Perusopetuksesta keskustellaan Pisa-tulosten vauhdittamana. HS uutisoi 18.12.23 ”Pisa romahdus. Kritisoidun opetussuunnitelman laatija puolustautuu.: Itseohjautuvuus on ymmärretty ”aivan väärin”. Opetushallituksen kouluneuvos Jorma Kauppisen mukaan oppilaiden itseohjautuvuuteen kannustaminen on ymmärretty mediassa laajalti väärin.”
Olen vuosien kuluessa lukenut yhä uudelleen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita (2014). Aika haastava on tuo reilun 500 sivun paketti. Ei todellakaan helposti avautuvaa selkokieltä. Poimin ensin lainauksia HS:n uutisesta, sitten lainauksia opetussuunnitelman tekstistä ja lopuksi muutama oma ajatus.
Lainauksia HSn uutisesta:
”Kauppinen huomauttaa, että opetussuunnitelman valmistelusta vastanneet Opetushallituksen virkamiehet ovat korkeasti koulutettuja asiantuntijoita. Opetussuunnitelman perusteiden päivitystä työstäneissä työryhmissä oli taas mukana noin 300 asiantuntijaa. Jälkeenpäin saimme kiitosta siitä, että prosessi oli niin laaja-alaisesti järjestetty.
Juuri itseohjautuvuuden odottaminen oppilailta on aihe, josta on Kauppisen mukaan ymmärretty julkisuudessa ”aivan väärin”. Kauppisen mukaan opetussuunnitelman perusteissa on asetettu tavoitteeksi, että oppilas oppisi toimimaan yhdeksän vuoden perusopetuksen aikana yhä itseohjautuvammin. Oppilas nähdään aktiivisena to9imijana, joka on vastuussa oppimisestaan.
On ymmärretty, että on tarkoitus heittää oppilaat yksin tekemään asioita ilman, että opettaja opettaa. Se ei ole koskaan ollut tarkoitus, eikä opetussuunnitelman perusteissa missään kohtaa lue niin. Opettaja ohjaa edelleen ja päättää esimerkiksi käytettävät työtavat.
Opetushallituksen pääjohtaja Minna Kelhä toteaa, että vuoden 2014 opetusssuunnitelman valmistelussa mukana oli muun muassa pedagogiikan ja didaktiikan tutkijoita, oppimispsykologian tutkijoita ja kouluttamisen kehittämisen tutkijoita.”
Itseohjautuvuus opetussuunnitelman perusteissa
Tämän luettuani kaivoin uudelleen esiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) ja aloin selvittää, mitä niissä oli kirjoitettu itseohjautuvuudesta. Hakusanalla ’itseohj’ löysin 17 osumaa, ensimmäisen luvusta 2.3 Oppimiskäsitys sivuilta 14–15:
”Opetussuunnitelman perusteet on laadittu perustuen oppimiskäsitykseen, jonka mukaan oppilas on aktiivinen toimija. Hän oppii asettamaan tavoitteita ja ratkaisemaan ongelmia sekä itsenäisesti että yhdessä muiden kanssa. Oppiminen on erottamaton osa yksilön ihmisenä kasvua ja yhteisön hyvän elämän rakentamista. Kieli, kehollisuus ja eri aistien käyttö ovat ajattelun ja oppimisen kannalta olennaisia. Uusien tietojen ja taitojen oppimisen rinnalla oppilas oppii reflektoimaan oppimistaan, kokemuksiaan ja tunteitaan. Myönteiset tunnekokemukset, oppimisen ilo ja uutta luova toiminta edistävät oppimista ja innostavat kehittämään omaa osaamista.
Oppimaan oppimisen taitojen kehittyminen on perusta tavoitteelliselle ja elinikäiselle oppimiselle. Siksi oppilasta ohjataan tiedostamaan omat tapansa oppia ja käyttämään tätä tietoa oppimisensa edistämiseen. Oppimisprosessistaan tietoinen ja vastuullinen oppilas oppii toimimaan yhä itseohjautuvammin.”
Kopioin muutkin osumat, joissa oli merkitykselliseksi tunnistamaani sisältöä. Osa niistä toistui ja on seuraavassa vain yhden kerran.
- Monipuoliset työtavat tuovat oppimiseen iloa ja onnistumisen kokemuksia sekä tukevat eri ikäkausille ominaista luovaa toimintaa. Kokemukselliset ja toiminnalliset työtavat sekä eri aistien käyttö ja liikkuminen lisäävät oppimisen elämyksellisyyttä ja vahvistavat motivaatiota. Motivaatiota vahvistavat myös työtavat, jotka tukevat itseohjautuvuutta ja ryhmään kuulumisen tunnetta.
- Opettaja valitsee työtavat vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa ja ohjaa oppilaita erityisesti uusien työtapojen käytössä itseohjautuvuutta vahvistaen. Oppimaan oppimisen taidot kehittyvät parhaiten silloin, kun opettaja ohjaa oppilaita myös suunnittelemaan ja arvioimaan työskentelytapojaan. Tämä motivoi ja auttaa oppilaita ottamaan vastuuta oppimisesta ja työskentelystä kouluyhteisössä. Yhteinen tavoitteiden ja arviointiperusteiden pohdinta sitouttaa tavoitteiden mukaiseen työskentelyyn.
- Ylemmillä luokilla huomion kiinnittäminen onnistumisiin ja vahvuuksiin on edelleen tärkeää, mutta oman oppimisen ja opintojen edistymisen tarkastelu voi olla analyyttisempää. Se ohjaa oppilaita toimimaan yhä itseohjautuvammin.
- Ylemmillä luokilla huomion kiinnittäminen onnistumisiin ja vahvuuksiin on edelleen tärkeää, mutta oman oppimisen ja opintojen edistymisen tarkastelu voi olla analyyttisempää. Se ohjaa oppilaita toimimaan yhä itseohjautuvammin.
T15 kannustaa oppilasta kehittämään tietojaan ja kielellisiä keinojaan itseohjautuvaantyöskentelyyn, tiedonhakuun ja tiedon jäsentämiseen itsenäisesti ja ryhmässä. - Yksilö-, ryhmä- ja yhteisöllisillä työtavoilla kannustetaan oppilaita osallisuuteen, aktiivisuuteen ja itseohjautuvuuteen.
- Kotitalouden oppiaineen tavoitteiden kannalta keskeistä ohjauksen, eriyttämisen ja tuen järjestämisessä on oppilaiden motivaation, oman toiminnan ohjauksen ja itseohjautuvuuden asteittainen lisääntyminen.
- T13 tarjota oppilaalle välineitä saamenkielisen tiedon etsimiseen, pohtimiseen ja arviointiin sekä tukea oppilasta omaksumaan itseohjautuva tapa opiskella saamen kieltä.
- Oppilaat omaksuvat tiedonhaluisen ja itseohjautuvan tavan opiskella saamen kieltä ja syventävät taitoaan vertailla kieliä sekä hyödyntävät eri kielten taitoaan monipuolisesti.
Itseohjautuvuuden rinnalle huomio kiinnittyi itsearviointiin, jolle tuli 49 osumaa. Muutama esimerkki:
- Opintojen aikaisessa arvioinnissa tärkeätä on myös oppilaiden toimijuutta kehittävä vertaisarviointi ja itsearviointi.
- Opintojen aikainen arviointi on kaikilla vuosiluokilla pääosin oppimisen ohjaamista palautteen avulla. Sen keskeisenä tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua ja tukea oppimista sekä edistää itse– ja vertaisarvioinnin taitoja.
- Jokaisen opettajan tehtävänä on ohjata tukea tarvitsevaa oppilasta koulunkäynnissä ja eri oppiaineiden opiskelussa. Ohjaus liittyy kaikkiin opetustilanteisiin, oppiaineisiin ja oppilaalle annettavaan arviointipalautteeseen. Ohjauksen tavoitteena on, että tukea tarvitsevan oppilaan itseluottamus, itsearviointi- ja oppimaan oppimisen taidot sekä kyky suunnitella tulevaisuuttaan vahvistuvat.
- Arviointi toteutetaan oppilaiden toimintaa ja työskentelyä havainnoimalla sekä ohjaamalla oppilaita itsearviointiin.
- Ei käytetä arvosanan muodostamisen perusteena. Oppilasta ohjataan pohtimaan kokemuksiaan osana itsearviointia.
- Oppimisen arviointi ja siihen perustuva palaute kuvataiteessa on luonteeltaan kannustavaa, ohjaavaa ja oppilaiden yksilöllisen edistymisen huomioivaa. Palautteella tuetaan kuvan tuottamisen ja tulkinnan taitojen, taiteen ja muun visuaalisen kulttuurin tuntemuksen, pitkäjänteisten työtapojen sekäitsearviointitaitojen kehittymistä.
Itseohjautuvuuteen yhdistyy sanana yksilö. ”Yksilö” esiintyy opetussuunnitelman perusteissa yli 200 kertaa. Muutama poiminta:
- Yhdenvertainen kohtelu edellyttää sekä perusoikeuksien ja osallistumisen mahdollisuuksien turvaamista kaikille että yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista.
- Koulun toimintatapoja ja opetusmenetelmiä kehitetään niin, että ne vastaavat joustavaan perusopetukseen valittujen oppilaiden yksilöllisiä tarpeita.
- Oppilaat osallistuvat oppimisympäristöjen kehittämiseen. Oppimisympäristöjen suunnittelussa otetaan huomioon oppilaiden yksilölliset tarpeet
- Toiminnassa otetaan huomioon yhteisön jäsenten yksilöllisyys ja tasa-arvoisuus sekä yhteisön tarpeet.
- Päättöarvioinnin lähestyessä opettajien tehtävänä on lukuvuoden vielä ollessa käynnissä antaa oppilaille paitsi tietoa suoriutumisen nykytilasta ja -tasosta myös oppimista eteenpäin ohjaavaa arviointipalautetta. Samoin tulee huolehtia siitä, että oppilaat ja huoltajat ovat tietoisia tavoitteista, arviointiperusteista ja päättöarvioinnin kriteereistä. Palautteen ja ohjauksen tulee olla riittävän yksityiskohtaista ja yksilöllistä.
- Yksilöllistetyn oppimäärän mukaan yhdessä tai useammassa oppiaineessa opiskelevien oppilaiden suorituksia arvioidaan näissä oppiaineissa suhteessa henkilökohtaisessa opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa määriteltyihin hänelle yksilöllisesti asetettuihin tavoitteisiin eikä osaamisen tason määrittelyssä käytetä edellä mainittuja arviointikriteerejä
- Eriyttäminen perustuu oppilaan tarpeille ja mahdollisuuksille suunnitella itse opiskeluaan, valita erilaisia työtapoja ja edetä yksilöllisesti. Työtapojen valinnassa otetaan huomioon myös oppilaiden väliset yksilölliset ja kehitykselliset erot.
- Vuosiluokkiin sitomaton opiskelu on yksilöllisen opinnoissa etenemisen mahdollistava joustava järjestely.
Itseohjautuvuus laaja-alaisessa osaamisessa
Olen vuosien kuluessa erityisesti yrittänyt ymmärtää, mitä opetussuunnitelmassa tarkoitetaan ’laaja-alaisella osaamisella, josta löytyy oma luku 3.3 Tavoitteena laaja-alainen osaaminen. Kopioin siitä pari poimintaa:
”Laaja-alaisella osaamisella tarkoitetaan tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon muodostamaa kokonaisuutta. Osaaminen tarkoittaa myös kykyä käyttää tietoja ja taitoja tilanteen edellyttämällä tavalla. Siihen, miten oppilaat käyttävät tietojaan ja taitojaan, vaikuttavat oppilaiden omaksumat arvot ja asenteet sekä tahto toimia. Laaja-alaisen osaamisen lisääntynyt tarve nousee ympäröivän maailman muutoksista. Ihmisenä kasvaminen, opiskelu, työnteko sekä kansalaisena toimiminen nyt ja tulevaisuudessa edellyttävät tiedon- ja taidonalat ylittävää ja yhdistävää osaamista.”
”Seuraavassa kuvataan seitsemän laaja-alaista osaamiskokonaisuutta ja perustellaan niiden merkitys. Kokonaisuuksilla on useita liittymäkohtia toisiinsa. Niiden yhteisenä tavoitteena on perusopetuksen tehtävän mukaisesti ja oppilaiden ikäkauden huomioon ottaen tukea ihmisenä kasvamista sekä edistää demokraattisen yhteiskunnan jäsenyyden ja kestävän elämäntavan edellyttämää osaamista. Erityisen tärkeätä on rohkaista oppilaita tunnistamaan oma erityislaatunsa, omat vahvuutensa ja kehittymismahdollisuutensa sekä arvostamaan itseään.”
”Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet täsmennetään luvuissa 13, 14 ja 15 vuosiluokkakokonaisuuksittain. Tavoitteet on otettu huomioon oppiaineiden tavoitteiden ja keskeisten sisältöalueiden määrittelyssä. Oppiainekuvauksissa osoitetaan oppiaineiden tavoitteiden yhteys laaja-alaiseen osaamiseen.”
Pohdintaa
HS:n uutisessa kiinnittyy ensiksi huomio opetussuunnitelman perusteissa hyödynnettyyn asiantuntijuuteen. Kouluneuvos korosti valmistelijoiden kokemusta ja asiantuntijuutta ja laajaa kuulemista. Pääjohtajan mukaan ” valmistelussa mukana oli muun muassa pedagogiikan ja didaktiikan tutkijoita, oppimispsykologian tutkijoita ja kouluttamisen kehittämisen tutkijoita.”
Vaikutelmaksi tulee, että valmistelussa hyödynnettiin laajasti perusopetuksen sisäistä asiantuntijuutta, mutta hyödynnettiinkö myös sen ulkoista asiantuntijuutta lapsen kehityksestä aikuiseksi ja sen merkitystä oppimisessa? Kriittiset arvioita ovat esittäneet mm. lapsen kehityspsykologian tutkijat sekä lasten ja nuorten mielenterveyden asiantuntijat. Kouluneuvos ei heihin viittaa, ei myöskään pääjohtaja.
Toiseksi nostan esiin opetussuunnitelman kielen, sanoitukset ja johdonmukaisuuden. Tästä esimerkkeinä ovat lainaukset laaja-alaisesta osaamisesta. Laaja-alainen osaaminen on sanoitus ja tulkinta, jota ei juurikaan löydä opetussuunnitelman perusteiden ulkopuolelta. Google Scholarissa hakutermi ”laaja-alainen osaaminen” tuotti reilut 2000 osumaa, pikaisessa tarkastelussa niiden lähtökohtana oli opetussuunnitelman perusteet ja niiden tulkitseminen. Lainatut otteet kertovat, miksi tulkintakirjallisuutta on näin runsaasti. Minulle ei ole runsaan kymmenen vuoden aikana tullut selväksi, mitä näiden otteiden kirjoittajat on ajatellut. Samanlaista kieltä, sanoituksia ja johdonmukaisuutta esiintyy 500 sivuisessa tekstimassassa muuallakin.
Laaja-alaisen osaamisen tavoitteista ei suoraan puhuta itseohjautuvuudesta. Löydän sen kuitenkin aika selvästi kirjoitettuna rivien väliin. Tähän viittaavaa myös itsearvioinnin korostaminen eriytettynä itseohjautuvuudesta.
Opetussuunnitelman perusteiden yksilötulkintoja ei suoraan yhdistetty itseohjautuvuuteen. Yksilön sijasta viitataan ikäkausiin. Itseohjautuvuutta tarkastellaan ikäkausittain. Yksilö näyttää tulevan kiinnostavaksi silloin, kun lapsen kehityksessä ja oppimisessa tunnistetaan ongelmia.
HS:n uutisessa opetushallituksen koulutusneuvos väitti, että ”opettaja opettaa edelleen ja päättää esimerkiksi käytettävät työtavat”. Opetussuunnitelman perusteissa esitetään kuitenkin, että ”opettaja valitsee työtavat vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa ja ohjaa oppilaita erityisesti uusien työtapojen käytössä itseohjautuvuutta vahvistaen”.
Tämä pikainen näkymä itseohjautuvuuteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) on esitetty osoittamaan, että tarvitsisimme huolellisen tekstianalyysiin riippumattoman tutkijaryhmän tekemänä: Mitä opetussuunnitelman perusteissa ohjeistetaan ja mitä ei. Mielikuvat ja niistä kiisteleminen ei riitä, kun kysymyksessä on oppivelvollisuuskoulu – Suomen suurin yhteiskunnallinen investointi lasten aikuistumisen tulemiseen.