistujat voivat lis\u00e4t\u00e4 aiempiin puheenvuoroihinsa unohdettuja asioita. Toisten puheenvuoroja ei saa keskeytt\u00e4\u00e4 ja yhteinen keskustelu alkaa vasta kysely\/vastauskierrosten p\u00e4\u00e4tytty\u00e4. Ve\u00e4t\u00e4j\u00e4 ei saa mill\u00e4\u00e4mn tavalla kommentoida osallistujien pueenvuoroja kyselykierrosten aikana. Kirjaaja kirjaa mahdollisimman tarkkaan ydinasiat. Voidaan lis\u00e4ksi nauhoittaa.
https:\/\/www.julkari.fi\/bitstream\/handle\/10024\/77346\/T29-2006-VERKKO.pdf?sequence=1<\/a> https:\/\/www.julkari.fi\/bitstream\/handle\/10024\/79883\/93ae45f6-b7c4-403f-9dff-643b813972bf.pdf?sequence<\/a><\/p>\n\n\n\n

Menetelmi\u00e4 muokataan uusiin paketteihin ja sanoitellaan uudelleen. Ydin on pysynyt samana Paavo Uusitalon esityksist\u00e4 Tom Arnkilin kehittelyyn. Hukkaan menn\u00e4\u00e4n, jos tuijottaa puihin eik\u00e4 n\u00e4e mets\u00e4\u00e4n eik\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4 sen kehityst\u00e4 t\u00e4h\u00e4n tilaansa. Ei riit\u00e4 mets\u00e4nk\u00e4\u00e4n n\u00e4keminen. On my\u00f6s kysytt\u00e4v\u00e4, katsottava ja ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 millaiseen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n mets\u00e4 sijoittuu? Onko se vaaran laella, suon ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4 vai saari j\u00e4rvess\u00e4\/meress\u00e4. Ja kaiken v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4m\u00e4n\u00e4 m\u00e4\u00e4reen\u00e4 on muutos ajassa. Viek\u00f6 se kohti p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ja edelleen sen saavuttamisen polkua t\u00e4sement\u00e4vi\u00e4 tavoitteita, vai onko muutos enemm\u00e4n suunnistajan harhailua soissa, risukoissa ja kivikoissa yksitt\u00e4isen rastin etsimisess\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

Opimme 1970-luvulla, ett\u00e4 on hyv\u00e4 erottaa keskustelu P\u00c4\u00c4M\u00c4\u00c4R\u00c4ST\u00c4, TAVOITTEISTA ja KEINOISTA ja yritt\u00e4\u00e4 rakentaa niist\u00e4 sellainen kokonaisuus, joka on yhteisesto ymm\u00e4rrett\u00e4vist\u00e4. Samalla voidaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kriittiset asiat, mist\u00e4 ollaan yhdess\u00e4 samaa mielt\u00e4, miss\u00e4 kohdin ajatuksemme ovat eriolaisia ja miksi. Tied\u00e4n hyvin, ett\u00e4 t\u00e4llaisia ajatuksia on viime vuosina pidetty aikainsa el\u00e4nein\u00e4. Mieluummin keskityt\u00e4\u00e4n ketteriin ja nopeatempoisiin kokeiluihin. Keskustelu vanhusten hoivasta ja HS:n t\u00e4m\u00e4np\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4kirjoitus palauttaa kuitenkin vanhuksen mieleen ty\u00f6uran varrella opitun, jossa saattaa olla edelleen jotain kest\u00e4v\u00e4\u00e4.

Kun keskustelemme vanusten hoivasta P\u00c4\u00c4M\u00c4\u00c4R\u00c4N\u00c4 on hyv\u00e4 hoiva 2020-luvun yhteiskunnan toimintaymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4. Isovanhempani ja vanhempani eliv\u00e4t viimiset vuotensa kotona lyhyit\u00e4 sairaalajaksoja lukuunottamatta. Vanhempani kuolivat 1960- ja 1970 -luvuilla. Kuolema on siirtynyt kodin ulkopuolelle, useimmiten my\u00f6s sit\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4t kuukaudeta ja vuodetkin. Vaikka kotihoivan vahvistamisesta puhutaan, t\u00e4m\u00e4 kehitys todenn\u00e4k\u00f6isesti jatkuu. Kaiken aikaa etsit\u00e4\u00e4n viisasta tasapainoa kotihoivan tukemisen ja hoivakotien kesken.

T\u00e4st\u00e4 seuraa, ett\u00e4 vanhusten hoivan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 jakautuu kahteen osaan, hyv\u00e4\u00e4n arkeen kotihoivassa ja hyv\u00e4\u00e4n arkeen hoivakodissa. Nyt esill\u00e4 oleva palvelumitoitus keskittyy j\u00e4lkimm\u00e4iseen, jonka kehitt\u00e4miselle se m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 yhden TAVOITTEEN. Hieman samalla tavalla kuin liikenteen nopeusrajoitukset, joita on asetettu erilaisiksi autoryhmitt\u00e4in. Kysymys ei siis ole yksitt\u00e4isest\u00e4 keinosta sen enemp\u00e4\u00e4 kuin rastin merkitseminen maastoon olisi suunnistajan kannalta keino. Yksitt\u00e4inen keino ja yksi merkitt\u00e4vimmist\u00e4 sellainen on rahoituksen mitoittaminen. Ja toinen ehk\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mpi on se, miten eurot k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n. Kolmantena henkil\u00f6st\u00f6n koulutus kaikkine mahdollisuuksineen. Siiten tulevat johtaminen, tiedon hallinta sek\u00e4 laadun hallinta ja valvonta, jne\u2026.<\/p>\n\n\n\n

Suosittelen Paavo Uusitalon kirjaamia pohdintoja ja oppeja t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n toimittajalle ja poliittisille vaikuttajille. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, tavoitteet ja keinot kuuluvat yhteen samalla tavalla kuin kolikon eri puolet ja kantti, eiv\u00e4t yksin\u00e4\u00e4n ole kolikko, jolla voisi maksaa bussissa matkalla kohti toivottua tulevaisuutta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Helsingin Sanomat, p\u00e4\u00e4kirjoituksen otsikko 8.2.2020: \u201dHenkil\u00f6st\u00f6mitoitus on vasta hyv\u00e4 alku vanhustenhoidon parantamisessa, mutta mitoitukseenkin liittyy kysymyksi\u00e4 ilman kunnon vastauksia.\u201d Ensimm\u00e4inen lause: \u201dYksitt\u00e4isten keinojen sijaan vanhustenhoito tarvitsisi laaja-alaisen poliittisen keskustelun siit\u00e4, …<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-101","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blog"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/101","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=101"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/101\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":102,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/101\/revisions\/102"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=101"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=101"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=101"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}