{"id":13,"date":"2023-02-02T16:31:40","date_gmt":"2023-02-02T16:31:40","guid":{"rendered":"https:\/\/mattirimpela.fi\/?page_id=13"},"modified":"2023-02-23T19:45:07","modified_gmt":"2023-02-23T17:45:07","slug":"julkaisuja","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/julkaisuja\/","title":{"rendered":"Julkaisuja"},"content":{"rendered":"\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Viimeisimpi\u00e4 julkaisujani<\/h2>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li><a href=\"https:\/\/www.julkari.fi\/handle\/10024\/80332\"><strong>Terveydenhoidosta terveyden edist\u00e4miseen<\/strong>. Julkaisussa St\u00e5hl T, Rimpel\u00e4 A. (toim.) Terveyden edist\u00e4minen tutkimuksen ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon haasteena. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki sivut 11-34.<\/a><br>T\u00e4ss\u00e4 luvussa tarkastelen v\u00e4est\u00f6n terveyden edist\u00e4mist\u00e4 tutkimus- ja kehitysty\u00f6n tulkintakehyksess\u00e4: Mik\u00e4 on uutta? Mihin olemme Suomessa menossa? Koko kent\u00e4n tarkastelu ei onnistu yhdess\u00e4 artikkelissa, mink\u00e4 vuoksi rajoitun yhteen n\u00e4k\u00f6kulmaan, terveydenhuoltoon. Aluksi esit\u00e4n muutamia havaintoja kansanterveysliikkeen (public health movement) historiasta. Pohdin, mit\u00e4 uutta toi WHO:n johdolla 1980-luvulla kiteytetty terveyden edist\u00e4minen. Perustelen, miksi t\u00e4ll\u00e4 kertaa keskityn terveydenhuoltoon, ja esit\u00e4n poimintoja suomalaisen terveydenhoidon historiasta, kansanterveysty\u00f6n uudistamisesta. Seuraavaksi esittelen tuloksia syksyn 2008 terveyskeskuskyselyst\u00e4, jossa selvitettiin v\u00e4est\u00f6n terveyden edist\u00e4mist\u00e4 kuntien perusterveydenhuollossa. Lopuksi pohdin, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kaikki tarkoittaa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon ja tutkimuksen kannalta. P\u00e4\u00e4ttelen, ett\u00e4 Suomi on t\u00e4rke\u00e4n valinnan edess\u00e4: Kuuluuko v\u00e4est\u00f6n terveyden edist\u00e4minen tulevaisuudessa terveydenhuollon ydinteht\u00e4viin, vai vapautetaanko terveydenhuolto yh\u00e4 enemm\u00e4n kansanterveysvastuusta? Katson kansainv\u00e4lisen tutkimustiedon ja kokemuksen antavat t\u00e4h\u00e4n kysymykseen selv\u00e4t vastaukset: Kuntien oman terveydenhuollon tulee perussairaanhoidon ohella vastata v\u00e4est\u00f6n terveyden edist\u00e4misen asiantuntijuudesta ja sen paikallisesta soveltamisesta. V\u00e4est\u00f6n terveyden edist\u00e4misen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 edellytyksen\u00e4 on erityinen toimeenpanorakenne, joka liittyy kiinte\u00e4sti terveydenhuoltoon, mutta toimii samalla tehokkaassa yhteisty\u00f6ss\u00e4 my\u00f6s kaikkien muiden keskeisten toimijoiden kanssa. Kansainv\u00e4lisen kokemuksen mukaan t\u00e4ss\u00e4 toimeenpanorakenteessa tarvitaan my\u00f6s v\u00e4est\u00f6n terveyden edist\u00e4miseen erikoistunutta ammattihenkil\u00f6st\u00f6\u00e4, jolla on riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 osaamista my\u00f6s vaativissa johtamis- ja kehitt\u00e4mishaasteissa. L\u00e4hitulevaisuudessa n\u00e4emme, mink\u00e4 painoarvon valtion ja kuntien p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4t antavat tutkimuksesta nousevalla vastaukselle, joka vaatii v\u00e4est\u00f6n terveyden edist\u00e4misen nostamista uudelleen kuntien terveydenhuollon ydinteht\u00e4v\u00e4ksi sairaanhoidon rinnalle.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li><a href=\"https:\/\/jyu.finna.fi\/Record\/jykdok.1260510\"><strong>Kasvatuskaaoksesta yhteiseen ymm\u00e4rrykseen<\/strong>. Kirjassa L\u00e4ms\u00e4 A-L. (toim.) Verkosto vahvaksi. Toimiva vuorovaikutus perheiden kanssa. PS-Kustannus. Jyv\u00e4skyl\u00e4 2013, 17\u201348.<\/a><br>Kasvatuksen kentill\u00e4 on lukematon m\u00e4\u00e4r\u00e4 toimijoita. Uutta tutkimustietoa lapsen kehityksest\u00e4 ja kasvatuksesta julkaistaan tiuhaan, ja on vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 yhteist\u00e4 punaista lankaa. Yhteiskunnan muutos on tehnyt kasvattajan teht\u00e4v\u00e4n yh\u00e4 vaativammaksi. Sama vanhemmuus, joka toimi hyvin 1960- tai 1980-luvulla, ei en\u00e4\u00e4 riit\u00e4 2010-luvulla. Jos vanhemmat eiv\u00e4t osaa tai eiv\u00e4t jaksa tukea riitt\u00e4v\u00e4sti, lapsen mahdollisuus ajautua harhateille on paljon suurempi kuin aikaisemmin. Etsin t\u00e4ss\u00e4 luvussa kasvatuksen t\u00e4rkeit\u00e4 teemoja ja teen ehdotuksia niiden yhteiseksi tulkinnaksi. Tarkoitan kasvattajalla t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 jokaista aikuista, joka pyrkii toiminnallaan tietoisesti vaikuttamaan lapsen kehitykseen ja ohjaamaan sit\u00e4 hyv\u00e4ksi katsomaansa suuntaan. L\u00e4hikasvattajien, kuten vanhempien, opettajien ja harrastusten ohjaajien, lis\u00e4ksi kasvattajiksi ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n my\u00f6s esimerkiksi lapsiperheiden asumista ja asuinyhteis\u00f6j\u00e4 muokkaavat yhdyskuntasuunnittelijat sek\u00e4 palvelujen j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4 vastaavat ammattihenkil\u00f6t, viranhaltijat ja luottamushenkil\u00f6t. Tiivist\u00e4n viestini muutamaan ydink\u00e4sitteeseen: lapsi oppii hyvinvointia ja pahoinvointia kehitysyhteis\u00f6iss\u00e4\u00e4n ja niiden kasvatuskumppanuudessa. Pohdin ensin kasvatuskeskustelun kaaosta ja lapsen kehityst\u00e4 aikuiseksi. Seuraavaksi tarkastelen kehitysyhteis\u00f6j\u00e4 ja niiden kasvatuskumppanuutta. Kolmantena teemana on hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin oppiminen ja lopuksi muutama ajatus kasvatuksesta<\/li>\n\n\n\n<li><a href=\"https:\/\/www.julkari.fi\/handle\/10024\/116907\"><strong>Kiista oppivelvollisuudesta kertoo rakenteellisesta v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4.<\/strong> Yhteiskuntapolitiikka 2014;79\/5:560-568<\/a>.<br>Parin viime vuoden kuluessa on keskusteltu vilkkaasti oppivelvollisuuden pident\u00e4misest\u00e4. Hallitusohjelmassa sovittiin oppivelvollisuuden jatkamisesta vuodella, ja ministeri\u00f6 on valmistellut hallituksen esityst\u00e4 perusopetuslain muuttamiseksi. En ole koulutuspolitiikan asiantuntija. Tarkastelen keskustelua oppivelvollisuudesta lapsipolitiikan ja lapsi- ja nuorisotutkimuksen n\u00e4k\u00f6kulmista. N\u00e4m\u00e4 yhdist\u00e4en nostaisin laajaksi ydinkysymykseksi sukupolvien uusiutumisen: mill\u00e4 tavoin julkisen vallan tulisi viisaasti tukea lasten ja nuorten kehittymist\u00e4 hyviksi ja hy\u00f6dylliseksi aikuisiksi, siin\u00e4 tulevaisuuden yhteiskunnassa, jossa he aikanaan kohtaavat aikuisuuden vaatimukset Julkinen valta on j\u00e4rjest\u00e4nyt suunnitelmallisen polun ja sen rahoituksen kaikille toisen asteen koulutuksessa eteneville ja siit\u00e4 eteenp\u00e4inkin. koulutuksessa eteneville ja siit\u00e4 eteenp\u00e4inkin. Viimeksi on oppilas- ja opiskelijahuoltolailla varmistettu, ett\u00e4 koulutuksessa jatkavat saavat tarvitessaan r\u00e4\u00e4t\u00e4l\u00f6ity\u00e4 tukea. Rakenteellinen v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys korostuu oppivelvollisuuden p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 erityisesti niiden nuorten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, jotka putoavat koulutuksesta. Oppivelvollisuuden jatkaminen vuodella oli politiikkatutkimuksen kielell\u00e4 \u201dmahdollisuuksien ikkuna\u201d, joka t\u00e4ll\u00e4 kertaa taas sulkeutui. Osin ehk\u00e4 siksi, ett\u00e4 yhden vuoden jatkoa kuvattiin ratkaisuksi nuorten syrj\u00e4ytymiseen eik\u00e4 vain ensimm\u00e4iseksi askeleeksi, kun tavoitteeksi asetetaan luutuneen j\u00e4rjestelm\u00e4n uudistaminen vastaamaan kustannusvaikuttavasti tulevien vuosikymmenten haasteisiin. Keskustelun oppivelvollisuudesta tulisi jatkua yhdistettyn\u00e4 kokonaisvastuuseen sukupolvien uusiutumisen tukemista.<\/li>\n\n\n\n<li><a href=\"https:\/\/www.julkari.fi\/handle\/10024\/130393\"><strong>Miksi kuntien hyvinvointipalvelut ajautuivat kriisiin?<\/strong> Yhteiskuntapolitiikka 2015;80\/6:655-659<\/a>. <br>Olen l\u00e4hes puolen vuosisadan ajan tarkastellut suomalaista hyvinvointipalveluj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 tutkijan, johtavan viranhaltijan, kansalaisen ja asiakkaan n\u00e4k\u00f6kulmista. Ty\u00f6urani on kulkenut 1960-luvun lopussa her\u00e4nneest\u00e4 yhteiskunnallisesta kiinnostuksesta vaihtuviin teht\u00e4viin valtionhallinnossa, yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa ja kunnissa. Viimeiset viisi vuotta olen el\u00e4kel\u00e4isen\u00e4 ehtinyt lukea uudelleen viime vuosikymmenien dokumentteja ja ollut saappaat savessa t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 konsultoimalla kuntia niiden palvelukehitt\u00e4mishaasteissa. Hyvinvointipalvelut ovat rakentuneet noin sadan vuoden kuluessa alun perin tyhj\u00e4\u00e4n Suomeen. Kun k\u00f6yh\u00e4ss\u00e4 maassa ei ollut riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ostovoimaa yksityisille palveluille, vastuuta kantoi julkinen valta. Palvelukehitt\u00e4misess\u00e4 on edetty palalta niin, ett\u00e4 jokaiselle merkitt\u00e4v\u00e4lle uudelle palvelukokonaisuudelle on s\u00e4\u00e4detty erityislaki ja koulutettu erikoistunut ammattihenkil\u00f6st\u00f6. N\u00e4in palvelukokonaisuuksista tuli suhteellisen itsen\u00e4isi\u00e4. 1980-luvulla Suomi alkoi t\u00e4ytty\u00e4 hyvinvointipalveluista. Laajentumisesta olisi pit\u00e4nyt siirty\u00e4 uudistumiseen. Byrokratiakritiikki yhdess\u00e4 julkishallinnon uuden johtamisideologian kanssa siirsi p\u00e4\u00e4huomion hallintoon. Valtion j\u00e4\u00e4dess\u00e4 sivuun, palvelukehitt\u00e4miseen j\u00e4i valtatyhji\u00f6, jota kunnat eiv\u00e4t osanneet ottaa haltuunsa. Itsehallinnon muodollinen vahvistaminen ei tuottanut odotettua palvelujen \u201dinnovaatioloikkaa\u201d. Yhteisen palvelukehitt\u00e4misen sijasta hallintokunnat, palvelukokonaisuudet ja ammattikunnat t\u00e4yttiv\u00e4t palvelukehitt\u00e4misen valta[1]tyhji\u00f6n. Uudistumisen sijasta vanha toimintamalli ja sen rakenteet luutuivat 1990-luvulta alkaen. Mielenkiintoista on verrata kuntapalvelujen asiakaspuhetta palveluyritysten kansainv\u00e4lisen tutkimuksen tuottamiin tulkintoihin, joissa . menestyksen katsotaan vaativan asiakaskokemuksen arvostamista. Asiakasl\u00e4heisyys mahdollistaa asiakasymm\u00e4rryksen vahvistumisen ja edelleen arvon tuottamisen yhdess\u00e4. N\u00e4in kehittyy se perusta, johon palvelumuotoilu ja laajempi palvelusysteemi rakentuvat. Parhaimmillaan voidaan puhua asiakkaasta innostuneista palveluyrityksist\u00e4, jotka tunnistavat asiakkaidensa tarpeet jo ennen kuin n\u00e4m\u00e4 itse osaavat tukea pyyt\u00e4\u00e4.<\/li>\n\n\n\n<li><a href=\"https:\/\/www.doria.fi\/handle\/10024\/126701\"><strong>Lapsipolitiikkaa ja lasten kuntapalvelujen kehitt\u00e4mist\u00e4 1980-luvulta 2010-luvulle: Miksi olemme ep\u00e4onnistuneet?<\/strong> Kunnallistieteellinen Aikakauskirja 2015:3:255\u2013272.<\/a><br>Tutkimuksessa analysoidaan julkisen vallan lapsipolitiikan ja erityisesti lasten ja lapsiperheiden palvelujen kehitt\u00e4misen t\u00e4rkeimpi\u00e4 teemoja 1980-luvulta alkaen sosiaali- ja terveydenhuollon n\u00e4k\u00f6kulmasta. Aineistona on valtakunnallisia raportteja ja selvityksi\u00e4, joissa on arvioitu lapsipolitiikkaa ja lasten ja lapsiperheiden palveluja ja esitetty niit\u00e4 koskevia toimenpiteit\u00e4 Lapsipolitiikan koko kent\u00e4n kattavia raportteja ja selvityksi\u00e4 on varsin v\u00e4h\u00e4n. Tutkimuksessa p\u00e4\u00e4teltiin, ett\u00e4 hallintokuntiin jakautunut ja ammattikuntajohtoinen paradigma menestyi hyvin niin kauan kun valtion ja kuntien tilaaja-tuottajaj\u00e4rjestelyss\u00e4 rakennettiin lasten ja lapsiperheiden palveluj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4. Palvelukentt\u00e4 alkoi kuitenkin 1980-luvulla saturoitua. Uusina tekij\u00f6in\u00e4 tulivat ongelmal\u00e4ht\u00f6isyys ja sen vaatima erikoistuminen sek\u00e4 valtion normiohjauksen purkaminen ja strategisen vastuun hajauttaminen kuntiin. Palvelujen laajentamisen rinnalla olisi pit\u00e4nyt keksitty\u00e4 my\u00f6s niiden laajaan systeemiseen uudistumiseen. Rakenteellinen uudistuminen ei kuitenkaan k\u00e4ynnistynyt. Pohdinnassa esitettiin, ett\u00e4 lasten ja lapsiperheiden palvelujen rakenteelliseen uudistamiseen tarvitaan kuntakokeiluihin perustuvaa, valtakunnallisesti johdettua ja pitk\u00e4kestoista tutkimus- ja kehitt\u00e4misohjelmaa, jossa uutta tavoitemallia testataan ja p\u00e4ivitet\u00e4\u00e4n ja rakennetaan edellytyksi\u00e4 sen soveltamiseksi koko maassa. Kest\u00e4v\u00e4 uusiutuminen perustuu asiakkuuden tulkinnan johtamiseen YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen tarkoittamasta lapsen edun jakamattomuudesta: Universaalipalvelut luovat jokaiselle lapsiperheelle ja lapselle asiakassuhteen kuntaan oppivelvollisuuden p\u00e4\u00e4ttymiseen saakka. T\u00e4m\u00e4n asiakassuhteen tulisi n\u00e4ky\u00e4 lapselle ja h\u00e4nen perheelleen yhten\u00e4 kokonaisuutena \u2013 siis yhten\u00e4 asiakkuutena &#8211; silloinkin, kun tarvitaan tehostettua tai erityist\u00e4 tukea ja palvelujen j\u00e4rjest\u00e4minen perustuu monituottajuuteen. Kun tuen tarve kasvaa, kunnan tulee huolehtia siit\u00e4, ett\u00e4 sen vastuulla olevissa palveluissa asiakkuus ei hajoa.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li><a href=\"https:\/\/kaks.fi\/wp-content\/uploads\/2015\/11\/S%C3%A4%C3%A4st%C3%B6j%C3%A4-lapsiperheiden-palveluremontilla.pdf\">Rimpel\u00e4 Matti, Rimpel\u00e4 Markku. <strong>S\u00e4\u00e4st\u00f6j\u00e4 lapsiperheiden palveluremontilla<\/strong>. KAKS \u2013 Kunnallisalan kehitt\u00e4miss\u00e4\u00e4ti\u00f6. Tutkimuksia 93. Vammalan kirjapaino. 2015.<\/a><br>Lapsiperheille ja lapsille kohdennettujen palvelujen kustannukset ovat vuosittain 9\u201312 miljardia euroa, josta noin 80 prosenttia k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kaikille suunnattuihin palveluihin, kuten neuvolat, varhaiskasvatus, koulutus ja oppilas\/opiskelijahuolto. Painopistett\u00e4 on pyritty siirt\u00e4mist\u00e4 korjaamisesta e[1]k\u00e4isyyn. On puhuttu koordinoinnista, hallintorajojen ylitt\u00e4misest\u00e4, moni[1]ammatillisuudesta ja verkostoitumisesta, mutta ongelmiin erikoistuneiden palvelujen kustannukset ovat kasvaneet kaikille suunnattuja palveluja nopeammin. Kansantalouden kest\u00e4vyysvaje pakottaa kysym\u00e4\u00e4n: Miten lapsiperheiden palvelut tulisi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4, jotta voimavarojen v\u00e4hentyess\u00e4 vaikuttavuus suhteessa kustannuksiin pysyy ennallaan tai jopa paranee? Tutkimuksessa pyydettiin Innovatiivisiksi tunnetuilta kunnilta kuvauksia j\u00e4rjestelm\u00e4- ja palveluinnovaatioista. Aineistoksi saatiin 24 kuvausta, jotka julkaistaan ohessa s\u00e4hk\u00f6isen\u00e4 liiteraporttina. Vaikka p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t olivat eri puolilla Suomea p\u00e4\u00e4osin samoja, innovaatiot kehitettiin kunkin kunnan omaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Kuntien teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 ei ole ollut tuottaa yleistett\u00e4vi\u00e4 tavoitemalleja eik\u00e4 markkinoida innovaatioitaan toisille kunnille. Perusongelmat ovat pysyneet ennallaan: jakautuminen hallintokuntiin, ammattikuntaisuus ja ongelmal\u00e4ht\u00f6isyys. Tutkijat ehdottavat, ett\u00e4 kansalliseen yhteisymm\u00e4rrykseen perustuvassa pitk\u00e4kestoisessa uudistusohjelmassa kehitet\u00e4\u00e4n kaikkia lapsiperheiden palveluja yhdist\u00e4v\u00e4 tavoitemalli seuraavasti: 1) Valmistellaan eduskunnan k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4ksi Lapsipolitiikka vuoteen 2025 -tavoiteohjelma. 2) Kunnat p\u00e4ivitt\u00e4v\u00e4t lapsipoliittisen asiakirjan. 3) Uutta palvelukokonaisuutta testataan ja kehitet\u00e4\u00e4n kuntakokeiluissa (\u201dreferenssikunnat\u201d), joissa erityist\u00e4 huomiota kiinnitet\u00e4\u00e4n kustannusvaikuttavuuteen ja tiedolla johtamiseen. 4) Kuntakokeiluihin yhdistet\u00e4\u00e4n alusta alkaen kehitt\u00e4v\u00e4\u00e4 arviointitutkimusta. 5) Valmistellaan pikaisesti palvelu-uudistusta edist\u00e4vi\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6smuutoksia ja panostetaan riitt\u00e4v\u00e4sti tiedon hallinnan uudistamiseen ja uuden teknologian soveltamiseen. 6) Kaikissa kunnissa vahvistetaan lapsi- ja perhel\u00e4ht\u00f6ist\u00e4 toimintakulttuuria ja osaamista koko henkil\u00f6st\u00f6lle yhteisell\u00e4 koulutuksella.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li><a href=\"https:\/\/julkaisut.valtioneuvosto.fi\/handle\/10024\/163040\"><strong>Valtio lasten kehityksen tukijana. Eriytymisest\u00e4 kansalliseen lapsistrategiaan<\/strong>. Julkaisussa: Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2018:1. Sivut 57\u2013127.<\/a> <br>Ensin selvitettiin lapsipolitiikan n\u00e4kymist\u00e4 hallitusohjelmissa Suomen itsen\u00e4istymisest\u00e4 alkaen. Seuraavaksi kuvattiin lapsin\u00e4k\u00f6kulman tuloa politiikkakeskustelun sanastoon ja selvennettiin, mit\u00e4 erityinen lapsipolitiikka voisi tarkoittaa sek\u00e4 etsittiin valtionhallinnon lapsipolitiikan juuria 1800-luvulta alkaen. 1970-luvulta alkaen uudistuksia valmisteltiin lukuisissa komitean, ty\u00f6ryhmien ja toimikuntien mietinn\u00f6iss\u00e4 ja valtakunnallisissa viisivuotissuunnitelmissa. Lyhyet katsaukset lapsiv\u00e4est\u00f6n ja lapsiperheiden luku[1]m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n ja rakenteeseen sek\u00e4 lasten hyvinvoinnin kehitykseen kehyst\u00e4v\u00e4t valtionhallinnon toimia lasten ja lapsiperheiden tukemisessa. T\u00e4m\u00e4n aineiston perusteella pohdittiin, millaiset tekij\u00e4t ovat ohjanneet valtion lapsipolitiikkaa yleens\u00e4 ja erityisesti 2000-luvulla ja p\u00e4\u00e4dyttiin kysym\u00e4\u00e4n: Mit\u00e4 tulisi tehd\u00e4, jotta julkinen politiikka ei olisi vain kokoelma hyvi\u00e4 toiveita ja hajanaisia ohjelmia, vaan harkittu, hallittu ja kustannusvaikuttava lasten ja lapsiperheiden tuen kokonaisuus sek\u00e4 ohjelmaty\u00f6ss\u00e4 ett\u00e4 toimeenpanossa. Katsauksessa p\u00e4\u00e4teltiin, ett\u00e4 hidasta etenemist\u00e4 toivottuun suuntaan selittiv\u00e4t kest\u00e4v\u00e4n systeemisen uusiutumisen todellisen luonteen j\u00e4\u00e4minen avainhenkil\u00f6iden keskuudessa ep\u00e4selv\u00e4ksi ja vaatimaton sitoutuminen kokonaisuuden hallinnan vaatimiin ponnisteluihin. Kest\u00e4v\u00e4 systeeminen uusiutuminen vaatii &nbsp;riitt\u00e4v\u00e4sti aikaa ja katse suuntaamista lasten tulevaisuuteen v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin 2020- ja 2030-luvuille: Millaisilla strategioilla, rakenteilla ja toiminnoilla voidaan lasten kehityksen ja lapsiperheiden hyvinvoinnin tukeen k\u00e4ytett\u00e4ville euroille ja muille voimavaroille saada paras mahdollinen tuotto uusien sukupolvien varttuessa aikuisiksi? &nbsp;Tarvitaan \u2019uskottava tarina\u2019 lasten ja lapsiperheiden palvelujen kokonaisuudesta, esimerkiksi seuraavasti:  1) Lasten ja lapsiperheiden palvelut muodostavat jatkuvan kokonaisuuden raskauden alusta siihen saakka, kunnes lapsi on varttunut ottamaan omaa vastuuta tulevaisuudestaan. Palvelut tukevat lasta h\u00e4nen luonnollisissa kehitysyhteis\u00f6iss\u00e4\u00e4n ja sovittavat tuen jokaisen lapsen ainutlaatuiseen kehitykseen. Jokaisella lapsella ja h\u00e4nen perheell\u00e4\u00e4n on yksi ja yhteinen arviointi- ja palveluohjelma, joka laajenee, kun tuen tarve kasvaa. 2) Yhteisen\u00e4 tavoitteena on lasten kasvuymp\u00e4rist\u00f6jen vahvistaminen niin, ett\u00e4 ongelmiin erikoistuneiden palvelujen tarve v\u00e4henee. My\u00f6s silloin kun kehityshaasteet vaativat erikoistunutta osaamista, tuen tavoitteena on lapsen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n auttamisen rinnalla h\u00e4nen kasvuymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 pulmien tunnistaminen ja poistaminen. 3) Lapset ja heid\u00e4n l\u00e4heisens\u00e4 ovat itsen\u00e4isin\u00e4 toimijoina mukana sek\u00e4 palvelukokonaisuuden ett\u00e4 henkil\u00f6kohtaisen tuen valmistelussa ja toimeenpanossa. Suunnitelman tulee n\u00e4ky\u00e4 heille kokonaisuutena, p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisena, jatkuvana, ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4n\u00e4, ennakoitavana ja hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n\u00e4. 4) Kun lapsen etu edellytt\u00e4\u00e4 vastentahtoista puuttumista, erotetaan vanhempien tukeminen ja lapsen suojelu toisistaan. N\u00e4in varmistetaan, ett\u00e4 vanhempien tuki jatkuu, vaikka he saattavat kokea, ett\u00e4 heid\u00e4n huoltajaoikeuttaan on loukattu. 5)  Ongelmiin erikoistuneen osaamisen tukea universaalipalveluja. Mit\u00e4 enemm\u00e4n lapsi ja\/tai h\u00e4nen perheens\u00e4 tarvitsee erikoistunutta tukea, sit\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 tuen kokonaisuudesta vastaa universaalipalveluissa yksi ammattihenkil\u00f6, jolla on luottamuksellinen yhteistoimintasuhde vanhempien ja lapsen kanssa ja joka tuntee heid\u00e4n elinolonsa ja l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 tarjolla olevan tuen tai sen puutteet. 6) Lapsen ja lapsiperheen tuen tarpeen arvioinnissa ja j\u00e4rjest\u00e4misess\u00e4 luotetaan ammattihenkil\u00f6iden asiantuntemukseen ja harkintaan. Hallintop\u00e4\u00e4t\u00f6kset rajataan tilanteisiin, joissa on puututtava itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeuteen.<br><br><a href=\"https:\/\/www.lskl.fi\/wp-content\/uploads\/Lastensuojelun-uudistukset-liian-pienia-tekoja.pdf\"><strong>Lastensuojelun selvitysryhm\u00e4n (2013) ehdotusten toimeenpano: Kansalliset kehitt\u00e4misteht\u00e4v\u00e4t ja arvioinnit.<\/strong> Julkaisussa Mit\u00e4 kuuluu lastensuojelu? -julkaisusarja osa 1.<strong>Lastensuojelun uudistukset -liian pieni\u00e4 tekoja?<\/strong> Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu, 3\/2018<\/a> <br>Olin mukana viisi vuotta sitten Toimiva lastensuojelu -selvitysryhm\u00e4ss\u00e4 2013. Lastensuojelun Keskusliitossa on selvitetty ehdotusten toteutumisesta. Minua pyydettiin esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n omia arvioitani niiden toimeenpanosta. Keskityn kansallisen tason toimenpide-ehdotuksiin sek\u00e4 ehdotuksiin lapsi- ja nuorisopoliittisesta ohjelmaty\u00f6st\u00e4, tietopohjasta ja tiedon[1]tuotannosta, laadunhallinnasta ja valvonnasta sek\u00e4 kuntien uuden toimintamallin kehitt\u00e4misest\u00e4. Lopuksi palaan kokonaiskuvaan. Selvitykseni perustuu tekemiini havaintoihini eri aineistoista, jota on yhdistetty kuntakonsultoinneissa ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kokemuksissa kertyneeseen tietoon. Pyrin keskittym\u00e4\u00e4n toimenpiteisiin, jotka ovat muuttaneet k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja menettelytapoja siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 my\u00f6s arjen ty\u00f6n voi perustellusti olettaa muuttuvan toivottuun suuntaan. Arvioinnit ja p\u00e4\u00e4telm\u00e4t ovat minun ja ne perustuvat siihen aineistoon, joka on ollut k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4ni. Lastensuojelun selvitysryhm\u00e4n mukaan vuonna 2013 oltiin vakavassa kriisiss\u00e4. Vuoden 2017 p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 ollaan edelleen kriisiss\u00e4, joka kuitenkin paikallistuu aiempaa selvemmin osaan kunnista ja muista j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4tahoista. My\u00f6s onnistumisia on tunnistettu. My\u00f6nteisen kehityksen rinnalle nousee edelleen henkil\u00f6st\u00f6n niukkuus kaikilla tasoilla. Sosiaality\u00f6ntekij\u00e4t ovat toistuvasti korostaneet kuormituksen kohtuuttomuutta yleens\u00e4 mutta erityisesti sijoitettujen lasten ja heid\u00e4n perheidens\u00e4 tukemisessa. Miss\u00e4 olimme lastensuojelun uudistamisessa toukokuussa 2018? Emme tied\u00e4. Selvitysryhm\u00e4n esitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 suunnitelmallinen ja vuosittain toistuva seuranta ja arviointi eiv\u00e4t ole edenneet valtionhallinnossa eik\u00e4 kunnissa. Lastensuojelua ei ole koettu valtion eik\u00e4 kuntien luottamushenkil\u00f6hallinnossa \u2013 ei niiden poliittisessa valmistelussa tai siihen perustuvassa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa \u2013 niin t\u00e4rke\u00e4ksi julkisen vallan teht\u00e4v\u00e4ksi, ett\u00e4 asiantuntijavalmistelussa tehdyt ehdotukset olisivat johtaneet toimiin. &nbsp;<br><br><a href=\"https:\/\/www.laakarilehti.fi\/ajassa\/nakokulmat\/onnistumiset-nostettava-esiin-lasten-ja-nuorten-psykiatriassa\/?public=362184334f904fb1fa4b29788542c758&amp;utm_source=facebook\"><strong>Onnistumiset nostettava esiin lasten ja nuorten psykiatriassa<\/strong>. Suomen L\u00e4\u00e4k\u00e4rilehti N\u00e4k\u00f6\u00adkulma&nbsp;2021;76: 1714 &#8211; 1715 <\/a> Lasten- ja nuorten psykiatrisen erikoissairaanhoidon ruuhkautuminen on ollut uutisissa viime aikoina. Kielteinen kehitys vauhdittui 2015 alkaen. Selityst\u00e4 on haettu huonoista vanhemmuustaidoista, yhteiskunnallisista ep\u00e4kohdista ja virusepidemiasta. Mik\u00e4 muuttui ennen vuotta 2015 niin, ett\u00e4 erikoissairaanhoidon kysynt\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyi kasvuun? Tutkimuksia en ole l\u00f6yt\u00e4nyt, joten esit\u00e4n mieleeni tulevia selityksi\u00e4. Olisiko niin, ettei ruuhkan selitys l\u00f6ydy hyvinvointipalvelujen ja perusopetuksen ulkopuolelta vaan niiden sis\u00e4lt\u00e4? Siirt\u00e4isin tiedonmuodostuksen painopistett\u00e4 ongelmista ja ep\u00e4kohdista ratkaisuihin sek\u00e4 onnistumisiin. Nostaisimme onnistumiset ja niiden juurisyyt ongelmien rinnalle kaikilla tasoilla Lapsiperheiden, lasten ja nuorten ratkaisusuuntautuneen palvelukehitt\u00e4misen oppaaksi esit\u00e4n Christian Gr\u00f6nroosin oppikirjaa Palvelujen johtaminen ja markkinointi (WSOYpro 2010). Samoin my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 tutkimusta ja keskustelua asiakasohjautuvasta arvon yhdess\u00e4 luomisesta palveluissa. Ydink\u00e4sitteit\u00e4 ovat terveydenhuollossakin asiakaskokemus ja -ymm\u00e4rrys.<\/li>\n\n\n\n<li><a href=\"https:\/\/sorsafoundation.fi\/wp-content\/uploads\/Tiivistelma-Onko-strategioista-tullut-tragedioita.pdf\">Rimpel\u00e4 M, Rimpel\u00e4 M, Heinisuo J. <strong>Onko strategioista tullut tragedioita? Lapsiperheet ja lapset kuntien strategiaty\u00f6ss\u00e4<\/strong>. Kalevi Sorsa S\u00e4\u00e4ti\u00f6. Helsinki 2018.<\/a><br>Raportin havainnot perustuvat kansalliseen tilastoaineistoon, katsaukseen kansallisista p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4 ja linjauksista koskien kuntien lapsiperhety\u00f6t\u00e4 nelj\u00e4n vuosikymmenen ajalta sek\u00e4 kolmen esimerkkikunnan (H\u00e4meenlinna, Pieks\u00e4m\u00e4ki ja Tampere) strategia-asiakirjoihin. Laaja aineiston analyysi osoitti, ett\u00e4 strategiaty\u00f6 on kunnissa ollut ep\u00e4johdonmukaista eik\u00e4 tavoitteiden toteutumista ole juurikaan seurattu. Lapsiperheiden ja lasten hyvinvoinnin edist\u00e4misen strategisia linjauksia l\u00f6ytyi lukuisista asiakirjoista, muun muassa kuntastrategioista, pormestarikertomuksista sek\u00e4 lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmista. Yhden vuoden aineistoa yhdest\u00e4 kunnasta saattoi kasaantua useita satoja sivuja, mutta asiakirjojen suhde toisiinsa ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toimintaan j\u00e4i ep\u00e4selv\u00e4ksi. Indikaattorit lasten voinnista osoittavat huolestuttavaan suuntaan: esimerkiksi lasten kiireellisten sijoitusten m\u00e4\u00e4r\u00e4 on nelinkertaistunut 1990-luvulta. Suomen yli 300 kunnasta vain 15 on omaksunut UNICEFin \u201dChild Friendly Cities\u201d -toimintamallin, joka edellytt\u00e4\u00e4 muun muassa lapsen edun ensisijaisuuden varmistamista kaikessa kunnan toiminnassa. Raportissa kehotetaan kysym\u00e4\u00e4n, ovatko kuntiin kehittyneet lapsiperhestrategiaty\u00f6n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t tuottaneet lapsiperheiden ja lasten hyvinvoinnille mitattavissa olevaa lis\u00e4arvoa. Tutkijoiden mukaan erityislakeihin perustuvat strategisen suunnittelun velvoitteet pit\u00e4isi purkaa ja luottaa kuntien itsehallintoon nykyist\u00e4 enemm\u00e4n.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p><a href=\"https:\/\/www.julkari.fi\/bitstream\/handle\/10024\/143958\/YP2201_Rimpel%C3%A4.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y\">Rimpel\u00e4 M. <strong>Omavalvonnasta palvelujen normalisointiin. Uusi strategia lapsiperhepalvelujen kehitt\u00e4miseen<\/strong>. Yhteiskuntapolitiikka 2022;87\/1:76-84.<\/a><br>Lastensuojelun sek\u00e4 lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen puutteet nousivat yhteiskunnalliseen tietoisuuteen 1990-luvulla. Voimavaroja on lis\u00e4tty. Lakeja ja asetuksia on uudistettu. Toimintaa on uudistettu lukuisilla valtakunnallisilla ohjelmilla. Valvonta on uudistettu palvelutuottajien omavalvonnaksi. Mutta edelleen uutisoidaan kriisist\u00e4 ja palvelujen ruuhkautumisesta. T\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hihistorian kehyksess\u00e4 haetaan uusia strategisia suuntia. T\u00e4llaiseksi tarjoutuvat esimerkiksi kauppatieteiden tuottamat tulkinnat asiakasohjautuvasta palvelulogiikasta ja erityisesti palvelujen normalisoimisesta (ks. Gr\u00f6nroos 2010). Analyysiss\u00e4 kuvataan omavalvontaa ja palvelujen normalisointia. Palvelujen nykytilasta poimittiin kuvauksia 2018\u20132020 valmistuneista oikeuskanslerin valvontamuistioista ja ratkaisuista. Lopuksi hahmoteltiin palvelujen normalisointiin perustuvaa kokeilua, jossa luotaisiin uusi sis\u00e4lt\u00f6 omavalvonnalle sek\u00e4 yleist\u00e4en uusi strateginen vaihtoehto lapsiperhepalvelujen kehitt\u00e4miseen<\/p>\n\n\n\n<p><a href=\"https:\/\/www.bod.fi\/kirjakauppa\/kehittaemiskeskustelua-lapsiperheiden-sostepalveluista-valtionhallinnossa-1970-2009-9789529474158\">Rimpel\u00e4 M. <strong>Kehitt\u00e4miskeskustelua lapsiperheiden sosiaali- ja terveyspalveluista valtionhallinnossa 1970-2009<\/strong>. Books on Demand 2023. 238 sivua.<\/a> <a href=\"https:\/\/www.bod.fi\/kirjakauppa\/kehittaemiskeskustelua-lapsiperheiden-sostepalveluista-valtionhallinnossa-1970-2009-9789529474158\">Kehitt\u00e4miskeskustelua lapsiperheiden sostepalveluista valtionhallinnossa 1970-2009. (bod.fi)<\/a> <br><em><strong>Lapsiperheiden sostepalvelujen kehitt\u00e4miskeskustelu valtionhallinnossa et\u00e4\u00e4ntyi hallintoreformien seurauksena kuntien arjesta, voimavaroista ja valvonnan tuottamasta tiedosta. Kahden viime vuosikymmenen strategioita ja kehitt\u00e4misohjelmia voidaan luonnehtia hallintokielisiksi tarinoiksi, joille oli ominaista hajanaisuus ja pys\u00e4htyneisyys. T\u00e4m\u00e4n huomaaminen johti kysym\u00e4\u00e4n, oliko institutionaalinen unohtaminen est\u00e4nyt organisaation muistiin perustuvaa oppimista ja n\u00e4in mahdollistanut tehottaman tai jopa kielteisi\u00e4 vaikutuksia tuottaneen kehitt\u00e4misstrategian omaksumisen ja jatkamisen ainakin vuoteen 2009 saakka.<\/strong><\/em><br><br>T\u00e4m\u00e4 ty\u00f6 k\u00e4ynnistyi marraskuussa 2015 satunnaisesta keskustelusta, jossa tuli esiin erilaisia tulkintoja hallituksen k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4n LAPE-ohjelman perhekeskustoimintamallista. Ensin selvitettiin perhekeskustulkintoja. Seuraavaksi tutustuttiin lapsiperheiden sosiaali- ja terveyspalvelujen yleiseen kehitt\u00e4miskeskustelun ja siin\u00e4 esiintyviin lapsiperhetulkintoihin. V\u00e4hitellen tuntui v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 asettaa edell\u00e4 mainitut sosiaali- ja terveydenhuollon valtionhallinnon kehitt\u00e4misen laajaan kuvaan. J\u00e4lkik\u00e4teen ajatellen tarkastelun kohteena oli valtionhallinnon institutionaalinen muisti, oppiminen ja unohtaminen lapsiperhepalvelujen kehitt\u00e4misess\u00e4.Johdannon j\u00e4lkeen kuvataan kehitt\u00e4miskeskustelua nelj\u00e4n vuosikymmenen ajalta kuudesta n\u00e4k\u00f6kulmasta: 1) Strategisia linjauksia 2) perhekeskeisi\u00e4 toimintatapoja ja menetelmi\u00e4, 3) projekteja ja hankkeita, 4) palvelujen perhekeskeist\u00e4 organisoitumista, 5) ohjelmajohtamista 2000-luvun alussa sek\u00e4 6) valmistautumista hallituskauteen 2007\u20132011. Suoraan lapsiperheiden palveluihin keskittyv\u00e4\u00e4 aineistoa oli v\u00e4h\u00e4n. Valtionhallinnon perhepolitiikka painottui lapsiperheiden elinoloihin ja tulonsiirtoihin. Useimmiten tarkasteltiin palveluja lasten n\u00e4k\u00f6kulmasta ja sen ohessa lapsiperheiden tarpeisiin vastaamista.<\/p>\n\n\n\n<p>1970-luku oli suunnitelmallisen kehitt\u00e4misen ja kasvun aikaa. Valtio tilasi kunnilta palveluja ja jakoi kunnilla valtionosuuksia niiden kustannuksiin. \u00c4itiys- ja lastenneuvolat olivat vakiintuneita, samoin kouluterveydenhuolto. P\u00e4\u00e4huomio oli lasten ja lapsiperheiden sosiaalipalveluissa. Yl\u00e4k\u00e4sitteiksi esitettiin perhehuoltoa, lastenhuoltoa ja lastensuojelua. Keskeisi\u00e4 teemoja olivat kotikasvatuksen tuen ja perhekasvatuksen j\u00e4rjest\u00e4minen, kasvatusneuvolaverkoston laajentaminen koko maahan sek\u00e4 lastensuojelun lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n uudistaminen. Mannerheimin lastensuojeluliiton lapsipoliittisessa ohjelmassa (1974) ja Kansainv\u00e4lisen lasten vuoden 1979 Suomen komitean mietinn\u00f6ss\u00e4 (1980) tarkasteltiin lapsiperheiden ja lasten palveluja kokonaisuutena ja esitettiin pitk\u00e4n ajan kehitt\u00e4mistavoitteita.<\/p>\n\n\n\n<p>Palvelujen pirstoutuminen tuli ajankohtaiseksi 1980-luvulla. Kehitt\u00e4miskeskustekussa painottuivat perhekeskeisyys, yhteisty\u00f6, yhdist\u00e4minen ja alueellistaminen. \u00c4itiys- ja lastenneuvolatoiminta jatkui vakiintuneena. Lasten ja nuorten psykiatrinen erikoissairaanhoito saivat omat kehitt\u00e4misohjelmansa. Sosiaalihuolto- ja lastensuojelulait uusittiin. Lastensuojeluun vakiintui laaja tulkinta. Keskustelu kotikasvatuksen tuesta ja perhekasvatuksesta hiipui. \u00a0Vuosikymmenen p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 tieto edess\u00e4 olevista hallintoreformeista hidasti lapsiperhepalvelujen kehitt\u00e4misehdotusten toimeenpanoa.<\/p>\n\n\n\n<p>Kansantalouden lama pakotti 1990-luvun alussa julkishallinnon siirtym\u00e4\u00e4n kasvun ohjaamisesta voimavarojen leikkauksiin. Samanaikaisesti purettiin valtion normi- ja rahoitusohjaus ja jaettiin l\u00e4\u00e4kint\u00f6hallituksen ja sosiaalihallitus teht\u00e4v\u00e4t ministeri\u00f6lle ja uusille organisaatioille, joista Stakesin teht\u00e4v\u00e4ksi tuli kuntien palvelukehitt\u00e4misen tukeminen informaatio-ohjauksella. Kehitt\u00e4miskeskustelu keskittyi palvelujen hajanaisuuteen ja kyvytt\u00f6myyteen vastata kasvavaan kuormitukseen. Projekteiksi organisoitunut palvelukehitt\u00e4minen yleistyi nopeasti.<\/p>\n\n\n\n<p>Vuosituhannen vaihteessa 2000-luvun alkaessa kansantalous oli kasvanut useita vuosia. Keskustelua hallitsivat edelleen hajanaisuus sek\u00e4 voimavarojen niukkuus suhteessa teht\u00e4viin. Uutta oli kasvava huoli kuntien v\u00e4listen erojen kasvamisesta. Ohjelmajohdettu projektikehitt\u00e4minen oli laajempaa ja monimuotoisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Lastensuojelu sai oman kehitt\u00e4misohjelmansa ja lastensuojelulaki uudistettiin. Uudelle hallituskaudelle 2007-2011 lapsiperhepalvelujen valtionohjaus organisoitiin uudelleen: Lapsi- ja nuorisopoliittinen kehitt\u00e4misohjelma, lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma sek\u00e4 sosiaali- ja terveydenhuollon kehitt\u00e4misen Kaste-ohjelmaan sis\u00e4ltyv\u00e4 Lasten Kaste-ohjelma. Kansantalous ajautui taantumaan. Kansanterveyslaitos ja Stakes yhdistettiin Hyvinvoinnin ja terveyden laitokseksi. L\u00e4\u00e4ninhallitukset muokattiin aluehallintovirastoiksi.<\/p>\n\n\n\n<p>Palvelukehitt\u00e4misess\u00e4 keskityttiin 1970- ja 1980-luvuilla kotikasvatuksen tukeen, perhekasvatukseen, kodinhoitoapuun, tukihenkil\u00f6toimintaan, perhesuunnitteluun, perhevalmennukseen pienryhmiss\u00e4, tehostettuun perhety\u00f6h\u00f6n alkaen sek\u00e4, perhel\u00e4\u00e4k\u00e4ri- ja hoitajatoimintaa. Uutta 1990-luvulla olivat laaja terveystarkastus, l\u00e4heisneuvonpito ja palveluohjaus. Projektikehitt\u00e4mist\u00e4 kuvattiin suuntautumisen mukaan nelj\u00e4ss\u00e4 ryhm\u00e4ss\u00e4: lapsiperheille arjen tukea, laaja-alaista yhteisty\u00f6t\u00e4, koko kyl\u00e4 kasvattaa sek\u00e4 vanhemmuutta tulkitsemassa ja tukemassa. \u00a0Aineistosta kolme esimerkki\u00e4 perhekeskeisest\u00e4 organisoitumisesta (Kasvatus- ja perheneuvola. Palvelujen yhdist\u00e4minen hallinnolliseksi kokonaisuudeksi. Hyvinvointineuvola) ja kaksi tutkimusl\u00e4ht\u00f6ist\u00e4 palvelujen muutosohjelmaa (Varhainen avoin yhteisty\u00f6.\u00a0 Toimiva lapsi&amp;perhe -toiminta).<\/p>\n\n\n\n<p>Vuosituhannen vaihteesta alkaen kasautui kriittisi\u00e4 arvioita projektikehitt\u00e4misest\u00e4 ja informaatio-ohjauksesta. Uutta hallintaa haettiin sosiaalihuollon ja terveydenhuollon kehitt\u00e4misohjelmansa. Terveydenhuollon hankkeessa lapsiperhepalvelut eiv\u00e4t olleet keskeisen\u00e4 teemana. Sosiaalialan hankkeessa ne olivat esill\u00e4 useissa painosuunnissa, joista yksityiskohtaisemmin on kuvattu VARPU-hanketta ja PERHE-hanketta.<\/p>\n\n\n\n<p>Pohdinnassa todettiin, ett\u00e4 nelj\u00e4n vuosikymmenen aikana keskustelu lapsiperheiden sosiaali- ja terveyspalveluista oli sek\u00e4 laajaa ett\u00e4 moniulotteista. Vuoteen 2009 menness\u00e4 Suomessa ei vakiintunut perhekeskustoimintamallia, joka olisi vakiintunut joissakin kunnissa osaksi lapsiperhepalveluja ja todettu siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin toimivaksi, ett\u00e4 sit\u00e4 olisi ollut perusteltua suositella muille kunnille. Lapsiperhe hajosi 1990-luvulta alkaen ensin yksil\u00f6iksi ja sitten vanhemmuudeksi ja lapsuudeksi.<\/p>\n\n\n\n<p>Kodin ulkopuolella laajenivat julkisen vallan perustamat lapsuuden instituutioina p\u00e4iv\u00e4hoito ja oppivelvollisuuskoulu ja yleinen yhteiskunnallinen kehitys tuotti useita muita kodin ulkopuolisia toimijoita (joukkotiedotus, harrastukset ja viimeksi sosiaalinen media. Kotikasvatuksen tuki ja perhekasvatus j\u00e4iv\u00e4t sivuun. Arjessa auttaminen (esim. kotik\u00e4ynnit ja kodinhoitoapu) rapautui. Voidaan puhua uudelleen muodostuneesta laajasta perheest\u00e4 tai jaetusta vanhemmuudesta, jossa kotien aikuiset joutuivat yh\u00e4 enemm\u00e4n kilpailemaan lapsen huomiosta ja ajasta lapsuuden muiden instituutioiden ja niiden aikuisten kanssa. Vuosituhannen vaihteessa v\u00e4itettiin, ett\u00e4 vanhemmat olivat siirt\u00e4neet kasvatusvastuuta kodin ulkopuolella. Huomaamatta j\u00e4i vastakkainen siirtym\u00e4, jossa julkisen vallan perustamien lapsuuden instituutioiden ja monien muiden yhteiskunnallisten toimijat vaikutus lasten arkeen voimistui. \u00a0<\/p>\n\n\n\n<p>T\u00e4m\u00e4n ty\u00f6n ajanjakson p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 vuonna 2009 jouduttiin, ett\u00e4 samat ongelmat, joista puhuttiin 1990-luvulla ja osin jo 1970-luvulla, olivat edelleen ajankohtaisia ja jopa aikaisempaa vaikeampia Miksi lapsiperhepalvelujen kriisiytyminen jatkui, vaikka kansantalous kasvoi ja kehitt\u00e4minen oli laajempaa kuin koskaan aikaisemmin? Kriisiytymisen syyksi esitettiin useimmiten 1990-luvun lamaa. Mutta oliko kysymys vain lamasta? ineistoa laajentamalla l\u00f6ytyi kolme ehdokasta lamaselityksen rinnalle: 1) Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionhallinnon reformit 1991 alkaen, 2) moniongelmaisuuden hiipiminen palvelukehitt\u00e4mist\u00e4 hallitsevaksi viitekehykseksi, sek\u00e4 3) palvelukehitt\u00e4mist\u00e4 ohjaavan tiedon ja asiantuntijuuden et\u00e4\u00e4ntymiseen lapsiperheiden arjesta.<\/p>\n\n\n\n<p>Yhteenvetona p\u00e4\u00e4dyttiin esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 lapsiperhepalveluiden valtionohjaus ajautui 2000-luvulla paradoksiin. Palvelujen j\u00e4rjest\u00e4minen oli j\u00e4tetty kuntien vastuulle, mutta niiden kehitt\u00e4misess\u00e4 otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n normi- ja rahoitusohjaus, jonka sis\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4si hiipim\u00e4\u00e4n hallitsevaksi viitekehykseksi moniongelmaisuus. \u00a0Vaikka valtionohjauksella ei ollut voimaa ohjata sotepalvelujen j\u00e4rjest\u00e4mist\u00e4, normi- ja rahoitusohjauksen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto palvelukehitt\u00e4misess\u00e4 oli vaikuttavaa. Kunnissa keskityttiin valmistelemaan hallitusohjelmaa toimeenpanevia projektisuunnitelmia niin, ett\u00e4 niiden kustannuksiin saataisiin mahdollisimman suuri valtionavustus. Kuntien kiinnostus investoida jatkuvaan omatoimiseen kehitt\u00e4miseen hiipui..<\/p>\n\n\n\n<p>Valtionhallinnossa omaksutusta kehitt\u00e4misstrategiasta ja erityisesti sen toimeenpanosta kasautui 1990-luvulta alkaen kasvavaa kritiikki\u00e4. Sit\u00e4 ei kutenkaan otettu huomioon uusia kehitt\u00e4misohjelmia valmisteltaessa ja toimeenpantaessa. T\u00e4m\u00e4n toteaminen antoi aiheen etsi\u00e4, oliko aineistossa esitetty toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja palvelukehitt\u00e4misen j\u00e4rjest\u00e4miseksi.<\/p>\n\n\n\n<p>Ensimm\u00e4isen\u00e4 kiinnittyi huomio 1980-luvun loppupuolella k\u00e4ynnistettyyn julkisen hallinnon asiakasl\u00e4ht\u00f6isyyden kehitt\u00e4misohjelmaan ja sen tueksi markkinoinnin professorilta tilattuun katsaukseen hyv\u00e4n palvelun periaatteista ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4. Toinen vaihtoehtoinen strategia l\u00f6ytyi vuonna 2007 julkaistusta selvityksest\u00e4 sosiaalihuollon kehitt\u00e4misen tulevaisuuteen. Molempia sovellettiin alustavasti lapsiperhepalvelujen kehitt\u00e4miseen. Tuloksena oli ehdotus tulevaa toimintaa m\u00e4\u00e4ritt\u00e4viksi ydink\u00e4sitteiksi.<\/p>\n\n\n\n<p>Lapsiperhepalvelujen kehitt\u00e4miskeskustelu valtionhallinnossa et\u00e4\u00e4ntyi 1990-luvulta alkaen arjesta. Vauhdittajana olivat hallintoreformit, joiden seurauksena kehitt\u00e4miskeskustelu irtautui lapsiperhepalvelujen ajantasaisista voimavaroista ja valvonnan tuottamasta tiedosta. K\u00e4sikirjoitusta viimeistelt\u00e4ess\u00e4 kahden viime vuosikymmenen kehitt\u00e4miskeskustelusta l\u00f6ydettiin heuristisuutta ja myyttisyytt\u00e4, hajanaisuutta ja pys\u00e4htyneisyytt\u00e4 ja p\u00e4\u00e4dyttiin kysym\u00e4\u00e4n, oliko institutionaalinen unohtaminen est\u00e4nyt valtionhallinnossa organisaation muistiin perustuvaa oppimista ja n\u00e4in mahdollistanut tehottaman tai jopa kielteisi\u00e4 vaikutuksia tuottaneen kehitt\u00e4misstrategian omaksumisen ja jatkamisen ainakin vuoteen 2009 saakka.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Viimeisimpi\u00e4 julkaisujani Rimpel\u00e4 M. Omavalvonnasta palvelujen normalisointiin. Uusi strategia lapsiperhepalvelujen kehitt\u00e4miseen. Yhteiskuntapolitiikka 2022;87\/1:76-84.Lastensuojelun sek\u00e4 lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen puutteet nousivat yhteiskunnalliseen tietoisuuteen 1990-luvulla. Voimavaroja on lis\u00e4tty. Lakeja ja asetuksia on &#8230;<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-13","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/13","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=13"}],"version-history":[{"count":16,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/13\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":260,"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/13\/revisions\/260"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/mattirimpela.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=13"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}